nupussa lumen
alla ruusu lämmittää
äidin sydäntä
”Rakas äiti”, Mikko Salmi aloitti äitienpäiväsaarnansa, muisteli elämäänsä syntymästä koulutien alkuun, muuttoja uusille paikkakunnille, murrosikää ja aikuisuutta, pohti äitinsä tunteita ja kertoi omistaan, peloistaan ja irtautumisestaan, kiitti äitiä rakkaudesta, joka piti hengissä ja kantoi. ”Sanoit, että hoidat parhaiten nuppuja ja lumen alla olevaa. Mutta äiti, minä en enää ole nuppu ja nyt on kevät!” Mikko Salmi lopetti saarnansa Kahlil Gibranin runoon ”Sinun lapsesi eivät ole sinun”. Jousimies näkee kaukaisuuteen, jonne lähettää nuolensa, mutta rakastaa myös nuolen lentoon saattavaa jännittynyttä jousta.
Messun lopuksi kirkkoherra Auvo Naukkarinen kutsui läsnäolevat miehet alttarin eteen. ”Tämä on hauskaa eikä tee kipeää.” ”Äidin sydän” kajahti komeasti Töölön seurakuntalaisista hetkessä kootun mieskuoron voimin. Muistilaput käsissä auttoivat, jos viimeisimmät säkeistöt Lyydia Koidulan kirjoittamasta ja Hilja Haahden suomentamasta laulusta eivät olleet tuttuja.
Jokainen nainen sai kirkon ovella ruusun papilta.
Vastaa