Sosiaalinen oppiminen

verkosto oppii
jalostamaan rönsyjä
blogiväittelyin
Jari Laukia HAAGA-HELIA Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta (AOKK) muisteli ensimmäisiä sähköpostejaan 1990-luvun puolivälissä ja päivitteli verkko-opetustekniikan huimaa kehitystä oppimisalustoista nykyiseen sosiaaliseen mediaan. Hän arveli verkkopedagogiikan tulevaisuudessa sulautuvan opetuksen yleiseen kehittymiseen.
Teemu Leinonen Taideteollisesta korkeakoulusta luotsasi meidät sosiaalisen webin mahdollisuuksiin formaalissa ja informaalissa oppimisessa. Hän muisti kasvatustieteen opintojen SPSS-harjoitusten maustuneen sähköpostilla, ircilla ja keskusteluryhmillä, jotka massaluentoja hedelmällisempiä mahdollisuuksia keskusteluun, väittelyyn ja inttämiseen. Luennoilla saatu syöte antoi toki tietämystä verkkoväittelyihin.
Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratoriossa tutkitaan oppimisympäristöjä, niiden ulkoasua, luovuuden oppimista ja toteuttamista. Tutkivan oppimisen tiedonrakentelualusta Fle3 kehittyy Fle5:ksi ja LeMill tarjoaa wikipediamaisen ympäristön oppimismateriaalien tekemiseen ja jakamiseen.
Web 2.0 -käsitteeseen sisältyvät blogit, wikit, videoiden jakelu sekä 3D-avatar-maailmat. Second Lifen markkinointi toimii, mutta todellisia käyttäjiä on niukasti. Käsite blogi juontuu weblogista, surffailulokista: tätä löysin netistä. Nettijulkaisu syntyy vaivattomasti blogi-tekniikalla. Yksittäisten päiväkirjojen ohella verkossa kasvaa ammatillisia ryhmäblogeja kuten Flosse posse.
Wikipedia on jatkuvasti muuttuva yhteisöllinen julkaisu, jonka tekijät ovat luopuneet tekijänoikeuksistaan. Sen voi asentaa erilaisiin päätelaitteisiin kuten kommunikaattoriin ja selata ilman verkkoyhteyttä. Versionhallinta toimii ja vanhat sivut ovat tallessa. Mahdollinen vandalismi hiipuu, kun vanha päivitetään oitis turmellun tilalle. Wikipedia ei houkuttele hakkereita, sitähän voivat kaikki muokata. Keskustelupalstoilla voidaan väitellä artikkelien sisällöstä.
Wiki-tekniikalla on paljon sovelluksia. Konfabulaari 2007 -seminaariin ilmoittaudutaan päivittämällä yhteystiedot wikiin. David Wileyn oppimisaihio-kurssi on toteutettu wikitekniikalla ja opiskelijat julkaisevat oppimistehtävien tuotokset blogeissaan.
YouTube tarjoaa mahdollisuuden videoiden tallettamiseen ja jakamiseen. Ryhmäblogissa Brief History of New Media on esimerkkejä YouTube-videotallenteista.
Sosiaalinen media on kaksisuuntainen mediapalvelu, jossa kaikki toimijat lukevat, kuuntelevat, katselevat ja toimittavat. Osallistumista ja verkottumista varten on RSS-syötteitä, aggregaattoreita eli syötteiden lukuohjelmia, sosiaalisia kirjanmerkkejä, tageja ja folksonomioita.
Oppiminen voidaan käsittää tiedon hankkimiseksi (”hauki on kala”), osallistumiseksi (”mestari – oppipoika”) tai tiedon luomiseksi, tietoiseksi pyrkimykseksi tuottaa uutta tietoa. Jos opiskelija ymmärtää oppimansa, hän voi uusintamisen sijaan kehittää alaansa eteenpäin.
Blogeja voidaan Jere Majavan mukaan käyttää opetuksessa opettajan kurssipäiväkirjana, opiskelijoiden avoimena dialogityökaluna ristiviitteineen, opiskelijoiden luentopäiväkirjoina tai reflektiona, kumuloituvana e-portfoliona, henkilökohtaisena oppimisympäristönä, pikajulkaisualustana ja verkostoitumiskanavana tai identiteetin ja julkisuuden hallintatyökaluna. Blogi muistuttaa laajalle yleisölle kirjoittajansa olemassaolosta.
Wikit mahdollistavat oppimismateriaalin pikajakelun, yhteisten luentomuistiinpanojen julkaisun ja yhteiset tutkimusraportit. Wikin versiohistoria paljastaa kunkin yksilön tuotteliaisuuden, myös vapaamatkustajat.
Tauno Tertsunen Hämeen Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta kertoi kokemuksia verkkokurssista, jossa käytettiin mm. Moodlea, Sisua ja Skypea. Ryhmän Moodle-etusivu toi mieleeni Veli-Pekka Lifländerin kurssimateriaalien selkeät matriisit.
Tekniikka ei yllättänyt tuutoreita vaan pohjaton ohjauksen hinku, kun opiskelija soitteli neuvojen perään joululomallakin. Selkeät pelisäännöt helpottavat verkko-opetuksessa, mutta miten opettajan työaika resurssoidaan, jos opiskelijat hamuavat ohjausta iltaisin ja viikonloppuisin?
Pekka Ihanainen HAAGA-HELIA AOKK:sta ja Heli Nurmi Jyväskylän ammattikorkeakoulun AOKK:sta puhuivat oikea-aikaisesta ohjauksesta, tutustumisen ja motivoitumisen tuesta sekä opiskelijan kokemasta opettajan läsnäolosta. Tutkimusten mukaan verkossa olisi enemmän avautumista ja vähemmän sosiaalisia pelkoja kuin kontaktiopiskelussa.
Iltapäivän workshopeista valitsin sosiaalisen webin, jota luotsasivat Kari Kiviniemi Oulun seudun ammattikorkeakoulun AOKK:sta ja Vesa Vuorimaa Jyväskylän ammattikorkeakoulun AOKK:sta. Tässä on muutamia helmiä keskustelun poimuista:

• Digisukupolvi tulee ja meidän digisiirtolaisten pitäisi olla valmiina.
• Muotoa luodaan itse eikä matkita muita.
• Informaali aineisto tunkee formaaliin opiskeluun, kun opiskelijat tuovat viihteellisen vapaa-aikansa oppitunneille, kuten Teemu Leinonen aamupäivällä kuvasi.
• Osaamisen tunnistamisessa kysymme, annammeko arvoa opiskelijan informaalille oppimiselle.
• Datanomitutkintoa kehitetään verkkoon sosiaalisen webin välinein.
• Oppimisympäristöt salasanoineen edustavat rautaesirippumaailmaa kun taas sosiaalisen webin vapaa kenttä tarjoaa kaikille avoimen osallistumisoikeuden.

Tilaisuuden annista voi lukea lisää Sisukas-verkkolehdestä.