ITK01, m-oppimista Aulangolla

Konferenssi Hämeenlinnassa Aulangolla 19.-21.4.2001

  • Mobile Learning -workshop
  • Mobiilioppiminen ja -pedagogiikka: Mahdollisuudet ja haasteet
  • Valveudu vauhdissa, pänttää piuhoitta?!
  • Potential of Mobile Learning
  • iMode palvelukonseptina
  • Workshopin loppukeskustelu
  • Konferenssin muusta annista poimittua
  • Opetusteknologiapalkinto
  • WebCT – verkko-opiskelu, -opetus ja -oppiminen virtuaaliyliopistossa
  • Mobiilioppiminen virtuaaliyliopiston kehittämisen strategisena valintana
  • eMyytit ja eTodellisuus – virtuaalioppimisen pelkoja, haaveita ja todellisuutta penkomassa
  • Vuorovaikutus digitaalisissa oppijayhteisöissä -symposium
  • Helsingin opetustoimen tietotekniikkaprojekti
  • Oppia uudella tavalla – oppikirja netissä
  • Tietie-yhteistyö, ammattikorkeakoulujen yhteinen verkko-opiskelu

eOppia ikä kaikki! oli ITK-konferenssin teemana vuonna 2001, jolloin konferenssi taas kerran löi aikaisempien konferenssien yleisöennätykset. Aulangolla kävi loppuviikon aikana noin 1300 koulutuksesta ja sen tekniikasta kiinnostunutta konferenssivierasta.
Tämän kahdennentoista ITK-konferenssin järjestelystä vastasivat entiseen tapaan Hämeen kesäyliopisto yhteistyössä Tampereen yliopiston, Hämeen
ammattikorkeakoulun, Opetushallituksen, Luokanopettajaliiton, MAOLin, Tieto- ja viestintätekniikan oppimiskeskuksen ja Kanta-Hämeen tietotekniikkayhdistyksen kanssa. Konferenssin ohjelma löytyy osoitteesta http://www.hameenkesayliopisto.fi/itk01/ .
Mobile Learning -workshop
Viime vuonna ITK-konferenssissa keskityin oppimisympäristöihin, mutta nyt halusin kuulla, mitä koulutuksessa tapahtuu, kun mobiliteetti valtaa alaa niin, että eBisneksen sijaan puhutaan jo mBisneksestä.
Mobiilioppiminen ja -pedagogiikka: Mahdollisuudet ja haasteet
Erikoistutkija Jarmo Levonen Tampereen yliopiston Hypermedialaboratoriosta lanseerasi asiantuntevassa puheenvuorossaan monta uutta termiä. mOppimisen lisäksi hän halusi puhua nOppimisesta (nano-oppiminen) ja uusia, kämmenessä käytettäviä mobiileja päätelaitteita, PDA (Personal Digital Assistant) hän kutsui kämmeköiksi. Mobiilisuudesta puhuessaan hän viittasi vanhaan viisauteen Omnia mea mecum porto (kaiken mukanani kannan).
Mobiiliympäristössä toimii esim. Tampereen Netti-Nysse -nivelbussi, kannettavat, kämmekät sekä puettavat ja istutetut tietokoneet. Jarmo Levonen kysyikin, raahataanko mobiilitoimistoa selkärepussa vai kämmekässä vai ylle puettavissa liiveissä?
Mobiliteetilla on kolme ulottuvuutta:

  • Mobiliteetin taso: kiinteä, mobiili, autonominen tai itsestään siirtyvä (esim. robotti)
  • Yhteys muihin laitteisiin: vapaa eli itsenäisesti toimiva, upotettu tai kaikenkattava (pervasive) (laite on osa kokonaisympäristöä, johon sen toiminta perustuu)
  • Yhteistoiminnallisuus: henkilökohtainen (esim. oma känny), ryhmäkohtainen (laite tukee ryhmän jäseniä, esim. perhettä), yleinen (laite on tarkoitettu laajalle ryhmälle)

Jarmo Levonen esitti mielenkiintoisen matriisin, johon hän oli ristiintaulukoinut mobiliteetin eri ulottuvuuksia ja kysyi yleisöltä, mitä matriisi voisi tuoda oppimisen alueelle. Yleisön joukosta Janne Sariola kertoi, että Helsingin yliopistossa rakennetaan oppimistavarataloja, yliopiston oppimiskeskuksia, joissa oppija saa lainata kannettavan tiskiltä.
Perkinsin (1991) ja Wilsonin (1995) mukaan oppimisympäristöt voivat sisältää seuraavia elementtejä:

  • informaation lähteet (information banks)
  • symbolien käsittelyalustat (symbol pads) (esim. paperi, näppäimistö, virtuaalialusta)
  • ilmiön kuvausvälineet (construction kits) (esim. mahdollisuus esittää kommentteja eri värein tai argumentteja vetämällä viivoja)
  • tehtävän ohjaajat (task managers) (toteuttavat kontrollia ja ohjausta, esim. vinkin antaja itseohjautuvan oppijan oppimisympäristössä: ”Oletko muistanut ottaa osaa tähän keskusteluun”)

Mobiilioppimisen sovelluksista Jarmo Levonen mainitsi:

  • informaation lähteet, kielenkääntäjät, eBookit (jos kirjastossa on 5 kurssikirjaa ja sitä tarvitsisi 50 oppijaa, niin eBook helpottaisi ongelmaa)
  • muistuttaja (probeware)
  • viivakoodiskannaus (Tämän tarve näkyy USA:ssa, jossa kampusalueella on tärkeää tietää, onko henkilö se, joka sanoo olevansa. Suomeen on tulossa kulunvalvonta. Vrt. sähköinen henkilökortti.)

Kun Jarmo Levonen pohti mobiilioppimisympäristön monipuolisuutta, yleisön joukosta kysyttiin, eikö ole irvokasta puhua mobiileista oppimisympäristöistä, kun mobiilisuuden myötä päästään opiskelemaan todelliseen ympäristöön ja mobiilisuus tukee tiedon konstruointia siellä. Mobiilisuus kaataa luokkahuoneen seinät. Tietoa voidaan rakentaa yhtaikaa virtuaalisesti ja livenä: esim. voidaan olla järvenrannassa tutkimassa lumpeita ja samalla saadaan kämmekällä yhteys tietokantoihin. Mobiililaitteen avullahan voidaan opiskella vaikka kahvilasta tai saunasta.
Jarmo Levonen esitti vertailun kannettavan laitteen (Palm) ja PC:n käyttötavoissa:

  • Tiedonkeruu ja operointi: Palm 80 %, PC 20 %
  • Kirjoittaminen: Palm 20 %, PC 80 %
  • Käyttökerrat: Palm 15, PC 3
  • Käyttöaika/käyttökerta: Palm 3 min, PC 20 min

Jarmo Levonen vertaili myös PDA-laitteita kannettaviin PC:ihen. Kuinka moni kehtaa luentosalissa avata kannettavan PC:n kannen? Palmin esiin ottaminen on paljon huomaamattomampaa. PDA-laitteita varastetaan vähemmän kuin kannettavia. Tutkimusten mukaan PDA-laitteet aiheuttavat käyttäjissä vähemmän ahdistusta kuin kiinteät tietokoneet ja ne soveltuvat nimenomaan seuranta- ja kommunikointivälineiksi.
Mobiilisuuden haasteina ovat niihin liittyvien strategioiden laatiminen sekä eettiset ja tietoturvakysymykset.
Lisätietoja aiheesta löytyy Jarmo Levosen kotisivulta http://www.uta.fi/~kajule .
Valveudu vauhdissa, pänttää piuhoitta?!
Tutkija Hanni Muukkonen Helsingin kauppakorkeakoulun Center of Knowledge and Innovative Research, CKIR:istä pohdiskeli mobiilia käytettävyyttä. Kun sovelluksia rakennetaan, pitää ottaa huomioon, ovatko käyttäjät koululaisia, aikuisopiskelijoita vai työssäkäyviä. Esimerkkeinä mobiileista sovelluksista hän mainitsi lääkärin kenttämittausvälineet sekä sijainti-sensitiivisen turistikierroksen, jonka ongelmina voivat olla turistin vauhdin arviointi (turisti katselee jotain kohdetta kauan tai haluaa välillä kahville) ja näkymän liiallinen rajaaminen (selostetaan lähellä näkyviä rakennuksia mutta ei kaukana näkyvää kirkontornia). Tällaisten sovellusten kehittämisessä tarvitaan uudet tavat mallintaa, suunnitella ja arvioida kokonaisuuksia.
Yleisön joukosta Janne Sariola kertoi Helsingin yliopiston projektien myönteisistä kokemuksista mobiilissa oppimisessa: Yksi oppijaryhmä istui luokassa ja toinen kierteli museossa: Museoryhmä haastatteli asiantuntijoita ja välitti haastattelun samoin kuin näkemänsä kohteet kommunikaattoreilla luokassa istuvalle ryhmälle, joka dokumentoi asiat. Kun luokassa istuneilta oppijoilta kysyttiin, mitä he olivat tänään tehneet, he kertoivat käyneensä museossa, niin voimakkaasti kokemus välittyi pelkän audioyhteyden avulla.
Miksi mobiilisuutta? kysyi Hanni Muukkonen ja vastasi:

  • ajanvietto
  • tiedonhaku
  • tiedon taltiointi
  • yhteydenpito.

Esimerkkinä hajautetusta kognitiosta Hanni Muukkonen mainitsi kännyyn liitetyn kameran, jolla voidaan välittää kuvia eteenpäin prosessoimatta niitä välillä. Esim. lammen rannalta tutkijat voivat välittää kuvan lumpeesta suoraan tietokantoihin.
Bereiterin ja Scardamalian (1994) mukaan oppiminen on:

  • tahatonta (incidental learning)
  • tietoista (intentional learning)
  • tiedon rakentelemista (knowledge building).

Millaisia kysymyksiä liittyy mobiililaitteisiin oppimisessa?
Yleinen tekninen kehitys

  • läpinäkyvyys (sovellus ei kaipaa koulutusta, esim. turistiopas)
  • käyttäjän tarkempi kontrolli (ei tule teknisiä yllätyksiä (esim. verkkoyhteyden katkeilu), jotka vievät huomion pois substanssista)
  • sovellusten toimivuus ja monipuolisuus (tieto, esim. röntgenkuvat, siirtyvät oikeassa muodossa)

Multimodaaliset käyttöliittymät

  • esim. tiedon syöttövälineenä kynä tai puhe (puheentunnistuksessa on vielä paljon virheitä)
  • tietoa voidaan tarjota sen perusteella, mihin ihminen suuntaa katseensa

Kontekstin hyödyntäminen

  • käyttäjä- ja ympäristölähtöinen adaptiivisuus
  • sosiaalinen navigointi (käytetään muiden käyttäjien jättämiä vihjeitä siitä, mikä on kiinnostava paikka (vrt. jossain pitkä jono, kirjastossa luetun näköinen kirja))

Ajattelun työkalut
Ankkuroitu opetus

  • harjoitellaan todellisessa tilanteessa (kuten aiemmassa esimerkissä museossa)

Yleisön joukosta kysyttiin Hanni Muukkoselta, kuinka pian lääkäreillä on Palmit ja he osaavat käyttää niitä. Hanni Muukkonen myönsi, että siihen voi mennä vielä aikaa, koska tällä hetkellä sairaalassa ei saa pitää edes kännykkää päällä. Janne Sariola sanoi, että kolmen vuoden kuluttua tilanne on ihan toinen.
Potential of Mobile Learning
Matti Hämäläinen CODE Onlinesta sanoi, ettei usko oppimiseen ilman paluukanavaa: viisi tuntia multimediaa opettajana ei toimi, vaikka näin muinoin visioitiinkin. Hän totesi, että sovelluksia pitää voida käyttää päätelaitteella, joka kussakin tilanteessa on tarkoituksenmukaisin. Jos maantiedonkokeen voi suorittaa kännyllä, niin miksei jääkaapilla – kun kaikkiin laitteisiin tulee yhä enemmän tietotekniikkaa.
Kannettavien laitteiden penetraatio on suurempi kuin PC:iden kaikkialla muualla paitsi USA:ssa. Matti Hämäläinen kysyi, kuinka monella kuulijalla ei ollut kännyä mukanaan. Yhtään kättä ei noussut. Hän totesi, että jos kännyt olisivat päällä, hän voisi jokaisen kalvon jälkeen pyytää palautteen kännyn kautta, jolloin luennosta tulisi interaktiivisempi.
Puhelin on identifioitavissa ja sitä voidaan laskuttaa ja kohta se on tulossa paikkatietoiseksi. Se on vielä toistaiseksi näyttö- ja näppäimistörajoitteinen, joka vaikeuttaa sovellusten kehittämistä. Oppijoille puhelin on keino antaa ja saada palautetta, minkä avulla voidaan yksilöidä oppimista. Henkilökohtainen palaute ei ole sama asia kuin paperilla olevat rasti-ruutuun -tehtävät, joiden vastaukset löytyvät paperin toiselta puolelta..
Interaktiivinen TV on meillä jo tänään, kun kaikilla on kännyt. Digi-TV:n puolestapuhujille tulee paha mieli, kun tämä sanotaan.
Todellisia uusia tekniikoita ovat:

  • Javapuhelimet, joihin voidaan ladata sovelluksia
  • GPRS, joka on aina päällä ja jonka kustannukset ovat ennustettavissa
  • Bluetooth, joka mahdollistaa langattoman yhteyden ilman, että siitä tarvitsee maksaa operaattorille.

Lopuksi Matti Hämäläinen mainitsi Mankkaanpuro Pilotin, jonka edustaja oli yleisön joukossa. Mankkaanpurossa oppilaat tekevät itse kokeita ja heillä on WAP-tekniikka käytössään. Heidän pitää itse miettiä koekysymykset, vastausvaihtoehdot ja palautteet ja viedä ne kaikki verkkoon. Oppilaat toimivat siis itse sisällöntuottajina. WAP-kännykän näytön ja näppäimistön koko ei tunnu olevan viidesluokkalaisille mikään ongelma.
iMode palvelukonseptina
Projektipäällikkö Juha Lystilä Tampereen teknillisestä korkeakoulusta oli työskennellyt pitkään Japanissa ja kertoi värikkäästi kokemuksistaan. Japanin menestystuotetta iModea käytetään sähköpostiin ja web-selailuun. iModella on tällä hetkellä 22 miljoonaa käyttäjää. Laskutus perustuu datan määrään ja kuukausikäyttö maksaa noin 15 – 50 mk. Nuoret naiset (alle 25-vuotiaat) ovat iModen suurin käyttäjäryhmä. Selitys löytyy japanilaisesta kulttuurista: Kun nainen menee naimisiin, hän jättää työnteon ja keskittyy kotiin ja mies ryhtyy tekemään pitkää työpäivää elättääkseen perheen. Mutta nuoret naiset, jotka ovat vielä töissä eivätkä naimisissa, ovat itsenäisiä juppeja. iModea käyttävä valtaryhmä on kuitenkin 25 – 35 -vuotiaat. ”Vanhatkin webbaa”, totesi Juha Lystilä.
Sähköpostilla voidaan lähettää 250 – 500 merkkiä kirjaimistosta (JIS/ Latin) riippuen. JIS:illä, joka on Japanin tavukirjoitus, voi 250 merkillä kertoa jo paljon. Liitetiedostojen lähetys ei onnistu, mutta osoitteen tiedostoon voi antaa ja gif-kuvat näkyvät iModessa.
iModeen tulee mm. push-tyyppisenä palveluna maanjäristysvaroitukset, jotka ovat kaikille tärkeitä.
Japanin markkinoilla vallitsee tekninen darwinismi. DoCoMo ei tee palveluja, mutta kaikki dataliikenne kulkee sen kautta. Japanilaisissa kodeissa on harvoin kiinteää nettiliittymää. DoCoMo laskuttaa dataliikenteestä, mutta sisällöntuottaja voi saada jopa 80 % tuotosta. DoCoMo myös määrittelee markkinat.
Miksi iMode on niin suosittu? Japanissa työmatkat ovat pitkät, tavallisesti 2,5 tuntia – joskus tosin jäädään kapselihotelliin tai salaa patjalle työpöydän alle. Kaikilla on kännykät päällä junassa, ja niiden avulla voi sulkea itsensä sosiaaliseen kuplaan, omaan tilaan (kirja olisi toinen vaihtoehto). Japanilaiset ovat sosiaalisesti samantyyppisiä kuin suomalaiset.
Kännyjen lisävarustukset ovat Japanissa muotivirtauksia: nalle, jonka sisään känny laitetaan ja hihna, jossa sitä kannetaan kaulassa – ja hihnaan ostetaan paljon erilaisia muotiesineitä.
Japanilaiset ostavat paljon tavaraa, joka vanhenee nopeasti. Näin he tukevat omaa kulttuuriaan. He pitävät pienistä, koristeellisista esineistä. Uusia asioita on helppo tuoda markkinoille, koska kaikki ryntäävät ostamaan niitä.
Tuleeko iMode Eurooppaan? Teknologisesti iMode on parempi kuin eurooppalaiset tuotteet, mutta kulttuuriset ongelmat voivat tyrehdyttää sen Euroopan valloituksen. WAP2 saattaa olla teknisesti samanlainen kuin iMode. Tulevaisuutta on tosin vaikea ennustaa: Javapuhelin voi tulla myös markkinoille ja sotkea pakan.
Millainen on tulevaisuus? Juha Lystilä väitti, etteivät uudet kämmekät kovin nopeasti leviä. ”Miettikää isoäitiänne!” Suomessa vanhempi väestö ei omaksu uusia laitteita käyttöönsä. Palm saa korkeintaan 10 %:n markkinaosuuden ja perinteinen kännykkä, jolla vain puhutaan, tulee säilyttämään asemansa. Juha Lystilä ennusti myös, että perinteinen opetus ei tule korvautumaan kannettavien tai kämmeköiden avulla tapahtuvalla verkko-opiskelulla. Jo muinaiset heimopäälliköt jakoivat opetusta samaan tapaan kuin opettaja tänä päivänä luokassa. ”Kuinka kauan jaksaisitte keskittyä puhuvan pään katselemiseen kännyssänne?” hän kysyi haastavasti.
Workshopin loppukeskustelu
Yleisön joukosta kerrottiin seuraava kokemus: Opettaja oli pitämässä näytetuntia vieraassa luokassa. Oppijoilla oli tietokoneet edessään ja he tekivät koko ajan niillä jotain. Opettajalle tuli tunne, että kukaan ei kuunnellut häntä. Luokan takana istunut kollega kertoi tunnin jälkeen, että oppijat olivat chattailleet toisilleen ja kommentoineet koko ajan meneillään olevaa luentoa.
Tähän todettiin, että uusi sukupolvi tarvitsee paljon virikkeitä. Känny on heille tietolähde ja opiskelijoiden oma yhteisö.
Saavatko muksut pelata koulussa välitunnilla, kysyttiin. Vastaus oli: Pitäisi saada. Pelaaminen voi usein olla kehittävämpää kuin välitunnilla ulkona vetelehtiminen.
Yksi esimerkki kännykän käytöstä kuultiin Singaporesta: Jos lapsi ei tule kouluun, vanhemmille lähtee välittömästi tekstiviesti, joka heidän pitää kuitata ja näin vahvistaa lapsen poissaolon syy.
Konferenssin muusta annista poimittua
Konferenssin avausesitysten aikana kuuluvuus oli luvattoman huono, varsinkin, kun salin takaseinä oli auki ja osa konferenssiväestä seisoi käytävällä rupattelemassa. Professori Tapio Variksen esityksestä sain poimituksi muutaman helmen:

  • Foneettisista merkeistä ja Japanin tavukirjoituksesta olemme siirtyneet html:ään ja javaan.
  • Nykyään sanotaan, ettei turvallisuutta takaa se, että on ”employed” vaan ”employable” ja vastuu työllistymisestä on ihmisellä itsellään – ja näin sanovilla on itsellään turvalliset virat.
  • Aiemmin ajalla ei ollut merkitystä. Vasta rautatiet pakottivat täsmällisyyteen. Taustalla näkyi kuvan Dalin valuvista kelloista ja Tapio Varis kysyi, mihin aika katoaa.
  • Medialukutaito on jatkumo ja siinä pitää olla tunteet mukana. Ihminen on yhteiskunnassa subjekti eikä objekti.
  • Tänä päivänä tarvitaan valmiudet oppimaan oppimiseen. Tilanne on erilainen kuin aikaisemmin.
  • Esityksensä lopuksi Tapio Varis siteerasi Aleksis Kiven Jukolan veljeksistä kohtaa, jossa veljekset seisovat Sonnimäen harjulla ja katsovat ”lukkarin tupaa, joka loistaa kuin liekehtivä perkeleen pesä.”

Opetusteknologiapalkinto
Opetusteknologiapalkinto jaettiin nyt viidennen kerran ja palkinnon saivat nyt ITK-konferenssin kantavat voimat Aarre Heino ja Jarmo Vitelli. Tulevaisuudessa ei enää jaeta opetusteknologiapalkintoja vaan palkitaan virtuaalihankkeita.
WebCT – verkko-opiskelu, -opetus ja -oppiminen virtuaaliyliopistossa
Mika-Erik Walls-Carpelan kertoi Helsingin yliopiston WebCT-koulutuksesta, joka lähti liikkeelle 1.9.00. Hän valitteli Porthanian huonoja laitteita ja ajan löytämisen ongelmia sekä yhteistyön kankeutta. (”Joskus on helpompi tehdä yhteistyötä Atlannin yli kuin käytävän toisella puolella istuvan kollegan kanssa”, on kuulemma yliopiston rehtori Kari Raivio sanonut.)
Puolet WebCT-kursseista on ns. distribuutiokursseja, joissa materiaalia jaetaan verkon kautta. Pitäisi kuitenkin pohtia, onko verkko vain jakelukanava vai työskentely-ympäristö.
WebCT ei ole mikään täydellinen web design -työkalu. Yliopistossa on käytössä myös BSCW ja TopClass. Mika-Erik Walls-Carpelan luetteli WebCT:n ongelmina, että kuvien sijoitteluun ei voi vaikuttaa ja että videoleikkeet ovat hitaita. Hän löysi WebCT:stä myös hyviä puolia:

  • kaikki on yhdessä paketissa
  • opettajalla on oikeus ja mahdollisuus päivittää materiaalia ja seurata kursseja myös matkoilla
  • ei tarvita teknistä tukea.

Hän totesi kuitenkin, että ihmiset eivät kehtaa tunnustaa osaamattomuuttaan ja opiskelijat joutuvat jonottamaan koneille.
Mobiilioppiminen virtuaaliyliopiston kehittämisen strategisena valintana
Janne Sariola korosti opiskelun joustavuutta, jonka mobiliteetti mahdollistaa: joku liikkuu jonnekin laite mukaan ilman puihoja. Hän korosti puhuvansa opiskelusta – oppiminen on asia erikseen.
Mobiililaitteen avulla eri ympäristöt sulautuvat toisiinsa eikä ole enää merkitystä sillä, missäpäin itse sijaitsee. Voidaan tietysti kysyä, kuka haluaa tehdä töitä ratikassa.
Päätelaite on kehittynyt: pöytäkone -> raahattava -> kannettava -> mobiili.
Strategioista Janne Sariola mainitsi Helsingin yliopiston virtuaaliyliopistostrategian 2001 – 2003, jota on tehty viisi kuukautta sekä opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian 2000 – 2004.
Mobiililaitteiden avulla voidaan tuottaa omaa materiaalia aidoissa tilanteissa: voidaan tuottaa videoleikkeitä lammen rannalta ja siirtää ne kännykän avulla suoraan tietokantaan. Tämä on nopea tapa tuottaa uusinta tietoa eikä tekijänoikeuksista synny ongelmia. Känny tarjoaa myös nopean tavan viestiä, että opettaja on sairas tai jossain on loistava luennoija, jota kannattaa käydä kuuntelemassa. Kännyn avulla voidaan siirtää aitoja tilanteita oppilaitoksen sisälle: nykyinen opiskelu on liian paperivetoista.
Janne Sariolan kollega demosi osoitteesta http://ok.helsinki.fi löytyvää oppimisympäristöä. Hän hehkutti WebCT – WWW – WAP -käsitteiden muodostamaa pyhää kolminaisuutta. Jokaisella projektiryhmällä on näissä eri alustoissa omat ympäristönsä ja tiedot päivittyvät välittömästi WEBiin ja WAPiin kun ne syöttää omalla WAP-päätelaitteella. Oppijat toimivat itse sisällöntuottajina.
Janne Sariola korosti, että kyseessä on tulevaisuusprojekti. Hän ennusti, että kolmen vuoden kuluttua meillä on käytössämme kannettavat videot WAP-laitteissa, kun hinnat tippuvat Japanin malliin.
eMyytit ja eTodellisuus – virtuaalioppimisen pelkoja, haaveita ja todellisuutta penkomassa
Jyri Manninen ravisteli puheenvuorossaan eHypeä. Myytit ohjaavat tietoverkkojen opetuskäytön kehittämistä ja kokeilutoimintaa. Ne vaikuttavat opettajien ja oppijoiden orientaatioon. Esim. myytin mukaan virtuaalioppiminen on ajasta riippumatonta – ja niinpä siihen ei varata aikaa. Helsingin Sanomien artikkelin 27.5.00 mukaan voitaisiin kouluttaa kahden kerroksen väkeä: virtuaaliyliopisto olisi kansan opinahjo ja perinteinen oppilaitos vastaisi Platonin akatemiaa.
Jyri Manninen käytti e-etuliitettä ironisesti: ePelkona hän mainitsi, että oppimisen laatu heikkenee, oppija on verkossa yksin ja verkossa itseopiskellaan. eHaaveina hän mainitsi seuraavat:

  • mahdollistaa massakoulutuksen
  • halvempaa
  • perusopetus on helppo siirtää verkkoon
  • vapaus ajasta ja paikasta
  • opiskelu voidaan viedä työpaikalle.

Näiden haaveiden ja pelkojen taustalla on alkeellinen oppimiskäsitys:

  • tiedon saaminen = oppimista
  • opiskelu = kalvojen lukemista verkosta

Kyse on siis naiivista uskosta itseohjautuvuuteen ja teknologisesta determinismistä.
eMyyttien jälkeen Jyri Manninen siirtyi eTodellisuuteen ja luetteli joukon lähteitä, joiden joukossa oli lukuisia hänen omia kirjoituksiaan. Hän on itse käyttänyt Portacomia opetuksessa jo 1990-luvun alussa.
kOppimisen ja eOppimisen vertailusta (kOppiminen, kouluoppiminen, on Jyri Mannisen itse kehittämä käsite) Jyri Manninen totesi, että oppimisen laatua on vaikea vertailla, koska opettaja panostaa enemmän verkko-oppimiseen. Opetusprosessi verkossa on erilainen kuin kouluoppiminen: verkossa oppiminen perustuu viivästettyyn vuorovaikutukseen. Verkko-opetus voi kuitenkin olla vähintään yhtä laadukasta kuin perinteinen. Parhaimmillaan verkko on ryhmäytymisen areena ja yhteistyön kenttä. Ryhmäkommunikaation optimi tosin on noin 11 – 15 opiskelijaa.
Lopuksi Jyri Manninen romutti eHaaveet:

  • Verkko-opetus ei ole halvempaa kuin perinteinen.
  • Opiskelu vie aina aikaa ja vaatii paikan (aikaa ei löydy, ellei sitä ole kirjattu opinto-oppaaseen).
  • Oppiminen on aina hidasta ja vaikeaa.
  • Opiskelun vieminen työpaikalle ei ole helppoa: Moniko osallistuisi ITK-konferenssiin, jos se olisi verkossa? Koulutukseen liittyvät usein myös sosiaaliset kontaktit, käytäväkeskustelut, illanvietot jne., ehkä jopa palkintomatkan luonne.

