Heikot signaalit,
megatrendit, joutsenet
lammen pinnalla.
Suuret tarinat
vuorovaikutteisina
leijuvat pilveen
Usko itseesi –
kaikki on mahdollista!
Opi leikkien!
Valtakunnalliset virtuaaliopetuksen päivät keräsivät runsaasti opettajia, rehtoreita, tutkijoita ja muita opetuksesta kiinnostuneita Helsingin Messukeskukseen 3. – 4.12.2012 seuraamaan esityksiä, osallistumaan työpajoihin, tutustumaan esittelytiskien tarjontaan ja verkostoitumaan. Twitter visersi hashtagilla #vvop2012. Opetushallituksen viestiseinälle kirjoitetuista kommenteista valikoidut näytettiin esitysten aikana valkokankaalla.
Aulis Pitkälä Opetushallituksesta totesi, että Suomessa tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään opetuksen valmistelussa jonkin verran, mutta tunneilla turhan niukasti. Muut Pohjoismaat ja Viro ovat edellämme. Kysymys ei ole koulujen varustelutasosta vaan asenteista ja valmiuksista. Toisaalta Suomessa oppijakeskeinen oppiminen on yleisempää kuin monissa muissa maissa. Opetushallitus perustaa Digitaalisen oppimisen neuvottelukunnan edistämään digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöä.
Sirkka Heinonen puhui monitieteisen ja kriittisen tulevaisuusajattelun ja -tutkimuksen merkityksestä. Tulevaisuusmaisema on kuin lammen pinta, jonka alla on epäselviä asioita, megatrendejä, heikkoja signaaleja ja mustia joutsenia. Tulevaisuutta ei voida ennustaa, mutta se ei ole ennalta määriteltyä ja siihen voidaan vaikuttaa.
Jokainen voi laatia oman tulevaisuusstrategiansa mahdollisista, todennäköisistä ja toivottavista tulevaisuuskuvista. Mikä muuttuu ja minkä haluamme muuttuvan?
Äänestimme nettisivulla tai tekstiviestillä Sirkka Heinosen esittämistä tulevaisuuskuvien vaihtoehdoista. Verkko-opetusta käytetään silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Koulu opettaa oppijoita itsenäiseen ajatteluun ja kasvattaa heidän itsetuntemustaan. Tietotekniikka sulautuu kaikkeen huomaamattomasti. Oppijat opettavat toisiaan ja oppivat toisiltaan. Nykyinen sirpaleinen ja hektinen työskentely muuttuu kokonaisvaltaiseksi, ihminen kasvaa kokonaiseksi suhteessa luontoon ja teknologiaan.
Anne Looney puhui merkitysten, yhteyksien ja erojen luonnista. Meillä on vanhat kartat merkkeineen ja paljon tuntematonta maailmaa. Miten osaamme erottaa merkityksellisen merkityksettömästä? Miten osaamme piirtää kartan uudesta maailmasta? Entä onko meillä vanha kartta edelleen tallella?
Aiemmin meillä oli suuria tarinoita, nyt pienet tarinat työntävät suuret tieltään. Oppijat haluavat vuorovaikutusta, eivät vain kuunnella opettajan viisautta.
Nuoret ovat somessa, suomalaiset tilastojen mukaan runsaammin kuin muut. E-portfoliot siirtyvät pilveen vuorovaikutteisiksi portfolioiksi. Sosiaalnen verkosto on koulussa ja koulun ulkopuolella.
Käsitteellä ”screenagers” tarkoitetaan nuoria, jotka viettävät liikaa aikaa netti-päätelaitteen ruudun ääressä.
Voiko opettaja olla oppilaansa kaveri Facebookissa? Onko hän kaikkien oppilaidensa kaveri vai vain joidenkin? Entä, jos oppilas on alle 13-vuotias? Entä, jos oppija ei halua opettajaa kaverikseen? Entä, jos oppilas kokee Facebookin yksityisalueekseen, jonne opettajalla ei ole pääsyä.
