Avainsana: runot
-
Kaunista viroa Turussa
runo ottelee ontuen tehdashallin akustiikassa joki heijastaa ruskalehtikasoissa huojuvat jalat Kodikkaita kohtaamisia, törmäilyjä, päivittyviä ja laajenevia verkostoja, runon raakoja rönsyjä, ajatuksen väreilyä värinää tärinää, yöhön hukkuvaa ääntä. Turun Kansainväliset kirjamessut 5.-7.10.07 löivät aiemmat yleisöennätyksensä ja tuttu Park-hotelli tarjosi viihtyisän messukodin. Eri lavoilla kirjailijat vastailivat haastattelijoiden kysymyksiin kertomalla kirjoittajan yksinäisyydestä, hänestä piittaamattomien roolihenkilöiden riistäytymisestä viettämään omaa…
-
Kirjoittajan ääni ja kehitysromaani
ikimorsian sulaa sarastuksessa äänen kaaokseen kielen Ikaros lentää minuuden tekstin polttavaan kitaan Kriittisen korkeakoulun Kirjoittajakoulussa Merja Virolainen puhui kirjailijan omasta äänestä esimerkkinään Emily Dickinson, joka kirjoitti monitulkintaisia runoja jo 1800-luvulla paljon ennen modernisteja. Dickinson käyttää suuria kontrasteja, rotkoja ja aamun sarastuksia, erilaisia eläimiä hevosista käärmeisiin ja rottiin, morsiushuntua, kahleita, vankityrmää, puutarhaa ja Raamatun Golgataa. Runot…
-
Runon palapeli
arki tihentää tislaa sisäisen auki pirstoutuu soimaan Kirjoittajakoulussa Harry Forsblom puhui runoista lähteenään Piritta Maavuoren toimittama Kuuna päivänä -runoantologia uudesta englantilaisesta, skotlantilaisesta ja irlantilaisesta runoudesta. Runollinen dramatisointi vie asioita eteenpäin. Elliot oli mestaridramatisoija pitkissä runoissaan, vaikka niistä puuttui ranskalaisille runoille ominainen sisäinen soiminen ja sosiaalisen ja puhuvan minän hajoaminen. Uskonnollisissa runoissaan hän tutki todellisuutta tihentämällä,…
-
Kirjoittamisen vaikeus ja sekavuus
tarina surraa tekijästä lukijaan valmistumatta lämmin läppäri hurisee kirjoittajan parivuoteessa Kriittisen korkeakoulun Kirjoittajakoulun luennolla Ranya Paasonen puhui kirjoittamisen ongelmista. Kielellisesti rikas teksti ei tarvitse jännitteitä, mutta jotain kokoavaa kuitenkin, kuvaa tai vastaavaa. Kirjoittajalle pitää antaa lupa luovaan hiljaisuuteen tekstin ja omien ajatusten ääressä, aikaa, jolloin ei ole pakko tuottaa. Miksi tässä yhteiskunnassa pitäisi koko ajan…
-
Tummavokaaliset linnut
kertaus ahtaa kelluvan yhteiselon musiikin rytmiin rakkausvalo boheemirunoilijan dialogina Kriittisen korkeakoulun Kirjoittajakoulun luennolla Markku Paasonen perehdytti meidät perusteellisen innostavasti Dylan Thomasin runoihin Marja-Leena Mikkolan käännöskokoelmasta ”Rakkaus on viimeinen valo jota puhutaan”. Vain 39-vuotiaaksi elänyt Thomas kirjoitti useimmat runonsa nuorena. Boheemirunoilijan perikuva, juoppo runofiguuri tunnettiin runoja paremmin. Paasonen ei juuttunut runoilijan elämäkertaan tai myyttien purkamiseen vaan…