Mikä on lukutaidon nykytila Suomessa? Eikö lukemiselle jää aikaa? Eivätkö ihmiset jaksa keskittyä lukemiseen? Onko kyse jo kansallisesta hätätilasta?
Mika Waltari -seuran kaikille avoimessa jäsentilaisuudessa Töölön kirjaston tapahtumatilassa 17.11.2025 Jenni Haukio alusti lasten ja nuorten lukutaidon nykytilasta. Tapahtumatila täyttyi jo hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua, mutta tuoleja riitti kaikille, myös myöhässä tulleille.
Tutkimuksen mukaan 10–14-vuotiaista nuorista vähintään kymmenen kirjaa puolen vuoden aikana lukeneita oli vuonna 1981 noin 60 prosenttia, mutta vuonna 2017 heidän osuutensa oli pudonnut 23 prosenttiin. Lisäksi on huomattu, että osa lapsista ja nuorista ei ymmärrä lukemaansa, vaikka osaisikin lukea.
Miksi tilanne on näin huono? Nykyisin ihmisen ajankäytöstä kilpailevat monet asiat, joten lukemiselle ei ehkä jää aikaa. Sosiaalinen media nopeasti palkitsevine sisältöineen totuttaa ihmiset lyhytjänteisyyteen, kun taas lukeminen vaatisi pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä. Myös aikuisten keskittymiskyky heikkenee.
Valencian yliopiston tutkimuksen mukaan lukeminen paperilta parantaa lukutaitoa selvästi enemmän kuin lukeminen digilaitteilta. Pisa 2022:ssa todettiin: ”Useampi kuin joka viides yhdeksäsluokkalainen lukee niin heikosti, ettei saavuta edes yhteiskunnassa pärjäämiseen tarvittavaa lukutaidon tasoa.”
Koko yhteiskunnan, meidän kaikkien, pitäisi lähteä mukaan korjaamaan tilannetta.
WSOY, jossa Jenni Haukio työskentelee yhteiskuntasuhteiden ja -vastuun johtajana, on aloittanut yhteistyön elinkeinoelämän ja yritysten kanssa parantaakseen lasten ja nuorten lukutaitoa. Riittävän hyvää lukutaitoa tarvitaan työelämässä; jos työntekijä ei ymmärrä hänelle annettuja kirjoitettuja ohjeita, työyhteisössä voidaan joutua isoihin ongelmiin.
Jenni Haukion alustuksen jälkeen Mika Waltari -seuran puheenjohtaja Juha Salo haastatteli häntä ja jakoi puheenvuoroja osallistujille, jotka innolla kyselivät ja kommentoivat.
Pääministeri Petteri Orpo ja opetusministeri Anders Adlercreutz olivat mukana Suuressa lukuhaaste -tapahtumassa Oodissa viime syyskuussa. Siellä luvattiin, että Suomen hallitus tavoittelee vielä tällä kaudella oppimistakuuta, sitä, että jokainen yhdeksäsluokkalainen osaisi lukea niin hyvin, että pärjäisi yhteiskunnassa.
Suomen kirjastolaitos on lähes jokaisen ulottuvilla, onhan meillä yli seitsemänsataa kirjastoa ja sata kirjastoautoa. Myös maahanmuuttajien lukutaidosta pitää huolehtia. Jenni Haukio sanoi, että WSOY:lle selkokirjat on yksi kirjakanava printtikirjojen, äänikirjojen ja e-kirjojen rinnalla.
Yleisön joukosta monet kiittelivät sitä, että lapset saavat oman kirjan kotiin. Sen merkitys on suuri. Muutama eläkeläinen muisteli kouluaikana saamaansa kirjaa, joka edelleen on hänelle suuri aarre. Juha Salokin näytti punakantista, paljon luettua aapistaan, jonka kannessa komeili aapiskukko.
Yleisön joukossa oli muutamia Mannerheimin Lastensuojeluliiton lukumummeja, jotka innoissaan kuvasivat vapaaehtoistyötään; lukumummi tai -vaari lukee pienen lapsen kanssa, ensin lapsi lukee, sitten aikuinen, ja yhdessä he keskustelevat esille tulleiden sanojen merkityksistä. Siinä voi joutua esittämään käsillään ja käyttämään luovuuttaan tai vaikka laulamaan. Miten selität pienelle lapselle, mitä tarkoittaa ”haaveilla”?
Monissa päiväkodeissa on eteishyllyjä. Kun jokin lasta kiehtova satu on luettu päiväkodissa, lapsi voi ottaa kotiin kirjan eteishyllystä ja näyttää vanhemmilleen ja sisaruksilleen, millaisen sadun hän on kuullut ja tykännyt siitä.
Yhdessä keskusteltiin iltasatujen lukemisen tärkeydestä. Lapsille ei pitäisi tarjota pelkästään äänikirjoja. ”Paras äänikirja olet sinä itse.” Olet lapsen lähellä ja luet hänelle.
Kirjojen arvostuksen puute näkyy uusissa asunnoissa; niissä ei juurikaan ole tilaa kirjahyllyille. Onko kirjahyllyjä enää myytävänäkään – muuten kuin kierrätyskeskuksissa?
Aikoinaan televisiossa oli lukutuokioita, joissa mm. Lasse Pöysti ja Jussi Jurkka lukivat ääneen kirjoja. Viimeisin lukutuokion lukija taisi olla Pirkka-Pekka Petelius.
Koulujen kännykkäkielto on tuonut yhteiset leikit takaisin koulujen pihoille. Digiloikassa oli paljon hyvää, mutta pitää osata myös perua, kun saadaan uutta tietoa ja kokemusta siitä, jos jokin liian nopeassa loikassa on mennyt pieleen.
Yleensä moititaan nuoria siitä, että he ovat jatkuvasti digilaitteillaan. Bussissa saattaa kuitenkin nähdä vanhempia, jotka ovat niin kiinni kännyissään, etteivät reagoi, vaikka vieressä vaunuissa tai sylissä istuva lapsi yrittää epätoivoisesti saada vanhempansa huomion.
lukutaitoiset
pärjäävät elämässä
muita paremmin
aikasyöppöjä
kalenterit notkuvat;
milloin lukisit?
some koukuttaa
pikapalkinnoin, syökö
keskittymistä?
oppimistakuu
hallituksen lupaus
lukuhaastessa
uudet asunnot:
kirjahyllyt loistavat
poissaolollaan
kännykiellolla
yhteiset leikit jälleen
koulun pihoille
äänikirjoista
lapselle paras olet
sinä, sylisi
Vastaa