Aikuisen oppiminen verkossa -seminaari

Aikuisen oppiminen verkossa -seminaari 3.12.2002
Helsingin yliopiston Tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia
Projektipäällikkö Janne Matikainen Palmeniasta toivotti 38 erilaisia yrityksiä, koulutusorganisaatioita ja muita organisaatioita edustavaa osallistujaa tervetulleiksi seminaariin. Hän kuvasi lyhyesti verkko-oppimisen historiaa lähtien kirjeopetuksesta, joka alkoi Suomessa vuonna 1908. Sitä seurasi äänen ja kuvan yksisuuntainen välitys radiossa, tv:ssä ja videolla. Moni muistaa tietokoneavusteisen opetuksen eli TAO:n, jota seurasi tietokonevälitteinen viestintä. Näiden rinnalla etenivät audiografiikka ja videoneuvottelut, joista Janne Matikaisella ei ollut kovin paljon omia kokemuksia.
WWW sisältää yhtaikaa vuorovaikutuksen, ryhmäkommunikoinnin, kuvan, äänen ja interaktiivisen oppimismateriaalin. Se yhdistää kaikki edellisten tekniikoiden hyvät ominaisuudet.
Verkkopohjainen oppimisympäristö on
* tietopankki (kirjasto)
* vuorovaikutusareena
* luokkahuone
* kurssi
* koulutusorganisaatio.
Verkko mahdollistaa paljon, ei kuitenkaan kaikkea.
Puheenvuoronsa Janne Matikainen päätti käsitteeseen: ”Circumspectare!” Kannattaa katsoa ympärilleen!
Näkökulmia tutkivaan verkko-oppimiseen
Helsingin yliopiston Psykologian laitoksen tutkija Kai Hakkaraisen väitöskirja käsittelee 10-11-vuotiaiden lasten opiskelua Sitran hankkeessa kehitetyssä CICEL-ympäristössä. Hän on ollut tekemisissä verkko-oppimisen kanssa jo seitsemän vuotta. Alkuun oli vaikea löytää opettajia, jotka olisivat kiinnostuneet verkon pedagogiikasta eivätkä vain tekniikasta.
Kai Hakkarainen esitti oppimisen vertauskuvia:
* Mielensisäinen näkökulma: oppiminen tiedonhankintana.
o Kyse on tiedon soveltamisesta.
o Asiantuntijaksi kehittyminen vaatii kymmenen vuoden systemaattisen työskentelyn neljä tuntia päivässä.
* Osallistumisnäkökulma: oppiminen kulttuuriin osallistumisena.
o Kyse on erilaisten kulttuurien tutkimisesta ja oppipoika-mestariasetelmasta.
o Esimerkiksi kanadalaista kulttuuria on kehitetty kymmeniä vuosia, joten kanadalaisen keskustelukulttuurin siirtäminen Suomeen voi olla vaikeaa.
o Opetuksen kehityksen tueksi Kanadassa videoidaan opettajan työskentelyä luokkahuoneessa.
o Kaikki korkeimmat taidot opitaan käytännössä. Teoreettinen koulutus vain antaa tälle pohjaa.
* Luomisnäkökulma: oppiminen tiedon luomisena.
o Asiantuntijoiden työn keskeinen sisältö on tiedon rikastaminen.
o Ei tarvitse olla kyse mistään erityisen hienosta asiasta; lasten omissa projekteissakin löytyy luomisnäkökulma.
o Opettaja on verkko-opettamisen sielu: ilman opettajan panosta verkko-oppijat tuottavat vain triviaalitietoa.
On hyvä, että MIT panee oppimismateriaalinsa verkkoon: se tuo lisää resursseja meille kaikille. Oppimismateriaalin pitäisi kuitenkin olla osa suurempaa prosessia, johon kuuluvat sosiaalinen navigaatio eli muiden käyttämien tietolähteiden hyödyntäminen sekä työyhteisö: oppimisenhan pitäisi tapahtua työyhteisössä eikä sen ulkopuolella.
