Yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä

Bussi CMADiin,
kohtaamme vanhat, uudet
tutut matkalla.

Puheensorina
luo tunnelmaa verkostoon,
luottamus kasvaa.

Twiitit jakavat
kuvia, ideoita
nettiin kaikille.

Luovuus ja ilo
kukkivat, työ muuttuu
mielekkäämmäksi.

Pyöräverstaalla
taidepyöriä, koirat
mukaan kahvilaan.

CMAD2014, Community Manager Appreciation Day, keräsi bussilasteittain aktiivisia yhteisö- tai verkostomanagereja, -fasilitaattoreita, -tarhureita, -paimenia sekä nettikätilöitä ja mobiilineuvojia Hämeen ammattikorkeakouluun 27.1.2014.
Tapahtuma järjestettiin jälleen talkoilla, joukkoistamalla. Sponsoreita oli kiitettävästi, joten osallistuminen oli maksutonta. Osallistujille tarjottiin myös lounas sekä bussikuljetus Tampereelta ja Helsingistä Hämeenlinnaan ja takaisin. Tapahtuman pääsponsoreina olivat Ambientia, EzyInsights, Otavan Opisto, Sininen Meteoriitti ja SOK. Tapahtumasta twiitattiin aihetunnisteella #cmadfi2014 ja kyydeistä #cmadfikyyti, #cmadbussihki ja #cmadbussitre.
Jatka lukemista “Yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä”

Some, oppimisalusta ja verkostot

Oppiprosessin
karttaan Moodle kokoaa
somepalvelut.

Aihe aaltoilee:
pöhistään, unohdetaan.
Verkosto venyy.

Vertaistuki,
joukkovoima, kurkistus.
Tiivistän ja jaan.

