aikaansaavat ja
innostuneet ihmiset
kohtaavat Tieken
sinä luot uutta
kone oppii datasta
kumpi parempi?
sattuuko muutos?
pystytkö kontrolloimaan?
ajaudutko?
historia on
lista yllätyksiä
tänään, huomenna
onko ammatti
minäkuvasi? entä
jos se katoaa?
opithan uutta?
osaamisvaatimukset
muuttuvat työssä
ajatuspaja
innostaa ideoimaan
luovat ratkaisut
Tieken tilaisuus Vaikuta ja vaikutu – Osaamisen uusi taajuus keräsi Kasarmin saleille 25.10.2018 yli viisikymmentä osaamisesta kiinnostunutta henkilöä koulutusorganisaatioista, yhdistyksistä, julkishallinnosta ja yrityksistä.
Tämän yhdennentoista Vaikuta ja vaikutu -tilaisuuden avasi Tieken toiminnanjohtaja Kirsti Timperi. Tavoitteena on kilpailukykyinen osaava Suomi, ymmärryksen lisäämisen ja uskallus ajatella uutta. Mikään ei voita innostuneiden aikaansaavien ihmisten kohtaamista.
Tilaisuuden juonsi Demos Helsingin Christopher Rowley. Hän johdatti työn murrokseen kysymällä, mikä muuttuu ja mihin suuntaan vai muuttuuko mikään. Millaisia tulevaisuuksia haluamme rakentaa, kun kehitämme osaamista? Tilaisuudesta viserrettiin aihetunnisteilla #osaamisentaajuus ja #vaikuta.
Ihminen ja kone
Perttu Pölönen heitti, että tulevaisuutta on helppo ennustaa, mutta on vaikea olla oikeassa. Jokaiselta alle kuusikymppiseltä pitäisi kysyä: ”Mikä susta tulee isona?” Onko Google vastauskone? Löytyvätkö rajoitukset mielikuvituksesta eikä maailmasta? Sattuuko muutos aina? Vai vain silloin, kun itse ei voi sitä kontrolloida? Muuttuuko maailma destruktioilla eikä innovaatioilla?
World Economic Forum on julkaissut tuoreen raportin työn tulevaisuudesta. Aiemmin muutokseen reagoimiseen oli aikaa vuosikymmeniä, kokonaisen sukupolven ajan, mutta nyt muutos tapahtuu muutamassa viikossa. Kuinka paljon meillä tänään onkaan palveluita, joista kukaan ei ollut kuullut vielä reilut kymmenen vuotta sitten? Tekevätkö lastenlapseni tulevaisuudessa töitä enää pari päivää viikossa? Tarvitaanko koulutuslaitoksia, kun ihmiset oppivat netissä? Miten personoitu oppimispolku eroaa perinteisestä?
Miten ihminen ja kone ajattelevat eri tavoin? Kone tykkää numeroista ja asioista, jotka on hyvin määritelty. Sillä ei ole kontekstia eikä tilannetajua toisin kuin ihmisellä. Ihminen on konetta parempi mm. opettamisessa, luovuudessa, abstraktiossa, unelmissa, visioissa ja yleistyksissä. Emmehän me halua luoda koneille ihmisen kaltaista älyä; sitä on maapallolla jo kahdeksassa miljardissa ihmisessä. Ihminen osaa olla utelias, rohkea tai tyyni – mutta koneella on kaikki data ja se oppii tehokkaammin kuin ihminen.
Missä asioissa ihminen on parempi opettaja kuin kone? Ihmisen ominaisuuksia ei usein voida mitata numeerisesti. Kone voi olla ihmistä tehokkaampi, mutta ei välttämättä parempi.
Tulevaisuuden taitoja ovat tarinankerronta ja vuorovaikutus, intohimo, uteliaisuus, ajattelu ”laatikon ulkopuolelta”, sisu, pitkäjänteisyys, kärsivällisyys, ymmärrys teknologiasta, empatia, myötätunto, solidarisuus, etiikka, tulkinta, mediakriittisyys, taiteellisuus, luova ilmaisu, improvisointi ja mahdollisuus tehdä virheitä. Intention vastainen tulos auttaa keksimään ja pääsemään eteenpäin. Koodaaminen on tulevaisuuden raksatyötä. Tulevaisuuden taitoja ovat myös yrittäminen ja myyyminen. Kieli ei ole meissä vaan me kielessä.
Kuka sinä olet? Rakentuuko minäkuvasi ammatin ympärille? Entä kun ammatti katoaa? Miksi teet sitä mitä teet? Mikä sinua innostaa? Mitä taitoja siihen tarvitset? Miten kuvaisit sitä, mitä teet, jos et saa käyttää ammattinimikettä? Onko opettaja kirkastaja? Pitäisikö kaikilla tutkinnoilla olla parasta ennen -päivämäärä?