Vuorovaikutus digitaalisissa oppijayhteisöissä -symposium
Leena Kuurre, Peppi Taalas ja Päivi Saarenkunnas kertoivat jaetusta asiantuntijuudesta, oppimisesta ryhmäprosessien seurauksena, yhteisön tavoitteen ja päämäärän muodostamisesta. Oppijoille annetaan aikaa miettiä. Prosessi on syklinen, ei lineaarinen. Kyseessä ei ole pikajuoksu opintoviikkojen perään vaan oman casen avaaminen. Reflektion sykliin kuuluu myös, että oppija lukee, mitä muut kirjoittavat hänen omasta casestaan. Vain murto-osa toiminnasta tapahtuu verkossa.
Helena Aarnio ja Jouni Enqvist kertoivat dialogimaisesti, että pullonkaulat löytyvät usein lähempää kuin kuvittelemmekaan. Kasvokkain-dialogissa ajatuksen kulku on olennaista vastakohtana valmiille ajatuksille, joita esitetään monologisessa keskustelussa.
Dialogin kriittisiä osataitoja ovat:

  • omien ajatusten ilmaisu: suora puhe
  • toisen ilmaisun täsmällinen vastaanotto
  • kohdentunut jatkaminen edellisestä puheenvuorosta
  • tiedusteleminen toiselta tai toisen puheesta on onnistuneen dialogin perusehto
  • dialogi EI perustu arvailuihin, etukäteisoletuksiin tai kuvitelmiin toisen ajatuksenkulusta ja toiminnasta
  • dialogi ei ole abstraktiosota osallistujien välillä vaan perustuu tarkempaan tietoon toisen ajatuksenkulusta

He kertoivat esimerkin dialogin vaikeudesta. Opettajille oli annettu seuraava tehtävä: Eläydy opettajan rooliin. Olet saanut oppijalta viestin, jossa hän valittaa tekniikan vaikeutta, kun ensimmäistä kertaa elämässään osallistuu keskusteluryhmään ja pojat ovat lähettäneet sinne jo vaikka kuinka paljon viestejä. Tehtävänäsi on laatia 5 – 8 kysymystä, joiden avulla eläydyt paremmin tämän oppijan maailmaan.
Vain 25 % lähetti kysymyksiä ja niistä vain kaksi oli avoimia eli niihin ei liittynyt oletusta toisen ajatusmaailmasta. Valtaosa lähetetyistä viesteistä oli suljettuja kysymyksiä, joissa siis oli joko toimintaohje tai tulkinta toisen ajatuksista. Myös emotionaalista tukea tuli paljon – vaikka sitä ei kysytty. Viestit siis sisälsivät omia ajatuksia ja kokemuksia ja tätä pitäisi varoa. Opettajalle on luonnollista antaa yleisia ohjeita, vaikka niitä ei pyydetä.
Suomessa yleinen keskustelutapa on hiljainen monologi. Tiedusteleminen dialogissa tekee ajatuksenvirran näkyväksi. Joku on todennut: ”Verkkovuorovaikutus on tutkijan illuusio”.
Helsingin opetustoimen tietotekniikkaprojekti
Jukka Kasvi ja Erno Lehtinen kertoivat Helsingin opetustoimen tietotekniikkaprojektista, jonka budjetti oli 200 milj. mk. Projektin eräs tavoite oli, että jokaisella koululaisella olisi mahdollisuus saada sähköpostiosoite – kun koulu ja opettaja sen tarpeelliseksi katsovat. Helsingin alueelle on rakennettu 1 Gb runkoverkko, jossa oppilaitokset ovat kiinni 100 Mb nopeudella. Tämä Helsingin alueen tehokas kampusverkko palvelee paitsi opetustointa myös kirjastotointa ja terveydenhuoltoa. Viimeksi mainitussa tietoturva on erikseen hoidettu.
Mediakeskus 2001 sisältää palvelualueet opettajille ja kouluille, mm. tietoteknisen tuen ja digitaaliset materiaalit.
Projetissa siirrytään eteenpäin konstruktiivisesta liturgiasta ja tuodaan esiin kognitionaalisten ja motivationaalisten tekijöiden yhteys. Projekti on tuottanut yli 70 julkaisua. Intensiivihankkeet testaavat teoreettisia malleja ja kehittelevät niitä tietoverkkoympäristöissä. Nuoret tekevät innolla ja koulun ohjaus voi tuoda tähän ammatillisia piirteitä. Projektissa näkyy myös opettajien jaettu asiantuntemus ja verkostoituminen. Laitteiston ylläpito on selkeästi parantunut.
Teknologian käytön rajoitukset ovat kuitenkin olemassa:

  • Laitteita ei ole riittävästi opetusryhmien käytössä.
  • Pedagogisesti mielekkäitä ohjelmistoja ei juurikaan ole.

Mitä projektissa opittiin? Tekniikan lisääminen lisää käyttöä, käyttö osaamista. Pedagogisten innovaatioiden levittäminen on vaikeampaa kuin teknisten taitojen opettaminen. Voidaankin kysyä: onko käytettävissä oleva teknologia optimaalista koulukäyttöön? Entä millaisia strategioita tarvitaan tulevaisuudessa? Pitää muistaa, että riviopettaja ei voi sivutyönään toimia teknisenä ylläpitäjänä.
Oppia uudella tavalla – oppikirja netissä
Ilpo Probst kertoi verkon kaoottisuudesta kun loman jälkeen 1000 sähköpostia odottaa lukijaansa. Verkko on hektinen ympäristö, mutta jos ihminen opettelee hektistä levollisuutta, hän voi löytää turvallisuuden tunteen. Ihmisen pitäisi löytää herkkyys huomata kokonaisuuksia pirstaleisuuden sijaan. Onko ihminen verkossa ohentuva ja heikkenevä vai aktiivinen ja läsnäoleva? Yhteys toisiin ihmisiin voi olla:

  • reaktiivinen ja hetkellinen – jatkuva ja turvallinen
  • sisällöllisesti kaoottinen – jäsentyvä
  • kummasteleva ja hätkähdyttävä – intuitiivinen ja innovatiivinen
  • seuraileva ja tarkkaileva – läsnäoleva ja empaattinen
  • suorituksellinen – rohkean itseilmaisullinen
  • vuorovaikutukseen hukkuva – pohtiva ja syvällinen
  • päällekaatuva – priorisoitu ja tehokas

Lopuksi Ilpo Probst totesi: ”Menen verkkoon töihin, olen siellä eri puolilla Suomea olevien ihmisten kanssa.”
Lisää ajatuksia Ilpo Probstin esittämästä uudesta oppimistavasta löytyy osoitteesta http://www.iii.vu .
Tietie-yhteistyö – ammattikorkeakoulujen yhteinen verkko-opiskelu
Itse kerroin lauantaina areenalla Tietie-yhteistyöstä, jonka kalvot löytyvät ainakin kotisivultani.
Tietie-yhteistyö alkoi Tietie-projektina vuonna 1995. Tavoitteena oli käyttää uusinta tieto- ja viestintätekniikkaa tietojenkäsittelyn opiskelussa sekä yhteistyöllä lisätä yksittäisen ammattikorkeakoulun voimavaroja. Mukana Tietie-projektissa oli viisi ammattikorkeakoulua, joista jokainen kehitti ja toteutti vähintään yhden opintojakson, johon projektissa mukana olevien ammattikorkeakoulujen opiskelijat saattoivat osallistua Internetin ja ISDN-pohjaisten videoneuvottelujen avulla omalta paikkakunnaltaan. Kehittäessään yhden opintojakson ammattikorkeakoulu sai siis tarjontaansa viisi uutta opintojaksoa.
Tietie-projekti päättyi joulukuussa 1998, mutta Tietie-yhteistyö jatkuu. Vuoden 2000 elokuussa yhteistyö laajeni niin, että nyt mukana on yksitoista ammattikorkeakoulua ja tietojenkäsittelyn koulutusohjelmien lisäksi myös liiketalouden koulutusohjelmia.
Viiden vuoden kokemukset verkko-opiskeluyhteistyöstä ovat myönteisiä ja suoritusmerkintöjä on kirjattu yli kahdeksansataa. Kyse ei siis ole pienimuotoisesta kokeilusta vaan toimivasta verkko-opiskelusta, josta opiskelijat ovat innostuneet. Kolmena ensimmäisenä vuonna kirjattiin vuosittain yli sata suoritusta, mutta verkko-opiskelun kysyntä kasvoi selvästi vuonna 1999 ja jatkaa kasvuaan edelleen.
Tietie-yhteistyössä ovat mukana seuraavat ammattikorkeakoulut:

  • Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu Helia
  • Hämeen ammattikorkeakoulu
  • Jyväskylän ammattikorkeakoulu
  • Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu
  • Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
  • Lahden ammattikorkeakoulu
  • Oulun seudun ammattikorkeakoulu
  • Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
  • Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu
  • Turun ammattikorkeakoulu
  • Vaasan ammattikorkeakoulu

Tietie-yhteistyön verkkopalvelu löytyy osoitteesta http://www.helia.fi/tietie .

Helian rekrytointipäiviltä poimittua

Helian rekrytointipäivillä 30.10.2000 Vesa-Matti Paananen Add2Phonesta esitti upean näkemyksen kehityskaaresta metsästys- ja keräilykaudesta nykyiseen tietoyhteiskuntaan ja loihti sen pohjalta oman tulevaisuuden visionsa, joka hahmottui hänen mielessään lennolla Helsingistä NewYorkiin parin oluen jälkeen.

  • Heimokulttuurissa (Tribes), jossa toimeentulo saatiin metsästyksellä ja keräilyllä (Hunting & Gathering) ja työskenneltiin luolissa (Caves), yhteisöä johtivat heimon vanhimmat (The Elders) ja uskottiin henkiolentoihin (Spirits).
  • Perhekulttuurissa (Family), jossa toimeentulo saatiin maataloudesta (Agriculture) ja työskenneltiin maatiloilla (Farms), yhteisöä johti perheen pää (Head of the family) ja uskottiin Jumalaan (God).
  • Organisaatiokulttuurissa (Organization), jossa toimeentulo saatiin teollisuudesta (Industrial age) ja työskeneltiin tehtaissa (Factories), yhteisöä johti omistaja tai rahoittaja (Capitalist) ja uskottiin tarvaroihin ja omaisuuteen (Goods).
  • Verkostokulttuurissa (Networks), jossa toimeentulo saatiin tietoyhteiskunnasta (Information society) ja työskenneltiin toimistoissa (Offices), yhteisöä johtivat asiantuntijat (Expert) ja uskottiin tietämykseen (Knowledge).
  • Mobiiliheimojen kulttuurissa (Mobile Tribes), jossa toimeentulo saadaat mobiileista e-palveluista (Mobile e-services) ja työskennellään maailmankylässä (Global Village), yhteisöä johtavat tarinankertojat (Story tellers) ja uskotaan brändeihin (Brands).

Paananen sanoi, ettei usko nykyisiin portaalipalveluihin, jos ne ovat vain linkkikokoelmia, vaan haluaa jotain enemmän. Niinpä hän loi vision mobiilista tulevaisuudesta, jota hallitsevat brändit ja johtavat tarinankertojat – ja perusti yrityksen tämän vision pohjalta.
Esimerkkinä mobiilien palvelujen tarpeellisuudesta Paananen kertoi tarinan. Päästyään pitkän lennon jälkeen hotelliinsa San Franciscossa hän avasi television ja nukahti. Hän oli sopinut porukkansa kanssa tapaamisesta hotellin aulassa kuudelta. Kello oli kahdeksan, kun hän heräsi. Miten hän nyt saisi selville, missä baarissa porukka oli? Jos olisi oltu Suomessa, hän olisi voinut tarttua kännykkään, kysyä asiaa ja ehtiä mukaan varttitunnissa. Mutta tilanne oli toinen maassa, jossa kännykkä ei toiminut, vaan kommunikointi perustui kirjeisiin – kuten se perustui jo satoja vuosia sitten.
Paananen kertoi toisen tarinan vieraspaikkakuntalaisesta konferenssivieraasta Helsingissä, joka joutuu keskellä yötä sateen yllättämäksi. Hän kaivaa taskujaan ja löytää muutaman kolikon ja kännykän. Kolikot eivät riitä taksiin ja hän ihmettelee, vieläkö yhtään bussia kulkisi Otaniemeen. Kännykkä voisi ratkaista hänen ongelmaansa, jos se tarjoaisi hänelle pääsyn palveluihin ja sisältöihin.
Tarinan kertominen on tärkeää. Tarina on helppo muistaa ja sen voi vaivattomasti välittää eteenpäin. Tarinaa voi myös muuttaa ja sopeuttaa erilaisiin olosuhteisiin ja erilaisiin kulttuureihin vaihtamalla nimiä ym. Tarinassa olennaista on, uskotko siihen. Tästä on kysymys silloinkin, kun pääkaupunkiseudulla mietit, valitsetko Soneran vai Radiolinjan liittymän kännykkääsi. Molemmat tarjoavat suunnilleen samanlaiset palvelut, mutta kummallakin on oma brändinsa ja siihen liittyvä tarina.
Brändi ja siihen liittyvä tarina näkyy myös merkkivaatteissa: Paananen muistaa, että kun hänellä ei koulussa ollut Adidaksen lenkkareita, luokkatoverit eivät ottaneet häntä mukaan peleihin.
Miten rakennat brändin ja miten kerrot sen tarinan on erityisen tärkeää silloin, kun myyt palveluita, siis bittejä etkä atomeja.
Vesa-Matti Paananen kertoi olevansa taustaltaan matemaatikko. Kaavan M = ec2 hän lukee muodossa ”Mobility equals electronic commerce power2”.
Rekrytointipuheensa lopuksi Vesa-Matti Paananen kehotti kuulijoitaan etsimään lisätietoja Add2Phonesta. Yrityksestä kiinnostuneet voivat lähettää 160 merkkiä pitkän viestin, jossa kertovat, mitä lisäarvoa toisivat yritykselle ja miksi juuri heidät pitäisi palkata. Paananen sanoi, ettei hän halua lukea pitkiä sähköposteja, joissa rekrytoitava kertoo koko elämäntarinansa.
Add2Phone on keskittynyt vain mobiileihin palveluihin, jotka tulevaisuudessa ovat iso markkina-alue. He kuitenkin halusivat olla tällä alueella ensimmäisinä. Siksi yritys perustettiin jo tämän vuoden helmikuussa eikä vasta vuoden kuluttua.

Virtuaaliammattikorkeakoulupäivä

Virtuaaliammattikorkeakoulupäivä 21.9.2000
Tampereen ammattikorkeakoulu
* Opetusneuvos Hannu Sirén, Opetusministeriö
* Majuri Esko Liimatta, Puolustusvoimat
* Rehtori Markku Lahtinen, Tampereen ammattikorkeakoulu
* Keskustelufoorumi
* Sisällöntuotantoryhmä: Ammattikorkeakoulujen yhteiset opinnot
* Tampere Virtual Reality Center
Tarkempi ohjelma, muistio sekä PowerPoint-kalvot osasta esityksiä löytyvät osoitteesta http://www.tpu.fi/virtuaaliamk/
Opetusneuvos Hannu Sirén, Opetusministeriö
Opetusneuvos Hannu Sirén kertoi, että maailmalla esitetään visioita perinteisten korkeakoulujen häviämisestä liikevoittoa tavoittelevaa koulutusta tarjoavien Disneyn kaltaisten yritysten tieltä. Miten suomalaiset korkeakoulut voisivat pärjätä tällaisessa tilanteessa? Jos korkeakoulujen piirissä saataisiin käynnistymään linuxin kehityksen kaltainen asiantuntijoiden yhteistyö, se voisi yltää mittaviin saavutuksiin. Käytössä olisi valtava innostus ja asiantuntemus, kunhan tarvittavat työskentelytavat luodaan.
Keväällä Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa pidetyssä virtuaaliammattikorkeakouluseminaarissa todettiin:
1. Ministeriöstä ei ole odotettavissa merkittävää lisäpanostusta.
2. Kaikki olemassaolevat ammattikorkeakoulujen hankkeet pitäisi yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi.
3. Pitää luoda kannustava elementti, jotta ammattikorkeakoulut lisäisivät virtuaaliopetustarjontaansa.
Käytännön ratkaisuja olisivat seuraavat:
1. Luodaan yhteinen portaali, josta löytyy kaikkien ammattikorkeakoulujen yhteinen tarjonta sisältöineen.
2. Opiskelijalla on mahdollisuus tehdä valintoja myös muiden ammattikorkeakoulujen virtuaalitarjonnasta kuitenkin niin, että oman ammattikorkeakoulun edustajan kanssa neuvotellaan kurssin sopivuudesta tutkintoon.
3. Suorituksen ottaa vastaan kurssin tarjonnut ammattikorkeakoulu.
Lisäksi luodaan mahdollisimman yksinkertainen mekanismi, jossa oikea raha liikkuu. Mekanismin pitäisi olla sellainen, että
* toiselle ammattikorkeakoululle virtuaalitarjonta olisi hiukan edullisempaa kuin omien kurssien tuottaminen
* tuottava ammattikorkeakoulu saisi virtuaalitarjonnan kautta lisärahoitusta.
40 opintoviikkoa maksaa noin 30 000 mk, joten virtuaalitarjonnan hinnan pitäisi olla hiukan tämän alapuolella.
Ministeriön hankerahoituksessa otetaan huomioon sitoutuminen tähän yhteiseen hankkeeseen. Tietoverkko-opiskelun perusrahoitukseen ylläpitäjille on varattu 6,375 miljoonaa markkaa ja verkko-opetuksen hankerahoitukseen vastaava summa. Yhteensä nämä ovat 14,2 % koko ministeriössä käytettävissä olevasta rahamäärästä.
Funetin ylläpito on tärkeää ja sen käytössä ammattikorkeakoulut ovat jo yliopistoja aktiivisempia.
Vuodelle 2001 on myönnetty rahaa verkko-opetukseen liittyville erillishankkeille seuraavasti:
Ammattikorkeakoulu Hankkeelle myönnetty rahoitus (mk)
EVTEK
200 000
EVTEK
200 000
Hum. amk
250 000
Hämeen amk
500 000
Kemi-Tornion amk
300 000
Keskipohjanmaan amk
300 000
Oulun seudun amk
300 000
Rovaniemen amk
300 000
Turun amk
300 000
Tampereen amk (virtuaaliamk:n koordinointi)
500 000
Majuri Esko Liimatta, Puolustusvoimat
Esko Liimatta esitteli AVOT- eli avointa oppimis- ja työskentely-ympäristöä, jota Lauri Kurkela Oulusta on ollut kehittämässä. Kyseessä ei ole etäopiskelujärjestelmä vaan integroitu järjestelmä. Vuoteen 2012 mennessä luodaan kaikki henkilöstöryhmät kattava verkosto, jossa yhdistetään oppiminen ja työnteko.
AVOT-ympäristö sisältää XML-pohjaisen dokumenttienkäsittelyjärjestelmän. Ympäristöön on tuotettu CBT (Computer Based Training) –tyyppistä multimediamateriaalia. Puolustusvoimilla on 10 Mb:n runkoverkko, jossa videokuvakin välittyy ongelmitta. Oppimismenetelmänä on verkko-oppimistutkimukseen perustuva puolustusvoimien monimuoto-opetus.
Rehtori Markku Lahtinen, Tampereen ammattikorkeakoulu
Virtuaaliammattikorkeakouluryhmä asetettiin helmikuussa 2000, ja siinä toimii neljä alaryhmää keskustelufoorumissa. Keskustelu tosin ei ole ollut kovin aktiivista.
Virtuaaliammattikorkeakoulu (virtuaaliamk) on usean toimijan verkostokorkeakoulu, joka tuottaa ja tarjoaa kilpailukykyisiä koulutuspalveluja nykyaikaisen tieto- ja viestintätekniikan avulla. Verkostoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä fyysisiä verkkoja että ihmisten verkostoja.
* Vuonna 2001 virtuaaliamk:lla on toimivat puitteet.
* Vuonna 2002 jokainen amk-opiskelija on suorittanut vähintään yhden opintojakson virtuaaliamk:ssa.
* Vuonna 2005 Suomessa on kokonaan virtuaalisesti toteutettuja koulutusjaksoja. Näiden toteuttamisessa on mukana vahvoja yhteistyökumppaneita sisältöjen tuottajina ja opintojaksojen ostajina.
Virtuaaliamk-konseptissa ei kuitenkaan oleteta, että kaikki tapahtuisi virtuaalisesti.
Tampere koordinoi virtuaaliamk:a ja hankkeen johtajaksi tulee Marja Rautajoki. Rahoitus tulee opetusministeriön erillisrahoituksesta, EU:sta sekä amk:jen rahoituksesta. Opetusministeriöstä hankkeeseen tulee mukaan Liisa Huovinen.
Virtuaaliamk-ryhmä on nimetty yhdeksi Suomi tietoyhteiskunnaksi – toimeenpanoryhmäksi virtuaaliyliopisto- ja –kouluhankkeiden rinnalle.
Opintoviikon hinta virtuaaliamk:ssa voisi olla 300 mk/opintojakso. On olemassa erilaisia näkemyksiä siitä, maksetaanko hinta silloin, kun opintojakso aloitetaan vai vasta sitten, kun se on suoritettu.
Virtuaaliamk-hanke sisältää riskejä:
* Ammattikorkeakoulujen epätietoisuus tai itsekkäät tavoitteet.
* Haluttomuus osallistua taloudelliseen tukeen.
Jos virtuaaliamk ei toteudu, syntyneen tyhjiön täyttää yliopisto tai kaupallinen opetustarjonta.
Virtuaaliamk-hankkeen onnistumisen mittarit ovat seuraavat:
* Kaikki ammattikorkeakoulut ovat siinä mukana.
* Opiskelijat suorittavat virtuaaliamk:n opintojaksoja.
Virtuaaliamk:n askeleet:
Ensimmäinen vaihe
* Tukipalvelut
* Henkilöstökoulutus
* Opetuksen tuki
* Portaalin rakentaminen
* Toiminnan rakenteet ja pelisäännöt
* Ammattikorkeakoulujen yhteistyöstä sopiminen
* Sisällöntuotannon käynnistäminen
Toinen vaihe
* Opintosuoritusrekisteri
* Liitynnät ammattikorkeakouluihin
* Materiaalipankkien rakentaminen
* Tietyn aiheen perusmateriaalia, joka on käytettävissä
Ari Hälikkä täydensi esitystä muistuttamalla, että
* tarkoitus ei ole rakentaa monia rinnakkaisjärjestelmiä
* opintojaksokuvauksilla pitää olla yhtenäinen rakenne.
Hän mainitsi myös opetushallituksen ope.fi –hankkeen.
Anitta Pehkonen esitti Jarmo Koivuniemen laatimia loka-marraskuussa valmistuneita virtuaaliammattikorkeakoulun mallisopimusten laatimisvaihtoehtoja ja periaatteita. Virtuaaliammattikorkeakoulu tuottaa sopimuspohjia, mutta ei velvoita niiden käyttöön. Sopimuspohjien laatimisessa on noudatettu seuraavia periaatteita:
* Mallisopimuksia on useita ja ne ovat joustavia.
* Sopimusosapuolten pitää ymmärtää, mitä sovitaan.
* Sopimukset sisältävät yleiset verkko-opintoaineistojen julkaisemista koskevat ehdot.
Sopimuksia pitää olla eri osapuolten välille:
* Amko – opettaja
* Amko – ulkopuolinen
* Amko – opiskelija
Keskustelufoorumi
Esitysten jälkeen seurasi keskustelufoorumi, jossa yleisö sai esittää kysymyksiään ja näkemyksiään. Osa puheenvuoroista oli valmisteltu ja varattu ennakkoon. Ensimmäiseksi kysyttiin, miten opettajien koulutus virtuaaliopetukseen järjestetään, johon Hannu Sirén vastasi, että resursseja ei ole riittävästi laajaan koulutukseen.
Poistaako virtuaaliopetus opettajan tarpeettomana? Siinä tapauksessa opettaminen olisi lopetettu jo silloin, kun papyrus keksittiin. Kyllä jonkun täytyy selittää, jotta asiat ymmärrettäisiin oikein. Kaikista opettajista ei tule kirjailijoita, eivätkä opettajat useinkaan hyväksy sellaisenaan jonkun toisen tuottamaa materiaalia.
Jokaisen oppilaitoksen pitäisi laatia vuoteen 2003 mennessä virtuaaliopetuksen strategia.
Muissa puheenvuoroissa
* heitettiin ilmaan ajatus hiipuvan tekijänoikeuden käsitteestä
* kysyttiin, kuinka nopeasti virtuaaliopiskelija saa ongelmiinsa vastauksen opettajalta tai tutorilta
* vaadittiin tarkentamaan kohderyhmä, josta lähdetään liikkeelle
* kysyttiin, miten suhtaudutaan ulkomaisiin opiskelijoihin, jos nämä haluaisivat suorittaa opintojaksoja virtuaaliammattikorkeakoulussa
* pohdittiin, miten laadunvarmistus hoidetaan: jos ei ole mahdollista lähteä sisäisesti arvioimaan jokaista yksittäistä kurssia, niin pitäisi kuitenkin kirjata ylös niiden tavoitteet ja pelisäännöt
* todettiin, että virtuaaliammattikorkeakoulun keskusyksikön pitää voida antaa tukea osin automaattisesti, osin ihmisvoimin
* korostettiin, että tukeen liittyvien pelisääntöjen on oltava selviä ja esillä opiskelijoille
* ihmeteltiin, miten voidaan varmistaa, että opiskelija on itse suorittamassa kurssia
* muistutettiin verkkopedagogiikasta ja kysyttiin tutoroinnista: visuaalisesti kaunis materiaali ei vielä takaa oppimista (tämä puheenvuoro sai yleisöltä raikuvat aplodit)
* kaivattiin teknistä tutoria
* kysyttiin, pitäisikö virtuaaliamk:n ravistella koulutusalakohtaista jakoa
* ihmeteltiin, miten saataisiin kerätyksi tieto kaikista verkko-opetussovelluksista, jotka ovat olemassa tai tekeillä
* vaadittiin tarkennusta virtuaalisesti toteutettavan opintojakson määritelmään – vai riittääkö, että opettajasta tuntuu siltä, että kyse on virtuaaliopetuksesta
* muistutettiin, että maailmalla tämänkaltainen hanke harvoin onnistuu, mutta Suomessa onnistumisen mahdollisuudet olisivat olemassa.
Sisällöntuotantoryhmä
Sisällöntuotantoryhmistä valitsin Ammattikorkeakoulujen yhteisiä opintoja käsitelleen ryhmän. Esitykset olivat tasoltaan hyvin kirjavia, ja muistiin olen kirjannut hajanaisia, mutta kiinnostavia lausahduksia. Virallinen tiivistelmä ryhmän työskentelystä löytyy osoitteesta http://www.tpu.fi/virtuaaliamk/ryhmat.htm .
Myyntijohtaja Kim Fagerström: Open Space Learning – California State Universityn ja Teleste Educational Oy:n Virtual Language Lab-projekti
Projektissa sovelletaan uudenlaista oppimisajattelumallia. Tavoitteena on, että Kaliforniassa eri kampuksilla olevat opiskelijat pystyvät virtuaalisesti opiskelemaan täysin ristiin. Ranska ja espanja ovat Kaliforniassa suosituimpia vieraita kieliä. Puhujat totesivat, että tarvitaan enemmän yhteistyötä, erikoistumista ja tietotaidon lisääntymistä tekniikassa ja pedagogiikassa. Open Space Learningissa käytetään monimuoto-opetusta, jolloin ryhmätöitä tehdään myös kasvokkain.
Tärkeätä on, että oppimisympäristö on jatkuvasti käytössä (7/24), koska opiskelijoita on eri aikavyöhykkeillä. Yliopistosta valmistuneet ihmiset joudutaan viiteen kertaan uudelleenkouluttamaan työelämään, ja jo tämä edellyttää virtuaalitekniikan käyttöönottoa.
Kaliforniassa projektissa on mukana seitsemän kampusta, joista kolmella on ranskan ja neljä japanin erikoisosaamista. Näin oppimisympäristössä pääsee testaamaan erilaisia merkistöjäkin. Materiaalit on hajautettu ja kampukset ovat jo näin erikoistuneet.
Älykkäässä luokkahuoneessa voi opiskella eri asioita, kun eri työasemat ovat kiinni erilaisissa materiaaleissa.
Projektijohtaja Maija Suhonen, Verkkosalkku, Pohjois-Savon amk:n projekti
Projekti alkoi kesällä 1998 ja on siis toiminut jo 1,5 vuotta. Verkkoon kehitettiin avoin oppimisympäristö, eräänlainen perustuote, johon opettajat voivat tuottaa materiaalia tai hyödyntää sitä, mitä jo on tehty. Perusopiskelijat ja opettajat oppivat ympäristön käytön heti.
Projekti on saanut opetusministeriöltä ja EU:lta kolme viikkoa sitten kohtalaisen mukavasti rahaa ja odottavat myös Tekesin ja läänin rahoitusta.
Projektissa kiinnitetään huomiota erityisryhmiin verkossa, ja käyttöliittymä on kehitetty myös kehitysvammaisille. Tulevaisuuden visiona on, että ikälisät jäävät pois ja kaikille maksetaan osaamisen ja aikaansaannosten mukaan. Ympäristössä sisällöntuotanto ei ole keskeistä vaan opiskelijoiden kanssa työskentely. Opiskelijoille materiaalien vienti tähän ympäristöön on helpompaa kuin esim. WebCT:hen.
Kaikki projektissa mukana olevat yliopistot (Kuopio, Joensuu ja Helsinki) ovat sitoutuneet tuottamaan yhden väitöskirjan sekä graduja projektista. Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.verkkosalkku.net .
Projektisuunnittelijat Ari Varis ja Jani Turtiainen, Virtualia – Satakunnan ammattikorkeakoulun verkko-oppimisympäristö
Opettajalle riittää Virtualia-ympäristössä, että hän osaa käyttää näppäimistöä. Opettajan lisäksi tarvitaan myös verkkotutor. Virtuaalikirjasto on materiaalikokoelma eri toimialoilta, joka sisältää opetusta tukevaa ja asiantuntijoiden eli kyseisen toimialan opettajien seulomaa materiaalia. Materiaalien ylläpidosta huolehtivat kirjasto ja ympäristön ylläpitäjät. Ympäristön kääntäminen englanniksi on vielä hiukan kesken.
Opintojaksomateriaalit toimivat kontaktiopetuksen tukena, mutta aitoja virtuaaliopintoja ei ympäristössä vielä ole toteutettu. Jokainen opintojakso on käyttäjätunnuksen takana ja näin voidaan määritellä, kenellä on pääsy minnekin. Jatkossa kiinnitetään pääsyoikeudet opiskelijoiden omiin tunnuksiin. Opettaja ilmoittaa winhasta opiskelijat tekniselle tuelle, joka antaa tarvittavat oikeudet. Ympäristöstä ei kuitenkaan ole linkkiä winhaan.
Opettajat näkevät opiskelijoiden tekemät harjoitukset, mutta muut opiskelijat eivät niitä näe. Uudet dokumentit voidaan lähettää liitetiedostona. Opettajalle voidaan tehdä myös chatti-keskustelu ympäristöön, jos tarvitaan.
Virtualia-ympäristöstä löytyy lisätietoja osoitteesta: http://www.bh.spt.fi/virtualia .
Lehtori Seija Aro ja tuntiopettaja Paul Nijbakker, Computing English – AVERKO/Kemi-Tornion amk
Demossa esiteltiin AVERKOn WEBCT:tä. Ongelmana oli, että tuotantoympäristön salasana ei muistunut esittelijöiden mieleen, joten he joutuivat tyytymään testiympäristön esittelyyn.
Ympäristössä kaikki materiaali on self-test –muodossa, joka on toteutettu verkosta ilmaiseksi ladattavalla hot potatoes –ohjelmistolla. Yksityiskohtainen informaatio harjoitusten tekemisestä on tärkeää, koska kontaktiopetusta ei ole lainkaan.
Opiskelijoita tippuikursseilta eri syistä. Osalla oli kirjautumisvaikeuksia, osa törmäsi viruksiin, osa oli muuten vain passiivisia. Valtaosa opiskelijoista työskenteli atk-luokassa, jossa on tekninen tuki saatavilla. Yksi opiskelija Enontekijöltä törmäsi siihen, että virta katkesi kesken kokeen. Muuten ympäristöstä on saatu pääasiassa myönteistä palautetta.
Audion käyttö edellyttää pluginin imurointia, mutta toimii hyvin. Kuvan ja äänen tuottamiseen ympäristössä meni vain pari tuntia. Opiskelijoille on tarjolla homepage tool, jonka avulla he voivat tehdä kotisivun WebCT:n sisään. Ympäristössä voi myös seurata, missä opiskelijat ovat käyneet ja koska (tyyliin ”isoveli valvoo”).
Kurssille otetaan korkeintaan 20 opiskelijaa, jotta tutor ehtii antaa palautetta.
Suunnittelijat Jennie Stenbom ja Hely Lahtinen, Turun yliopisto, täyd.koul.keskus: Tietoverkkopohjaisen oppimisympäristön suunnittelun haasteet
WebCT:tä on käytetty vuodesta 1996 ja virallisesti sertifioitu WebCT-instituutti on suomentanut tuotetta. Nyt ollaan kehittämässä Suomen ja Euroopan käyttäjien verkostoa. 70 % ammattikorkeakouluista on ollut yhteistyössä mukana. Tulevaisuudessa neuvonnasta laskutetaan hiukan. Käytössä on jakelulista, jolla voidaan jakaa informaatiota WebCT-tapahtumista sekä oppimateriaaleja ja ikoneita.
WebCT-materiaalia voi kehittää kolmella tavalla:
o tyhjältä pöydältä
o vanhalta pohjalta
o mallipohjalta.
Ohjausjärjestelmien tehtävänä on huolehtia siitä,
o miten saadaan opiskelijat oppimaan
o miten opiskelijat aktivoidaan.
WebCT:stä löytyy tietoja osoitteesta http://www.webct.com , http://www.about.webct.com sekä http://salima.tkk.utu.fi .WebCT on kaupallisista ohjelmistoista edullisimpia ja sen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Ohjelmistolla on maailmalla yli kuusi miljoonaa käyttäjää, ja Suomessa on yli kolmekymmentä organisaatiota, jotka käyttävät WebCT:tä. Näistä organisaatioista esityksessä mainittiin Sampo Oy, joka on yhdistänyt WebCT:n intranetiinsa.
Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksella on pitkäaikaista kokemusta monimuoto-opetuksesta. He käyttävät myös muita ympäristöjä kuten Lotus Learning Spacea, Työporukkaa ja Virtuaalia. Valittu oppimisympäristö ei ole olennainen asia, koska pedagoginen osaaminen ratkaisee. Kun opetusta viedään verkkoon, kaikki pitää ajatella uudestaan. Ei voida vain siirtää lähiopetusta verkkoon.
Tampere Virtual Reality Center
Päivän päätteeksi tutustuimme Tampere Virtual Reality Centerin virtuaalitodellisuustekniikkaan, joka sisältää seuraavia piirteitä:
o reaaliaikaista 3D-grafiikaa
o reaaliaikainen paikannus ja seuranta
o stereotekniikka (ihmisellähän on kaksi silmää)
o interaktio
o spatiaalinen tila – audio
o liikkeen stimulointi
o immersiivisyys
o kokonaisvaltainen aistimaailma.
Sivu päivitetty 30.10.2000
Eija Kalliala

