Työelämässä
vastuu, vapaus; heikon
signaalin herkkyys.
Kertomuspeli
avaa nuorten maailman
arvot ja toiveet.
Opinahjossa
sirpaleista ihmeitä
suurtarinoihin.
Jyväskylän yliopiston Agoran auditorio täyttyi 21.2.2013 opetusalan ammattilaisista, jotka yhdessä alustajien kanssa selvittivät, miten tulevaisuus haastaa oppimisen.
Juontajat Jaakko ja Kalle Markkanen Äänekosken lukiosta kertoivat pitkistä koulumatkoistaan, joilta tulevaisuuden oppilaat voisivat uusien opetusmenetelmien avulla säästyä. Päivän tilaisuutta saattoi seurata paitsi Agorassa myös samanaikaisena verkkolähetyksenä ja Facebook-sivulla.
Descom
Minna Liminka Descomilta kertoi, miten yksi Suomen parhaista työpaikoista sai alkunsa, kun jyväskyläläiset tietojärjestelmätieteen opiskelijat saunan lauteilla vuonna 1997 päättivät perustaa yrityksen sen sijaan, että olisivat lähteneet Espooseen kesätöihin. Nyt yritys on laajentunut Helsinkiin, Puolaan ja Ruotsiin. Toimitusjohtaja Juha Harju painottaa, että työntekijä saa ”vastuuta, vapautta ja tukea silloin, kun sitä tarvitsee.” Hän myös kääntää päälaelleen perinteisten hierarkkisten organisaatioiden johtajuuden painottamalla, että hyvällä johtajalla pitää tiimissään olla itseään osaavampia ihmisiä.
Descomilla kuunnellaan, ollaan aidosti läsnä, mennään ihmisten maailmaan, ymmärretään, annetaan palautetta ja kiitetään. Nykyisin lapsia kannustetaan enemmän kuin ennen, joten uusi sukupolvi odottaa työelämässäkin uudenlaista kohtelua.
Käsite strategiaprosessi saattaa nuoren koodarin korvissa kuulostaa kiroilulta, mutta sen voi konkretisoida Finladia Marathonilla, johon henkilökunta vuosittain osallistuu. Marathonissa missio voisi olla pysyminen hyvässä kunnossa ja terveenä, unelma maaliin pääseminen ja strategia tiukassa paikassa eteneminen kuusi askelta kerrallaan.
Yrityksen yhdeksän arvoa ovat sisäisessä käytössä, eivät verkkosivulla. Neuvotteluhuoneet on nimetty arvojen mukaan ja käytävillä saatetaan huudella, että kokous on tänään intohimossa. Kun arvoista keskusteltiin yhdessä, eräs työntekijä totesi rehellisyyden tarkoittavan sitä, että ”en kuseta asiakasta myymällä paskaa”. Arvon virallinen kuvaus kirjoitettiin hiukan toiseen muotoon, mutta osuva ilmaus jäi mieleen.
Heikkoja signaaleja pitää tulkita. Kun HR-täti istuu taukotilan sohvalla läppäri sylissään, ihmiset tulevat puhumaan helpommin kuin jos hän istuisi kopissaan. Esimerkkinä henkilöstöstä välittämisestä hän kertoi ostaneensa liukuestesukat portaissa kompuroineelle ja yllättäneensä porukan jäätelökojun vierailulla työpaikalla – ja pyörittäneensä seuraavana päivänä itse jäätelöpallot sille työntekijälle, joka vierailun aikana oli ollut etätöissä.
Hynttyyt yhteen
Hynttyyt yhteen -työpajassa esiteltiin tietotekniikan, äidinkielen ja kirjallisuuden opetuskokeiluja, joissa on kehitetty moniammatillista yhteistyötä ja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä.
Ensimmäisessä kokeilussa oppijat kehittivät tunnin aikana videoita, joihin he oma-aloitteisesti hakivat netistä tehosteista. Kameroita haettiin ympäri koulua ja ne ladattiin etukäteen, mutta tunnin jälkeen huomattiin, etteivät kameroiden tuottamat videomuodot sopineet yhteen editointiohjelman kanssa. Opittiin, että kaikki pitäisi testata etukäteen. Huomattiin myös, että joidenkin laitteiden toimintaa auttoi niiden uudelleenkäynnistys. Ohjaajat joutuivat käyttämään kokeiluun paljon omaa aikansa.
Työpajakeskustelussa todettiin, että peruspokkarikamera olisi paras. Tableteilla kuvaamista ei suositeltu, ne eivät välttämättä tuota editointiohjelmaan sopivaa video- ja kuvamuotoa. Paikalla olleet tekniset osaajat epäilivät, että niissä todennäköisesti video ja ääni sotkeentuisivat.