Käydessään Myanmarissa Perttu Pölönen yllättyi siitä, että maassa käytetään paljon lisätyn todellisuuden sovelluksia. Kun hän ihmetteli asiaa, hänelle selitettiin, että myanmarilaisilla ei ole mitään menetettävää, joten mennään sitten rohkeasti eteenpäin.
Onko Suomi jumissa siksi, että meillä menee liian hyvin? Sotien jälkeen Suomi kehittyi tyhjästä, mikä oli seitsemänkymmenen vuoden menestystarina. Nyt meillä menee hyvin, mutta lopahtiko kehitys tähän?
Koulutusjärjestelmästä osaamisjärjestelmään
Joonas Mikkilä Suomen Yrittäjistä aloitti esityksensä muistelemalla teknologian kehitystä. Vuonna 1988 monet meistä käyttivät Commodore 64:sta, ja vuonna 1994 netin kolmeatuhatta verkkosivustoa selattiin Netscape Navigatorilla. Nykyisin puolet ihmiskunnasta käyttää nettiä ja verkkosivustoja on pari miljardia. Laskentateho ja datan määrä tuplaantuvat joka vuosi. Verkot ja algoritmit säätelevät sitä, mitä netissä näemme.
Vonnegutin mukaan historia on lähinnä lista yllätyksiä. Kuusi ja Linturi toteavat tuoreessa raportissaan, että kadonneet toimialat palaavat. Älykkäät koneet työskentelevät ihmisten apuna. Yhä tärkeämmiksi nousevat alustat ja tuotteet, joukot ja arganisaatiot, yrittäjyys ja osaaminen.
Osaavan työvoiman puute rajoittaa kasvua, mikä on vahvasti rakenteellinen haaste. Meidän pitää löytää koneiden ja ihmisten uusi liitto, siirtyä koulutusjärjestelmistä kohti digiyhteiskunnan oppijakeskeisiä osaamisjärjestelmiä. Meidän pitää panostaa jatkuvaan tavoitteelliseen oppimiseen ja kokemusperäiseen toiminnalliseen oppimiseen.
Humaniikka valjastaa robotiikan. Personoidussa oppimisessa digitalisaatio tuodaan toiminnan ytimeen ja prosesseihin ja päästetään irti vielä vallalla olevasta atk-luokka-ajattelusta. Koulutuspolitiikasta siirrytään osaamispolitiikkaan ja osaamisen ekosysteemiin.
Paneelikeskustelu
Oppimisen aalloilla -paneelissa Christopher Rowleyn johdolla keskustelivat Joni Sarpo Great Place to Workista, Tuomas Ylitalo PALTAsta, Minna Nieminen Akavan Erityisaloista ja Petri Lempinen Arenesta. Muutoksen voi nähdä mahdollisuuteena: työ ei häviä vaan muuttuu. Kuitenkin työpaikkoja katosi niin 1990-luvun alussa kuin vuonna 2008.
Mikä ihmisyydessä on arvokasta? Taito elää hyvää elämää? Pitäisikö järjestää myönteiset yt-neuvottelut, joissa mietittäisiin, mitä pitäisi tehdä, jotta puolen vuoden kuluttua voitaisiin palkata lisää väkeä?
Osaaminen kokonaisuutena luo turvaverkon. Ihminen voi olla työllinen, työtön, opiskelija ja yrittäjä eri aikoina ja osin jopa samaan aikaan. Tällä hetkellä koulutuksessa on miljoona ihmistä, mutta opetetaanko heille oikeita asioita työelämän näkökulmasta? Tarvitsemme jatkuvaa oppimista. Onko meillä erikseen koulutusjärjestelmä ja jatkuvan opimisen järjestelmä?
Missä opimme? Missä esim. tubettaja oppii ammattinsa? Työympäristössä jatkuva oppiminen on keskeistä, mutta miten ylläpidetään kiinnostusta työhön?
Millaisia osaamistarpeita meillä on? Digiosaajista ja ison kuvan ymmärtäjistä on puutetta. Tarvitaan myös vuorovaikutustaitoja, epävarmuuden sietokykyä ja myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen. Työtehtävistä riippumatta jokaisen pitää ymmärtää teknologiaa ja sen mahdollisuuksia.