ITK'00

ITK’00 – Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa
Konferenssi Hämeenlinnassa Aulangolla 6. – 8.4.2000
Eija Kalliala
* Verkko-oppimisympäristöt ja opetus -workshopista poimittua
o Gentle WBT
o Lotus Learning Space
o TopClass
o WebCT
o Sonera
o WOPPI
* Konferenssin avauspuheenvuoroista poimittua
* Samanaikaissymposiumeista poimittua
o Virtuaaliyliopisto- ja -korkeakoulusymposiumi
o AVERKO
o Oppimisalustat-paneeli
* Medialukutaito-paneeli ja päätöspuheenvuoro
o Medialukutaito-paneeli
o Päätöspuheenvuoro
Vapaus, veljeys, tasa-arvo? oli ITK-konferenssin teemana vuonna 2000, jolloin konferenssi taas kerran löi aikaisempien konferenssien yleisöennätykset. Jarmo Viteli julisti, että vuonna 1989, jolloin ensimmäisen kerran kokoonnuttiin Hämeenlinnaan ITK-konferenssiin, tapahtumaa päätettiin järjestää seuraavien kymmenen vuoden ajan. Mutta nyt päätettiin, että sitä järjestetään ikuisesti.
Tämän yhdennentoista ITK-konferenssin järjestelystä vastasivat entiseen tapaan Hämeen kesäyliopisto ja Tampereen yliopisto yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun, Kanta-Hämeen tietotekniikkayhdistyksen, Tieto- ja viestintätekniikan oppimiskeskuksen, Luokanopettajaliiton, MAOLin ja opetushallituksen kanssa. Konferenssin ohjelma löytyy osoitteesta http://www.uta.fi/konferenssi/itk.
Verkko-oppimisympäristöt ja opetus -workshopista poimittua
Tämä lienee ollut seminaarin suosituin workshop, ainakin osanottajia oli toista sataa ja luentosalissa istuttiin hyvin tiiviisti kylki kyljessä kiinni. Seminaarin osanottajille jaettiin materiaalin mukana Jyväskylän yliopiston Tietotekniikan Tutkimusinstituutin julkaisu 7/2000: Korpi, Niemi, Ovaskainen, Siekkinen ja Junttila: Virtuaalinen oppimisympäristö koulutusta järjestävän organisaation työvälineenä.
Timo Väliharju painotti avauspuheenvuorossaan strategian tärkeyttä. Hänellä oli mielenkiintoinen hahmotelma oppimisen kolmesta tasosta:
1. opiskelet
2. opetat
3. teet oppimismateriaalin verkkoon
Kun materiaalia tehdään verkkoon, pitää miettiä ja jäsennellä ihan uudella tavalla kaikki se, mikä normaalissa opetustilanteessa tapahtuu selkäytimellä.
Oppimisympäristöjen merkitys nousee tärkeäksi verkko-oppimisen lisääntyessä. Kun jokainen opettaja haluaisi opintojaksoonsa keskustelu- ja chat-ryhmiä, ei teknistä tukea riitä kaikille. Ajasta ja paikasta vapauttava verkko-oppiminen taas lisääntyy osin siksi, ettei opiskelijoilla enää tunnu olevan aikaa tulla luennoille tiettyyn kelloaikaan.
Gentle WBT
Hannu Markkanen piti vauhdikkaan esityksen EVTEKissä itse rakennetusta verkko-oppimisympäristöstä. Markkinoilla ei ollut valmiina vastaavia yhteistoiminnallista ja projektioppimista kunnolla tukevia ympäristöjä. Ympäristön avulla haluttiin auttaa opettajaa kokonaisuuden hallinnassa. Hannu Markkanen kertoi itse vetäneensä ensimmäisen verkkokurssinsa sähköpostin avulla ja painotti kokemuksen syvällä rintaäänellä, että sitä ei kenenkään kannata tehdä.
Projektioppimisessa yhden opettajan aika ei millään riitä tukemaan kaikkia projekteja, ja siksi vertaistuki on tärkeää. Sama mallihan toimii työelämässäkin. Virtuaaliprojektit eivät Hannu Markkasen mukaan vielä toimi, koska video ja audio eivät kulje verkossa kunnolla, mutta vertaiskatselmukset ovat tyypillisiä keskusteluryhmäsovelluksia. Ympäristössä käytetään myös vertaisvalmennusta, joka tarkoittaa sitä, että vanhemmat opiskelijat perehdyttävät nuoremmat opiskelijat tähän oppimisympäristöön.
EVTEK on partnerina mukana Gentle WBT -kehityksessä, joka toimii Linuxin kehitystyön tyyppisesti. Ympäristön käyttöliittymä tehdään web-lomakkeilla eikä mitään erillistä ohjelmointia tarvita. Ympäristö tomii Linux Apache -severissä ja pohjautuu metadata-ajatteluun. Siinä on oliopohjainen tietokanta ja dynaamiset rakenne-elementit. Katkenneet linkit poistuvat automaattisesti.
Hannu Markkanen demosi ympäristöä, joka löytyy osoitteesta http://wbt.iicm.edu. Ympäristö ei ole rahalla ostettavissa, mutta sitä pääsee kokeilemaan. Materiaalin voi kopioida toisen serverin hakemistoihin. Ideana on, että materiaalit eivät ole tietyn opettajan yksityisomaisuutta vaan niitä voidaan jakaa oppilaitoksessa. Ympäristöön voi tehdä muistiinpanoja, jotka voi määritellä julkisiksi, yksityisiksi tai tiimikohtaisiksi.
Lotus Learning Space
Juha-Pekka Kohvakka esitteli markkinamiehen painotuksin Lotus Learning Space -oppimisympäristöä, johon Toijalan Tietotalo tarjoaa yhden luukun ratkaisuja. Edellä mainitussa Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa arvioitu Lotus Learning Space vastaa versiota 3.01, mutta nyt markkinoilta löytyy jo versio 4.0 ja paljon täydennystä tutkimuksessa arvioituun versioon. Uusi piirre on mm. mahdollisuus räätälöidä käyttöliittymä mieleisekseen, mitä asiakkaat ovat kaivanneet. Toisaalta käyttäjälle voisi olla parempi, että oppimisympäristön käyttöliittymä olisi kaikkialla tuttu ja samanlainen. Toinen uusi piirre, käyttäjän seuranta ja hallinta, on myös kehitteillä. Ympäristöön on kytketty MacroMedian osaamista uusmediatuotteissa, mm. ohjelmistot Dreamweaver ja Flash, mikä osin takaa tuotteen menestyksen.
Juha-Pekka Kohvakka painotti järkevästi, että käyttöönotossa 80 % sijoituksesta tehdään oman henkilöstön osaamiseen eikä laitteistoon. Jos tämä osaaminen ostetaan ulkoa, se maksetaan rahana, sisältä ostettaessa se maksetaan työaikana. Ongelmahan ei ole ongelma, jos siitä selvitään rahalla. Lotus Learning Spacen hinnoittelussa näkyvät nämä kaikki kustannukset toisin kuin kilpailijoilla.
Juha-Pekka Kohvakka ei usko sataprosenttiseen verkko-opiskeluun, koska hänen mukaansa vallitseva oppimiskäsitys on edelleen sellainen, että mennään luokkaan ja kuunnellaan.
Lotus Learning Spacesta löytyy demo osoitteesta http://olga.proximia.com.
TopClass
Pertti Siekkinen esitteli TopClass -ympäristössä toteutettua ulkomailla asuvien suomalaislasten äidinkielenopiskelua. Hän korosti, että teknisellä oppimisympäristöllä sinänsä ei ole paljon merkitystä vaan olennaista on se kaikki muu.
Verkko-opettamisen alun harhaa on, että opettajan pitäisi tehdä kaikki itse. Kustantajat tuottavat kirjat ja opettajat opiskelijoiden ohjeet. Esimerkiksi opetus – tai kyse ei itse asiassa ollut opetuksesta vaan jatkuvasta vuorovaikutuksesta – voisi edetä niin, että tiistaina on videoneuvottelu, jossa annetaan tehtävät, jotka palautetaan torstaina ja opettaja lähettää palautteen tehtävistä viikonlopulla.
Verkko-oppimisessa painotetaan aika- ja paikkariippumattomuutta. Pitää kuitenkin muistaa, että jos ei mene parin tunnin luennolle klo 12, niin kyseinen pari tuntia pitää kuitenkin jostain kohtaa kalenteria varata. Verkko-oppiminen ei myöskään Petri Siekkisen mukaan ole perinteistä opetusta edullisempaa, jos opetuksen laatu halutaan pitää samana. Kyse on vain erilaisesta opiskelusta.
Lopuksi Petri Siekkinen muistutti, että opettajan tehtävä on opettaa, ja joku muu tekee opiskelijoille käyttäjätunnukset oppimisympäristöön.
WebCT
Ari Leino esitteli innostuneena WebCT-ympäristöä. Se on Kanadassa Linuxin tyyliin kehitetty, alunperin akateeminen tuote, jota tällä hetkellä eri puolilla maailmaa tekee yli sata henkilöä ja käyttää yli kuusi miljoonaa henkilöä. Tuki antaa vastauksen ongelmiin 24 tunnin sisällä. WebCT:n pelkistetty käyttöliittymä toimii myös modeemiyhteyksissä. Se toimii Virossa ja Mongoliassa ja jopa opettajan kotona. Ohjelmisto ei jumiudu käyttäjämäärän kasvaessa ja se pyörii kevyessä palvelimessa. Yksi kurssi vie noin 10 Mt tilaa ja hiukan enemmän, jos ääntä ja videota on paljon mukana.
WebCT ei sisällä yhteisiä kirjastoja. Ideana on, että jokainen kurssi on opettajan oma ja muut eivät tule sitä sorkkimaan.
Ari Leino sopi perjantain ja lauantain välisenä yönä, että kaikki halukkaat suomalaiset saavat WebCT:n version 2.1 beetatestaukseen. Se on haettavissa 19.4.2000 osoitteesta http://salima.tkk.utu.fi. Sitä voi kokeilla ilmaiseksi ja jos sitä haluaa käyttää, maksaa lisenssiavaimesta. Isoissa taloissa, kuten Turun yliopistossa, WebCT:n hinta on noin 5 mk/käyttäjä/vuosi.
Esa Niemi esitteli oppimisympäristöt TelsiPro ja LC Profiler, joita on kehitetty Oulun yliopistossa. Esityksessä erittäin mieleenpainuvaa oli toisaalta pelisääntöjen ja tekijänoikeuksien korostaminen – kopioimalla on helppo rikkoa tekijänoikeuksia – toisaalta verkko-oppimisympäristöä kuvaavat tilastot: 75 opiskelijaa oli saanut aikaan 275 kansiota, 585 dokumenttia ja 2903 viestiä. Lähetettyjä viestejä, joista ilmeisesti osa oli poistettu, oli 4728, luettuja viestejä (kun moni henkilö luki saman viestin) oli 52 461 ja levytilaa oli käytetty 20 Mt. Tämän kaiken hallitsemiseksi opettajan pitää kehittää jokin strategia, koska opiskelijan läsnäolon verkossa huomaa vasta kun hän tekee jotain – toisin kuin luokassa.
Sonera
Helena Savolainen esitteli, mitä Metsän kautta verkkoon oppimaan -viestintäleiri oppimisympäristön maastouttamisessa -workshop oli saanut aikaan Soneran oppimisympäristössä silläaikaa, kun meidän workshopissamme oli esitelty monia muita oppimisympäristöjä. Soneran ympäristössä on ideana, että oppiminen ei saa olla irrallaan työn tekemisestä vaan samalla välineellä voidaan
o tehdä töitä
o tehdä omia projekteja
o olla mukana oppimisyhteisössä.
Soneran ympäristö skaalautuu 10 000:lle yhtaikaiselle käyttäjälle. Sonera tarjoaa työtilaa asiakkaalle välittömästi viikoksi tai vaikka vuodeksi, samoin koulutusta ja tukipalveluita. Koulutuksella pyritään mahdollisuuksien ideointiin eikä käyttöliittymän opetteluun. Soneran ympäristön avausmaksu on 200 mk ja työtila (1 mk + alv)/Mt/viikko. Vuokrattava minimitila on 10 Mt ja suositus 20 Mt/käyttäjä/viikko.
Soneran ympäristössä ei ole arviointi- eikä testityökaluja, mutta niitä voidaan hankkia muualta ja integroida tähän. Ympäristössä korostuvat viestinnälliset ominaisuudet. Opiskelijat pääsevät toistensa työpöydille ja voivat yhdessä työstää mitä tahansa dokumenttia, jos heillä on käytössään samat työkalut. Ympäristössä voidaan suunnittelupöydän avulla toteuttaa suunnitteluketju esim. uuden kännykkäkuoren suunnittelemiseksi.
Soneran oppimisympäristön tuotannollinen koekäyttö alkaa toukokuussa.
WOPPI
Jan Kovero ja Timo Jokela esittelivät WOPPI-oppimisympäristöä, joka on Lotus Domino -pohjainen ja toimii Linuxissa. Tietokantapohjaisuus mahdollistaa sen, että tieto tuotetaan vain kerran ja hyödynnetään useammin. WOPPI tarjoaa kaikille käyttäjilleen seuraavat työtilat:
o opetusaineistot
o taustat
o kirjasto
o hakukone
o kalenteri
o café
o ilmoitustaulu
o ohje
Lisäksi ympäristöstä löytyy tiimityötila sekä oma työtila. Ylläpitäjillä on työtilat myös tiimi- ja käyttäjäprofiilien hallintaan, alueiden hallintaan, hakusanojen yllpitoon sekä opetusmateriaalien ja tehtävien luontiin.
WOPPI-ympäristössä opetuskurssin perustamismaksu on 12 000 mk. Käyttäjäkohtainen aloitusmaksu on 100 mk. Tunnukset ja koulutus maksavat 49 mk/käyttäjä/kk. Kaikkiin hintoihin tulee lisäksi alv.
Workshopin loppukeskustelussa ihmeteltiin, millä perustein näistä päivän aikana esitellyistä oppimisympäristöistä voisi valita sen oikean ja parhaan. Helena Savolainen totesi realistisesti, että jos maailmalla on yli 3000 oppimisympäristöä, niin yhtään sellaista, joka olisi kaikille hyvä, ei vielä ole tehty.
Konferenssin avauspuheenvuoroista poimittua
Rui Soares esitti havainnollisesti, miten kieli luo eriarvoisuutta pääsyssä tietoresursseihin. Hän näytti portugalinkielisen verkkosivun, jossa oli tervetulotoivotus. Automaatin laatima englanninkielinen käännös tervetulotoivotuksesta alkoi sanoin ”Expensive Visitors”. Hän piti tärkeänä, että matematiikasta puhuttaisi myönteisin eikä kielteisin esimerkein, koska jälkimmäiset muodostavat ennakkoluuloja ja laskevat matematiikanoppimisen tasoa ja laatua.
Erno Lehtinen rakensi esityksensä Ranskan vallankumouksen teemoille Vapaus, Veljeys, Tasa-arvoisuus. Vapaus innoitti hänet visioimaan, miten verkko-oppiminen antaa lapsille mahdollisuuden oppia ohi virallisen opetustarjonnan, kun he edellisenä päivänä etsivät verkosta tunnilla käsiteltävästä aiheesta enemmän tietoa kuin opettaja koskaan voisi tarjota. Kolikon toinen puoli on eettisesti arveluttava materiaali, joka on verkossa kaikkien saatavilla. Erno Lehtinen totesi, että meidät on saatu vapaasti ajattelemaan muodin mukaan ilman, että kyseenalaistaisimme tällaisten ajatusten perusteita.
Veljeydestä hän totesi ensin, että koko käsite on sukupuolisesti vinoutunut. Hänen mielestään elektroninen viestintä ja tiedonvälitys tuovat uusia mahdollisuuksia vaihtoehtokulttuureille ja veljeydelle.
Tasa-arvosta hän totesi, että toisalta tekniikan kehitys antaa mahdollisuuden tasa-arvon lisäämiselle, mutta toisaalta koulutuksen rakentaminen tekniikan varaan saattaa vähentää tasa-arvoa ja suosia poikia. Tosin hän myönsi, etteivät viimeaikaiset tutkimukset enää tue tällaista käsitystä. Toisaalta koulutukseen pääsy Länsimaissa on lisääntynyt tekniikan kehityksen ansiosta, toisaalta verkko-opiskelussa on merkittävää se, millainen opiskelijoiden tietojen, taitojen ja motivaatioiden taso on ennalta, ja tämä lisää eriarvoisuutta. Globaalisti tekniikan kehitys tarjoaa lupauksen kaikkien kansojen pääsystä koulutuksen piiriin, mutta jos tämä tapahtuu Länsimaiden ehdoilla, se ei ole vapauden, veljeyden ja tasa-arvon hengen mukaista. Kansojen oman äänen pitäisi kuulua koulutuksen muotoutumisessa, ja tässä tarvitaan voimakas käännös kohti sisältöjä ja eettisiä ja sivistyksellisiä arvoja.
Samanaikaissymposiumeista poimittua
Juha Nurmela Tilastokeskuksesta esitteli uusinta tutkimustaan suomalaisten koululaisten tieto- ja viestintätekniikan käytön ja niihin liittyvien mielipiteiden muutoksista vuodesta 1996 vuoteen 1999. Hän kuvasi, miten tietokoneiden ja internet-yhteyksien yleistymistä kotona kuvaava käyrä muistuttaa muiden kodinkoneiden vastaavaa käyrää. Ainoastaan kännyköiden yleistymistä kuvaava käyrä poikkeaa selvästi muiden kodinkoneiden yleistymistä kuvaavista käyristä.
Tietokoneiden määrä kotitalouksissa korreloi selvästi perhekoon kanssa eli lapset ovat avain tietokoneen hankintaan kotiin. Vuonna 1999 vain puolella lapsiperheistä on internet-yhteys, joten Juha Nurmela suositteli pidättyväisyyttä verkko-opetuksen kehittämisessä. Hän myös pahoitteli sitä, että hänen mielestään opetuksessa erinomainen cd-rom on jäänyt verkkobuumin jalkoihin, vaikka cd-rom -asemia kotitietokoneissa on enemmän kuin internet-yhteyksiä.
Etätyötä arvioi voivansa tehdä noin 10 – 17 % suomalaisista, eri asia on, kuinka moni olisi halukas sitä tekemään.
Tekstiviesti on nimenomaan nuorten suosima väline. Vanhemmista miehistä harvemmat ovat lähetelleet tekstiviestejä.
85 % kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että tietotulva ei haittaa heitä. Voi olla, että osuus olisi toisenlainen niiden ihmisten keskuudessa, jotka rakentavat tietoyhteiskuntaa. Tosin tämäkin prosenttiluku on hieman pienentynyt vuodesta 1996. Tutkimus osoitti selvästi, että tietokoneiden käyttö ei ole vähentänyt sosiaalista kanssakäymistä vaan aika tietokonetta varten on otettu lähinnä television katselusta ja epämääräisestä oleskelusta.
Koululaitos ansaitsee sulan hattuunsa siitä, että nuoret pääsevät koulun kautta tietokoneen ääreen ja esim. yhteyksiin asiantuntijoiden kanssa.
Virtuaaliyliopisto- ja -korkeakoulusymposiumi
Virtuaaliyliopisto- ja -korkeakoulusymposiumissa esitettiin seuraavia käytännön esimerkkejä:
o MindServer, Turun kauppakorkeakoulu
+ MindServer on tarkoitettu opetuksen monimuotoistamiseen.
+ MindServer toimii toistaiseksi intranetissa, syksyllä extranetissä.
+ Esityksessä painotettiin mm. opetuksen ja tutkimuksen vuorovaikutuksen lisäämistä sekä vuorovaikutusta eri tasoisten opiskelijoiden välillä. Eri koulutusalojen ja oppilaitosten töitä toivottiin voivan hyödyntää ristiin ja yhä yleistyviä luottamuksellisia opinnäytetöitä, joista ei jää mitään oppilaitosten yhteiseen tietovarastoon, paheksuttiin.
+ Esityksen lopussa muistutettiin, että oppilaitoksen avainasiakkaita ovat yritykset eivätkä opiskelijat.
o ErgoNet, Kuopion yliopisto
+ ErgoNetissä voi suorittaa ergonomian 15 opintoviikon approbaturin, ja tätä opetusta on tarjottu avoimessa yliopistossa 1.2.2000 lähtien.
+ ErgoNetissä oli 6.4.2000 noin 70 opiskelijaa, jotka olivat 21 – 54 vuotiaita. Ehkä välineet ja tietoverkkototeutus olivat saaneet miehetkin kiinnostumaan ergonomian opinnoista.
+ ErgoNet koostuu seuraavista osista:
# riihi: tehtävien ja luentojen puiminen
# laari: kommentointitehtävät
# aitta: tehtäväarkisto
# ilmoitustaulu
# kuppila ja chat
+ ErgoNetissä on seuraavat toimijat:
# opiskelijat
# vastuuopettajat
# tehtäviä korjaavat opettajat
# verkkotutorit
* nämä ovat opiskelijoita
* jokaisella tutorilla on noin 20 – 25 opiskelijan ryhmä
* tutorit arvioivat kommentointitehtävät
o SKY.PRO, Humanistinen ammattikorkeakoulu
+ SKY.PRO -ympäristössä on oppilashallintojärjestelmä sekä viestintäkanava.
+ Keskustelulistat tuovat tasa-arvon opettajien ja opiskelijoiden välille.
+ SKY.PRO:sta löytyy lisätietoja osoitteesta http://www.kansanopisto.fi/tyokalut.
Virtuaaliyliopisto- ja -korkeakoulusymposiumissa pidettiin lisäksi seuraavat esitykset:
Timo Väliharju Tampreen yliopistolta puhui opetusteknologiasta suomalaisissa korkeakouluissa. Yliopiston opettajilla tekniikan käytön osaaminen on vaatimatonta. Monilla se rajoittuu Wordin, Excelin ja vastaavien käyttöön. Opettajat tarvitsisivat teknistä tukea sekä strategista konsultointia, koska eivät tiedä, miten lähteä eteenpäin ja mihin pitäisi päästä. Kun oppilaitoksissa ei ole yhteistä näkemystä, osaaminen henkilöityy yksilöihin. Oppilaitoksista ei myöskään löydy kurssitietopankkia, jota voisi jatkossa käyttää.
Tampereen yliopistolla käytetään WebCT-ympäristöä, josta löytyy tietoa osoitteesta http://webct.uta.fi:8900. Välineen käyttöä on parissa vuodessa koulutettu opettajille ja 50 opettajaa on jo ympäristöä käyttänytkin. Koulutus on ostettu atk- ja tk-keskuksilta räätälöitynä ja sen hinta on ollut 100 mk / kurssi / kurssilainen.
Opettajilla on aika vähän kokemusta sisällöntuotannon vaativuudesta. Materiaalintuotantopalkkioita ei ole eikä materiaalia tuoteta pelkillä opetuspalkkioilla. Tekijänoikeudet verkkomateriaalissa ovat ongelmallinen kysymys. Aiemmin, kun kurssi oli mennyt ohi, materiaali oli edelleen opettajalla, mutta nyt se jää palvelimelle. Materiaalia ei kuitenkaan laitos tai toinen opettaja saa käyttää ilman lupaa.
Timo Väliharju lopetti esityksensä muistuttamalla, että verkko-opetukseen panostamiseen tulee paineita toisaalta julkisesta koulutuspolitiikasta, toisaalta opiskelijoilta.
Riitta Rinta-Filppula kertoi mielekkäästä oppimisesta virtuaaliyliopistossa, jossa ovat mukana mm. CERN ja Tampereen tekninen korkeakoulu. Hän kuvaili, miten fyysikot eri puolilla maailmaa käyttävät tietoverkkoa ja videoneuvotteluja yhteisessä oppimisessa. Ympäristössä on suorat lähetykset, joista osa on reaaliaikaisia ja interaktiivisia, osa joukkolähetyksiä, sekä ajasta ja paikasta riippumaton verkkopalvelu. Ympäristöön voidaan tallentaa videoneuvottelut RealVideo-muodossa sekä fyysikoiden käsin tekemät kalvot (fyysikot eivät suostu tekemään kalvoja muuten kuin käsin). Sieltä löytyy myös projektityöskentely-ympäristö sekä muu materiaali. Paikallisohjauksella voidaan täydentää jakelutietä, jotta saavutetaan merkityksellistä oppimista.
Lisätietoa ympäristöstä löytyy osoitteista http://cern.ch/webuniversity sekä http://webcast.cern.ch.
AVERKO
Kari Kiviniemi ja Anitta Pehkonen esittelivät opiskelua AVERKOssa eli avoimessa verkostoammattikorkeakoulussa. AVERKO löytyy osoitteesta http://averko.cop.fi. Siinä on käytössä monia erilaisia oppimisympäristöjä kuten WebCT, Telsi, ja Proto. Räätälöityjä oppimisympäristöjä ei käytetä, mutta joillain kursseilla käytetään myös cd-romeja.
Esitys oli rakennettu mielenkiintoiseksi vuoropuheluksi pedagogisia kysymyksiä ja täsmennyksiä esittävän Kari Kiviniemen ja AVERKO-ympäristöstä vastaavan Anitta Pehkosen välille. Kari Kiviniemi kysyi, onko verkko-oppimisessa avoimuutta olemassa, kun ryhmäpedagogiikka edellyttää kuitenkin tiettyä aikajännettä: tiettynä aikana tehdään tietyt tehtävät. Lisäksi 80 %:ssa opintojaksoja on myös lähiopetusta, joka edellyttää tiettyä aikaa ja paikkaa.
Yhteisöllisyys ja verkko-oppimiskulttuuri syntyvät hitaasti, toisaalta siksi, että opiskelijat pelkäävät näyttää tietämättömyyttään, toisaalta siksi, että opettajan verkkopedagoginen näkemys kehittyy vähitellen. Ensimmäisessä vaiheessa opettaja käyttää verkkoa vain omassa työssään, sitten opetuksen osana ja vasta kolmannessa vaiheessa hän löytää verkon tarjoamat uudet mahdollisuudet oppimiselle. Vajaan vuoden sisällä tosin on tapahtunut paljon kehitystä.
Eri ryhmätyöohjelmistoissa on erilaisia pedagogisia lähtökohtia. Opettajan tehtävänä verkkoympäristössä ei kuitenkaan ole oppisisältöjen välittäminen vaan ohjaaminen. Vuorovaikutus verkon välityksellä on edelleenkin ongelmallisempaa kuin luokkahuoneessa – tosin opetus sielläkään ei aina ole hyvää. Keskusteluryhmä verkossa voi rönsyillä linjattomasti, joten ohjauksen merkitys on tärkeä. Vuorovaikutuksen tukeminen vaatii suunnittelua ja tietoista paneutumista.
Oppimisalustat-paneeli
Lauantaiaamupäivän Oppimisalustat-paneeli toi torstain Verkko-oppimisympäristöt ja opetus -workshopin antiin lisää esimerkkejä. Ari Leino esitteli jälleen WebCT:n ja Helena Savolainen Soneran oppimisympäristön.
Seppo Pohjolainen esitteli TTKK:ssa kehitetyn A&O -oppimisympäristön ja sen materiaalilähtöisen näkökulman. Oppimisympäristöä hyödynnetään myös tutkimuksessa. Ympäristössä on jokaisesta opiskelijasta kortti, johon opiskelija on itse voinut kuvata itsensä. Korttien avulla opiskelijat tutustuvat yllättävän nopeasti toisiinsa. Navigointijärjestelmä on käsitekartan muodossa. Opiskelijat sijoittavat omat ratkaisunsa verkkoon, ja näistä käydään pedagogista keskustelua keskusteluryhmässä.
Aluksi opiskelijat pitivät luentomonistetta hypertekstiä parempana, mutta kun materiaaliin lisättiin aktiivisia elementtejä kuten itsetarkistavia tehtäviä, opiskelijat pitivät enemmän hypertekstistä.
Opiskelijat pitävät opiskelun vapaudesta A&O -ympäristössä. Ympäristön tarjoama vapaus on sellainen, jota lahjakkaat opiskelijat osaavat käyttää.
Lisätietoja A&O -oppimisympäristöstä löytyy osoitteesta http://matwww.ee.tut.fi/ao.
Teemu Leinonen kertoi Future Learning Environment (FLE) -oppimisympäristöstä. Kyseessä on BSCW:n lähdekoodin pohjalta kehitetty tiedonrakentamisympäristö, jota voidaan yhdessä kehittää open source -periaatteella. FLE toimii millä tahansa selaimella, myös tekstipohjaisella sekä esim. Nokian Communicatorilla. Jokaisella käyttäjällä on oma verkkotyöpöytä ja tiedonrakennusprosessi etenee ketjuina, joissa viestit luokitellaan Hakkaraisen, Longan ja Lipposen kirjassa ”Tutkiva oppiminen – älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen” esitellyn konseptin mukaisesti.
Lisätietoja FLE-oppimisympäristöstä löytyy osoitteesta http://fle.uiah.fi.
Jarmo Riipinen esitteli Elisa Communicationsin oppimisympäristön, joka on kehitetty nimenomaan opettajan eikä opiskelijan tarpeita ajatellen. Opettaja voi tehdä materiaalin itse tai käyttää hyväkseen muiden materiaaleja. Ideana on, että kun teet hyvän materiaalin, sitä voidaan käyttää muuallakin. Opiskelija tekee oppimisympäristössä sitä, mitä opettaja on ajatellut hänen siellä tekevän.
Elisa Communicationsin ympäristössä on käytössä ryhmätyövälineet, kalenteritoiminto, muistiot ja koemoottorijärjestelmä automaattiarvosteluineen. Ympäristö on modulaarinen, joustava ja Suomessa aiheesta kiinnostuneiden organsaatioiden ehdoilla rakennettu.
Erno Lehtinen käytti paneelissa kokoavan, pedagogisen ja syvällisen puheenvuoron. Hän totesi, että kun teema kuumenee liikaa, käsitteet kärsivät, ja niin on nyt käymässä oppimisympäristön käsitteelle. Mikään tässä paneelissa esitellyistä välineistä EI OLE oppimisympäristö. Aina, kun siirrytään uusiin ratkaisuihin, monet asiat tulevat kömpelömmiksi.
Verkko-oppimiseen siirtyminen on erilaista silloin, jos opiskelijat ovat jo valmiiksi etäällä opettajasta kuin silloin, kun toimitaan yhden oppilaitoksen sisällä. Jälkimmäisessä tilanteessa virtuaalisuus ei paranna laatua.
Voisiko olla yhtä ideaalista välinettä, joka hanskaisi kaikki tilanteet ja oppilaitokset? Perinteisen etäopetuksen tueksi WebCT voisi olla mainio väline, yritys taas kallistuisi Soneran ympäristön puoleen, innovatiivisissa tiedonrakennusprosesseissa FLE olisi ehdoton ja matematiikan opiskelua varten olisi luontevinta valita A&O. Jokainen yksittäinen järjestelmä on rajattu ja vanhenee erittäin nopeasti. Miten järjestelmää kehitettäessä tehty luova työ voitaisiin hyödyntää?
Tulevaisuuden oppimisympäristössä pitäisi olla:
o yhteinen sopimus tiedon tallettamisesta ja indeksoimisesta
o yhteisesti sovittu rajapinta
o modulaarisuus
o mahdollisuus korvata vanhentuneet moduulit uusilla
o välineriippumattomat dokumentit
Erno Lehtinen painotti, että oppilaitoksen ei pidä joutua integroidun järjestelmän ansaan. Kun oppimisympäristöä valitaan, pitää miettiä, minkä lisäarvon se tuo tullessaan. Tällä hetkellä olemme vasta oppimisympäristöjen kehityksen alkuvaiheessa.
Jarmo Viteli heitti kalvolle muutaman oppimisympäristöihin liittyvän osoitteen:
o http://www.insproject.org – Global Learning Consortium, jossa on mukana USA:n suuria organisaatioita
o http://www.microsoft.com/eLearn – MicroSoftin ilmainen eLearn -tuote, joka julkistettiin noin kuukausi sitten
o http://www.prometeus.org – EU-projekti Prometeus (PROmoting Multimedia access to Education and Training in EUropean Society)
Medialukutaito-paneeli ja päätöspuheenvuoro
Medialukutaito-paneeli
Yleensä ensin pitää oppia lukemaan ja analysoimaan viestejä, jotta voisi itse viestiä, mutta tekemällä itse mediamateriaalia oppii parhaiten tulkitsemaan sen merkityksiä. Tietoverkot kaipaavat sisältöjä. Ne ovat kuin valtatiet, joilla kulkee jo kuorma-autoja, mutta niiden lavoilla ei ole vielä mitään.
Medialukutaidon portaat ovat:
o motivaatio ja tekniset valmiudet
o eri tekstilajityyppien tunnistaminen
o vastaanottovalmiudet
o jukaisuvalmiudet
o merkitysten ymmärtäminen ja tulkinta (uutta luova kulttuurinen kyky)
o eettismoraaliset arvovalinnat (kriittisyys ja sen pohtiminen, miksi joku asia on julkaistu).
Medialukutaitoon kuuluu paitsi kriittisyys myös kyky nauttia.
Päätöspuheenvuoro
Konferenssin päätöspuheenvuorossaan tulevaisuudentutkija Marja-Liisa Viherä muistutti, että emme ole vain viestinnän kohde vaan osa viestintää. Yhteisö, jossa viestit eivät kulje, on kuollut yhteisö.
Viestimiseen tarvitaan
o motivaatio viestiä
o liittymä
o osaaminen.
Marja-Liisa Viherä esitti viestinnän kehän, jossa oli seuraavat elementit: lähettäjä – idea – kiteytys – sanoma – muokkaus – viesti – koodaus – fyysinen informaatio – siirto – fyysinen informaatio – dekoodattu viesti – tulkinta – sanoma – ajattelu – ajatus – vastaanottaja. (Kursiivilla merkityt osat ovat insinöörien aluetta, sen molemmilla puolilla olevat ovat humanistien aluetta.)
Marja-Liisa Viherä painotti, että yhteisöllisessä viestinnässä kaikkien pitäisi olla mukana. Osalla ei kuitenkaan ole yhteensopivaa liittymää, osa ei osaa tulkita viestiä ja osalla ei ehkä edes ole motivaatiota kuulua yhteisöön. Matkaviestin yhdistää ihmiset langallista viestintä paremmin. Tietotekniikkaa pitäisi käyttää siksi, kun se on hauskaa eikä siksi, että sitä on pakko käyttää.
Marja-Liisa Viherä kertoi erään kerhon jäsenkirjeiden lähettämisestä esimerkkinä yhteisöllisestä viestinnästä. Sihteeri oli ehdottanut, että kerhon 600 jäsenkirjettä lähetettäisiin sähköpostitse. Isännistön jäsenet olivat kuitenkin sitä mieltä, että perinteinen jäsenkirje on mukavampi saada ja jäsenkirjeitä on kiva tehdä talkoilla. Niinpä sovittiin päivämäärä, jolloin isännistö kokoontuisi talkoisiin kuorittamaan ja postittamaan jäsenkirjeitä. Sihteeri lupasi tuoda talkoisiin eväätkin kaikille. Kun ajankohta läheni, yksi toisensa jälkeen ilmoitti esteestä. Sihteerin lisäksi paikalle tuli yksi toinen henkilö, joka heti tultuaan ilmoitti, että hänen pitää varttitunnin kuluttua lähteä kutsuihin ja itse asiassa hänen miehensä odottaa autossa.
Marja-Liisa Viherä kysyi, onko viestintävalmiuksista huolehtiminen yksilön vai yhteisön vastuulla ja muistutti, että myös kuurojen ja sokeiden pitää päästä mukaan viestintään. Kansalaiset hän jakoi viestintätapojen mukaan viiteen ryhmään:
o vaikuttajat, joiden on pakko osata käyttää eri viestintätapoja monipuolisesti
o organisaattorit, joiden pitää olla edelläkävijöitä viestinnässä
o mukanaolijat, jotka osallistuvat, jos saavat tiedon
o passiiviset, joilla ei ole aikaa eikä halua
o pienyrittäjät, joilla puhelin on vieläkin ensisijainen viestinnän väline.
Viestintätaidoissa on kyse ihmisten taidoista hallita omaa elämäänsä. Viestintätaitoja ovat:
o välineiden tekninen käyttötaito
o kyky valita oikea väline
o kyky muokata viestiä
o taito löytää ja ymmärtää
o taito viestiä jokapäiväisessä toiminnassa
o kyky ymmärtää viestintäverkkojen rakenteita.
Viestintä voidaan jakaa integroivaan ja luovaan viestintään. Jälkimmäistä on vaikea siirtää verkkoon. Mutta miksi opiskelijat kirjoittavat opettajan pöytälaatikkoon?
Marja-Liisa Viherä lopetti esityksensä aforismeihin:
o Unelmat toteutuvat, suunnitelmat eivät.
o Ihminen toimii niiden mielikuvien mukaan, joita hänellä on tulevaisuudesta.
Sivu päivitetty 2.5.2000
Eija Kalliala