Toisessa kokeilussa kehitettiin seitsemässä tunnissa kertomuspelien tarinat, toteutettiin pelit PowerPointilla ja pelattiin. Oppilaat saivat soveltaa ideointikykyjään ja graafisia ja musiikillisia taitojaan. Avoimia äänitiedostoja löytyi Freesound-palvelusta ja niitä editoitiin Audacity-palvelulla. Avoimesti lisensoituja kuvia haettiin Googlen edistyneellä kuvahaulla tai Wikimediasta, ja niitä käsiteltiin Gimp-palvelulla.
Oppilaiden mielestä pelien kehittäminen oli helppoa, mutta samalla he huomaamattaan kehittivät äidinkielen ja kirjallisuuden taitojaan. Monet oppilaat osasivat kurssituksen jälkeen käyttää sovelluksia paremmin kuin opettajat.
Oppilaiden tarinat olivat luovia. Eräässä pelissä piti aluksi valita, meneekö kouluun vai jääkö kotiin. Edellisestä seurasi pistokoe, huono arvosana ja paha mieli, jälkimmäisestä luova pelaaminen, rahan voittaminen ja pleikkarin ostaminen.
Analysoidaanhan oppilaiden pelitarinoita, kun mietitään tulevaisuuden oppimista?
Työpajakeskustelussa todettiin, että Prezi olisi tarinankerrontaan parempi kuin PowerPoint, ja sietäisi paremmin erilaisia video- ja kuvamuotoja.
Kolmannessa kokeilussa, Klassikkopaletissa, oppilaat lisäsivät multimediaelementtejä ja blogipostituksia WordPress-alustalle, joka on huomattavasti joustampi kuin 2000-luvun alun tyylinen Google Sites. Bloggaaminen on helppoa eikä julkaisukynnystä kannata pitää turhan korkealla.
Neljännessä kokeilussa opittiin lähdekritiikkiä. Miten oppija voi arvioida googlettamalla löytämiään lähteitä? Mihin tietoon hän oikeasti voi luottaa?
Tietoisuus, reflektiivisyys, vuorovaikutus
Reetta Jokisen työpajassa keskusteltiin ja liikuttiin. Hän kertoi meille David Bercelin kehittämästä TRE:sta, jännityksiä ja traumoja vapauttavasta liikuntasarjasta. Ihminen on eläin, mutta joskus ihmisen ja eläimen tapa toimia ovat ristiriidassa. Eläimen vaistonvarainen tapa toimia olisi ihmisen elimistölle luonnollinen keino purkaa stressiä, mutta ihminen on oppinut säätelemään käyttäytymistään. Kun stressi ei pääse purkautumaan luonnollisella, fyysisellä tavalla, stressaantunut ihminen kärsii unettomuudesta ja ylivireystilasta: väsyttää, muuta keho on hereillä.
Kehollisuutta ja kehotietoisuutta voidaan käyttää ja ymmärtää. Vuorovaikutustilanteessa havainnoidaan toista kineettisesti, fyysisesti lähellä toisiaan olevat kehot ovat vuorovaikutuksessa vaikka silmät olisivat kiinni.
Miten opettaja pystyisi säätelemään omaa vireystilaansa? Miten hän voisi konfliktitilanteessa muuntaa omaa kehollista reaktiotaan? Huolehtimalla itsestään. Etsimällä rauhaa ja kiireettömyyttä, antamalla tilaa itselleen ja kuuntelemalla itseään; olemalla mahdollisimman aidosti sitä, mitä on. Miettimällä, mistä oma reaktio johtuu.
Kokematon opettaja tai opetusharjoittelija saattaa keskittyä vain itseensä, omaan suoritukseensa luokan edessä eikä avaudu vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa. Lapsi ei voi kasvaa, jos toisessa ihmisessä ei ole hänelle tilaa. Opettaja keskittyy liian usein kertomaan vain tietoja ja unohtaa tunteet. Tietoja oppisi paremmin, jos mukana olisi tunne. Hyviin oppimistuloksiin voi päästä erilaisin menetelmin. Oppilaita pitäisi lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen lisäksi opettaa myös reflektoimaan, pohtimaan tapahtumia ja tekemisiään.
Arvioinnilla hyvästä parempaan
Arvioinnin motiiveja ovat vastuullisuus, tiedon tuottaminen ja oppiminen, Jani Goman kertoi. Kehittävä arviointi, jota mm. Antti Kauppi ja Jyri Manninen kehittävät, on jatkuvaa oppimista. Voidaan puhua myös sisäisestä ja ulkoisesta arvioinnista sekä laatujärjestelmien auditoinnista. Mikä erottaa arvioinnin tutkimuksesta ja selvityksestä? Arvottaminen. Arviointi tuo ymmärrystä päätöksentekoon ja ohjaamiseen.
Tulevaisuuden tieto ja osaaminen
Esko Valtaoja puhui oppimisesta, koulutuksesta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Meillä on samat aivot kuin esivanhemmillamme sata vuotta sitten. Väkivaltaisuus on vähentynyt, koska sillä ei nykymaailmassa ole käyttöä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ihminen on laumaeläin, jokaisella yksilöllä on oma perusluonteensa, ajatus tyhjästä taulusta, tabula rasasta voidaan unohtaa. Meillä on kyky mokata ja oppia.