Hiljaisen tiedon, niin sanotun näppituntuman, lisäksi puhutaan tahmeasta ja juoksevasta tiedosta. Monimutkainen tieto on yleensä tahmeampaa kuin yksinkertainen, samoin hierarkkisesti organisoituneiden tietojärjestelmien, kuten fysiikan, matematiikan ja ohjemoinnin, omaksuminen on tahmeampaa kuin ei-hierarkkisten.
Oppiminen on murtautumista vanhasta tiedosta uuteen. Jos verkko-oppimisessa murtaudutaan vanhasta uuteen, tarvitaan paljon tukitoimia. Toisaalta oppiminen verkossa voi alentaa kynnystä tulla mukaan: miehetkin, jotka yleensä eivät tule kursseille, uskaltautuvat verkko-kursseille. Nuoret taas ovat tottuneet toimimaan verkkoyhteisöissä.
Tutkiva oppiminen
Kai Hakkaraisen mukaan tutkivan oppimisen malli ohjaa oikeaan suuntaan, mutta siihen pitäisi liittää muutakin. Mallia ei siis pidä ottaa kirjaimellisesti vaan suuntaa-antavana.
Kai Hakkaraisen mielestä tiedonrakenteluympäristöt eivät korvaa kasvokkain-työskentelyä vaan täydentävät sitä. Ihmiset eivät ole vuorovaikutuksessa vain keskenään vaan dialogissa muiden ajatusten kanssa.
Kai Hakkaraisen kokemusten mukaan verkkokursseilla on onnistumisia ja epäonnistumisia. Kaikilla kursseilla, joilla hän on ollut mukana, on ollut kyse oppijoiden ensimmäisistä verkkokursseista. He ovat joutuneet oppimaan yhtaikaa sekä tekniikan että pedagogiikan. Siksi useimmat kokeilut ovat menneet enemmän tai vähemmän metsään.
Kai Hakkarainen työryhmineen on kirjoittamassa tutkivan opettajan opasta. Kysymysten luominen ja asettaminen on kaiken oppimisen a ja o. Suomalaisessa yhteiskunnassa ihminen on arka tuomaan ajatuksiaan esiin ennen kuin tietää, miten asiat oikeasti ovat. Toimijan pitäisi uskaltaa ottaa vastuun oman yhteisönsä toiminnasta ja pyrkiä nousemaan aiemman tiedon yläpuolelle.
FLE
Future Learning Environment FLE on avoimeen lähdekoodiin perustuva ympäristö, johon on sisäänrakennettu tutkivan oppimisen malli siten, että oppijat esimerkiksi luokittelevat puheenvuoronsa mallin mukaisesti. Mallissa rakennetaan tikapuita, jotka auttavat oppijoita käsittelemään asioita tutkijoiden tapaan.
Yleisöstä nousi seuraava kysymys: Miten tutkivan oppimisen malli toimii työelämässä, jossa on omat valtasuhteensa? Onko malli sinne liian intellektuaalinen? Pitäisikö siihen rakentaa työelämässä tarvittava sosiaalinen infrastruktuuri?
AVOT – Työ, oppiminen, verkot
Professori Jarmo Toiskallio Maanpuolustuskorkeakoulusta kertoi AVOT-hankkeesta, jonka tutkimuspäällikkö hän tällä hetkellä on, sekä Suomen puolustusvoimien verkko-oppimisesta AVOT-ympäristössä, jonka pitäisi palvella puolen miljoonan suomalaisen oppimista.
AVOT-hankkeen tavoitteet ovat
* 2001-2003: sotilasopetuslaitokset AVOT-ympäristöön
* 2003-2008: AVOT-ympäristö kehitetään kaikkien koulutusryhmien tarpeita vastavaksi
* 2008-2012: AVOT toimii koko puolustusvoimissa osana kansallista tietoyhteiskuntaa.
Pitäisikö puhua oppimiskeskuksista – vai virtuaalisista oppimiskeskuksista nyt, kun kommunikaattorit ja GPRS-puhelimet yleistyvät. Näiden oppimiskäytön pitää kuitenkin rakentua ruohonjuuritasolta lähtien.