Julkishallinnon seminaari

Fincommerce: Julkishallinnon seminaari 4.4.2000
* Eino Hosia, Sisäasiainministeriö
* Julkishallinnon verkkoasioinnin kehittäminen – lainsäädäntö ja hankkeet Kehityspäällikkö Markku Brummer, Elisa Communications
* Mitkä ovat sähköisten palveluiden tarjoamat mahdollisuudet ja hyödyt julkishallinnon organisaatioille? Millaisia haasteita sähköiset palvelut tarjoavat? Johtava konsultti Juha Heikkinen, Fincommerce Oy
* Mitä mahdollisuuksia portaalit luovat organisaatioiden sähköiseen tiedottamiseen? Millaisiksi muodostuvat portaalien sisällöt? Kehityspäällikkö Matti Laamanen, Elisa Communications
* Kuinka julkishallinto voi siirtää toimintojaan verkkomaailmaan? Näkökulmana henkilön sähköinen tunnistaminen Johdon konsultti Kalle Kastikainen, Fincommerce Oy
* Kuinka mobiilia päätelaitetta voidaan hyödyntää julkishallinnon palveluissa? Johdon konsultti Katja Kivelä, Fincommerce Oy
Sähköinen viestintä strategisena ratkaisuna – kohti vuorovaikutteista viestintää
Eino Hosia, Sisäasiainministeriö
Julkishallinnon verkkoasioinnin kehittäminen – lainsäädäntö ja hankkeet
Eino Hosia kertoi, mitä valtion keskushallinnossa on tehty verkkoasioinnin hyväksi. Hän korosti valtionhallinnon toimien tärkeyttä ja totesi, ettei niiden pidä odottaa verkkoliiketoimintaa, joka kehittyy odotettua hitaammin. Hän toi esiin paikallisen toiminnan merkityksen globaalin rinnalla. Suomessa paikallisen tason verkkoasiointi kehittyy nopeasti, ja näin Suomi saadaan näyttämään moni-ilmeiseltä. Hän muistutti myös, että Suomessa on ainutlaatuiset tietovarannot, joita voidaan hyödyntää verkkoasioinnissa.
Sähköisen asioinnin kehitystä Eino Hosia visioi niin, että kun 30 % väestöstä käyttää verkkoa, fyysistä palveluverkostoa voidaan lähteä keventämään tai purkamaan. Sitä ennen verkkoasiointi aiheuttaa vain kustannuksia.
Eino Hosia luetteli verkkoasioinnin etuja:
o Monipuolistaa elämää avaamalla mahdollisuuksia.
o Mahdollistaa itsenäisen suoriutumisen.
o Tuo uusia mahdollisuuksia poliittiseen osallistumiseen ja muuttaa poliittista kulttuuria.
Hän toi esiin myös verkkoasioinnin haittoja:
o Uuden tekniikan oppiminen ja sisäistäminen vievät aikaa.
o Verkkopalveluinvestoinnit ovat jostain muusta pois.
o Verkkoasiointi lisää yhteiskunnan tietotekniikkariippuvuutta.
o Väärin toteutettuna verkkoasiointi on uhka tasa-arvolle ja mahdollistaa joidenkin kansalaisryhmien syrjäytymisen.
Eino Hosia luetteli suuren joukon verkkoasiointiin liittyviä lakeja, joita Suomessa on säädetty. Uusin niistä on laki sähköisestä asioinnista, joka käsiteltiin eduskunnassa kolmessa viikossa joulukuussa 1999. Laki tuli ensimmäisenä maailmassa voimaan Suomessa vuoden 2000 alusta.
Euroopan parlamentin Lissabonin kokouksessa käsittelemän eEurooppa-hankkeen kohdassa 10 todetaan, että julkishallinnon tietojen pitää olla helposti saatavilla Internetin kautta. Tästä muodostuu yksi Euroopan kilpailutekijä. Euroopan kilpailuvalttihan on se, että olemme monikulttuurinen manner.
Henkilön sähköisestä tunnistamisesta (HST) Eino Hosia totesi, että nykyiset palvelut ovat joko kömpelöitä tai vastenmielisiä. Kuitenkin HST:n tarjoama allekirjoitus tarjoaa pankeille ja monille muille organisaatioille mahdollisuuden rakentaa ihan uudenlaisia palveluja.
Kehityspäällikkö Markku Brummer, Elisa Communications
Mitkä ovat sähköisten palveluiden tarjoamat mahdollisuudet ja hyödyt julkishallinnon organisaatioille? Millaisia haasteita sähköiset palvelut tarjoavat?
Markku Brummer kuvasi verkkoliiketoiminnan kahta aaltoa. Ensimmäisen aallon yrityksillä on olemassaoleva kauppapaikka ja jotka kehittävät toimintaansa verkossa saman liiketoimintamallin mukaisesti. Toisen aallon yrityksillä kuten Amazonilla ei ole vanhoja rasitteita vaan ne kehittävät liiketoimintaansa vain verkossa.
Markku Brummerin näkemyksen mukaan verkostuminen tarjoaa yrityksille ja kansalaisille palveluliittymän, jonka kautta kaikki eritasoiset (keskushallinnon, aluehallinnon ja paikallishallinnon) palvelut ovat tavoitettavissa. Hän muistutti, että sähköisten palvelujen kehittämisen pitää edetä strategioista ja toimintamalleista toteutukseen eikä tekniikasta lähtien.
Johtava konsultti Juha Heikkinen, Fincommerce Oy
Mitä mahdollisuuksia portaalit luovat organisaatioiden sähköiseen tiedottamiseen? Millaisiksi muodostuvat portaalien sisällöt?
Juha Heikkinen korosti, että kehitämme palvelukokonaisuuksia emmekä erillisiä verkkopalveluja.
Portaalin käsite on lähtenyt selainten aloitussivuista ja valmiiksi asennettua aloitussivua ei yleensä vaihdeta. Tällä on merkitystä sivunpitäjän mainostulojen kannalta. Portaalin lisäarvo erottaa sen linkkilistasta. Portaali on koottu palvelu, jossa on käyttäjälle hyödyllistä tietoa ja joka auttaa liikkumista verkossa.
Portaalit voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
o Massaportaali on kaikille tarkoitettu, ja siitä hyvä esimerkki on SoneraPlaza.
o Vertikaaliportaali suunnataan tietylle kohderyhmälle, esim. eläkeläisille tai koululaisille.
o Yritysportaali rajautuu yhden organisaation sisään käsittelee pääasiassa kyseisen organisaation sisäisiä asioita.
Jokaisen portaalin perustieto lienee paikallinen sää.
Erilaisia portaaliryhmiä voidaan tarkastella sisäinen – julkinen informaatio ja viihde – hyötytieto –dimensioilla:
o Massaportaali sisältää vahvasti julkista informaatiota ja yleensä paljon viihdettä.
o Vertikaaliportaalissa on julkista hyötytietoa.
o Yritysportaalissa on sisäistä hyötytietoa.
Portaaliryhmien sisältöjen painottuminen voi muuttua ajan mukana. Esimerkiksi massaportaali voi painottua hyötytietoon ja yritysportaaliin taas voi tulla esimerkiksi pikkujoulujen jälkeen valokuvia juhlista.
Juha Heikkinen näytti verohallinnon verkkopalvelua esimerkkinä palvelusta, jota ei ole kehitelty loppuun asti. Yksi hänen mainitsemansa ongelma on se, että verkosta löytyy lomakkeita, mutta ei kaikkia lomakkeita, joten verkosta puuttuvien lomakkeiden tarvitsija joutuu kuitenkin menemään verotoimistoon niitä hakemaan. Toinen ongelma on se, että lomakkeet voi tulostaa, mutta ne pitää käsin allekirjoittaa, vaikka HST on jo kehitetty. Miksei palvelua ole päivitetty nykytilannetta vastaavaksi?
Kehityspäällikkö Matti Laamanen, Elisa Communications
Kuinka julkishallinto voi siirtää toimintojaan verkkomaailmaan? Näkökulmana henkilön sähköinen tunnistaminen
Matti Laamanen esitti hyviä esimerkkejä palveluista, jotka HST mahdollistaa.
o Hän asuu Viikissä ja hänellä on alaikäinen lapsi (Eliisa), jolla ei ole hoitopaikkaa. Kun hän ottaa yhteyttä Kelan verkkopalveluun, ja haluaa hakemuslomakkeen, palvelu voisi HST-kortin avulla päätellä paljon. HST-kortti kertoo, kuka hän on. Tähän voidaan yhdistää tiedot hänen perhetilanteestaan sekä myös tieto, että lapsella ei vielä ole hoitopaikkaa. Tämän informaation avulla voitaisiin päätellä, että hän ehkä haluaisi hakea hoitopaikkaa lapselleen. Asuinaluetietojen perusteella voitaisiin päätellä, että hän haluaisi hoitopaikan Viikistä. Näiden tietojen perusteella lomake voitaisiin valmiiksi esitäyttää ja tuoda hänelle viimeisteltäväksi ja hyväksyttäväksi.
Kun HST yhdistetään kännykkään, jossa toimii paikannusjärjestelmät, saadaan vielä monipuolisempia palveluja.
o Esimerkki terveydenhuollon katkeamattomasta hoitoketjusta voisi olla seuraavanlainen. Henkilö katkaisee jalkansa laskettelurinteessä ja hälyttää kännykällään apua. Vastaanottavassa päässä nähdään, kuka henkilö on ja missä hän on, jolloin voidaan lähettää apua. Kun henkilö palaa kotiinsa, siellä häntä voisi odottaa jo vakuutusyhtiön korvaushakemus sekä särkylääkkeet. Tämä siis edellyttäisi useampien organisaatioiden osallistumista palveluketjuun.
o Esimerkki uudenlaisista kuljetuspalvelusta voisi olla seuraava: Kontti tarvitsee kuljetusta paikasta A paikkaan B. Paikantamisjärjestelmän avulla etsitään paikkaa A lähinnä oleva kuljetusliikkeen auto, jossa on riittävästi vapaata tilaa ja otetaan siihen yhteyttä kännykällä. Auto käy hakemassa kontin mukaansa ja kuljettaa sen perille.
o Toinen esimerkki kuljetuspalveluista voisi liittyä pizzojen kuljetukseen. Pizza tilattaisiin pizzatehtaalta ja lähin taksi veisi pizzan perille. Näin ei tarvittaisi erillisiä pizzatakseja.
Matti Laamanen visioi siirtymistä arvoketjuista arvoverkostoihin. Palvelua voidaan arvioida paitsi oman asiakkaan myös asiakkaan asiakkaan näkökulmasta: Onko hänelle hyötyä organisaation sähköisestä asioimisesta?
Matti Laamanen päätti esityksensä muistuttamalla muutoksen nopeudesta ja laajuudesta. Muutos koskettaa kaikkia toimialoja ja arvoketjuja. Sähköisistä palveluista tulee palveluja, e-liiketoiminnasta liiketoimintaa ja sähköisestä asioinnista asiointia.
Johdon konsultti Kalle Kastikainen, Fincommerce Oy
Kuinka mobiilia päätelaitetta voidaan hyödyntää julkishallinnon palveluissa?
Kalle Kastikainen kertoi WAPista ja Bluetoothista. Hän sanoi heti aluksi tulevansa Jyväskylästä eikä ulkoavaruudesta, vaikka hänen juttunsa saattaisivatkin kuulostaa ihan ufoilta.
Hänen esityksensä eteni kaistanleveyden kasvusta ja matkapuhelinverkkostandardien sekavasta kehityksestä Bluetoothiin. Hän kuvasi, miten Bluetoothin avulla päästään eroon johdoista, kun laitteistot tunnistavat toisensa 10 – 80 metrin etäisyydellä Bluetooth-sirun avulla ja voivat pyytää toisiltaan palveluita. Bluetooth osaa kuitenkin säädellä kantamaansa niin, että esimerkiksi Kalle Kastikaisen esitelmä näkyy yhden luentosalin mutta ei viereisen luentosalin tykiltä.
Kalle Kastikainen korosti, että kaistanleveyden kasvulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että WAP-katoaisi, kuten joissain lehdissä on virheellisesti rummutettu. WAP on standardi, jolla mobiileja palveluita kehitetään. Kun GSM-verkot korvautuvat UMTS-verkoilla, WAP-palveluita kehitetään edelleen, tosin sitten sellaisia, jotka voivat hyödyntää uutta kaistanleveyttä.
Kun Bluetooth yhdistetään WAP-puhelimeen, saadaan ihan uudenlaisia palveluja.
o Kun henkilö tulee hotellin aulaan, WAP-puhelin ottaa Bluetoothin avulla yhteyden hotellin varausjärjestelmään, joka tunnistaa henkilön ja hakee hänen huonevarauksensa ja lähettää hänen kännykkänsä näyttöön tervetulotoivotuksen. Samalla henkilön tiedot siirtyvät varausjärjestelmään eikä hänen tarvitse täyttää niitä erillisiin papereihin. Varausjärjestelmä lähettää henkilön kännykkään sähköisen avaimen huoneeseen, ja henkilö saa sen avulla huoneensa oven auki.
o Bluetooth voi etsiä lähistöltä samalla profiililla varustetun sinkun.
o Kun turisti seisoo ihmettelemässä nähtävyyttä, esim. Mannerheimin patsasta, tämä voi Bluetooth-sirun avulla lähettää turistin kännykkään tekstiviestinä tärkeimmät tiedot itsestään (mielellään turistin ymmärtämällä kielellä).
Kalle Kastikainen mainitsi hyvänä esimerkkinä jo toimivista gsm-palveluista Auran kirjaston. Jos henkilö on varannut kirjan, hän saa kännykkäänsä tekstiviestinä tiedon kirjan saapumisesta. Vastaavasti karhutkin lähetetään tekstiviesteinä.
Esityksensä lopuksi Kalle Kastikainen korosti, että kansalaisen pitää itse voida päättää, milloin hänet tunnistetaan ja milloin hän tunnistuttaa itsensä.
Johdon konsultti Katja Kivelä, Fincommerce Oy
Sähköinen viestintä strategisena ratkaisuna – kohti vuorovaikutteista viestintää
Katja Kivelä kertoi, että kansalaisilla on oikeus saada tietoa ja viranomaisilla velvollisuus tuottaa sitä. Valtionhallinnossa olisi kykyä ja halua sähköisten palvelujen tuottamiseen, mutta tähän tarvittava aika ja raha ovat ongelmia.
Hän muistutti, että viestinnän pitää ensin toimia sisäisesti, jotta se toimisi hyvin ulkoisesti. Palveluja kehitettäessä pitää selvittää, mitä tarjotaan kenelle ja kuka siitä vastaa.
Sivu päivitetty 5.4.2000
Eija Kalliala