Miten osaamista pitäisi kehittää? Lähteekö se motivaatiosta ja yksilön vastuusta? Pitäisikö lisätä ketterää työelämälähtöistä koulutusta? Jos jostain asiasta on kurssi tarjolla, niin onko kyse jo vanhentuneesta osaamisesta? Miten verkko-oppimiseen saisi samanlaisia koukuttavia algoritmeja kuin Facebookiin? Pitäisikö jokaiselle tarjota osaamistili ja -seteli?
Osallistujien joukosta kysyttiin, saavatko nykynuoret koulusta riittävät eväät korkeakouluopintoihin, ja voisiko perinteinen koulujärjestelmä olla mukana jatkuvassa koulutuksessa.
Onko oppimisen nälkä muualta Suomeen tulevilla suurempi kuin suomalaisilla? Ovatko perinteinen ja jatkuva koulutusjärjestelmä vastakkain rahanjaossa? Tarvitsemme kaikkien potentiaalia, mutta huolestuttaako koulutuksen laatu? Auttaako oppimisanalytiikka tukemaan oppijoita? Työnantajahan panostaa oppimiseen, mitä osoittaa tämäkin tilaisuus, samoin arjen muutaman minuutin mikrokoulutukset. Miten organisaatioissa sitoutetaan yksilöt oppimisen kehittämiseen?
Koodikerho
Timo Väliharju COSSista kertoi valtakunnallisesta koodikerho-verkostosta. Koodikerhot, jotka on suunnattu yli yhdeksänvuotiaille lapsille. Koodareitahan tarvitaan Suomeen tänään ja huomenna eikä vasta kymmenen vuoden kuluttua.
Käytännön esimerkkejä
Hannu Kotila Haaga-Heliasta kertoi tilastojen valossa, että ammattikorkeakouluissa pitkälti koulutetaan opiskelijoita työelämään, jossa he jo ovat. Tämä toki vaihtelee alueittain, mutta Suomessa opiskelijoiden työssäkäynti on yleisempää kuin muissa maissa, ja opiskelijat yleensä työskentelevät sillä alalla, jolle he ovat valmistumassa. Niinpä Haaga-Heliassa kehitettiin opas Duunista opintopisteiksi. Opiskelijat dokumentoivat päiväkirjaan sitä, mitä töissä tekevät ja näin kertovat osaamisestaan. Myös yritystoimeksiannot ja työelämäprojektit nivovat opinnot konkreettisesti työelämään. OKM:n rahoittama Toteemi-hanke kehittää malleja työn ja korkeakouluopintojen yhdistämiseen.
Johanna Korhonen Graniittirakennus Kalliosta kertoi toimivasta mestari-kisälli-mallista, jolla kehitetään työhyvinvointia ja kannattavaa kasvua. Hiljainen tieto siirtyy mestarilta kisällille ja joskus päinvastoin, kun uudet teknologiat valtavat alaa. Haalariharjoittelijat kasvavat ammattitaidostaan ylpeiksi graniittilaisiksi, ensin kisälleiksi, ja kokemuksen myötä oman työmaansa mestareiksi. Heitä palkitaan myös vuoden kasvaja- ja vuoden kasvattaja -tunnustuspalkinnoilla.
Graniittirakennus Kalliossa metittiin, miten rakennusalan ulkotyöt räntäsateen Suomessa saataisiin houkutteleviksi. Onnistumisen avain löytyi, kun vanhemmat tekijät saatiin mukaan siirtämään osaamistaan nuoremmille. Yrityksen liikevaihto ja henkilömäärä ovatkin kasvaneet koko 2010-luvun.
Antti Ilmo kertoi, miten Saranen Consulting auttaa yrityksiä ja yksilöitä kasvussa. Monet alat kärsivät osaajapulasta. Osaamisvaatimukset muuttuvat kiihtyvällä vauhdilla ja osaajista kilpaillaan globaalisti. Uusia työtehtäviä syntyy vähintään saman verran kuin niitä häviää. Urakehitys on nopeaa ja kiinni henkilön omasta motivaatiosta. Se, joka tänään on pätevin, ei välttämättä ole se, joka pärjää parhaiten tehtävissään kolmen vuoden kuluttua. Työmarkkinat vetävät nyt lujaa, ja yhdessä olemme vahvempia.
Ajatuspajat
Lounaan jälkeen jakauduimme kahdeksaan ajatuspajaan. Ohjeena oli kuunnella ja jatkaa sanomalla ”joo, ja..”. Siis ei keskeytetä eikä aloiteta omaa lausetta sanoilla ”ei, mutta..” Lopuksi pajatulokset esiteltiin muutaman minuutin pitchauksissa kaikille. Yhdessä ideoiden syntyi uudenlaisia, luovia ratkaisuja osaamisen kehittämiseen kohti toivottua tulevaisuutta.
Vastaa