AVOT-hankkeessa on kolme osakokonaisuutta:
* ympäristöjen tekninen kehittäminen
* opetusmenetelmien kehittäminen
* reservin koulutusjärjestelmän kehittäminen.
Puolustusvoimat kulkevat – konservatiivisesta maineestaan huolimatta – aika edistyksellistä tietä. AVOT on oppivan organisaation periaatteita noudattava oppimiskeskeinen, yksilön oppimista korostava järjestelmä, joka kattaa myös reservin koulutusjärjestelmän eli kertausharjoitukset. Tämä ei tarkoita kertausharjoituksia verkossa, mutta monet asiat voidaan ensin opetella verkon kautta ja mennä sitten maastoon niitä soveltamaan.
Puolustusvoimien oppimiskäsityksessä yhdistyvät kokemukseen perustuva vuorovaikutteinen ja itseohjautuvuutta tavoitteleva ihminen. Tämä ei tarkoita ääri-individualismia tai postmodernia ihmiskuvaa: yksilöllä on vapautta toimia, mutta yhteiseen sopimukseen pitää päästä.
Yhdysvalloissa ADL- eli Advanced Distributed Learning -ohjelmisto, jota rakennetaan Naton oppimisympäristöksi, on käytössä paitsi puolustusvoimissa myös teollisuudessa ja yrityksissä. Tietoyhteiskunnassa puolustusvoimien oppimisympäristö tukee edistynyttä etäopetusta ja siihen kuuluvat
* simulaatiot
* tietosodankäynti ja tietoverkkojen hyödyntäminen
* hajautettu oppiminen tietoverkoissa
* johtaminen
* digitaalinen virtuaalikulttuuri.
Verkko-opetus tulee lisäämään opettajien, ohjaajien ja tutoreiden työmäärää. Oppiminen on inhimilliseen vuorovaikutukseen vahvasti kytkeytyvää toimintaa.
Saksan puolustusvoimissakin puhutaan etäopetuksesta. Käytännössä siellä se tarkoittaa, että ihmiset keskustelevat keskenään ja pohtivat asioita yhdessä fyysisesti – ja lisäksi käytetään virtuaalista oppimisympäristöä.
Rakennetaanko verkkoympäristö ihmiskeskeiseksi vai tekniikkakeskeiseksi? Monimuoto-opetus on hyvä suomalainen käsite, jota kannattaa käyttää verkko-opetuksessa.
Tietoyhteiskunnan oppimisympäristöön liittyy:
* tekninen ulottuvuus
* pedagoginen ulottuvuus
* koulutus- , työ- ja johtamiskulttuurin muutos.
Tietie – monen ammattikorkeakoulun verkko-oppimisyhteistyö
Minä, lehtori Eija Kalliala Heliasta, kerroin kokemuksistamme Tietie-yhteistyössä seitsemän vuoden aikana. Ammattikorkeakouluopiskelijat eri puolilla Suomea ovat voineet omalta paikkakunnaltaan osallistua muiden ammattikorkeakoulujen järjestämään monimuotoiseen verkko-opiskeluun, joka sisältää verkkoympäristön oppimismateriaalin ja verkkovuorovaikutuksen lisäksi videoneuvotteluin toteutettuja orientaatiotilaisuuksia, yksilö- ja ryhmätöitä joko paikallisessa- tai virtuaaliryhmässä sekä mahdollisesti tentin, joka järjestetään opiskelijan omassa oppilaitoksessa.
Lisäksi esittelin kirjaani, jonka seminaarin järjestäjät olivat hankkineet jokaiselle osallistujalle.