Virtuaaliammattikorkeakoulu-seminaari

Virtuaaliammattikorkeakoulu-seminaari Hämeen ammattikorkeakoulussa 3. – 4.2.2000
* OPM:n toteutusmalli
* AVERKO, avoin verkostoammattikorkeakoulu
* Verkkopedagogiikka
* Case-esimerkit
* Global Virtual Polytechnic
* Suomen virtuaaliyliopistohanke
* Workshopit
* Paneeli
* Uuden yhteistyön aikakausi
* Lopuksi
Seminaari keräsi 146 osallistujaa eri puolilta Suomea. Mukana oli osanottajia paitsi ammattikorkeakouluista, joita Suomessa on 31, myös yliopistoista ja opetusministeriöstä. Työtahti oli kiivas: Aloitimme virtuaaliyliopistohankkeesta ja ammattikorkeakoulujen osuudesta siinä ja lopetimme ehdotukseen virtuaaliammattikorkeakoulua koordinoivasta hankkeesta, jonka portaali valmistui Internetiin kahden seminaaripäivän välisenä yönä. Hankkeen toiminnan pitäisi näkyä valtakunnallisesti jo ensi vuoden keväällä.
OPM:n toteutusmalli
Opetusneuvos Hannu Sirén esitteli opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman vuosille 1999 – 2004, valtion vuoden 2000 talousarvion sekä virtuaaliyliopistohankesuunnitelman antamien raamien pohjalta virtuaaliammattikorkeakoulun yhdeksän kohtaa sisältävän toteutusmallin.
1. Perustetaan ammattikorkeakoulujen tarjontaa esittelevä yhteinen internet-sivu.
2. Opiskelija voi valita tutkintoonsa minkä tahansa ammattikorkeakoulun opintojaviikkoja sovittuaan asiasta omassa ammattikorkeakoulussaan.
3. Suorituksen ottaa vastaan se ammattikorkeakoulu, joka on tuottanut kurssin.
4. Opiskelijan oma ammattikorkeakoulu maksaa näistä opintoviikoista esim. 800 mk kurssin vastaanottaneelle ammattikorkeakoululle.
5. Sama tarjonta löytyy avoimesta virtuaaliammattikorkeakoulusta kaikille suomalaisille ja tällöin maksuista ja järjestelyistä päättää kukin ammattikorkeakoulu itse.
6. Ammattikorkeakoulut allekirjoittavat tämän määrittelevän yhteisen sopimuksen.
7. Joku ammattikorkeakouluista koordinoi virtuaaliopetuksen kehittämistä.
8. Hankerahoitusta myönnettäessä OPM suosii niitä ammattikorkeakouluja, jotka sitoutuvat tässä esitettyyn ajatteluun.
9. OPM osoittaa vuodesta 2001 alkaen tuloksellisuusrahoitusta ammattikorkeakoululle, jolla tämä toiminta on erityisen laajaa.
AVERKO, avoin verkostoammattikorkeakoulu
Koulutussuunnittelija Anitta Pehkonen Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta esitteli AVERKOa, avoin verkostoammattikorkeakoulu, jossa vuoden 2000 lopussa pitäisi olla jo 60 suomenkielistä opintoviikkoa tarjolla. Eri puolilla maailmaa työharjoittelussa olevat opiskelijat ovat olleet mukana AVERKOn kursseilla.
Oppimisympäristö on pyritty pitämään yksinkertaisena. Jotkut kurssit on toteutettu Oulun yliopiston kehittämään Proto-ympäristöön, jotkut tavallisina web-sivuina. Jokaiseen kurssiin liittyvä perustieto löytyy AVERKOn sivuilta.
AVERKOon kuuluu myös palautelomake, joka tulostaa suoraan SPSS-ohjelmaan.
Verkkopedagogiikka
Anitta Pehkonen esitteli myös Kari Kiviniemen laatiman tutkimuksen Johdatus verkkopedagogiikkaan. Tutkimuksessa todettiin mm, että kurssin tekeminen verkkoon vaatii monenlaista osaamista ja paljon aikaa, joka pitää ottaa huomioon myös opettajan työajassa.
Yleisö innostui kysymään, tarkoitetaanko verkko-opetuksella verkon käyttöä opetuksen tukena vai aitoa etäopetusta, johon ei sisälly lainkaan tutorointia. Hallinnollinen yhteistyöhän on erilaista silloin, jos koko oppiminen tapahtuu aidosti verkoissa kuin silloin, kun verkossa olevan materiaalin oppimista tuetaan lähiopetuksella. Puheenvuoroissa korostettiin myös, että opiskelijoiden pitää tietää, edellyttääkö kurssi fyysistä läsnäoloa jossain.
Case-esimerkit
Virtuaaliammattikorkeakoulutoteutusten case-esimerkkejä esiteltiin Satakunnnan, Lahden ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluista.
Esa rahiala ja Pekka Kuisma kertoivat Lotus Notesin päälle rakennetusta järjestelmästä: Lotus Noteshan tarjoaa tietokanta-ajattelun, suojaukset ja ohjelmoitavuuden. Järjestelmä on muodoltaan salasanoin toteutettu ekstranet, johon palautetut tehtävät menevät järjestyksessä ja opettaja näkee helposti kokonaistilanteen. Opiskelijat eivät näe toistensa palauttamia harjoituksia.
Jokaista opintojaksoa kohti on noin kymmenen kontaktituntia. Lisätietoja löytyy osoitteista http://www.avoinamk.fi sekä http://www.bh.spt.fi/virtualia
Ari Vesikko ja Sinikka Vaskelainen kertoivat Lahden ammattikorkeakoulun ESR-yhteistyössä WebCT:n pohjalta rakennetusta Aknetista. Hankerahoitus oli noin 3 miljoonaa markkaa. Opettajien laatimien materiaalien tekijänoikeudet jäivät Lahden ammattikorkeakoululle.
Jari Uimonen kertoi Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun Lotus Learning Spacen käytöstä sekä Tietie-yhteistyöstä, jossa Helia on mukana. Pohjois-Karjalassa tavoitteina ovat vuorovaikutus opettajan ja opiskelijan välillä , työelämäyhteydet sekä jatkossa ammattimainen digitaalinen sisällöntuotanto. Opettajille ja opiskelijoille järjestetään koulutusta, ns. atk-passi, pedagogiikasta ja monimuoto-opiskelusta Lotus Learning Space –ympäristössä. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu ja IBM ovat tehneet yhteistyösopimuksen, jonka perusteluina ovat Pohjois-Karjalan ammattikorkekaoulun koulutusverkko, etäopiskelu sekä kokemukset Lotus Learning Spacesta.
Esityksen kalvot löytyvät osoitteesta http://www.ncp.fi/jari/vamk/index.html
Global Virtual Polytechnic
Lehtori Aulikki Uusitalo-Kasvio Hämeen ammattikorkeakoulusta kertoi konkreettisia kokemuksia neulekurssin tekemisestä verkkoon. Opiskelijat huomauttavat, jos opettajan materiaalissa on kirjoitusvirheitä. Jos opettaja tekisi kirjan, niin oikoluvun jälkeen voisi huoata: ”Ihanaa, mitään ei ole tehtävissä.” Sen sijaan verkossa olevaa materiaalia pitäisi jatkuvasti päivittää.
Materiaalin pitää olla hyvin jäsenneltyä. Tehtävien laatiminen oli vaikeinta. Opiskelijoiden olisi pitänyt tehtävien avulla tuottaa uutta materiaalia verkkoon, mutta tarkistaessaan materiaalia opettaja teki siihen runsaasti korjailuja, kun se oli niin keskeneräistä, joten lopulta materiaali oli kuitenkin lähinnä opettajan tuottamaa.
Suomen virtuaaliyliopistohanke
Projektipäällikkö Kari Salkkunen Dipolista kertoi Suomen virtuaaliyliopistohankkeesta. Hankesuunnitelma on julkaistu 13.12.1999 ja tavoitteena on, että syksystä 2002 lähtien jokaisen kurssin voisi suorittaa ilman lähiopetusta. Vuonna 2004 virtuaaliyliopisto olisi todellisuutta Suomessa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole luoda internet-akatemiaa, sillä virtuaaliyliopistossa voidaan käyttää muitakin medioita ja yhteistyötä tehdään esim. YLEn kanssa.
Workshopit
Ensimmäisen seminaaripäivän lopuksi jakaannuimme workshopeihin pohtimaan virtuaaliammattikorkeakoulun eri piirteitä. Workshopien teemat olivat:
* Valtakunnallinen virtuaaliAMK-toteutus
* Tekninen ryhmä
* Avoin verkostoammattikorkeakoulu
* Yrityskoulutus
* Opettajien työehdot ja julkaisuoikeudet
Menin itse ensimmäiseen noista työryhmistä. Alkukeskustelussa kysyttiin, arvioidaanko oppilaitoksia ja opintojaksoja ennenkuin ne hyväksytään mukaan virtuaaliyliopistoon. Todettiin, että yksittäisiä opintojaksoja ei arvioida ja että esim. yliopistot vastaavat kukin itse omasta tarjonnastaan. Pohdittiin, että kenties pitäisi kehittää jokin laatujärjestelmä ja sille arviointimekanismi, jolla oppilaitoksia rankataan. Laatujärjestelmään voisi kuulua esim. oppilaitoksen tarjoama tekninen tuki.
Alkukeskustelun jälkeen todettiin, että ammattikorkeakoulujen kannattaa jatkaa verkostoitumista eikä odottaa, mitä yliopistot tekevät. Pääehdotukseksi nousi, että muodostetaan löyhä yhteenliittymä (portaali), josta on mahdollisuus päästä yksittäiseen opintotarjontaan. Yhteenliittymällä pitää olla yhteiset pelisäännöt, mutta se muotoutuisi erilaisten kokeilujen kautta, joista kerromme avoimesti toisillemme.
Keskustelussa muistutettiin oppilaitosten perustehtävästä ja virtuaaliammattikorkeakoulun sille tuomasta lisäarvosta: sieltä otetaan kursseja, joita omassa tarjonnassa ei ole. Ehdotettiin, että portaali mahdollistaisi sekasotkuisen tarjonnan strukturoinnin ja lajittelumahdollisuudet erilaisten tunnuslukujen mukaan (osallistuneet, suorittaneet jne.). Luokittelutekijöitä voisivat olla avoin koulutus ja tutkintokoulutus. Kursseille ehdotettiin koulutusalakohtaista clearing-hintaa.
Pohdittiin, pitäisikö tarjontaa koordinoida vai miten päästään sopuun siitä, mitkä kursseista valitaan. Vai annetaanko kaikkien kurssien olla portaalissa ja odotetaan, että vähemmän suositut kurssit katoavat sieltä itsestään. Opettajien kokonaispalkkaus tuo mahdollisuuden tuottaa virtuaalimateriaalia työajalla.
Paneeli
Toisen seminaaripäivän aamuna kokoonnuttiin paneelikeskusteluun, jossa käsiteltiin edellisen päivän workshopien tuloksia. Virtuaaliammattikorkeakoulun portaali oli synnytetty verkkoon jo edellisenä iltana.
Paneelin puheenjohtaja, kehitysjohtaja Pertti Puusaari Hämeen ammattikorkeakoulusta hehkutti, miten ammattikorkeakoulut pystyvät liikkumaan liukkaammin kuin yliopistot jäyhinen tiedekuntarajoineen. Verkkotekniikka on jo kunnossa, sisällöt vain puuttuvat. Hämeessä ollaan siirtymässä ISDN:stä ADSL:ään, joka tuo liikkuvan kuvan joka kotiin Internetin kautta.
Workshopien tuloksista syntyi seuraavanlaisia ajatuksia:
* Valtakunnallinen virtuaaliAMK-toteutus
o Löyhä, itsekoordinoituva yhteenliittymä
o Yhteinen sivu, joka tarjoaa työkalut koordinoitumiselle ja yhteistyölle
o Palveluyksikkö edellistä ylläpitämään, markkinoimaan ja kehittämään
o Rahaliikenteestä pelisäännöt
o Arenen asettama valmisteluryhmä
* Tekninen ryhmä
o Pitäisi olla yhteinen alusta, johon voisi tuottaa materiaalia, jos ei halua ylläpitää omaa alustaa
o Miten hoidetaan opiskelijatunnistus ja tentit? Olisiko sähköisestä henkilökortista apua?
o Rahoitusta EU:n 2 – 3 ohjelmista sekä OPM:ltä
o Selvitettävä, miksi tehdään ja kenelle?
* Avoin verkostoammattikorkeakoulu
o Yhdelle oppimisympäristölle ei pitäisi tulla monopoliasemaa Suomessa
o Yhteistyön ja tiedottamisen pitäisi toimia
o Yhteinen työ ei saa muodostua pakkopaidaksi olemassaoleville hyvin eteneville hankkeille
o Sovittava siitä, kuka omistaa materiaalin sen jälkeen kun se on tehty, ettei tule yllätyksiä
* Yrityskoulutus
o ESR-rahoituksella on tehty pilotteja
o Pitäisi selvittää, kenelle tehdään ja mikä on tarve
o Pk-yrityksille verkko-oppiminen on ajankäytöllisesti hyvä tapa
o Pitäisi löytää eri ammattikorkeakoulujen keihäänkärjet, ettei tehtäisi samoja asioita monessa paikassa
* Opettajien työehdot ja julkaisuoikeudet
o Pitäisi luoda mallikokoelma erilaisia tilanteita varten, ja ne pitäisi saattaa ammattijärjestöjen, työnantajien sekä OPM:n tietoon
o Yhteistyö edellyttää avointa tiedonvaihtoa
o Kehittävät harrastukset ovat kivoja, mutta palkkaakin olisi kiva saada
o Tutoroitavien opiskelijoiden määrän pitää vaikuttaa palkkaukseen
o Pohdittava, mikä on tuotetun verkkomateriaalin ajateltu elinkaari: Päivittävätkö muut sitä vai onko kyse teoksesta, jota ei muuteta?
o Kokonaispalkkauksessakin pitää pohtia, kuinka suuri osa opettajan työajasta menisi virtuaalimateriaalin tekemiseen.
Uuden yhteistyön aikakausi
Seminaarin viimeinen esitys oli Tampereen yliopiston professori Tapio Variksen Verkottuva korkeakoulu: Uuden yhteistyön aikakausi. Tähän on koottu joitain hänen lennokkaita kysymyksiään ja ajatuksiaan.
* Verkossa ei ole keskusta, vai olisiko se Oulu, Hämeenlinna tai pääkaupunkiseutu?
* Mitä opettajuus on jatkossa, kun OpenUniversitystä voidaan ostaa sisällöllisesti ja visuaalisesti parempaa materiaalia kuin mitä me pystymme tuottamaan – ja se on vielä yleensä tehty paremmalla englannillakin kuin mihin me pystyisimme?
* Jos sitoudutaan vallitsevaan käyttäytymiseen, sitoudutaan vanhentuneeseen tapaan.
* Jatkossa kaikki ovat oppijoita, mutta jonkun pitäisi tehdä töitäkin.
* Ihmiset haluavat unelmia, vapaa-aika kasvaa, arvot muuttuvat.
* Mitkä ovat kalvojen tekijänoikeudet, kun ainahan opiskelijat ovat kopioineet opettajien kalvoja?
* Opettajakin on saanut 99,9% tiedoistaan muualta.
* Menestyminen ei synny kilpailusta vaan luottamuksesta.
* Alueellinen moninaisuus ja yhteinen kehittyminen ovat tärkeitä, mutta eivät saa kuitenkaan olla tekohengitystä.
* OPM on todennut, että tutkimus kuuluu myös ammattikorkeakouluihin.
* Ihmiset ja yritykset eivät ole kiinnostuneita tutkinnoista vaan siitä, mitä ihmiset osaavat.
* Laaduntarkkailu on brandikysymys: Oppilaitos menettää maineensa huonon materiaalin vuoksi.
Lopuksi
Seminaarin lopuksi luvattiin, että virtuaaliammattikorkeakoulu on toiminnassa keväällä vuonna 2001.
Sivu päivitetty 8.2.2000
Eija Kalliala

NetValue'98 – Verkkoliiketoiminta käytännöiksi

NetValue’98 – Verkkoliiketoiminta käytännöiksi
* Matti Aura, liikenneministeri: Avaussanat
* Oppiminen liiketoimintana
o Eilif Trondsen, Ph.D., Economics, Research Director, Business Intelligence Program, SRI International, CA, U.S.A: Learning on Demand
o Ari-Matti Auvinen, toimitusjohtaja, Human Capital Investment Oy: Case: Oppimispalvelujen tuottajan haasteet
o Pirkko Marjavaara, rehtori, Heinolan kansalaisopisto: Case: Palvelujen käyttäjän kokemukset
* Verkkokäytön tukeminen käytännössä
o Jari Gustafsson, kaupallinen neuvos, Kauppa- ja teollisuusministeriö: Sähköisen kaupankäynnin esteiden poisto
o Timo Vuori, pääsihteeri, International Chamber of Commerce (ICC), Helsinki: Kansainvälistä kauppaa edistävien suositusten hyödyt suomalaisissa verkkoratkaisuissa
o Fredrik von Knorring, maajohtaja, Bokus com Oy: Case: Verkkokaupan menestyjä pelisääntöjen käytäntöön soveltajana
* Verkko pk-sektorin liiketoiminnan vauhdittajana
o Venla Berg, kehitysjohtaja, Scandinavian NetCommerce Consulting Oy: Verkkokaveri, apu suomalaiselle pk-yrittäjälle ja uusi haaste IT-toimialalle
o Kari Happonen, toimitusjohtaja, Terra Nova Visuals Oy: Case: Pienyrittäjän kokemuksia verkkoliiketoiminnasta
o Mika Hällström, toimitusjohtaja, Elma Oy: Case: Palveluntarjoaja pk-yrityksen ongelman ratkaisijana
Tieke ja Liikenneministeriö järjestivät 12.11.1998 uusitun Lasipalatsin Bio Rex –salissa seminaarin, johon oli ilmoittautunut yli 50 osallistujaa.
Matti Aura, liikenneministeri
Avaussanat
Matti Aura luotasi avauspuheessaan verkkoliiketoimintaan liittyviä ilmiöitä. Salauspolittiikka on Suomessa liberaali toisin kuin esimerkiksi Ranskassa. Gsm-ympäristö tarjoaa takkuiluistaan huolimatta aivan uudet mahdollisuudet liiketoiminnalle, kun asiakas ei enää ole paikkaan sidottu. Kolmannen sukupolven kännykköjen lisenssit myönnetään vuodenvaihteessa.
Internetin käytöstä viestinnässä Aura mainitsi sisäpiirikaupat, jotka on tarkoitus tuoda verkkoon näkyviin, samoin työehtosopimukset, jotta myös järjestäytymättömät työnantajat saisivat ne helposti.
Aura painotti, että verkkoliiketoiminta käynnistyy vasta kun se tarjota asiakkaille todellista etua. Siksi suunnitelmien pitää lähteä liiketoiminnasta ja muistaa, että tekniikka luo vain edellytyksiä.
Oppiminen liiketoimintana
Eilif Trondsen, Ph.D., Economics, Research Director, Business Intelligence Program, SRI International, CA, U.S.A
Learning on Demand
Eilif Trondsen aloitti vauhdikkaan esityksensä kertaamalla Internetin historiaa ARPAnetistä lähtien ja huomauttamalla, että rannevioilta vältytään vasta sitten, kun koneen kanssa voidaan puhua ilman hiirtä. Verkkomarkkinoille lähtevän yrityksen pitää segmentoida asiakkaat erilaisiin kuluttajaryhmiin, eikä tehdä tuotteita keskiarvokuluttajalle, jota ei ole olemassakaan.
Trondsen muistutti, että suurin osa liiketoiminnasta tapahtuu tässä ja nyt eikä resursseja tulevaisuuden visiointiin liikene, mutta myönsi ihailevansa Nokian tutkimuskeskusta sen visioista.
Trondsenin mielestä nykyinen oppimistapa on tehoton ja juuri nyt olisi oikea aika käyttää teknologiaa oppimiseen taloudellisesti ja tehokkaasti. Uusi sukupolvi tekee monia asioita yhtaikaa eikä jaksa kuunnella tunnin mittaista luentoa. Opiskelun pitää liittyä tekemiseen – oppimallahan ihminen luo omaa tulevaisuuttaan. Asioita ei enää opita vain lukemalla manuaaleja vaan oppimisprosessissa tärkeitä elementtejä ovat kommunikointi ja dialogi.
Parhaat käytännöt voidaan omaksua oppimalla edelläkävijöiltä ja miettimällä, miten voimme hyödyntää heidän kokemuksiaan. Yksi edelläkävijöistä on Cisco Systems, joka on noussut nollasta nopeasti.
Trondsen esitti erilaisia skenaarioita tietämyksen luomisesta ja jakamisesta. Tulevaisuudessa oppimismoduleita voisi poimia verkosta kuten tänään softamoduleita muuttaa omien tarpeidensa mukaisiksi. Koulutusta voisi myydä verkossa. Tutkimuslaitoksissa on jo kehitteillä tekniikka, joka mahdollistaa oppijoiden monitoroinnin reaaliaikaisesti Java-applettien.
Yritykset oivaltavat, että ne eivät tarvitse määrällisesti paljon ihmisiä vaan ihmisiä, jotka osaavat. Siksi yritykset tulevat mukaan ostamaan ja myymään oppimista. Tämän varjopuolena on, että työttömät syrjäytyvät entisestään.
Teoreettista opiskelua tehokkaampaa on oppiminen, jonka voi välittömästi kytkeä omaan työhönsä, joten tulevaisuudessa osaavat ihmiset eivät ehkä tulekaan kuuluisista yliopistoista vaan he ovat niitä, jotka ovat oppineet työssään. Yhteistoiminnallinen oppiminen olisi tarkoituksenmukaisinta, koska nykyään ei enää työskennellä yksin vaan tiimeissä.
Trondsen kertoi matkustavansa luennoijana ympäri maailmaa ja löytävänsä tällä tavoin monia asioita, joiden olemassaolosta hän ei aiemmin ole edes tiennyt. Kiireisillä ihmisillä ei ole aikaa kuuden kuukauden kurssille vaan vain puolen tunnin – tai vain kolmen minuutin kurssille. Trondsen ihmettelikin, miten meillä kaikilla oli aikaa istua kuuntelemassa häntä.
Ari-Matti Auvinen, toimitusjohtaja, Human Capital Investment Oy
Case: Oppimispalvelujen tuottajan haasteet
Ari-Matti Auvinen kysyi kriittisessä puheenvuorossaan, kumpi on tärkeämpää, tuottaminen vai palvelu, kun puhutaan oppimisesta. Hänen mielestään teknologia ei ole olennainen asia – vaikka hän minitsikin välineet, joilla Human Capital Investment tuottaa oppimispalveluja: Lotus Notes Domino ja aiemmin ToolBook.
Auvisen mukaan tietokantaan voidaan luoda erilaisia oppimista tukevia multimediaelementtejä, josta syntyy oppimateriaalivarantoja. Näistä voidaan tehdä erimuotoisia oppimistuotteita, myös kirjoja. Ideana on: ”Tieto tuotetaan vain kerran, mutta käytetään useassa rajapinnassa.” Pääpaino on tietämyksen tuottamisessa, ei mediassa.
Auvinen suhtautui kyynisesti kansainväliseen yhteistyöhön, jota tehdään EU-rahalla. Syntyvien tuotteiden ei tällöin tarvitse olla taloudellisesti kannattavia – mutta jos ne muuttuvat taloudellisesti kannattaviksi, syntyy valtavia riitoja tekijänoikeuksista ja logistiikan järjestämisestä. Avoimilla markkinoilla verkkopohjainen tuote ei Auvisen mukaan ole taloudellisesti kannattava.
Auvinen painotti, että oppimispalvelujen tuottajien pitäisi oivaltaa perustuksen luomisen kertautuva vaikutus. Kuluttajan näkökulmasta multimediaopetusohjelma saattaa tuntua koomiselta, jos arkiset työt odottavat työpisteessä. Voiko yrityksen verkossa liikkua multimediaa kaiken liiketoiminnan tarvitseman tiedon rinnalla? Miksi kiusataan oppijoita monilla erilaisilla navigointitavoilla?
Auvinen peräänkuulutti imuohjattua oppimista, learning on demand. Informaatio ja oppiminen pitäisi yhdistää, koska itse asiassa suurin osa koulutuksesta on informaation jakelua. Jos jaettu informaatio olisi riittävän ymmärrettävää, osa turhasta koulutuksesta voitaisiin poistaa. Oppimispalvelujen tuottajat voisivat kehittää opastavia työjärjestelmiä, joista avautuisi aina syvempi informaatio työn vaativuuden kasvaessa.
Ajasta ja paikasta riippumattomat oppimispalvelut eivät toimi ilman teknistä tukea, jonka pitäisi olla tavoitettavissa jatkuvasti eikä vain toimistoaikaan.
Auvinen esitys muuttui loppua kohti yhä kyynisemmäksi: ”Roskasta ei saa kultaa kun sen digitalisoi.” Ei koulutusta saa paremmaksi siirtämällä sen verkkoon, mutta roskan jakelu tehostuu. Ensin asiat pitäisi tehdä kunnolla ja sitten tehdä ne verkkopohjaisiksi.
Auvisen mielestä ei pidä yhtaikaa esittää uutta asiaa uudella medialla vieraalla kielellä ja uudella oppimistavalla. Se on tekijöille tietysti haasteellista, mutta oppijaa siinä ei ajatella. ”Köydellä on vaikea työntää.” Pitäisi olla selkeä käyttäjätarve ennenkuin oppimispalveluja kannattaa kehittää verkkoon.
Kun ihmiset opiskelevat omalla ajallaan, he tulevat oikeiden kysymysten ja ongelmien kanssa kouluttajan luo. Ennen kouluttaja tuli kansion kanssa oppijoiden luo, piti esityksensä, sulki kansionsa ja lähti pois. Kouluttajasta tulee nyt yksi liiketoiminnan tukiprosessi.
Oppimispalveluja pitäisi tehdä yhteistyössä asiakkaan kanssa ja tuottaa järjestelmiä, joita asiakkaat voivat itse jalostaa ja ylläpitää. Asiakkaan oman toimintakyvyn nostamisen pitäisi olla koulutusyrityksen tavoitteena, joka kehittäisi sitä varten uusia innovatiivisia ratkaisuja.
Pirkko Marjavaara, rehtori, Heinolan kansalaisopisto
Case: Palvelujen käyttäjän kokemukset
Pirkko Marjavaara aloitti maailmoja syleilevällä kysymyksellä: ”Miksi ihminen elää?” ja vastasi siihen: ”Jotta voisi jäsentää sisäistä ja ulkoista maailmaa ja toteuttaa itseään.”
Marjavaara kertoi erilaisia oppimiskokemuksia kansalaisopistosta. Ensimmäisessä pitkäaikaistyöttömille opetettiin tietokoneen käyttöä – juuri siten kuin edellisen esityksen mukaan ei olisi pitänyt tehdä: Opetettiin uutta asiaa uudella medialla ja uudella oppimistavalla. Kokemukset olivat kuitenkin mahtavia: Uusi maailma vapautti ihmiset, jotka olivat oppineet kirjoittamaan kerran toisensa jälkeen lomakkeeseen ”työtön, työtön, työtön”. Kyse oli viiden kuukauden kurssista, jonka lähtötasoa kuvaa se, että puolen metrin pöytä ei riittänyt hiiren käyttöön. Marjavaara sanoi, että verkko-opetus nousee kokemusten ja positiivisten elämysten myötä ja siksi siinä tarvitaan erilaisia materiaaleja.
Toinen oppimiskokemus liittyi puhtaasti verkon kautta annettuun opetukseen. Sähköposti oli ongelmatilanteissa järjettömän hidas, kun kysymyksiä lähetettiin yöllä ja niihin saatiin vastaus seuraavana päivänä. Viestien ymmärtäminen oli vaikeaa ja ongelmatilanteiden ratkaisut saattoivat kestää kauan – kunnes naapurin lapsi tuli auttamaan ja selvitti tilanteen varttitunnissa. Ongelmia syntyi siis teknisten välineiden kanssa, vaikka keskeistä olisi pitänyt olla, miten aikuinen oppii.
Marjavaaran mukaan aikuisille sopivia opiskeluohjelmia ei ole markkinoilla. Hän sanoi haikeana katsovansa Peppi Pitkätossuja, joita vastaavia tuotteita aikuisille ei ole kehitetty. Opettajat joutuvat useimmiten itse tekemään materiaalinsa, ja tämän tuottamiseen on nykyisin resurssoitu kymmenen tuntia yhtä oppituntia varten. Aiemmin yhden oppitunnin materiaalin tuottamiseen oli varattu vain kolme tuntia.
Opiskelun eriyttäminen tarvitsisi hyviä ohjelmia verkkoon. Koulutuksessa pitäisi voida keskittyä pedagogisiin ja didaktisiin ratkaisuihin, ei vain teknologiaan. Tarvittaisiin mikroterapeuttia, ei vain mikrotukea.
Verkkokäytön tukeminen käytännössä
Jari Gustafsson, kaupallinen neuvos, Kauppa- ja teollisuusministeriö
Sähköisen kaupankäynnin esteiden poisto
Verkkomarkkinoiden toiminta edellyttää jonkinlaista sääntelyä ja hallituksen toimenpiteitä. Lainsäädännön kehityksen pitäisi olla elinkeinoelämän kannalta jollain tavoin ennakoitavissa. Sähköinen talous kasvaa kolminkertaisella nopeudella muuhun talouteen verrattuna, ja se pitäisi rakentaa telemarkkinoinnin päälle, joka perinteisesti on ollut kaikkein suojatuin sektori.
OECD:n Ottawan konferenssissa lokakuussa 1998 luotiin yhteinen kansainvälinen työohjelma (Global Action Plan). OECD:n pitäisi etsiä kompromisseja eri jäsenvaltioidensa mielipiteistä, mikä on vaikeaa, kun osassa EU-maita haluttaisiin, että sähköinen kauppa etenisi markkinavetoisesti ja USA:lla on selvästi globaalimpi näkökulma sähköiseen talouteen kuin OECD:lla.
Tarkoitus on kuitenkin, että lainsäädäntö ei tekisi eroa virtuaalikaupan ja perinteisen kaupan välillä.
Timo Vuori, pääsihteeri, International Chamber of Commerce (ICC), Helsinki
Kansainvälistä kauppaa edistävien suositusten hyödyt suomalaisissa verkkoratkaisuissa
Timo Vuori kiitti edellistä puhujaa: Elinkeinoelämä on tyytyväinen, kun suomalainen virkamies ymmärtää verkkokaupaa.
Vuori muistutti, että vaikka kansainväliset suositukset tuntuisivat etäisiltä, ne ennemmin tai myöhemmin vaikuttavat suomalaiseen arkeen. Jos yrityksen palvelin on tietyssä maassa, niin kyseisen maan lainsäädännöstä riippuu, tuleeko yritys tuloverotuksen piiriin. Isot öljy-yhtiöt miettivät, pitäisikö niiden olla kiinnostuneita sähköisestä kaupasta. Jos tilaaja voi tulla yrityksen kotisivulle ulkomailta, joudutaan miettimään erilaisia ratkaisuja kansainvälisen verkkokaupan ongelmiin.
Kuluttaja- ja markkinointilainsäädäntö on kansallisesti selvää, mutta kansainvälisesti ongelmallista. Eettinen sääntely on myös ongelmallista. Voidaankin kysyä: ”Missä on verkkokaupan kotimaa? Kuka pääsee sitä verottamaan?”
Fredrik von Knorring, maajohtaja, Bokus com Oy, http://www.bokus.com
Case: Verkkokaupan menestyjä pelisääntöjen käytäntöön soveltajana
Fredrik von Knorring kertoi lyhyesti Bokuksen historian. Vuonna 1997, kun tenttikirjoja oli vaikea löytää, ruotsalainen kolmikko lähti tutustumaan Amazoniin, ja palattuaan Skåneen he perustivat verkkokirjakaupan, Bokuksen. Maaliskuussa 1998 Bokus alkoi kansainvälistyä ja Suomessa Bokuksen verkkokirjakauppa avattiin elokuussa 1998.
Bokuksen liikeideana on amerikkalaisen, englantilaisen ja kansallisen (siis ruotsalaisen ja suomalaisen) kirjallisuuden myyminen Internetin välityksellä. Valikoimassa on yhteensä 1,5 miljoonaa erilaista kirjaa, kun Akateemisen valikoimassa on noin 100 000 kirjaa.
Bokuksella ei ole varastoja. Kaikki Bokuksesta lähtevät kirjat pakataan Malmössä riippumatta siitä, mistä ne tulevat ja minne ovat menossa. Logistiikka on tärkeää, mutta kotiinkuljetuksesta ei tule lisäkustannnuksia, koska Suomi on maantieteellisesti lähellä Ruotsia.
Bokus ei käytä valmiita Leonian tai muiden pankkien verkkomaksuja, koska saattaa olla, ettei tilattua kirjaa löydykään. Silti luottotappiot ovat minimaaliset – johtuneeko siitä, että kirjan ostajat ovat luotettavampia kuin väestö keskimäärin. Luottotietoja Bokus ei ole lähtenyt tarkistamaan, koska usein ostokset jäävät alle 2000 markkaan.
Ensimmäisenä toimintavuonna Bokus keräsi noin 100 000 asiakasta, joista noin puolet on naisia. Perinteisessä kirjakaupassa naisia on noin 70 %.ostajakunnasta.
Bokuksen tärkein kohderyhmä ovat opiskelijat, jotka tietävät täsmälleen, mitä haluavat. Heillä on verkkoyhteys ja he kokeilevat mielellään uutta. Nyt jouluna Bokus tavoittelee myös suurta yleisöä, sen jälkeen yrityksiä ja näiden työntekijöitä.
Olisi mahdotonta markkinoida puoltatoista miljoonaa kirjanimikettä, siksi Bokus markkinoi koko kirjakauppaa mm. Ylioppilaslehdessä, korkeakoulujen seinille levitettyissä julisteissa sekä verkossa.
Eroja Internetissä toimivan ja perinteisen kirjakaupan välillä von Knorring luonnehti seuraavasti: Perinteisessä kirjakaupassa voi saada neuvoja, kirjat ovat esillä kauniisti, siellä on oma tunnelmansa ja tuoksunsa. Verkkokirjakauppa on auki jatkuvasti, siellä on laaja valikoima ja kotiinkuljetus. Luottamus on Internetissä tärkeää, koska tavaraa ei saa heti. Tätä luottamusta voidaan parantaa erilaisilla kerhoilla, lisäinformaatiolla sekä laajoilla hakumahdollisuuksilla.
Esityksensä lopussa von Knorring totesi, että Internet-kirjakaupat ovat tulleet jäädäkseen, ja niillä on jo noin 10 – 15 % osuus markkinoista. Verkkokaupassa voidaan antaa alennuksia suurella volyymilla ja logistiikassa saavutetaan mittakaavaetuja. Asiakas on tässä voittaja.
Verkko pk-sektorin liiketoiminnan vauhdittajana
Venla Berg, kehitysjohtaja, Scandinavian NetCommerce Consulting Oy
Verkkokaveri, apu suomalaiselle pk-yrittäjälle ja uusi haaste IT-toimialalle
Venla Berg esitteli Verkkokaverin, joka on liikenneministeriön koordinoima valtioneuvoston klusterihanke. Siinä pyritään kartoittamaan ja tehostamaan pk-yritysten tietoverkkojen käyttöä. Suomellahan on olemassa kaikki edellytykset kaupalliseen menestykseen Internetissä, mutta olemme jäljessä Ruotsista, Tanskasta ja USA:sta.
Verkkokaveri-hankkeessa ovat 5 – 250 henkeä työllistävät yritykset, joita Suomessa on noin 200 000. Niiden johtajia haastateltiin ja tulokset analysoitiin ja raportoitiin. Pk-yritysten johtajat arvioivat Internetin merkityksen suureksi, mutta näkivät osaamisen puutteen suurimpana esteenä sen hyödyntämisessä. Tekniikka sinänsä ei heidän mielestään tuota ongelmia. Staattisista kotisivuista ollaan pk-yrityksissä siirtymässä myyntiin ja vuorovaikutukseen verkossa. Suuret yritykset, joiden kanssa pk-yritykset ovat yhteistyössä, edellyttävät niiltä verkossa olevia tuotetietoja ja sähköpostiyhteyksiä.
Verkkokaveri-hankkeessa pk-yrityksille tarjotaan ensin päivän seminaari ns. verkkotori, jota seuraavat verkkopajat ja käytännön toteutukset. Verkkotoreista syntyy myös tutkimusta, joka nivotaan käytännön toteutuksiin. Verkkotoreja ja -pajoja järjestetään ympäri maata, ja niitä voidaan maksusta myös räätälöidä yrityksille.
Tietoja verkkokaverista löytyy osoitteesta http://www.verkkokaveri.fi .
Kari Happonen, toimitusjohtaja, Terra Nova Visuals Oy, http://www.terranova.fi
Case: Pienyrittäjän kokemuksia verkkoliiketoiminnasta
Kari Happosen mukaan verkkoliiketoiminta tarkoittaa sitä, että verkkoon siirretään kilpailukyvyn kannalta ratkaisevat toimintaprosessit.
Terra Novalla itsellään ei ole varsinaista sähköistä kaupankäyntiä, mutta se luo asiakkaille teknisiä järjestelmiä, joilla asiakas voi itse kehittää sisältöjä verkkoon. Näihin kuuluvat:
* Toimintaprosessit
* Viestintä
* Desing
* Teknologiaratkaisut.
Verkkotoiminnan ketju etenee seuraavasti: tarve -> perehtyminen -> konsultointi -> suunnittelu -> toteutus -> käyttöönotto -> ylläpito -> jatkokehitys. Tästä sitten palataan iteroiden takaisin perehtymiseen jne.
Tämä malli synnyttää strategisen kumppanuuden, jossa toimintaa kehitetään asiakkaan liiketoiminnan perusteella. Asiakas hyväksyy suoritteen Terra Novan ekstranetistä, jonka jälkeen se asennetaan asiakkaan palvelimelle.
Varsinainen hyöty Internetistä löytyy toiminnan tehostumisesta, mistä Terra Novassa on paljon myönteisiä kokemuksia. Negatiivisista kokemuksista Happonen mainitsi, että järjestelmän rakentaminen vaatii työtä, joka etenee tuttuun tapaan innostuksen kautta kaaokseen jne.
Terra Novassa ollaan varovaisia hyvin nuorten työntekijöiden palkkaamisessa. Työntekijöiltä edellytetään muutakin elämänkokemusta kuin 16-vuotiaana aloitettu nörtteily. Tarkoituksena on tehdä asiakkaan liiketoimintaa palvelevia ratkaisuja, ei makeita web-sivuja. Asiantuntevaa, hyvää työvoimaa on kuitenkin vaikea saada.
Mika Hällström, toimitusjohtaja, Elma Oy, http://www.elma.net
Case: Palveluntarjoaja pk-yrityksen ongelman ratkaisijana
Mika Hällström painotti, että Internet on Pohjoismaissa toimivalle Elmalle vain väline, joka tarjoaa mahdollisuuksia ongelmien ratkaisemiseen. Ruotsissa puhutaan enemmän internet-teknologian hyödyntämisestä kun taas Suomessa keskitytään enemmän teknologian yksityiskohtiin – joista tavallinen järkevä ihminen ei ymmärrä mitään.
Kuluttajille ostaminen on yleensä elämyksellistä toimintaa kun taas yrityksille pakollinen logistinen asia. Kuluttajan luonnollinen käyttöliittymä on muuttunut perinteisestä päätteestä www-selaimeksi. Yrityksille on tärkeää saada sähköisen kaupankäynnin sovellukset kytketyksi yrityksen operatiivisiin järjestelmiin.
Hällström kertoi kahdesta casesta, joissa Elma on mukana: Auto-linkistä ja Tyvi-hankkeesta.
Autolinkissä on kysymys vapaan varaosakaupan sähköisestä järjestelmästä. Pk-yrityksillä ei yleensä ole varaa pitää erillisiä logistiikkapäälliköitä miettimässä ratkaisuja, joten kumppanuussuhde merkitsee yhteistyötä, jossa kaikki voittavat. Järjestelmien integrointi on tärkeää: Jos yrityksessä pitäisi syöttää 300 tilausta ensin extranetiin ja sitten omaan tilausjärjestelmään, niin konsepti ei toimisi, koska asiakkaalla on muutakin tekemistä.
Tyvi-hankkeessa on kyse hallinnollisten tietojen keruusta Suomessa sähköisessä muodossa. Tarkoitus on alentaa kustannuksia ja helpottaa paperisotaa. Samalla ehkä hankalasti ymmärrettäviä viranomaisohjeitakin voidaan selkiyttää, kun ohjeet tehdään uudestaan sähköistä välittämistä varten – ja operaattorinkin pitäisi ymmärtää, miten järjestelmän olisi tarkoitus toimia.
Sivu päivitetty 6.12.1999
Eija Kalliala