Korvaavatko simulaatiot ja powerpointit todellisuuden? Kuinka helppoa on hukata merkitys? Täppärillä on helppo maalata, reaalimaailmassa kynät, värit ja paperi voivat maksaa paljon.
Miksi ryhdyit opettajaksi? Siksikö, että halusit muuttaa maailmaa?
Peter Vesterbacka Roviolta julisti, että tytöt ja pojat oppivat peleistä enemmän kuin koulussa ikinä. Ihminen oppii leikkimällä. Rovio yhteistyössä Nasan ja Cernin kanssa tuottaa Opetushallituksen hyväksymää oppimateriaalia vuorovaikutteisina peleinä ja kirjoina kilpailukykyiseen hintaan. Miksi oppikirjan pitäisi maksaa paljon?
Suomessa pärjätään hyvin, kun tehdään parhaiten maailmassa se, mikä tehdään. Liian usein tekninen ympäristö on kotona parempi kuin koulussa. Paljosta ulkoaoppimisesta voitaisiin luopua, samoin monista perinteisistä oppimisympäristöistä. Opitaan oppimaan ja ymmärtämään.
Mikä sai Rovion lentoon? Kyse on monen tekijän summasta, asenne on olennainen. Mikä tahansa on mahdollista! Irti suomalaisesta turhasta vaatimattomuudesta! Oppija tarvitsee kannustavaa oppimisympäristöä, perussuvaitsevaisuutta, rohkaisua, uskallusta esiintyä.
Kun Peter Vestbacka sanoi, että suomalaiset ovat maailman parhaita markkinoijia, naurahdukset purkautuivat salista. Miksi? Kun hän sanoo saman Yhdysvalloissa, kukaan ei naura vaan kaikki kirjoittavat muistiinpanoihinsa: suomalaiset ovat maailman parhaita markkinoijia.
Itse päätämme, menevätkö kaikki työpaikat Kiinaan. DNA:ssamme ei ole mitään, joka selittäisi, miksi olisimme maailman parhaita kouluttamaan tai tekemään pelejä. Mutta perusinnostus tarttuu. Emme osaa kaikkea, mutta pystymme oppimaan mitä vaan!
Esittelytiskillä
En ole aiemmin ollut esittelytiskillä enkä istunut baarijakkaralla, jolle kiipeäminen ja istuminen lyhytjalkaisena osoittautui hankalaksi – aivan kuten olin kuvitellutkin. Toiseksi päiväksi vaihdoin hameen pitkiin housuihin.
SoMy-koordinointihankkeen esitteet menivät kuin kuumille kiville. Monia kiinnosti, miten Opetushallituksen rahoittamissa yli kahdessakymmenessä kehittämishankkeessa sosiaalinen media leviää yleissivistävään koulutukseen. Muutamat kysyivät some-eväitä ammatilliseen koulutukseen. Sellaisia kehittämishankkeistamme ei suoraan löydy, mutta yleissivistävän puolen ideoita voisi soveltaa ammatillisella.
SoMy-kehittämishankkeista Liikkeelle! ja Koulu 3.0 ovat päättymässä ja loppuraportit löytyvät hankesivuilta. Liikkeelle!-hankkeessa kehitettiin Elgg-pohjainen ympäristö, johon liitettiin paikannustietoja. Kun oppilaat eri puolilla Suomea tutkivat ilman laatua tai kevyeen liikenteen väylien turvallisuutta, mittaustietoihin ja kuviin tallentui automaattisesti paikkatieto. Koulu 3.0:n somen luokkahuonekokeilujen kuvaukset löytyvät pdf-muodossa hankesivulta. SoMy-hankkeissa on ilmiöphjaista oppimista ja kansainvälisyyttä, lukioiden hankkeissa myös yritysyhteyksiä. Monissa SoMy-hankkeissa oppijat näyttävät oppimisensa tuottamalla ryhmässä tai yksin kuvia ja videoita luokan blogiin, wikiin tai Ning-pienyhteisöön.
Vastaa