Yleisöllä oli runsaasti kysymyksiä puheeni ja kalvojeni pohjalta. Tässä on niistä muutama:
* Pitääkö teknisen tuen olla tavoitettavissa myös iltaisin ja viikonloppuisin? Millaiseen maailmaan me haluamme oppijoita kasvattaa: jokainen on aina ja kaikkialla tavoitettavissa?
o Emme varmasti halua sellaista tulevaisuuden maailmaa, että jokaisen pitää olla aina tavoitettavissa. Verkko-oppija kuitenkin useimmiten työskentelee iltaisin ja viikonloppuisin ja saattaa tarvita ratkaisun tekniseen ongelmaansa juuri sillä hetkellä. Jos ongelma ratkeaa vasta seuraavana aamuna tai maanantaina, oppija on menettänyt osan siitä ajasta, jonka on varannut opinnoilleen.
* Mistä opettaja saa tarvitsemaansa teknistä ja verkkopedagogista koulutusta?
o Tähän kysymykseen annoin muiden vastata.
Tutkittua tietoa verkko-oppimisesta
Professori Kirsi Tirri Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian laitokselta kertoi tutkimustuloksista, joita hän ja Anne Nevgi olivat saaneet Vedet-projektissa vuosina 1995-1999 HEVI:n ja Apajan verkkokursseilla opiskelleille (N=843) ja opettaneille (N=40) osoitetusta verkkokyselystä.
Kirsi Tirri kertoi, millaisia hyvän opettajan piirteitä hän oli kuvannut väitöskirjassaan ”Tavoitteena tehokas opettaja” jo vuonna 1993. Hyvä opettaja on
* asiallinen
* ystävällinen
* kielellisesti vuorovaikutteinen
* stimuloiva
* yksilöllisesti suuntautunut
* multimediaa hyödyntävä.
(Harris 1986, Tirri 1993.)
Nämä tutkimuksen löytämät hyvän opettajan piirteet ovat myöhemmin ohjanneet suomalaista opettajakoulutusta.
Kun tavoitteena on pedagogisesti ajatteleva opettaja, opetus vaikuttaa oppimiseen opiskelukomponentin kautta. Kun tavoitteena on hyvä verkko-opettaja, eri tutkimuksissa löydetään erilaisia piirteitä:
* organisoiva, sosiaalinen, älyllinen (Mason 1991, Paulsen 1995)
* pedagoginen, sosiaalinen, manageri, tekninen (Berge 1995)
* kognitiivinen, sosiaalinen ja pedagoginen läsnäolo (Andersson et al 2001)
Tirrin ja Nevgin tutkimuksessa opettajien ja opiskelijoiden antamat avovastaukset luokiteltiin ensin deduktiivisella eli edellä esitettyyn tieteelliseen teoriaan perustuvalla luokittelulla ja sitten induktiivisella, aineistosta nousevalla luokittelulla.
Deduktiivisen luokittelun mukaan saatiin seuraavia tuloksia opettajien vastauksista:
* asiallinen (24 kommenttia)
* ystävällinen (22 kommenttia)
ja opiskelijoiden vastauksista:
* ystävällinen (155 kommenttia)
* asiallinen (120 kommenttia)
* multimediaa hyödyntävä (vain 3 opiskelijaa, ei yhtään opettajaa)
Tutkijat loivat yhden uuden luokan: verkkopedagogiikan taidot, johon luokittuivat maininnat atk-käytön osaamisesta sekä ”opettaa niinkuin verkossa opetetaan”.
Induktiivisen luokittelun mukaan saatiin seuraavia tuloksia:
Ominaisuus Opiskelijoiden kommentit Opettajien kommentit
Opettajan asiantuntemus 45 7
Palautteen anto 47 3
Kannustaminen 34 6
Aktiivisuus 35 3
Ajankäytön hallinta 14 3
Hyvä vuorovaikutus 12 2
Hyvän opettajan ominaisuudet ovat verkko-opetukseen siirtymisen myötä pysyneet samoina, mutta suunnitelmallisuus on lisääntynyt. Tekniset taidot eivät näytä olevan tärkeimpiä verkko-opettajan ominaisuuksia.
Miksi opiskelija keskeyttää verkko-opintonsa?