Läheiset sukulaisemme apinat tappelevat keskenään ja saavat käsittämättömiä raivokohtauksia. Koulutus ja oppiminen ehkäisee ihmisten raivokohtauksia. Koko sivilisaation tuhoamiseen riittäisi jättää yksi sukupolvi kouluttamatta.
Jos näkee maailman väärin, näkee myös koulutuksen ja opetuksen haasteet väärin. Historiasta voi oppia, miten hyödytön okra innosti luolamaalauksiin, miten Galilein ja Keplerin tutkimusten myötä alettiin ymmärtää, miten maailma toimii.
Tähänastinen ihmiskunnan historia on valtava menestystarina! Viimeisen vuosikymmenen aikana 300 000 ihmistä on noussut äärimmäisen köyhyyden rajan yläpuolelle. Vauraus tuo hyvinvointia, ruokaa, terveydenhoitoa ja koulutusta. Suomi on lähes maailman onnellisin maa ja subjektiivinen onnellisuus kasvaa sekä Suomessa että maailmassa. Vaurautta käytetään oikein lisääntyvään koulutukseen ja opetukseen. Olemme myös viisaampia, moraalisempia ja osaavampia kuin aiemmat sukupolvet. Uusi sukupolvi nostetaan eri tavoin aina ylemmäs kuin edellinen.
Mutta mitä sanoo nuorisobarometri? Nuorten maailman täyttää pelko, epävarmuus ja huoli. Jos nuoren mielestä maailma menossa vessanpytystä alas, niin miksi hän kouluttaisi itseään? Tämä nuorison asenne on meidän kaikkien syytä!
Työ on muuttunut, samoin tarve opiskella faktoja ja kieliä. Jos kaikki tieto löytyy Wikipediasta tai googlettamalla, niin mitä meidän pitäisi opettaa? Kuinka suuri osa saamastamme opetuksesta on ollut turhaa?
Aiemmin luennoitiin, koska ei ollut teknisiä keinoja laatia luentomonisteita. Tehokkaimmin opimme edelleen kasvokkain osaavan opettajan kanssa. Miltä tuntuisi puutarhakävely Einsteinin kanssa suhteellisuusteoriasta keskustellen? Khan Academy tarjoaa eräänlaista yksityisopetusta ilman yksityisopettajaa. Tämä on tulevaisuutta – ja sitten näperrellään tuntikehysten kanssa! Katsotaan omia tossuja eikä nähdä kymmenen metrin päähän.
Seitsemän veljestä oppivat lukemaan lukkarin koulussa 1800-luvuln lopulla. Mitä opetus on vuonna 2156? Viisaus, sosiaalisuus, ihmiseksi kasvaminen.
Kun tiedon määrä kasvaa, myös roskan määrä kasvaa. Miten erottaa asia hömpästä ja miten vastaanottaa se? Miten sovitetaan yhteen demokratian kanssa fakta, luulo sekä oikea ja väärä mielipide? Joka porukasta puolet keskimääräistä tyhmempiä. Kaikilla ei ole yhtäläisiä kykyjä. Mitä tehdään hännille normaalijakauman molemmissa päissä?
Enää reippaita miehiä ei tarvita tukkijoella. Enää ei ole suuria tarinoita, jotka pitävät porukkaa kasassa. Kuitenkin tarvitsemme yhdistäviä asioita. Peruskoulu on suurempi ihme kuin Talvisota. Maailmalla ihmetellään suomalaista käsitettä ”kasvatus”, jolla tarkoitetaan eri asiaa kuin käsitteellä ”education”.
Opitaanko koulussa olemaan ihmisiksi vai itselle yhä enemmän temppuja? Onko maailmassa vielä ihmisiä, jotka omistavat elämänsä muiden auttamiseen? Koulutuksen päämääränä pitäisi olla parempi tulevaisuus kaikille. Siihen tarvitaan synteesiä, ymmärrystä, viisautta ja ihmettelyä.
Aristoteles määritteli onnelliseksi ihmisen, joka pitää itseään ja maailmaa tärkeänä ja hyvänä ja tuntee voivansa tehdä maailmaa paremmaksi. Toteutuvatko nämä parhaalla mahdollisella tavalla siinä työssä, mitä teemme? Onko meillä ehjä kokonaiskuva maailmasta, kodista ja ihmisen paikasta siinä? Tunnemmeko maailman ja ihmisen suuren tarinan?
Ihmisen tarina on suuri voittokulku unohtamatta vaaroja ja mahdollisuuksia. Maailma on vasta alussa, ei lopussa. Älkää opettako sirpaleita vaan ihmeitä, jotka herättävät ja ylläpitävät kiinnostusta maailmaan, ihmiseen, tieteeseen ja taiteeseen, rakkautta maailmaan.
Lopuksi Esko Valtaoja lausui Whitmanin runon Ruohoa.
Vastaa