Elektronisen kaupankäynnin strategiat

IIR, Elektronisen kaupankäynnin strategiat, seminaari 31.5. – 2.6.1999
Robert Rasmus, Sonera, Liiketoiminnan siirtäminen verkkoon – riskit ja mahdollisuudet
Sami Kettunen, Fincommerce, Kuinka laadit elektronisen kaupankäynnin strategiat?
Karin von Koskull, Akateeminen kirjakauppa, Elektronisen kaupankäynnin strategiat ja niiden liittäminen muuhun yrityksen toimintaan
Riitta Haapanen ja Siina Saksi, Yritys-Sampo, Kuinka b-to-b asiakassuhteita hallitaan Internetin avulla?
Vesa-Matti Paananen, Yomi Media, Wireless Service & e”speak – one future for e-commerce
Martin Tiveus, SAS, Buildning customer loyalty via Internet
Paneelikeskustelu: Mitkä ovat elektronisen kaupankäynnin yleistymisen suurimmat esteet?
Bo Harald, MeritaNordbanken, E-pankkitoiminnan asiakaspohja, maksutekniikat ja portaalit sähköisen kaupan vauhdittajina
Arto Karila, TKK, Turvallinen maksaminen verkkokaupassa
Olli Pitkänen, Asianajotoimisto Opplex, Miten onnistun elektronisessa kaupassa myös oikeudellisesti?
Dave Fagan, Broadvision, Personal, interactive and learning site in the Internet – how to create shopping experience in the net?
Pekka Sarvela, Aldata Solution, Internet / extranet / intranet –järjestelmien integrointi vanhoihin järjestelmiin
Riku Kemppi, MSAS Global Logistics, Logistiikka elektronisessa kaupankäynnissä
Martti Granberg, Nokia, Mobile electronic commerce
Workshop
Robert Rasmus, Vice President, Sonera Mediaviestintä
Liiketoiminnan siirtäminen verkkoon – riskit ja mahdollisuudet
Rasmus aloitti manitsemalla 21.5.1999 HKKK:ssa tarkistetun Virpi Tuunasen verkkokauppaa käsittelevän väitöskirjan. Siinä todetaan mm., että verkkokauppa vaatii uusia arvoketjuja ja liiketoimintamalleja sekä uutta logistiikkaa.
Rasmus totesi, että kun yrityksessä harkitaan liiketoiminnan siirtämistä verkkoon, pitää selvittää:
* Mitä arvoa verkkokauppa tuo asiakkaille?
* Miten luodaan riittävän vahva brandi?
* Löytävätkö verkkoagentit yrityksen tuotteet?
Verkkokaupassa toisaalta vahva brandi on tärkeä, toisaalta brandiuskollisuus kyseenalaistuu, kun kuluttajat pääsevät verkkoagenttien avulla helposti vertailemaan eri tuotteita.
Verkkokauppa ei aina ole yritykselle vain yksi vaihtoehto vaan joskus sen kehittäminen on jopa välttämätöntä, jos kilpailijat ovat jo verkossa tai jos yritys haluaa laajentaa toimintaansa kansainväliseksi.
Verkkokaupan volyymiarviot vuodelle 2000 vaihtelevat 10 000 – 30 000 miljoonan dollarin välillä. Pessimistisinkin arvio on siis aika suuri. Volyymiarviot tietysti riippuvat myytävästä tuotteesta (esim. huvijahdin myyminen verkossa).
Verkossa voi ansaita paitsi yrityksen omien tuotteiden myymisellä myös mainostilan tai lisäpalvelujen tarjoamisella. Verkkokaupassa on siis kyse kokonaisesta yritysketjusta, ei vain omasta yrityksestä.
Markkinointia ja verkkokauppaa on vaikea erottaa toisistaan. Hagelin ja Armstrongin teoksessa Netgain (Harvard Press), jota pidetään verkkokaupan raamattuna, painotetaan asiakkaan omistuksen tärkeyttä. Vuorovaikutteisessa Internetissä voidaan markkinoida kohdistetusti yhdeltä yhdelle, kun asiakkaan käyttäytymistä seuraamalla saadaan tietää, millainen asiakas on, vaikka häntä ei tunnetaisikaan.
Rasmus valotti verkkokaupan nykytilaa kolmella esimerkillä: Amazon, Cisco ja Kodak.
Amazon on alkanut hyödyntää valtavaa asiakasrekisteriään ja kasvu on mahtavaa. Viime vuonna yrityksen myynti kasvoi 148 miljoonasta dollarista 610 miljoonaan dollariin ja asiakasmäärä 1,5 miljoonasta 600 miljoonaan. Asiakasuskollisuutta kuvastaa niiden asiakkaiden osuus, jotka olivat ostaneet vähintään kahdesti Amazonista, ja heidän määränsä kasvoi 58 prosentista 64 prosenttiin. Myös varastokierto on kasvanut niin, että varasto uusitaan 20 kertaa vuodessa. Amazonin osakekurssi on noussut 30 kertaiseksi kahdessa vuodessa.
Ciscossa kustannussäästöt ovat olleet kaksi miljardia dollaria ja samanaikaisesti yritys on parantanut asiakaspalveluaan. Selityksenä tähän on ollut oman sisäisen toiminnan tehostaminen niin, että jokainen työntekijä löytää tarvitsemansa tiedot intranetistä.
Kodak on esimerkki englantilaisesta verkkokaupasta. Se vie kaikki kehitetyt kuvat verkkoon, josta asiakas voi tilata haluamansa. Voidaankin kysyä, mihin tämän jälkeen perinteistä valokuvausliikettä enää tarvitaan.
Rasmus muistutti, että televisio on potentiaalinen media kuluttajakaupassa, koska se löytyy jokaisesta kodista ja sitä voi käyttää mukavasti nojatuolista. Myös wap-kännykkä pitää ottaa huomioon, kun verkkopalveluja suunnitellaan, ja sille pitää tehdä niistä omat versiot.
Sami Kettunen, kehitysjohtaja, Fincommerce Oy
Kuinka laadit elektronisen kaupankäynnin strategiat?
Sami Kettusen mielestä useimmille yrityksille verkkokauppa on vielä mahdollisuus eikä pakko tänä päivänä, mutta tilanne voi olla toinen kolmen vuoden kuluttua.
Verkkokaupassa toimivat normaalit liiketoiminnan lait. Pitää kysyä, saadaanko verkkokaupan myötä lisää rahaa ja lisää asiakkaita, paraneeko palvelu tai yrityksen brandi. Jos verkkokauppaan investoidaan, niin saadaanko katetta ja missä ajassa investointi maksaa itsensä takaisin. Suomi on pieni markkina-alue ja tämä on syytä ottaa huomioon. SWOT-analyysin tekeminen on tärkeää ja eteneminen pienin askelin järkevää.
Asiakasuskollisuus verkkokaupassa on lisääntynyt. Yhteistoiminta sujuu, kun yritys tietää asiakkaan osoitteen ja lukijaprofiilin ja asiakas tietää, miten sivusto toimii ja miten tieto sieltä löytyy. Vieraillessaan Bocuksen tai Amazonin palvelussa Kettunen tietää voivansa jättää palvelupyyntöjä ilta-aikaan ja saavansa kirjan kotiovelleen kolmen päivän kuluttua. Liittymätietojen korjaus Radiolinjan extranetin kautta on osoittautunut entistä nopeammaksi ja luotettavammaksi.
Asiakkaiden mikrosegmentointi voidaan toteuttaa niin, että asiakas itse segmentoi itsensä, kun yritys tarjoaa listan tuotteistaan ja palveluistaan. Tällainen mahdollisuus löytyy esim. Fincommercen verkkopalvelusta http://www.fincom.fi.
Järjestelmäintegraation avulla tietoverkosta voidaan rakentaa suodatin, jonka avulla tietokannoista halutut tiedot saadaan selkeinä, ajan tasalla olevina raportteina. Järjestelmäintegraatio toki maksaa ja vaatii resursseja sekä työtä ja kommunikointia asiakkaiden kanssa, mutta siitä saadaan todellista hyötyä. Extranetista löytyy ajan tasalla oleva informaatio, vaikka painetut tuoteluettelot vanhenisivat.
Tietoverkkojen yksi vahva ominaisuus mediana on moniulotteisuus, joka mahdollistaa muuten vaikeasti tarjottavat palvelut. Esimerkkeinä tällaisista Kettunen mainitsi annuiteettien laskemisen ja tietynlaisen sisustuksen valinnan autoon. Tietoverkkojen heikko ominaisuus mediana taas on yksiulotteisuus. Ruokakaupassa hyllyt ovat asiakkaan ympärillä ja hän voi tehdä heräteostoksia, mutta verkkokaupassa hänen pitäisi tietää, mitä haluaa ja etsiä tuotteet valikkojen avulla.
Miten verkkokaupassa huolehditaan tukipalveluista tilanteissa, joissa asiakas ei löydä kaikkia tarvitsemiaan tietoja verkosta? Sähköposti, johon asiakas saa vastauksen vuorokauden kuluessa, ei ole todellinen tukipalvelu, jos asiakas tarvitsee välitöntä vastausta esim. palvelun hankalan käyttöliittymän tai virhetilanteen vuoksi. Asiakkaalle pitää olla tarjolla tukipalveluita, joihin hän voi soittaa. Henkilösuhteet ovat kuitenkin tärkeitä eikä verkko korvaa niitä.
Tästä nousee seuraava kysymys: Missä on asiakkaan hyöty extranetin käytöstä, jos hän voi saada saman palvelun puhelimitse? Yritys voisi keksiä erilaisia houkuttimia kuten alennusta verkkokaupan käytöstä tai verkossa olevan kilpailun, jotta asiakkaat ryntäisivät extranetiin. Esimerkiksi Mustan Pörssin verkkokauppa ei houkuttele, kun siellä ei voi kuunnella cd-soittimia ennen ostopäätöksen tekemistä toisin kuin liikkeessä.
Milloin yrityksen pitäisi lähteä mukaan verkkokauppaan? Tänään konsultit eivät vielä osaa kunnolla neuvoa, oman henkilöstön osaaminen tällä alueella ei ole hyvää eikä verkkokaupan liiketoimintamalleja ole vielä olemassa. Kalle Lyytisen tutkimusten mukaan 30 – 40 prosenttia tietojärjestelmäprojekteista epäonnistuu – miksei siis verkkokauppaprojekteistakin? Mutta kun nyt lähdetään liikkeelle, niin järjestelmät ovat valmiina 1,5 – 2 vuoden kuluttua. Perässätulijat voivat ottaa mallit edelläkävijöiltä, mutta nämä kuorivat kerman verkkokaupasta.
Verkkostrategian pitäisi olla osa yrityksen kokonaisstrategiaa ja sen laatiminen antaa mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen prosessien uudistamistyöhön. Verkkoliiketoimintastrategian luomiseen menee noin neljä kuukautta, mutta läpimenoaika riippuu kokonaisstrategiasta ja liiketoiminnan kypsyydestä. Jos vain markkinointiosasto innostuu aiheesta ja muut eivät ole koskaan edes surffailleet verkossa, niin aikaa menee.
Prosessien kuvaaminen vie aikaa, ja kuvaamisessa tarvitaan konsultteja, toteuttajia ja markkinoijia. Kari Saaren-Seppälän lävistäjämatriisi on eräs hyvä keino prosessien kuvaamiseen. Järjestelmän tekeminen ei ole kertarykäisy, vaan sitä varten pitää olla kahden tai kolmen vuoden suunnitelma. Konsultti ei tee strategiaa vaan sitä varten tarvitaan yrityksen sisäinen seminaari tai workshop, johon yrityksen omat työntekijät varaavat aikaansa. Yksi verkkokaupan onnistumiseen vaikuttava kysymys on, uskovatko myyjät järjestelmään vai pelkäävätkö he provisioidensa pienenemistä tai häviämistä?
Kettunen suositteli portaittaista etenemistä. Suunnitteluvaiheessa opitaan jo paljon ja ensimmäisessä toteutuksessa nähdään, mitä oikeasti haluttiin. Vaiheittainen eteneminen on järkevää, kun tarkistuspisteissä voidaan katsoa, edetäänkö oikeaan suuntaan.
Verkkokauppastrategiassa pitää arvioida koko arvoketjua: Keitä me voimme tukea ja ketkä voivat tukea meitä? Uusmediatoimistoilla on valtava kiire, joten niillä on vain vähän aikaa muille kuin ykkösasiakkailleen.
Karin von Koskull, web-päällikkö, Akateeminen kirjakauppa
Elektronisen kaupankäynnin strategiat ja niiden liittäminen muuhun yrityksen toimintaan
Karin von Koskull kertoi, että Akateeminen kirjakauppa perustettiin 1893, jotta Suomeen saataisiin kotimaisen kirjallisuuden laaja valikoima. Kuluttajat olivat tuolloin kaupan tärkein asiakasryhmä.
Aiemmin suurin osa Akateemisen kirjakaupan asiakaspalvelun ajasta meni puhelimessa vastaten kysymyksiin: ”Onko teillä tämä kirja?” ”Mikä sen hinta on?” ”Mikä sen toimitusaika on?”
Amazonin esilläolo vaikutti Akateemisen verkkopalvelun kehittämiseen, joka aloitettiin suurasiakkaista. Palvelusta pyrittiin tekemään mahdollisimman helppokäyttöinen ja tehokas ja sen suunnittelussa oli mukana kolme suurasiakasta. Akateemisen verkkopalvelu on auki klo 8 – 17. Verkosta se löytyy muuhunkin aikaan, mutta silloin puhelinpalvelu ei toimi.
Akateemisen verkkopalvelun tuotetietokanta luodaan tuotantotietokannasta kerran päivässä sopimuspohjaisen palvelun avulla. Tilaukset kanavoidaan tietopalveluun tai kirjastopalveluun, jotka kontrolloivat, ettei tehdä päällekkäisiä tilauksia. Akateemisen nykyiset kassajärjestelmät eivät pysty päivittämään tuotantojärjestelmää reaaliajassa, joten verkossa olevissa tiedoissa on päivän viive.
Akatemisen järjestelmän rakentaminen aloitettiin kevyesti puolitoista vuotta sitten, ja se ehkä kohta joudutaan uusimaan. Asiakkaita verkossa alkaa olla jo liikaa nykysovellukselle.
Akateeminen ei kilpaile Amazonin tai Bocuksen kanssa. Yksi syy tähän on se, että Akateemisessa liiketoiminnan pitää olla kannattavaa. Toinen syy liittyy varastoihin, joita verkkokaupassa tarvitaan. Amazonhan lähti liikkeelle ajatuksesta, ettei sillä olisi lainkaan varastoja, mutta nyt sillä on aika suuri varasto. Akateemisella taas Helsingin Keskuskadulla oleva myymälä on samalla varasto, eikä sillä ole mitään muita varastoja. Akateemisen verkkokaupan yksi tarkoitus on myös kerätä verkkokauppakokemusta koko Stockmannin tavaratalolle.
Vanhan organisaation etuja ovat:
* Suurasiakaskaupan palaset ovat olemassa, joten verkkokauppa käynnistyy helposti.
* Asiakaskunta tuntee organisaation brandin.
* Verkon kautta saadaan lisämyyntiä, vaikka ei välttämättä uusia asiakkaita.
Vanhan organisaation haittoja ovat:
* Vanhat toimintamallit
* Teknisten ratkaisujen rajoitukset
* Toimittajien toimintamallit.
Akateemisen verkkokauppa on ympätty vanhaan tuotantojärjestelmään eivätkä toimittajat toimita kirjoja verkkokauppaan eri tavoin kuin perinteiseen kauppaan. Tarvittaisiin kustantajien toimintaketjun muuttuminen, mutta kustantajia ei voi kilpailuttaa, koska jos tarvitaan esimerkiksi Tove Janssonin kirja, niin sitä tuottaa vain yksi kustantaja.
Verkkokauppa vaikuttaa yrityksen toimintaprosesseihin ja logistiikkaan. Kuluttajakauppaa varten tietokannan nykyiset tuotetiedot ovat puutteellisia, sillä kuluttajakaupassa pitäisi olla puhtaiden faktatietojen lisäksi kuvia ja kuvaustekstejä.
Yleisökysymyksiin von Koskull antoi seuraavia vastauksia:
* Asiakaspalveluväkeä on hiukan vähennetty.
* Tavarat voidaan toimittaa postitse tai sitten asiakas voi hakea ne itse, jolloin hän saa kännykkäänsä viestin, kun tavarat ovat tulleet. Verkkokaupan ylimääräinen veloitus on 16 mk kirjaa kohti.
* Verkkokaupan ostokset maksetaan joko Stockmannin kortilla, joka on noin puolella miljoonalla suomalaisella, tai erillisellä laskulla.
Akateemisen verkkokaupan, joka löytyy osoitteesta http://www.akateeminen.com, on toteuttanut Yomi Media.
Riitta Haapanen, johtaja/pienyritysasiakkaat ja Siina Saksi, markkinointipäällikkö, Yritys-Sampo
Kuinka b-to-b asiakassuhteita hallitaan Internetin avulla? – Internet-palvelumalli – kaikki asiakkaan vakuutusasiat verkossa
Vakuutustoiminnalle verkkoonmeno on luontevaa, koska sen tuote muodostuu datasta ja informaatiosta eikä tavaroista.
Yritys-Sammon puoli vuotta kestänyt Kansioprojekti valmisti viikko sitten käyttöönotetun verkkokansiopalvelun. Se haluttiin markkinoille ennen kilpailijoita ja ennen kesälomia. Järjestelmän toteutuksesta vastasivat Sammon järjestelmäyksikkö ja Tietokonserni. Yritysasiakkaat olivat mukana järjestelmän suunnitteluvaiheessa.
Verkkokansiopalvelun käyttöönotto vaiheistettiin seuraavasti:
* oma henkilökunta sitoutettiin palveluun sisäisellä suoramarkkinointikampanjalla ja intranetiin laitettiin helposti käytettävä esittelykansio
* pieni asiakasryhmä toimi pilottina
* verkkokansiopalvelusta kertova lehdistötiedote lanseerattiin viikko sitten, ja tietotekniikka-alan lehdissä se ylitti uutiskynnyksen.
Verkkokansiopalvelun avulla yritysasiakkaiden edustajat näkevät vakuutustensa tiedot ja voivat tehdä niihin muutosilmoituksia, jotka käsitellään ja vahvistetaan yhtiössä. Verkkokansiopalvelun kautta asiakkaat eivät siis pääse päivittämään tietokantaa.
Verkkokansiopalvelu noudattaa asiakkaille tuttua kansiokonseptia, jossa on erilaisia välilehtiä kuten ”vakuutukset”, ”vahingot” ja ”viestit”. Omia merkintöjä voi tehdä ”keltaisten lappujen” avulla. Vakuutukset-välilehden takaa löytävät kaikkien yrityksen vakuutusten tiedot ja vakuutuskirjan saa tarvittaessa PDF-muodossa. Vahingot-välilehden takaa löytyy vahinkolomake, jonka voi täyttää ja lähettää verkkokansiopalvelun kautta. Lomakkeen voi myös tallettaa väliaikaisesti ja lähettää vasta, kun se on täydennetty. Tietoja voi täydentää yrityksessä myös eri henkilö, jopa eri paikkakunnalta.
Kansioprojektin aikaisista ongelmista mainittiin, että identiteetin ja konseptin kokeiluun meni arvioitua enemmän aikaa, mutta käyttäjät pystyttiin irrottamaan muista tehtävistään Kansioprojektiin.
Kansioprojektin ympäristön kartoituksessa todettiin mm.:
* Sammossa on eri ikäisiä järjestelmiä, joista vanhimmat ovat 1960-luvulta.
* Yritys-Sampo toimii 40 paikkakunnalla.
* Asiakasyrityksen omat salausmenetelmät voivat sulkea pois osan siitä informaatiosta, jota sille yritetään tarjota.
Verkkokansiopalvelun tavoitteena on:
* Lisäarvon tuottaminen yritykselle ja asiakkaalle.
* Asiakkaiden sitouttaminen.
* Uusien asiakkaiden tavoittelu, kun jotkut näistä jopa edellyttävät sähköisiä palveluja.
* Eri kanavien hallittu rinnakkainelo, jotta asiakas saisi itse valita oman kanavansa.
Allekirjoitukseksi verkkokansiopalvelussa riittävät asiakkaan henkilökohtainen tunnus ja salasana. Profiloinnilla on huolehdittu siitä, että erilaiset asiakkaat näkevät eri asioita: Esimerkiksi vahinkoilmoituksen tekijän ei tarvitse nähdä kaikkia mahdollisia vakuutukseen liittyviä tietoja.
Järjestelmässä ei ole asiakaskohtaisia levytilarajoja. Kaikki manuaalitoiminnot eivät kuitenkaan poistu uuden järjestelmän myötä, koska kaikkia tulosteita ei voida kytkeä tähän järjestelmään asiakkaan salasanan taakse. Asiakkaan halutessa tarjotaan myös räätälöityjä palveluja, esim. laskujen lähettämistä postitse, vaikka laskujen tiedot löytyvätkin verkkokansiosta.
Verkkokansiopalvelun laskutus hoidetaan suoraveloituksella. Tämän palvelun ansiosta Yritys-Sammon ei tarvinnut laajentaa puhelinpalvelujensa aukioloaikoja.
Vesa-Matti Paananen, Yomi Media Oy
Wireless Service & e”speak – one future for e-commerce
Innostuneesti ja vauhdikkaasti esiintynyt Vesa-Matti Paananen tuli samana aamupäivänä hälytettynä paikkaamaan lentokoneesta jäänyttä HP:n Paul Actonia. Paanaselle oli kerrottu, että yleisö on pääasiassa keski-ikäisiä bisnesihmisiä – eikä finninaamaisia propellipäitä.
Paananen korosti sisällön merkitystä (”Content is King”) kaikessa uusmediassa, joka vaikuttaa bisnesmalleihin. Tekijänoikeuskysymyksiä ei voida sisällöntuotannossa ohittaa olankohautuksella.
Kun suunnitellaan kännykkäsovelluksia, pitää ottaa huomioon seuraavat matkapuhelimen erityispiirteet:
* Pieni näyttö
* Numeronäppäimistö
* Aina mukana
* Toimii kaikkialla.
Tiedon pitää olla ajantasalla ja viihdyttää. Menestyssovelluksissa personoitu tieto voidaan jakaa kaikille. Wap on vain yksi monista palveluista, mutta jos maailmassa on kännyköitä enemmän kuin PC:tä, niin yritysten pitäisi kiinnostua siitä, mitä kännyköillä voidaan tehdä. Kännyköiden penetraatio Suomessa on 60 % ja niiden penetraation odotusarvo ei pysähdy 100 %:iin vaan nousee 150 %, mikä tarkoittaa sitä, että osalla ihmisistä on sekä henkilökohtainen että yrityskännykkä.
Kännyköitä voidaan bisneksessä käyttää sekä on-demand- palveluihin, joissa asiakas saa jotain silloin, kun pyytää sitä, että push-palveluihin, joissa asiakas voi tilata haluamansa palvelun etukäteen.
Tekstiviesti on yksi kännykän suosittu sovellus. Siihen mahtuu vain 160 merkkiä, joten sillä lähtetään täsmällistä, lyhyttä tietoa eikä jaaritella. Lyhyeen tekstiviestiin mahtuu kuitenkin paitsi informaatiota niin esimerkiksi 140 merkin informaatio ja lisäksi 20 merkin mainos.
Wapin kehityksessä amerikkalaiset ovat pari vuotta meitä jäljessä. Wapin avulla voi saada tietoja tai syöttää tietoja yrityksen operatiivisiin järjestelmiin. Ravintolapalveluissa tämä on selkeää: Klikataan valikosta ravintolaa ja puhelu käynnistyy oitis.
Wap-standardi ei ota kantaa käyttöliittymään. WML pohjautuu ISO-standardiin ja on HTML-kieltä vastaava XML-pohjainen kieli, ns. WML-skripti. Wap noudattaa kolmikerrosarkkitehtuuria:
* Käyttöliittymä ja personointi
* Bisneslogiikka ja toiminnot
* Tiedon hallinta ja organisointi
Kun Wapiin siirrytään, vaihdetaan arkkitehtuurissa vain ylin kerros toisenlaiseksi. Sen ja seuraavan kerroksen välissä oleva XML-muutos on helpompaa. Bisneslogiikasta karsitaan turhat asiat, jotta sitä voidaan näyttää huonollakin päätelaitteella.
HP:n avoin teknologia seuraavan sukupolven palveluiden toteuttamiseksi e-services –konseptin mukaisesti, joka sisältää e-bisneksen ja e-commercen, on nimeltään e”speak. Kun tätä konseptia käytetään, avainprosessien pitää olla web-ajattelun mukaisia, tiedon digitaalista ja tietokantojen kunnossa.
Seuraavan sukupolven palveluissa pitäisi olla smart portaali eli smartaali (tämä termi on kuulemma kehitetty parin viinipullollisen jälkeen). Nykyisissä portaaleissa eri palveluiden käyttöliittymät on yleensä yhdistetty, mutta itse järjestelmiä ei ole yhdistetty. Esimerkiksi matkailupalvelussa saadaan tietoja hotelleista, autoista ja lentokoneista, mutta jos asiakas tekee muutoksen yhteen paikkaan, sen pitäisi mennä myös muualle. Jos asiakkaan haluama hotelli on täynnä haluttuun aikaan ja hotellivarausta joudutaan siirtämään, pitäisi lentomatkojen ja autovarausten muuttua automaattisesti. Jos asiakas haluaisi portaalin kautta varata San Franciscon matkan hotelleineen ja pöydän illaksi hyvästä kiinalaisesta ravintolasta, niin voisiko tämä onnistua, kun kukaan ei päästä toista omaan tietojärjestelmäänsä?
Paananen kehoitti häntä kuuntelevia markkinoinnin ammattilaisia keksimään kotitehtävänään 20 verkkokaupan vaihtoehtoista arvoketjua ja miettimään, kuka näissä kantaa luottoriskin, kuka hoitaa laskutuksen ja reklamaatiot jne.
Yhteenvetona esityksestään Paananen totesi, että langattomat palvelut
* muuttavat tapaa kuluttaa aikaa ja informaatiota
* synnyttävät uusia liiketoimintamalleja
* asettavat haasteita palvelujen kehittäjille, joiden pitäisi löytää avoimia ja skaalautuvia ratkaisuja
* tekevät henkilön tunnistamisesta yhden avainmenestystekijän
* muuttavat koko yhteiskuntaa
* ovat vapautta!
Martin Tiveus, Manager Member Communications, SAS Eurobonus
Buildning customer loyalty via Internet
Verkkokaupassa asiakaspalvelun tasoa voidaan edullisesti nostaa personoimalla massamarkkinoita ja suuntaamalla palvelut erilaisten asiakkaiden erilaisten tarpeiden mukaan. Verkkokaupassa on kysymys barrikaadien murtamisesta ja toimintojen integroinnista, ei vain hinnalla kilpailusta. Internet on väline, joka nopeuttaa keskustelua asiakkaan ja yrityksen kesken.
Verkkokaupassa voidaan käyttää myös viihdettä liiketoiminnan osana. Esimerkkinä Tiveus mainitsi pelin, jota pelaamalla SASin palvelujen hinnat jäävät mieleen. Kun asiakas seuraavan kerran matkustaa, hän muistaa pelin ja tämä saattaa vaikuttaa lentoyhtiön valintaan.
Verkkokaupassa voidaan avata liiketoimintaprosessit näkyviksi asiakkaille. He voisivat esim. seurata itse, missä heidän laukkunsa on check in –tiskin jälkeen.
SASilla on erikoispalvelua saava silver customers –ryhmä, jonka profiili voidaan määritellä, esim. valtaosalla näistä asiakkaista on ylioppilastutkinto, joka on suoritettu tietyissä yliopistoissa. Asiakasuskollisuuteen verkossa Tiveus suhtautui epäillen: Jos verkossa on vierekkäin monta tuhatta ruokakauppaa, on helppo juosta tai klikkailla halvimpien hintojen perässä.
Tiveus esitti visionaan, että parin vuoden kuluttua kännykkää ja Internet-yhteyttä voidaan käyttää lentokoneessa.
Jotkut ovat ihmetelleet, mihin kysymykseen Internet on vastaus. Tiveus haluaa kääntää tämän toisinpäin: ”Internet on vastaus. Mikä on kysymyksesi?”
Paneelikeskustelu: Mitkä ovat elektronisen kaupankäynnin yleistymisen suurimmat esteet?
* Petteri Palkoaho, johtaja, Boxman
* Sami Kettunen, kehitysjohtaja, Fincommerce Oy
* Kristiina Pietikäinen, neuvotteleva virkamies, Liikenneministeriö
* Harri Mönkkönen, logistiikka ja tietohallintojohtaja, SOK
* Matti Korkeela, kehittämisjohtaja, Osuuspankkikeskus