Tutkijalehtori Anne Nevgi Helsingin yliopiston Kasvatustieteen laitokselta pohdiskeli verkko-opiskelun keskeyttämistä: jos kurssin sisältö ei vastaa opiskelijan odotuksia tai hän haluaa vain oppia, mutta ei tarvitse suoritusmerkintää, keskeyttäminen ei liene opiskelijan kannalta ongelma. Se voi olla ongelma oppilaitokselle – ja hänet kuitenkin tilastoidaan keskeyttäneeksi.
Aikakäsitys verkossa on mielenkiintoinen: verkko tarjoaa vapauden ajasta ja paikasta, kun opiskella voi 24 tuntia vuorokaudessa. Verkkoaika ei ole lineaarista vaan syklistä, koska asioihin voidaan palata uudestaan ja uudestaan. Aikuisopiskelijaa pidetään itseohjautuvana, mutta toisaalta hän ei aina osaa etsiä apua verkon kautta. Monien mielestä verkon hypertekstimäinen rakenne tukee oppimista, mutta se voi myös saada aikaan eksymisen verkkoon: ihmisethän hahmottavat tiloja eri tavoin.
Tutkimusaineiston (Hevin ja Apajan verkko-opiskelijat 1995-1999) opiskelijoista noin puolet suoritti verkko-opintonsa aikataulun mukaisesti. Keskeyttämisen syiksi mainittiin (yksi opiskelija on voinut mainita useita syitä):
Opiskelijasta riippuvat syyt:
* työasiat (56 opiskelijaa)
* perhe, sairaus, elämäntilanne (35 opiskelijaa)
* aikatauluongelmat (33 opiskelijaa)
* opintojen suunnittelun vaikeudet (30 opiskelijaa)
* muu opiskelu (20 opiskelijaa)
* kurssi ei vastannut odotuksia (8 opiskelijaa)
* kotona ei ole tietokonetta (8 opiskelijaa)
* oppimisvaikeudet (5 opiskelijaa)
Kurssijärjestelyistä riippuvat syyt:
* neuvonnan, ohjeiden, kurssijärjestelyjen ja tiedottamisen puute (24 opiskelijaa)
* opetuksen ongelmat (13 opiskelijaa)
o opettajan palautteet viivästyivät
o epäselvää, mitä pitää tehdä
o liian paljon tehtäviä liian lyhyessä ajassa
* tekniset ja verkkoyhteyksien ongelmat (13 opiskelijaa)
Aikatauluongelmista voidaan todeta, että kaikkea ei voi etukäteen aikatauluttaa. Kiinnostaviin asioihin löytyy aina aikaa.
Hyvä verkkokurssi on opiskelijoiden mielestä
* selkeä (70 kommenttia)
* vuorovaikutuksellinen (41 kommenttia)
* onnistunut linkitys (32 kommenttia)
* monipuolinen (29 kommenttia)
* esteettinen ulkoasu (20 kommenttia)
* hyvä asiasisältö (16 kommenttia).
Opiskelijoiden mielestä hyvä verkko-opiskelija on
* aktiivinen
* itsenäinen
* opiskeluun sitoutunut
* motivoitunut
* uskaltaa kysyä
* antaa ja vastaanottaa kritiikkiä.
Mitä opettaja voi tehdä, jos opiskelija onkin toisenlainen? Opiskelija, joka ei toimi verkossa, ei näy siellä.
Opettajan pitäisi luoda läsnäolonsa tuntua verkossa. Tähän vaikuttavat opettajan taidot ilmaista ajatuksensa teksteinä kirjallisesti.
Lopuksi Anne Nevgi esitti joukon kysymyksiä: Mitä verkossa vielä pitäisi olla? Lista usein kysytyistä kysymyksistä eli UKK (FAQ)? Kysymistä helpottavat valmiit teemat? Oppimisen seuraaminen? Siihenhän useimmat verkkoalustat tarjoavat mahdollisuuden. Mutta eihän luokkaopiskelijoitakaan seurata: miksi verkko-opiskelijoita pitäisi seurata?
Sivu päivitetty 23.08.2004
Eija Kalliala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.