ITK-työpajoista ja asiantuntijatapaamisista 18.4.2012 oli vaikea valita, niin paljon hyvää oli tarjolla. Aamupäivän seurasin Mediamaisterin monien mahdollisuuksien Moodlea, iltapäivän pääasiassa Anne Ronkaan vetämää verkostojen vertaisapua.
Monien mahdollisuuksien Moodle
Marko Mäkilä ja Marika Ritala-Mäkinen Mediamaisterilta kertoivat, miten avoimen lähdekoodin Moodle vastaa käyttäjien tarpeisiin. Tekniikan kanssa kasvaneelle Y-sukupolvelle verkostoituminen, jatkuva pääsy tiedon lähteille ja itsensä ilmaiseminen on luonnollista; luovuus, avoimuus ja uudet ideat kiinnostavat.
Avoimen teknologian ja avointen rajapintojen avulla Moodleen voidaan koota opiskeluun tarvittavat somepalvelut – kuin kaiken sisältävään matkalaukkuun. Sitten ei erikseen tarvitse käydä ostamassa hammasharjaa – tai sitä deodoranttia, jonka ennen Moodle-työpajaa ostin hotelli Aulangon myymälästä.
Marko Mäkilä korosti, että kaikkea opetusta ei voida rakentaa verkon some-palveluiden varaan, koska niiden käyttöehdot ja tekijänoikeudet voivat olla ongelmallisia ja niiden jatkuvuudesta ei ole ehdottomia takeita.
Totta. Itsekin olen somekoulutuksissani varoittanut luottamuksellisten tietojen tai henkilötietojen viemisestä palveluihin, jotka eivät ole sitoutuneet noudattamaan EU- tai ETA-alueen lainsäädäntöä. Vaikuttaisi kuitenkin epätodennäköiseltä, että suurten toimijoiden suositut palvelut katoaisivat varoituksetta. Toisaalta, eihän liene mahdotonta, että jonkin omassa organisaatiossa tuetun palvelun elinkaari syystä tai toisesta päättyisi – vaikka levyrikkoon.
Miksi käyttää oppimisalustaa? Miten siitä saadaan paras hyöty? Verkkokeskustelu ja tehtävien palautukset perustele oppimisalustan käyttöä, koska lähes jokaisessa somepalvelussa voidaan keskustella ja tehtävänpalautukseenkin löytyy palveluita. Olennaista on, että oppilaitos tukee oppimisalustaa. Sen pitäisi siis tukea oppimisprosessia, vaikka somesta löytyisi eri tarkoituksiin sopivampia mahdollisuuksia. Oppimisalustalle kootaan tarvittavat palvelut oppimisprosessin mukaan hallituksi kokonaisuudeksi. Näin oppija pysyy kartalla – eikä joudu parinkymmenen palvelun linkkilistalta selvittämään, missä mitä milloinkin pitäisi tehdä.
Oppilaitoksen hallinnoimaan Moodleen voidaan yhdistää avoimen lähdekoodin lisäpalveluita: e-portfolio Mahara, sisällönhallinnan Alfresco, hajautetun vuorovaikutuksen Elgg, jossa opettaja ja oppija ovat tasa-arvoisia, videopalvelu Kaltura ja videoneuvottelu BigBlueButton. LeMillinkin yhdistäminen Moodleen olisi vaivatonta. Moodleen voidaan myös upottaa somepalveluita kuten Skype, Googlen dokumentit, Facebook, YouTube, Slideshare, Prezi ja Twitter. Moodlen tärkeimmät toiminnot onnistuvat myös täppärillä ja älypuhelimella.
Suomessa Moodlea käytetään paljon, mutta Moodlea kehitetään muualla. Me siis otamme valmiina piirteet, joita muut ovat kehittäneet, vaikka ne eivät sopeutuisi olosuhteisiimme. Koska Moodle perustuu avoimeen lähdekoodiin, voisimme itse kehittää tarpeisiimme sopivia lisäpalveluita.
Mediamaisteri kehittää asiakkaiden pyynnöistä lisäpalveluja, mutta ne eivät välttämättä sovellu toiselle organisaatiolle. Siksi useiden organisaatioiden pitäisi tulla mukaan yhdessä kehittämään yhteisiä palveluita.
Vertaistukea verkostoista
Anne Rongas tutustutti meidät erilaisten verkostojen mahdollisuuksiin ja ongelmiin. Saman alan ihmisten verkostossa uudistusehdotusten taakse saa joukkovoimaa, yksinäinen löytää tukea ja voi purkaa paineitaan. Erilaisten ihmisten kanssa verkostoitumalla voi oppia toisten tekemisistä samalla lailla kuin lapset oppivat.
Miten verkostoja löytää? Pitääkö itse luoda verkosto, jos ei löydä sopivaa? Opettaja saa usein työhönsä tukea samasta huoneesta kollegoiltaan, mutta nettiverkostot auttavat ylittämään huoneiden ja jopa maiden rajoja. Parhaimmillaan verkostot tarjoavatkin jatkuvaa täydennyskoulutusta ja mahdollisuuden löytää uusia opetusmalleja.
Facebook ja Twitter ovat esimerkkejä virtaavasta informaatiosta, kurkistusviestinnästä; kaikkea ei ehdi lukea. Omaa nettiaikaansa säätelemällä ja itselleen tärkeitä ryhmiä seuraamalla vältää infoähkyn ja nettiriippuvuuden. Twitterissä voi karsia seurattavia ja seurata niitä, jotka tiivistävät ja jakavat hyviä linkkejä.
Google plussassa ja Twitterissä seuraamisen ei tarvitse olla molemminpuolista. Facebookissa voi seurata myös sellaisia, jotka antavat “tilata” itseään.
Verkostoissa on valinnanvaraa ja sitoutuminen on löyhää. Kaikki eivät halua nettiverkostoja vaan perinteisen fyysisen verkoston. Pienryhmä on eri asia kuin verkosto: pienryhmässä kaikki tuntevat toisensa. Verkoston jäsenistö on epämääräinen ja aktiivisuus aaltoilevaa: jokin asia nousee pinnalle ja siitä pöhistään ja sitten unohdetaan.
Anonyymisyys voi tuoda turvallisuutta arkaluonteisia asioita käsittelevässä verkostossa, mutta anonyymit voivat olla ilkeitä toisilleen. Moderointi auttaa asiattomien viestien hallinnassa. Leimahduksissa ei pidä hätiköidä: ehkä kokematon viestijä rauhoituttuaan poistaa ikävän purskauksensa.
Sometu perustettiin Otavan Opiston pajassa vuonna 2007, ja nyt verkostossa on jo yli 4000 kirjautunutta. Sometu on aktiivisempi kuin Vinkkiverkko, mutta myös sekavampi. Vanhoista keskusteluista voi edelleen saada hyviä vinkkejä. Classroom 2.0 -verkostossa on jo noin 66 000 kirjautunutta.
Nämä verkostot toimivat Ningissä, jossa joka sivusta voi määrittää, kenelle se näkyy, ja sivuja voi muokata itsensä näköiseksi. Toisissa verkostoissa ylläpitäjä hyväksyy liittyjät, toisissa taas liittyminen on avointa. Jälkimmäisissä liittymiskynnys on alhainen, mutta välillä joukkoon putkahtaa häiriköitä.
Muinoin suositeltiin, että verkostossa ensimmäiset pari kuukautta voisi vain seurata muiden viestintää ennen kuin itse kirjoittaa mitään. Tämä ei toimi enää. “Tyhmiä kysymyksiä” ei ole, siis rohkeasti kysymään! Yleensä ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen.
Facebook on erittäin käyttökelpoinen, kunhan muistaa, että sen käyttöehdot ja tietoturva ovat ongelmallisia. Facebookin tuoreeseen Opeverkostot-ryhmään liittyi vajaassa vuorokaudessa 186 jäsentä.
Verkostoissa osa vain seuraa, mitä muut tuottavat. Varsinaista sisältöä tuottaa vain muutama, hiukan useampi reagoi tai välittää sisältöä eteenpäin. Verkosto on yleensä sitä mielenkiintoisempi, mitä enemmän porukkaa on mukana. Toisaalta pieni verkosto voisi olla tuottoisampi. Verkostohan ei välttämättä edes tavoittele mahdollisimman suurta porukkaa.
Twitterissä voi verkostoitua uusien ihmisten kanssa. Se antaa täsmätietoa mm. webinaareista ja toimii tapahtumien aktiivisena taustakanavana.
Pinterestiin voidaan upottaa toisten verkkosivujen kuvia kuin leikekirjaan, ja sen voi yhdistää Twitteriin.
Mobiililaitteet kuten älypuhelin ja täppäri toimivat hyvin opetuksessa. Nyt eri merkit tuottavat ongelmia, mutta tilanne muuttunee.
Opeverkostoista ja verkostoitumisesta löytyy runsaasti tietoa Opeverkostot-wikistä.