Sami Kettunen pohjusti paneelikeskustelun kertomalla, että jo 400 000 suomalaista on asioinut verkossa esim. hoitamassa pankkipalveluitaan. Verkkokaupassa keskeisiä asioita ovat asiakaslähtöisyys, logistiikka, liiketoimintamallien uudistaminen ja vahva markkinointi.
Harri Mönkkönen kysyi, ovatko verkkokaupan odotukset realistiset. Tekniset edellytykset ilmeisesti ovat olemassa, mutta Suomi on pääomaköyhä maa. SOK on kuitenkin lähtenyt mukaan avaamalla viisi verkkokauppaa viimeisten puolen vuoden aikana.
Yleisön joukosta esitettiin kysymys ulkomaille suuntautuvan verkkokaupan esteistä ja edellytyksistä. Kristiina Pietikäinen vastasi, että nyt pyritään soveltamaan sen maan lainsäädäntöä, missä yritys pääasiassa toimii. Mutta kun kuluttajat ovat tottuneet oman maansa kuluttajalainsäädäntöön, niin tähän sisältyy iso ristiriita. Sami Kettunen lisäsi tähän, että globaalia verkkokauppaa on aiemmin haitannut yleisesti toimivien maksujärjestelmien puute.
Petteri Palkoaho ei suosittele globaalia bisnestä. Asiakkaalle on tärkeää paikallinen kassavirtapalvelu, mahdollisuus tavaran palauttamiseen ja tunne, että ostaa tietyn maalaisesta verkkopalvelusta. Tavarantoimitus voi olla globaalia eikä käytetyllä kielellä ole merkitystä.
Petteri Palkoaho mainitsi yhden portaaleihin liittyvän ongelman. Boxman joutuu maksamaan portaaleille omista ansioistaan, ja tämä johtaa siihen, että tuotteet verkossa ovat kalliimpia kuin lähikaupassa. Matti Korkeela heitti tähän, että protaaleja pitäisikin kehittää Veli-Matti Paanasen mainitsemiksi smartaaleiksi, joka ehkä poistaisi ongelman. Sami Kettunen muistutti, että portaalit keräävät asiakasvirtoja, jotka ovat tärkeitä pienille brandeille, ja Harri Mönkkönen lupasi, että SOK:lla on smartaali ensi keväänä.
Miten asiakkuus vaikuttaa portaaliin?
Harri Mönkkönen totesi, että pitää erottaa korttipeli (yhdellä henkilöllä on melkein jokaisen kaupan asiakaskortti) ja aito asiakkuus. Osuuskuntaliike on historiansa vanki: Jos osuuskuntaa ruvettaisiin nyt rakentamaan, niin tuskin enää pystytettäisiin myymälöitä eri puolille maata. Toisaalta maitolitra ei vielä mene verkkoa pitkin perille.
Miten tieto maksusta menee logistiikkafirmaan? Entä miten palautettu raha menisi sinne, mistä se on maksettu?
Matti Korkeela totesi, että tämä vaatisi standardointia.
Onko asiakassitoutumista olemassa?
Sami Kettunen oli sitä mieltä, että olemme muuttuneet surfailijoista suoraviivaisiksi kuluttajiksi, mutta olemme tapojemme orjia myös verkossa.
Kuluttajat odottavat verkkokaupalta ajan ja vaivan säästöä sekä edullisempia hintoja.
Millaisia logistisia rakenteita on odotettavissa?
Jos Prisman takaovelle tulee 70 000 toimittajaa, niin järjestelmä ei ole toimiva. Jos volyymit verkkokaupassa ovat nykyisenlaiset, niin tappiota tulee vielä enemmän.
Sami Kettunen kertoi, että vuonna 1998 pilottikäytössä on ollut palvelu, jossa yrityksen varastot ovat jakelun nopeuttamiseksi Postilla.
EU:ssa on tekeillä kasa regulaatiosääntöjä. Ratkaisevatko ne jotain? Pitäisikö toiminta globalisoida ainakin paperilla?
Kristiina Pietikäinen totesi, että direktiivit ovat web-keskeisiä, joten ne on sidottu tämän hetken teknologiaan. Lainsäädäntö määräytyy yrityksen pääkotipaikan mukaan, ja tällainen on määritelty myös verkkokaupalle. Nämä EU:n direktiivit tulevat kuitenkin voimaan vasta kahden vuoden kuluttua, koska niiden käsittelyvauhti on kolme pykälää päivässä.
Voiko päivittäistavarakauppa olla kivaa vai onko se vain rutiinia?
Harri Mönkkösen mielestä verkkokauppa lähtee vetämään, jos se tarjoaa aidosti asiakkaan ongelmia ratkaisevia palveluja. Asiakkaan ongelma voi esimerkiksi olla, mitä tänään laittaisi ruuaksi. Verkkokaupassa voisi olla ruokaohjeita, esim. vakiolistat alku- ja loppuviikolle. Tai ruokaohjeita voisi kehittää oppimalla asiakkaasta.
Bo Harald, varatoimitusjohtaja, MeritaNordbanken
E-pankkitoiminnan asiakaspohja, maksutekniikat ja portaalit sähköisen kaupan vauhdittajina
Langattoman verkkokaupan kehityksessä Pohjoismaat kulkevat kärjessä. Wap-puhelinta kannattaa katsoa nimenomaan verkkokauppaa ajatelleen. Vielä tänä vuonna Nokia ja Merita pilotoivat kännykkää, johon laitetaan maksukortti sisään.
Verkkokauppa kasvaa tänään nopeammin kuin missään on osattu ennustaa. USA on edelleen verkkokaupan painopiste (31 miljardia USD), mutta Eurooppa kehittyy nopeasti (6 miljardia USD). Ruotsalaiset yritykset ovat hyvin aktiivisia ja juoksevat kaikkiin suuntiin yhtaikaa. Suomessa on aika empivä asenne. Täällä tarvittaisiin enemmän tehokkuutta, veren makua suuhun.
Verkkokaupassa on kysymys palveluista ja ne ovat tärkeämpiä kuin hinta. Nykyinen etsikkoaika tarjoaa mahdollisuuden vaikka kuinka pienille yrityksille. Jopa hautaustoimistot ja jalkapalloseurat ovat tulleet mukaan.
Pankki on luonnollinen portaali, koska ihmiset käyttävät pankin verkkopalvelua usein. Solo-torilla oli maaliskuussa 100 000 istuntoa. Samalla kun laskuja maksetaan, voi tehdä paljon muutakin. Merita uskoo verkkokauppaan ja kaikki sen konttorit myyvät solo-maksua. Solo-tunnistus vastaa allekirjoitusta.
Verkkokaupan etuja pankeille ja yksityishenkilöille ovat turvallisuus, laskutuskustannusten poistuminen, alennukset ja ajansäästö.
Huomenna verkkokauppa on arkipäivää myös Suomessa. Monella alalla verkkokauppa pysyy vahvasti kotimaisena, kun vain toimitaan päättäväisesti. Julkinen sektorikin on havahtunut. Ruotsissa uskotaan langattomien pankkipalvelujen lyövän itsensä läpi kahdessa vuodessa.
Varovaisimman ennusteen mukaan verkkokauppa kasvaa lähivuosina 37 kertaiseksi. Internet-yhteyksiä oli tämän vuoden tammikuussa Suomessa 106,9 ja Ruotsissa 48,9 tuhatta henkilöä kohti, ja kännyköiden penetraatio on Suomessa 62 %. Tätä ei missään yrityksessä voi jättää liiketoimintasuunnittelussa ottamatta huomioon. Joka päivä voisi miettiä, minkä kaiken olisi yhtä hyvin voinut tehdä verkossa. Vain mielikuvitus asettaa rajat verkkosovelluksille.
Harald painotti: ”Tulevaisuutta ei suunnitella eikä ennusteta. Se luodaan.” Vaikka välillä kuljettaisiin ojanpohjia myöten, niin kompassissa pitää kuitenkin säilyttää oikea suunta. Jos liikaa mietitään, niin kilpailijoiden takavalot eivät kauan ole näkyvissä.
Yleisökysymyksiin Harald vastasi:
* Verkossa on paljon käyttäjiä, joten nyt kannattaisi mainostaa verkossa.
* Verkkokaupasta on tähän mennessä opittu, että turvallisuutta ei pidä liioitella. Helppokäyttöisyys on tärkeää, samoin se, että verkko olisi kaikkialta käytettävissä.
* Lisäarvot, joista asiakkaat ovat valmiita maksamaan, ovat kustannussäästöjä tärkeämpiä.
* Suomeen mahtuu monta portaalia, eikä Meritalla ole tavoitteena olla ykkösportaali. Pankkiportaalia asiakas tarvitsee keskimäärin viisi kertaa kuussa.
Arto Karila, professori (tietotekniikka), TKK
Turvallinen maksaminen verkkokaupassa
Verkkokauppa voidaan määritellä niin, että joko tilaus, maksu tai toimitus tapahtuu verkossa. Verkkokaupassa yleensä ostetaan sisältö eikä koteloa.
Verkkokaupassa helppokäyttöisyys on tärkeää – ja tämä on eri asia bittinikkarille ja pihtiputaan mummolle. Solo on hyvä esimerkki helppokäyttöisyydestä. Se on saman näköinen kuin pankkisiirto ja kertakäyttösalasanaa on helppo käyttää.
Jos web-sivun tilaus maksaa yhden pennin kerralta, niin konsepti voi onnistua, mikäli laskutus ei maksa 10 mk kerralta.
Verkkokaupassa automaattisuuden vaatimus tarkoittaa sitä, että jos tavara siirtyy, siirtyy rahakin ja päinvastoin. Idea on tuttu tietokannoista: Tapahtuma suoritetaan joko kokonaan tai ei ollenkaan.
Kun liiketoimintaa siirretään verkkoon, pitää hiukan miettiä, mitä siitä käytännössä voi seurata. Jos pieni suomalainen yritys tekee käsin katajanappeja ja verkon kautta niitä tilataan miljardi kappaletta Saksaan, niin on ikävää, kun joutuu sanomaan ei.
SSL-suojauksesta Karila oli sitä mieltä, että se ei suojaa kuin korkeintaan koulupojilta. SSL:n versiossa 3 suojaus on jo kelvollinen.
Yleisön joukossa ollut Luottokunnan edustaja kertoi, että syksyllä 1999 Luottokuntakin kelpuuttaa SSL-suojauksen SET-suojauksen sijaan, koska jälkimmäistä kauppiaat eivät ole ruvenneet käyttämään.
Olli Pitkänen, OTK, DI, Asianajotoimisto Opplex Oy
Miten onnistun elektronisessa kaupassa myös oikeudellisesti?
Verkkokauppa tuo uusia ilmiöitä, joita varten tarvitaan lakia. Jos suomalainen ja amerikkalainen riitelevät ja amerikkalainen tuomioistuin julistaa päätöksen, niin sitä ei välttämättä toimeenpanna Suomessa. Kuitenkin, kun eräs kalifornialainen yritys tarjosi web-palveluja, jotka olivat siellä laillisia, mutta loukkasivat Tennesen lakeja, niin yritys sai syytteen. Suomalainen web-palvelun tarjoaja voi toki laittaa sivulleen viestin ”jenkit, älkää tulko tänne”, mutta se ei ole oikeudellisesti pätevä tapa selvitä vastaavista ongelmista. Arpajaiset ovat monessa valtiossa kiellettyjä, joten niihin pitää suhtautua varovasti web-sivuilla.
Luovan työn tuloksena syntyvällä teoksella on tekijänoikeussuoja. Ó -merkkiä ei tarvita web-sivulle eikä se synnytä oikeudellista suojaa. Luovaan työhön pystyy vain ihminen, ei kone. Koneen käyttäjä tai tietokoneohjelman tekijä voi olla luova.
Tietokoneohjelmissa luovuus on suunnittelun alkupäässä, mutta tekijänoikeus suojaa lopputulosta eli koodia. Koodauksessa taas ei ole mitään luovaa, jos suunnnittelu on tehty kunnolla. Oikeus suojaa siis vääriä asioita. Patentti voisi suojata ideaa, mutten idean saa kuka tahansa kopioida. Oikeuksista kannattaa sopia, varsinkin, jos prosessissa on mukana useita osapuolia.
Yliopiston tutkijoiden ja opettajien teosten oikeudet eivät siirry automaattisesti työnantajalle, mutta muualla ne yleensä siirtyvät. Kirjan saa kopioida yksityiskäyttöön. Oppilaitoksilla ei voi olla yksityiskäyttöä, koska yksityiskäytön pitäisi liittyä harrastuksiin eikä ansiotyöhön.
Respektioikeus tarkoittaa sitä, että teosta ei saa esitellä tekijää loukkaavalla tavalla vaikka esimerkkinä huonosta työstä.
Web-sivut eivät välttämättä ole luovan työn tuloksia, mutta jos ne ovat sitä, niin taloudelliset ja moraaliset oikeudet liittyvät niihinkin. Jos web-sivuilta tekee linkkejä toisten sivuille, voi joutua vastuuseen näiden sivujen sisällöistä, jos selailija esim. kehysten käytön vuoksi ei ymmärrä siirtyneensä toisen sivuille. Linkit sinänsä eivät loukkaa tekijänoikeuksia, mutta automaattinen lataus voi sitä loukata.
Jos aikoo markkinoida sähköpostitse, kannattaa katsoa kansainvälisen kauppakammarin suositus aiheesta. Kauppalakia ja kuluttajasuojalakia voidaan soveltaa myös verkkokauppaan. Pohjoismaisten kuluttaja-asiamiesten verkkokauppaan liittyvä suositus kannattaa tarkistaa, jos aikoo harjoittaa kuluttajakauppaa verkossa.
Verkkokauppa on uudisraivausta, mutta alan valtavia mahdollisuuksia ei kannata jättää käyttämättä epävarmuustekijöiden vuoksi. Todennäköisesti tulevat EU-direktiivit rajoittavat verkkopalvelun välittäjän vastuuta.
Dave Fagan, Marketing Director (Northern Europe), Broadvision Inc.
Personal, interactive and learning site in the Internet – how to create shopping experience in the net?
Dave Fagan tuli yleisönsä eteen T-paidassa. Hän sanoi, että verkkokaupassa kaikki ajatellaan uudella, erilaisella tavalla, joten hän myös tekee ja pukeutuu sen mukaisesti.
Hän kysyi, teemmekö asiakkaille helpoksi asioinnin kanssamme – vai teemmekö itsellemme helpoksi asioinnin heidän kanssaan. Kuka palvelee ketä esimerkiksi silloin, kun asiakas täyttää lomakkeen?
Verkkokaupassa pitää
* tavoitella uusia asiakkaita
* pitää heidät itsellään
* myydä heille enemmän.
Yritykselle pelkkä etumatka ei riitä, kun kilpailijat kuitenkin saavat jossain vaiheessa kiinni, mutta jos yritys tekee asiat paremmin kuin muut, niin se säilyttää etumatkansa.
Verkko on uusi markkinointialue, jossa on mahdollista asiakkaiden analysointi ja ryhmittely. Verkkomarkkinoinnissa on erilaisia strategioita:
* Massamarkkinat
* Niche-tuotteet
* Avainasiakkaat
* Yhdeltä yhdelle -markkinointi
SAS voi tarjota paitsi yksilöllisiä lentomatkoja myös erikoispalveluja varsinaisen tuotteensa ulkopuolelta (bisnes-luokka).
Fagan esitteli verkkopalvelua, jota oli itse ollut kehittämässä. Ensimmäinen versio oli personoitu ja tarjosi jokaisen käyttäjän omaan profiiliin perustuvan kotisivun, joka generoitiin dynaamisesti. Palvelua arvioitiin kysymällä, oliko siinä tehty jotain, mitä kilpailijat eivät voi kopioida. Vastaus oli: Ei.
Verkkopalvelun seuraavaa versiota varten kysyttiin asiakkaiden mielipiteitä palvelun ensimmäisestä versiosta. Se koettiin liian kovaksi, valikot olivat liian pitkiä ja lomakkeen täyttäminen oli työlästä. Uuteen versioon tehtiin pehmeämpi layout ja aluksi muodostettavaa profiilia varten kysyttiin vain olennaisimmat asiat. Kesken jääneen tilauksen voi uudessa versiossa tallettaa, jos tulee kiireellisempiä keskeyttäjiä.
Fagan painotti, että verkkopalvelussa kysymys ei ole myymisestä vaan siitä, että autetaan asiakasta ostamaan. Pitäisi kehittää älykkäitä sovelluksia tyhmille käyttäjille, persoonallisia sovelluksia, jotka oppivat käyttäjästään, vaikka tämä käyttäytyisi eri tavoin ollessaan työpaikalla tai lomalla. Ja nämä sovellukset pitäisi kehittää ennen kilpailijaa.
Menestys löytyy siitä, että löytää asiakkaan tarpeet ja vastaa niihin. Jokaiselle asiakkaalle ei kuitenkaan voida tehdä bisnessääntöjä. Bisnessääntöjä muodostettaessa voidaan käyttää japanilaisen japardikysymyksen ideaa: Annetaan ensin vastaus, ja etsitään sitten sitä vastaava kysymys. Esimerkki näin muodostetusta kysymyksestä voisi olla: ”Do you bye your pet a christmaspresent”. Faganin mielestä noin 34 edellisen kaltaista bisnessääntöä riittävät kuvaamaan erilaisia asiakastarpeita. Tietokantaa ei tähän tarvita, mutta se auttaa – elämänhän voi tehdä vaikeaksi tai sitten helpoksi.
Pekka Sarvela, kehitysjohtaja, Aldata Solution
Internet / extranet / intranet –järjestelmien integrointi vanhoihin järjestelmiin
Verkkokauppaa ei voi tarkastella irrallaan muusta liiketoiminnasta, vaan siinä pitää ottaa huomioon olemassaolevat varastot, tuotteet ja järjestelmät, joilla tuotteet toimitetaan asiakkaille. Perusasiat ovat edelleen samat kuin 20 vuotta sitten, vaikka teknologia ja käyttäjien asenteet ovat muuttuneet ja nyt voidaan tarjota reaaliaikaista palvelua asiakkaalle koko ajan.
Verkkokaupassa tavoitteena nähdään usein täydellinen automaatio ja prosessien kehittämisessä tehokkuus on keskeinen tavoite. Mutta täydellinen automaatio pienentää tietoturva-aukkojen löytymismahdollisuutta.
Verkkokaupan pitää toimia silloinkin, kun pääjärjestelmän iltaeräajot ovat menossa. Verkkokauppahan on yleensä aktiivisinta klo 18 jälkeen illalla.
Verkkokaupparatkaisun ydinasioita ovat:
* Verkkokauppa toimii erillisessä palvelimessa.
* Verkkokaupassa on oma tietokanta, jonne tiedot replikoidaan.
* Verkkokauppa käyttää omaa tietokantaansa aina kun ei tarvita reaaliaikaista tietoa.
* Verkkokaupan ohjelmisto keskustelee pääjärjestelmän kanssa, ei käyttäjä.
* Tavoitteena on automaatti, jossa ei ole omaa ylläpitoa.
* Kaikki näytöt on tehty sillä hetkellä kun ne näytetään käyttäjälle, ei viime- tai toissaviikolla.
Sarvela totesi integrointitekniikoista, että tietokantakutsuja verkon yli erityisesti Oracle suosii.
Sarvela painotti, että toiminnallisuus on sisältöä tärkeämpää (”Functionality is the King”, vrt. Vesa-Matti Paananen). Hän sanoi, että kymppitonnin panostuksella ei kannata lähteä liikkeelle, koska sillä vain pilaa verkkokaupan maineen.
Riku Kemppi, logistiikkapäällikkö, MSAS Global Logistics Oy,
Logistiikka elektronisessa kaupankäynnissä
Verkkokaupan käyrän kulmakerroin on kysymysmerkki. Logistiikka ratkaisee, tuleeko siitä läpimurto vai ei.
Oikeita logistiikkayrityksiä Suomessa ovat tukkukaupat, ja ne haluttaisiin verkkokaupan myötä hävittää. Logistiikassa koko arvoketju pitäisi nähdä makrotasolla. Kun tavara kuljetetaan postista postiin, se maksaa vähintään 30 markkaa. Jos viisi tuotetta kootaan yhteen eri paikoista, pelkkä kuljetusmaksu on jo toista sataa markkaa.
Arvoketjuajattelua pitäisi korostaa entistä enemmän, kun taistellaan prosessikustannuksia vastaan. Prosesseja pitäisi pystyä niputtamaan, ja asiakkaan pitäisi nähdä tämä imuohjatusti (inbound). Yrityksen pitää pystyä todentamaan, että tavara on mennyt, ennenkuin sen voi laskuttaa. Eri komponenttien kuljetusvaiheista tarvitaan ajan tasalla oleva tieto, ja kokonaisuudesta pitää muodostua vain yksi lasku. Yrityksen pitää myös sopia asiakkaan kanssa siitä, missä vaiheessa tuotteen omistajuus siirtyy yritykseltä asiakkaalle. Wap-puhelimeen pitäisi saada tiedot tavaran etenemisestä jakeluketjussa.
Jossain pitää olla noutopisteet, koska yritykset tuskin haluavat tavaroiden kerääntymistä nurkkiinsa. Fyysinen jakelu ei toimi nollavarastolla, ja jonkun pitää huolehtia kokonaisuudesta.
Martti Granberg, Proncipal Consultant, Nokia Wireless Software Solutions
Mobile electronic commerce
Martti Granberg aloitti esityksensä seuraavilla faktoilla:
* Verkkokaupaan on avautumassa uusi mobiili kanava.
* Wap-teknologiaan kannattaa tutustua.
* Kännykköjen penetraatio Suomessa on maailman suurin.
Verkkokaupan kehitystä kuvaavat lätkämailakäyrät, ja nyt ollaan jo tukevasti varressa kiinni. Kysyntä lähtee kuluttajista, mutta kulmakerrointa voidaan vielä nostaa.
Mediapuhelinten arvioidaan lähivuosina ylittävän muiden laitteiden, kuten kännykköjen ja kannettavien, penetraation. 100 % ei ole penetraation looginen loppupiste: Onhan ihmisillä monta kelloakin.
Puhelinten korvaussykli on nopeutunut, ja Wap-puhelin tulee kesän lopussa. Matkapuhelinkulttuurissa voidaan puhua melkein missä tahansa ajasta ja paikasta riippumatta – Japania ja USA:ta lukuunottamatta, tosin tähänkin on varmaan lähiaikoina tulossa muutos. Wap tuo uuden aikakauden matkapuhelimiin. Webistä tuttu selain muuttuu tässä mikroselaimeksi, jolla haetaan tietoa serveristä. Wap-foorumissa tätä teknologiaa kehitetään sadan yrityksen voimin, ja sadat yritykset ovat selvittämässä, miten Wap-teknologiaa voidaan käyttää liiketoiminnassa. Tässäkin arvoketjut ovat tärkeitä, sillä Nokia ei voisi kehittää mobiiliteknologiaa yksin.
164 merkin lyhytviestien suosio voisi antaa viitteitä siihen suuntaan, että SMS-viestintä ehkä korvaisi puheluiden puhumisen. Paperijoulukorttikin alkaa olla mennyttä elämää, kun joulutervehdykset lähetetään lyhytsanomilla.
Granbergin visiossa kiinteän verkon rinnalle on kehittymässä mobiili verkko ja tietoyhteiskunnasta ollaan siirtymässä langattomaan tietoyhteiskuntaan. Perinteinen IP-teknologia ja mobiiliteknologia yhdistyvät. Bluetooth on uusi lyhyen kantaman infrapunakanava. GPRS on pakettikytkentäinen tiedonsiirtomekanismi, johon kolmannen sukupolven 2 megabitin verkot perustuvat. Eräs sen sovellus ovat autoihin liittyvät infopäätteet.
Wapissa on erilainen päätelaite ja verkko kuin webissä. Haasteen Wap-sovellusten kehittäjille muodostaa käytettävyyden lisääminen ympäristössä, jossa yhdellä kädellä käytetään pientä laitetta. Puhelimessa tuskin kukaan haluaa surffata. Media on luonut tästä harhauttavia mielikuvia. Matkapuhelin on persoonallinen, eikä sinne ole järkeä tunkea sitä tiedon kaaosta, joka löytyy webistä.
Wapissa on turvallinen palvelualusta, jossa käytetään SSL-suojausta. Kysymys on käytettävyydestä, ei vain käyttöliittymästä.
Esimerkki pankkipalveluiden kehittämisestä Wapille on aiemmin mainittu Meritan ja Nokian yhteistyö. Siinä numeroiden eli maksun suuruuden syöttäminen on ehkä vaikeinta, ja sitä varten ehkä kehitetään joitain push-palveluita. Lyhytsanomat (SMS) ovat ehkä Wap-käyttöön hiukan rajattuja, mutta niitäkin voidaan käyttää.
Esimerkki matkustamisesta ja Wapista voisi olla tilanne, jossa lento myöhästyy. Asiakas voisi muuttaa matkasuunnitelmiaan ottamalla kännykällään yhteyden tietojärjestelmiin, nähdä vaihtoehdot, valita niistä, ottaa yhteyden uudestaan ja vahvistaa muutoksen.
Workshop
Peter Bergström, Chief Executive, CIA Interactive
Active advertising in the Internet as a tool to reach specified target groups
Successful campaign strategy in the Internet
Työpajan vetäjä keskittyi päivän realiteetteihin, ei digitaali-TV:n tai Wap-kännykän visioihin. Yksi tämän päivän realiteeteista Bergströmin mukaan on, että Ruotsissa 3-10 vuotiaista lapsista, uudesta sukupolvesta siis, 80 % käyttää webiä noin neljä tuntia päivässä.
Banneri on yleisin markkinointikeino Internetissä. Se voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen:
1. Staattinen
2. Animoitu
3. Interaktiivinen
Esimerkkinä erilaisista bannereista Bergström näytti yhden, joka muuttui pikkuikkunaksi samalla kun musiikki alkaa soida. Kun ikkunaa klikkasi, sivu muuttui toiseksi. Banneri voi johtaa myös yrityksen kotisivuille.
Mainos voi sisältää kyselyjä tai pelejä. Esimerkkinä tällaisesta on autokauppa, jossa lomakkeen avulla voi kuvata, millaisen auton haluaisi, ja laskea, mitä se maksaisi.
Käyttäjä ei jaksa kauan katsella samaa banneria, joten sitä pitää muuttaa välillä. Esimerkiksi neljän viikon kampanjassa banneria voidaan muuttaa kampanjan toisena päivänä ja sen jälkeen pari kertaa viikossa. Muutostiheys riippuu mainoskampanjan budjetista, koska bannereita suunnitteleva konsultti maksaa enemmän kuin mainostila verkossa.
Työpajaan osallistujat kysyivät, miten tavoitetaan maksukykyinen vanhempi väki, jonka mielestä Internet on ikävystyttävä ja välkkyvät mainokset ärsyttäviä. Bergström muistutti, että mainosrahoja tarvitaan, jotta voidaan kehittää laadukkaita sisältöjä. Jos käyttäjä rekisteröityy, voidaan valita häntä kiinnostavat mainostajat. Käyttäjä voi myös maksaa (5 USD kuukaudessa) siitä, ettei hänelle näytetä välkkyviä mainoksia.
Internetiä voidaan käyttää muiden markkinointikeinojen rinnalla. Jos yleisesti lähetetään markkinointia sähköpostitse, ihmiset tulevat vihaisiksi, mutta jos asiakas ja myyjä ovat nähneet toisensa, sähköpostia on helpompi lähettää. Rekisteröintiä verkkopalveluun voidaan kritisoida, mutta jos palvelu on riittävän mielenkiintoinen ja käyttäjä saa siitä, mitä haluaa, niin hän rekisteröityy.
70 % ihmisistä käyttää AltaVistaa, joten sen sponsoroinnilla saa ihmiset löytämään itsensä, vaikka toimisi vain webissä. AltaVistassa tuodaan esiin banneri, joka liittyy etsittyyn sanaan. Tämä on hyvin tehokasta, koska klikkailuja tulee myös kilpailijoista kiinnostuneilta.
Verkkomarkkinoinnin hinnoittelussa on erilaisia tapoja. CPM tarkoittaa sitä, että maksetaan mainoksen näyttökertojen perusteella. CPA taas tarkoittaa sitä, että maksetaan uudesta asiakkaasta ja tilauksesta. Yrityksen pitää arvioida, mikä vaihtoehto antaa halvimmalla parhaan tuloksen.
Kaikki mainosten myyjät käyttävät cookies-tekniikkaa. Entä, jos käyttäjä ei hyväksy niitä koneelleen tai deletoi ne pois? Uusimmissa selaimissa on oletusarvona, että cookiet hyväksytään, mutta tätä oletusarvoa voidaan muuttaa. Entä, jos sama henkilö käy viisi kertaa päivässä sivulla, niin miten lasketaan, moniko on bannerin nähnyt?
Verkossa voidaan mitata melkein kaikkea, mutta mittaamalla kerättyä tietoa on järkevää käsitellä tietokannan avulla eikä käsin.
Sivu päivitetty 17.11.1999
Eija Kalliala

EVTEKissä

Viestintätekniikkaa ja yhteistoiminnallista verkko-oppimista
Hetkyn hypermediakerhon jäseniltaan 16.9.1999 Espoon-Vantaan teknilliseen ammattikorkeakouluun EVTEKiin kokoontui neljätoista henkilöä. Jäseniltaa oli ideoitu kevään 1999 ITK-päivillä Hämeenlinnassa.
Seija Ristimäki toivotti meidät tervetulleiksi tutustumaan EVTEKin viestintätekniikan ja Digital Information Provision -koulutusohjelmiin. Erkki Rämö esitteli koulutusohjelmia, projektitoimintaa ja yritysyhteistyötä. Hän kuvaili kulttuurien yhteentörmäyksiä EVTEKissä, kun kampuksessa on edustettuina yli kolmekymmentä maata eri puolilta maailmaa. Veli-Pekka Lifländer kertoi yhteistoiminnallisesta projektioppimisesta verkossa, josta oli juuri ilmestynyt Editan kustantamana hänen kirjansa Verkko-oppiminen – yhteistoiminnallinen projektioppiminen verkossa.
Verkkojulkaisemisessa EVTEK on edelläkävijä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Multimediatekniikka on yksi EVTEKin avainalueista ja alan kiihkeää kehitystä kuvastavat vuosittain lennossa vaihdettavat opintosuunnitelmat.
EVTEKin esittelyromppu
EVTEKin esittelyrompussa käytetty matriisiesittelytekniikka luontuu hyvin kolmen oppilaitoksen yhteisön kuvaamiseen. EVTEKin muotoiluosasto luottaa tekstin, kuvan ja musiikin voimaan. Kahden muun osaston esittelyissä on myös puhetta mukana. Rompulta löytyy huumoria, animaatioita ja videopätkiä. Eräässä haastattelussa videon sijaan on käytetty vaihtelevia still-kuvia. Tekemisen määrää ja tunnelmaa kuvastaa se, että näyttävän liskoanimaation tekemiseen oli kulunut aikaa kahdeksan kuukautta, mutta tekijät olivat olleet siitä todella innostuneita.
Rompulla olevaa materiaalia ei voi päivittää samalla tavalla kuin verkkomateriaalia. Jotkut tiedot, kuten videolaitteistojen määrä, ovat ehtineet muuttua rompun valmistumisen jälkeen. Laadittu esittelymateriaali on rompulla jaeltavassa muodossa eikä toimi vielä verkossa.
Opetus EVTEKissä
EVTEKin verkkopalvelun opetusportaalista http://www.evitech.fi/nble (Network Based Learning Environment) pääsee tutustumaan EVTEKin opetustarjontaan, kaikkeen muuhun paitsi luottamuksellisiin projekteihin.
Portfolioajattelu korostuu opiskelussa. Opiskelija kerää koko ajan portfoliota, josta syntyvää kokonaisuutta hän voi myöhemmin esitellä vaikka työnantajalleen.
Kysyimme, miten kurssimateriaalin päivittäminen verkkoon hoidetaan. Eri kursseilla käytännöt vaihtelevat, mutta seuraavia tapoja käytetään ainakin:
* Kurssille valitaan päätoimittaja, joka päivittää kurssisivuja.
* Jokainen opiskelija pääsee päivittämään kurssisivuja kurssikohtaisella tunnuksella ja salasanalla. Tässä tarvitaan ohjeistusta niin, että opiskelijat eivät sotke toistensa hakemistoja.
* Kun yrityksille tehdään luottamuksellisia projekteja, voidaan käyttää projektikohtaisia salasanoja.
* Opettaja vastaa materiaalin etusivusta, johon hän rakentaa valmiiksi sovitut linkit (esim. projektipäällikön tunnuksen alla olevaan hakemistoon). Kun opiskelijoiden laatima materiaali ilmestyy sovittuun paikkaan verkossa, niin linkki alkaa toimia.
Verkkosivuston ylläpidosta huolehtivat opiskelijat ja Hannu Markkanen, jonka osuus rahoitetaan Leonardo-projektista. Lisäapuna on yksi tekninen tukihenkilö, jota luonnehdittiin itsensä tukasta ylös kiskoneeksi taruhenkilöksi. Opiskelija-assistentteja pyritään rekrytoimaan ja rahaakin tähän löytyisi, jos vain sopivia ja halukkaita henkilöitä löytyisi.
Kun yrityksille tehtävistä projekteista sovitaan, pitää muistaa kaksi asiaa:
* Projekti ei saa olla niin kriittinen, että sen epäonnistuminen kaataisi koko yrityksen. Oppilaitoksen opettajat tutoroivat, mutta eivät kunnosta ja viimeistele opiskelijoilta kesken jääneitä töitä.
* Asiakkaan pitää voida osoittaa henkilö, joka pääsee kahden viikon välein kahden tunnin palaveriin. Muussa tapauksessa projektia ei kannata oppilaitokselle ottaa.
Yhteistoiminnallinen verkko-oppiminen
Veli-Pekka Lifländer esitteli itse kehittämänsä yhteistoiminnallisen verkko-oppimisen ideoita. Hänen konseptiaan, jonka ideana on yksinkertaisuus, voi vapaasti soveltaa ja levittää edelleen. Yhteistoiminnallisessa projektioppimisessa syntyy yhteisvastuu: Opiskelijat eivät olekaan vastuussa vain opettajalle vaan koko porukalle.
Kaikki EVTEKin oppimismateriaali on kahdella koneella, jotta yhden koneen kaatuminen ei estä oppimista.
Lifländerin kotisivulta http://www.evitech.fi/~vlifland on linkit kaikkiin hänen kursseihinsa. Opiskelijoiden kallista aikaa ei tarvitse käyttää asioiden selittämiseen moneen kertaan, kun ne voi lukea verkosta. Opiskelijat lähettävät kurssin alussa sähköpostilla itsestään tietoja, joiden perusteella joukosta voidaan poimia gurut kurssiassistenteiksi.
Lifländerin materiaali on järjestetty tietokantaperiaatteen mukaisesti: Jokainen asia on verkossa tasan kerran. Opiskelijamateriaalien päivityksessä Lifländer käyttää valmiiksi sovittuja linkkipolkuja ja vaihtaa käsin keskeneräistä työtä kuvaavan pallukan valmiin työn pallukaksi samalla, kun arvioi kyseisen työvaiheen. Ryhmäsähköposti on toteutettu yksinkertaisesti kokoamalla ryhmää osoittavan napin taakse mailto-määritykseen koko ryhmän sähköpostiosoitteet.
Aiheideointi on tärkeä asia projektioppimisessa. Opiskelijoiden pitää hyväksyä aihe ja sitoutua siihen. Aiheen pitää tietysti olla paitsi kiinnostava myös toteuttamiskelpoinen.
Oppimisessa reflektio on tärkeää. Koko ajan työn edetessä katsotaan taaksepäin arvioiden koko prosessia, sekä omia että opettajan tekemisiä. Kaikki arviointi on näkyvissä verkossa.
Lifländer on koonnut materiaalehinsa linkkilistoja verkossa oleviin ohjeisiin. Niiden avulla opiskelijat voivat opetella käyttämään valitsemiaan työkaluja.
Kurssin eteneminen on kuvattu verkossa taulukkomuodossa: projektit rinnakkain ja niiden eri vaiheet allekkain. Taulukosta näkee heti eri projektiryhmien etenemisen – eikä silloin kehtaa viivytellä, kun muut näkevät heti tilanteen.
Kurssimateriaalissa on myös linkki edellisen kurssitoteutuksen materiaaleihin. Lifländer sanoikin, että tämä on vakoilukurssi. Hän kehottaa oppilaita vakoilemaan ja ottamaan oppia muista. Projektiryhmät ovat toinen toistensa johtoryhmiä, joten ne osallistuvat automaattisesti toistensa projekteihin.
Enable99
EVTEKin verkkopalvelusta löytyy viime keväisen, 250 osallistujaa keränneen Enable99-konferenssin materiaali, http://www.evitech.fi/enable99. Materiaalissa on mm. Veli-Pekka Lifländerin ja Hannu Markkasen esitykset verkko-oppimisesta.
Sivu päivitetty 2.11.1999
Eija Kalliala

Intranet-seminaari

IIR: Intranet-seminaari 10.-11.12.1996
Marina Congress Center
Intranet: ”Yrityksen sisäinen, omalle henkilöstölle suunnattu suljettu verkko, joka on toteutettu Internet-tekniikoilla kuten WWW, selain, TCP/IP ja HTML.”
IIR:n Intranet-seminaarissa oli yli 80 osallistujaa ja 13 puhujaa. Kuulimme kokemuksia usean yrityksen intranet-projekteista, joista useimmat olivat alkaneet vajaa vuosi sitten. Puhujista valtaosa vaikutti kokemattomilta suuren seminaarin esiintyjinä, mikä on luonnollista, kun aihe on uusi ja siitä saadut kokemukset vähäiset. Päivien paras puhuja oli toisen seminaaripäivän puheenjohtaja, Timo Annala ICL:ltä.
Olemme tietotekniikan kolmannessa aallossa
Avauspuheenvuorossaan teknologiajohtaja Juhani Strömberg TT Tieto Oy:stä kuvasi tietotekniikan neljää aaltoa, joista nyt ollaan kolmannessa, verkon ympärillä keinuvassa aallossa. Ensimmäinen aalto keskittyi tietokoneisiin ja toinen graafiseen käyttöliittymään, neljäs aalto taas korostaa tiedon sisältöä. Web-teknologia lupaa yksinkertaisuutta, joka vähentää tietotekniikan hallitsemattomuutta ja kustannuksia. Myös logistiikka muuttuu: Ensimmäisessä vaiheessa katoaa tavaraa myymälään kuljettava kuorma-auto, seuraavassa vaiheessa katoaa myymäläkin.
Intranet on vain käyttöliittymä
Account Manager Yrjö Benson Oy EDS Ab:stä korosti, että intranet on vain käyttöliittymä verkkoon. Verkon takana olevat yrityksen tiedot, dokumentit ja multimedia pysyvät ennallaan. Jos muutetaan käyttöliittymää, ei koko olemassa olevaa tietoarkkitehtuuria tarvitse sotkea.
Intranet tarjoaa yhtenäisen käyttöliittymän ja ajantasaiset sovellukset koko yrityksen henkilöstölle ilman työlästä ja kallista mikrojen päivitystä. Sovelluskehitystä varten nettiympäristössä on jo paljon valmiina, ja uuden sovelluksen koulutus tutulla käyttöliittymällä on pikku juttu. Varovaisen ennusteen mukaan jo vuonna 1999 suuri osa sovelluksista tehdään intranetiin, vaikka koko käsite keksittiin vasta keväällä 1996.
Runsaiden hyötyjen lisäksi intranetistä löytyy jotain miinuksiakin: Sivujen ylläpito ja tietoturva ontuvat vielä verkkoympäristössä, ja intranet-eksperttejä on aika vähän, lähinnä koulusta tulleita bittinikkareita, joilla on taipumusta sirkusmaisiin käyttöliittymiin.
HPY:llä intranet-sovellukset viedään käsistä
Palvelupäällikkö Tarja Helkamäki Helsingin Puhelin Oy:stä ja konsultti Esa Saukkonen Hewlett-Packardilta kertoivat kokemuksista intranet-projektistaan, joka alkoi huhtikuussa 1996, ja jota edelsi vuoden 1995 lopulla puolentoista kuukauden pilottiprojekti.
Nettiselain käyttöliittymänä ei enää ahdista käyttäjää: Ei tarvitse muistaa PF-näppäimiä, riittää kun painelee punaisia sanoja. Sovellukset melkein viedään käsistä – vaikka niissä on käytetty vain perus-html:ää, jossa ei ole edes kuvia. Ensimmäisen kerran käyttäjät eivät malta odottaa sovelluksen valmistumista, kun aikaisemmin heitä jouduttiin houkuttelemaan uusien sovellusten käyttöönottokoulutuksiin.
Oraclella käytännön työ sujuu vauhdilla
Tuoteasiantuntija Petri Savolainen Oracle Finland Oy:stä kertoi, miten yksinkertainen tekeminen ja kerrostaminen tulee intranetin myötä suosituksi, ja projektit voidaan jopa saada aikataulussa valmiiksi. Kyselyn vastauksen ei tarvitse olla sivu, se voi olla vaikka teollisuusrobotin käden heilautus. Puheessa vauhti oli valtava, ja puolessa tunnissa laukattiin läpi tunnin esitys. Aikaa kysymyksille jäi reilusti, ja tauolle päästiin parikymmentä minuuttia etuajassa. Keskustelussa todettiin, että 3270-isokoneruutujen muuttaminen web-sivuiksi on niin triviaali asia, että on ihme, ettei tällaiseen tarkoitukseen valmissoftaa saa jo ostaa kaupasta.
Petri Savolainen kuvaili projektia, jossa vanhasta fenixillä rakennetusta järjestelmästä saatiin uusi muutaman viikon api-koodin väännöllä. Turvallisuus hoidettiin fenixin puolella, jossa oli sitä varten valmiit rutiinit. Osa koodista pystyttiin uudelleen käyttämään, ja case-välineellä imuroitiin ja dokumentoitiin kannan rakenne.
Silicon Graphics tuotekouluttaa intranetitse
Myyntipäällikkö Jyrki Hattinen Silicon Graphicsista kertoi, että uudet tuotteet koulutettiin tänä vuonna myyntihenkilöstölle entisen Kalifornianviikon sijasta kahdessa nettipäivässä. Kalvot löytyivät webistä ja audio tuli puhelimen kautta, niin että koko intranetiä ei tukittu. Kalvojen alalaidan palkin kautta saattoi välittää kysymyksiä luennoitsijoille. Näin 4000 myyntihenkilön matkakuluissa säästettiin noin 40 miljoonaa markkaa.
Silicon Graphicsin intranetin nykyinen lay-out otettiin käyttöön noin vuosi sitten. Työntekijöille tärkeät osoitteet on kerätty valmiiksi. Esitemateriaali löytyy intranetistä pdf-dokumentteina, ja ne voi siirtää omalle koneelle ja tulostaa paikallisesti. Esitteiden painatuskuluissa saadaan 25 prosentin säästö. Miksi vain 25 prosenttia? Kulttuurit ovat erilaisia: Suomalainen voi hyvin ottaa esitteen intranetistä, kun taas italialainen haluaa sen paperille painettuna.
Mielenkiintoisen esityksen pahin ongelma oli, että esitettyjen intranet sivujen yksityiskohdat eivät näkyneet salissa juuri lainkaan teksteistä puhumattakaan. Kenties joku pian keksii, miten normaalifonttiset web-sivut saadaan näkymään yhdessä huoneessa olevalle suurelle yleisölle.
Merinetin valikot perustuvat tietokantaan
Kehityspäällikkö Peter Bergström Meritasta kertoi kokemuksia Merinetin kehityksestä. Käyttöliittymä on helppo, joten koulutusta annettiin henkilöstölle ehkä liikaakin. Sen sijaan kirjoittajille ei annettu riittävästi koulutusta siitä, miten uudessa ympäristössä kirjoitetaan. Uudet dokumentit luodaan Wordin tukemalla tyylillä, ja itse kirjoitusprosessia varten on tehty hyvin paljon valmiiksi. Dokumentit tallettuvat tilinpitovelvollisuuden vuoksi myös Word-muodossa Audit Trail -järjestelmään.
Merinetin joka sivulla toistuvassa yläpalkissa on linkit järjestelmän tärkeimpiin alueisiin, joita ovat opiskelu, hinnasto, dokumentit aikajärjestyksessä, solo-palvelu ja ruotsinkieliset sivut. Valikkojen välitasot perustuvat tietokantaan, joten valikoista voidaan tehdä verkkomaisia eikä tarvita armeijaa web-mastereita linkkejä ylläpitämään.
Vuosi 1997 on Extranetin vuosi
Intranet Manageraaja Timo Annala kysyi, onko intranetissä kysymys yhtä isosta asiasta kuin sähkön tai tietokoneen keksimisessä. Hän kysyi myös, kuinka monen yrityksen strategiapapereissa mainitaan intranet. Hän ennusti, että vuosi 1997 on extranetin vuosi, joka muuttaa koko bisneksenteon mallin. Riskit ovat pieniä ja teknologia kypsää. Esimerkiksi verkkopankit muuttavat pankkitoimintaa, ja logistiikka on jo muuttumassa. Web-hakurobotit etsivät tarjontaa, joten yritysten kannattaa olla mukana. Extranetissä fokus on asiakkaassa, ei enää oman toiminnan kehittämisessä.
Web ei tietenkään ratkaise atk-hommia: Jostainhan tiedot selaimeen pitää saada. Html-datan tuottaminen ja linkkien ylläpito käsin on tuhoon tuomittu tie. Tärkeää on saada tiedot dynaamisesti, ja tällaisten järjestelmien rakentaminen vaatii osaamista.
Timo Annala hahmotti yrityksen neliportaisen etenemisen intranet- ja extranet-maailmaan:
1) Päivitetään yrityksen strategia ja tehdään ainakin kotisivu webiin. Jos yrityksellä ei ole edes kotisivua, on kuin yrityksen tietoja ei löytyisi puhelinluettelosta.
2) Rakennetaan kevyt intranet yrityksen sisäiseen tiedotukseen.
3) Tehdään oikea intranet-järjestelmä, johon rakennetaan myös tietokanta.
4) Muutetaan yrityksen toimintatapaa.
PC-Superstoren internet-ostospaikassa voi laskea laitteistonsa hinnan
Johtaja Ilkka Kivimäki PC-Superstoresta kertoi yrityksensä internet-palvelusta, joka tarjoaa ostospaikan ja infokanavan eikä yritä pärjätä ajanvietteessä. C:llä ohjelmoidun Microtech-hinnoittelijan avulla myyntimies tai asiakas voi laskea halutun laitteistokokoonpanon hinnan.
Sisulla ei kouluteta nappulatekniikkaa vaan netin mahdollisuuksia ja rajoja
Tietohallintojohtaja Juha-Pekka Nenonen Oy Sisu Ab:n konsernihallinnosta kertoi, mihin traktoreita myyvä yritys, jonka toiminta on business-to-business -kaupankäyntiä, käyttää intranetiä. Intranetin rakentamista varten ei hankittu omaa html-porukkaa vaan käytettiin luotettavia yhteistyökumppaneita. Järjestelmä syntyi Lotus Dominolla, eikä sitä varten tarvinnut kirjoittaa riviäkään html:ää.
Internetistä poimitaan intranetiin yritykselle hyödylliset tiedot valmiiksi, jolloin säästytään joutosurffailulta. Intranet-koulutus ei tietenkään ole nappulatekniikkaa, kun Pihtiputaan mummokin osaa käyttää nettiä, vaan koulutuksessa korostetaan netin mahdollisuuksia ja rajoja: Mitä tapahtuu, jos esimerkiksi väärällä napinpainalluksella keskeneräinen tilinpäätös livahtaa web-sivulle kaiken kansan ihmeteltäväksi. Sivujen ulkoasun pitää säilyä webissä, niin että ei yhtäkkiä jouduta myrkynvihreälle sivulle, jolla on vaaleanpunaista tekstiä. Materiaalin ylläpidon pitää olla mahdollisimman helppoa loppukäyttäjälle.
Isokoneraportit intranetiin Tukossa
Atk-kehityspäällikkö Juha Kari Tuko Oy:stä kertoi, mihin vaikeuksiin törmättiin, kun isokoneen SAS-raportit siirrettiin intranetiin niin, että SASilla ajettiin valmiit raportit tiedostoiksi Windows-NT:hen, josta niitä selattiin Netscapella.
Ensin vanhoista operatiivisista järjestelmistä piti kaivaa esiin niihin vuosien saatossa koodatut dokumentoimattomat käsittelysäännöt. Valmiiksi SASilla tuotetut päivä-, viikko- ja kuukausiraportit veivät yllättävän paljon levytilaa NT:ltä, ja eräajojen toteutus NT:lle tuotti vaikeuksia. Ensimmäiset versiot raporttiajoista veivät noin seitsemän tuntia, mutta aikaa pystyttiin pudottamaan puoleentoista tuntiin. Vaakaraporttien ulkoasu on ongelma Netscapessa, koska näyttöä joudutaan vierittämään sivusuunnassa tai fontti joudutaan muuttamaan pienemmäksi, jolloin se on pienempää myös paperille tulostettaessa. Myös pitkissä raporteissa sarakeotsikoiden näkyminen on ongelma, koska sivunvaihdon käsite on Netscapelle tuntematon.
Tuotevertailut voi tehdä toimialakohtaisissa neteissä
Sai-Lab Tietopankin johtaja Raino Walli näytti tietopankin toimintaa systeemityökaavioiden ja multimedian avulla käyttämällä esimerkkinä verisuonisaksista etsittäviä tietoja. Hän sanoi kaipaavansa muitakin toimialakohtaisia nettejä, jolloin yhden toimialan tuotteet löytyisivät tietystä paikasta. Esim. pesukoneen ostaja olisi hyvin kiitollinen kodinkoneiden tietopankista, josta heti näkisi kaikkien pesukoneiden erilaiset ominaisuudet ja hinnat ja voisi vertailla niitä itse. Raino Walli korosti kuitenkin, että tietopankin myötä myyntimiehet eivät jää työttömiksi, koska ainoa valintakriteeri ei ole hinta ja vertailtavuus.
Yleisö kysyi, voiko toimittaja olla liittymättä tietopankkiin. Jos kaikki tarjouspyynnöt lähtevät tietopankista saatujen tietojen perusteella, niin tietopankkiin kuulumaton toimittaja jää ilman tarjouspyyntöä: Eihän kukaan edes tiedä kyseisen toimittajan olemassaolosta.
Eduskunnan intranetin ylläpito on nopeaa
Tietohallintopäällikkö Olli Mustajärvi Eduskunnasta kertoi, että kansanedustajien intranet-koulutuksessa suurin ongelma on ollut hiiri. Intranetin ylläpito sen sijaan on helppoa. Jos käyttäjän muutostoive ei riko järjestelmän rakennetta, niin toive toteutetaan varttitunnissa. Aiemmin muutostoivetta selviteltiin pari kuukautta, jonka jälkeen ilmoitettiin, että ensimmäinen testiversio muutoksesta saadaan noin puolen vuoden kuluttua.
Joka eduskuntaryhmässä on henkilö, joka keskitetysti ylläpitää kotisivuja. Joidenkin eduskuntaryhmien kotisivut ovat ryhmän omalla serverillä, ja tällöin eduskunnan järjestelmästä on vain linkit sinne. Edustajilla on vuorokausi aikaa tarkistaa puheenvuoronsa ennenkuin ne viedään intranetiin. Reaaliaikaisuudelle ei sinänsä ole mitään teknistä estettä.
Sivu päivitetty 6.10.1999
Eija Kalliala