hellepäivät ja
sadekuurot hellivät
meitä folkilla
kolmipäiväiset
häät siirtävät juhlijat
tilasta toiseen
mitä räätäli
sanoo taivaan portilla?
millä ratsastaa?
luontoäänistä
musiikkia loihditaan
monin soittimin
kannelpuu kasvaa
joen varteen, paljastaa
neidon kohtalon
hauen leukaluu
Väinämöisen kannel soi
syvää iloa
Viljandi Folk 25.–28.7.2024 tarjosi taas kerran hienon kattauksen Viron ja muiden maiden kansanmusiikkiesityksiä ja työpajoja.
Viljandiin lähdimme torstaiaamuna, jolloin Mannerheimintien liikenne oli jonkin aikaa täysin jumissa. Poliisia paennut rattijuoppo hurjasteli Töölönlahden länsipuolen kävelytiellä ajaen muutaman hanhen yli ja päätyen Oopperatalon luona poliisien piikkimattoon. Ehdimme kuitenkin Länsiterminaaliin ajoissa ennen Eckerön m/s Finlandian aamulähtöä.
Laiva- ja bussimatkan jälkeen saavuimme iltapäivällä helteiseen Viljandiin. Kun majoittumisen jälkeen kävelimme Vapaudenaukiolle vaihtamaan festivaalipassit rannekkeiksi, hakeuduimme kadun varjoisalle puolelle. Rannekejonossa aurinko paistoi kuitenkin suoraan kohti eikä varjoa ollut missään.
Päivittäiset sadekuurot toivat vaihtelua Viljandin helteeseen. Kun sadekuuro torstaina yllätti kesken Kaivomäen konsertin, kiiruhdimme Aittaan, mutta sinne kiiruhtivat monet muutkin. Ainoat istumapaikat löytyivät portailta. Oli päivällisen aika, mutta jono Aitan ravintolaan oli pitkä ja ravintolasalin kaikki istuinpaikat varattu. Ylimmän kerroksen aurinkovarjot suljettiin, ettei tuuli veisi niitä. Odotimme, että sade lakkaisi, mutta kun se vain jatkui, niin kertakäyttösadeviitan alla suuntasimme ravintola Tegelaste Tupaan, jossa vielä torstaina oli väljää. Kun sadekuuro perjantaina iski, ravintola täyttyi niin, että ruokatilausten odotusaika venyi kolmeen vartiin.
Sunnuntai-illan ohjelmassa oli perinteinen festivaalin johtaja Ando Kivibergin vetämä Ando ja ystävät -esitys, joka kokoaa festivaalin annin. Vähän ennen sen alkua taivaat aukenivat; rankkasade jatkui läpi yön ja vielä aamullakin. Tallinnaan sade ei yltänyt, eikä Suomeen. Muissa Baltian maissa sunnuntain sade oli äitynyt myrskyksi ja tehnyt tuhojaan. Ylen nettisivustolla kerrottiin, että myrsky jätti sähköittä yli 160 000 käyttäjää Liettuassa ja irrotti osan Riian tuomiokirkon katosta. Riiassa kadut tulvivat ja puita kaatui teille.
Muutamia poimintoja esityksistä ja työtuvista
Parina aamuna suuntasimme aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen jo kello yhdeksitoista naisten laulutupiin. Täysissä laulutuvissa tutustuimme Kihnun naisten ja Kairi Leivon vetämiin lauluihin. Kairi Leivo kertoi, miten vuosikymmeniä sitten oli kerännyt Setomaalla naisten lauluja. Hänen laulutuvassaan myös osallistujat esittivät lauluja, joita yhdessä laulettiin.
Lummo Kati leelopark -esitys Kaivomäellä kertoi kolme päivää kestävistä setohäistä. Triin Vissel ja Erki Rätsep menivät vuosi sitten naimisiin Setomaan perinteisin menoin. Triin kertoi, että elämässä on kolme siirtymää tilasta toiseen, syntymä, kuolema ja häät. Kahteen ensimmäiseen ei itse voi vaikuttaa, mutta häihin voi. Kun kyse on siirtymästä tilasta toiseen, niin siirtymäriitin pitää kestää vähintään kolme päivää, jotta sopeudutaan siihen, että oikeasti on siirrytty tilasta toiseen. Kun setonaiset ja muutamat miehetkin lauloivat ja soittivat lavalla, niin skriinillä näytettiin otteita Triinin ja Erkin häistä.
Setohäissä ensimmäinen päivä vietetään morsiamen kodissa, jossa herkässä tilassa oleva morsian peitetään setoliinalla. Hän itkee, kun joutuu jättämään vanhempiensa kodin. Päivän lopuksi morsian ja sulhanen siirtyvät sulhasen kotiin. Toisena päivänä morsiamen sukulaiset tulevat sulhasen luo ja tuovat kapiokirstun, josta jaetaan morsiamen tekemiä käsitöitä kaikille häävieraille. Samalla arvioidaan taloa, peltoja ja metsiä: onko paikka riittävän hyvä oman suvun tyttärelle? Kolmantena päivänä kaksi heimoa on kasvanut yhdeksi, ja voidaan jo nauraa ja iloita yhdessä.
Aitassa Piret Päär ja Lauri Õunapuu jutustelivat vanhan ajan räätäleistä. Miksi räätäli ratsastaa vuohella? Mitä räätäli teki, kun Pietari taivaan portilla eväsi pääsyn sisälle? Miksi Pietari sen eväsi?
Eva Väljaots ja Robbie Sherratt kertoivat muutaman vuoden yhteistyöstä biologi Veljo Runnelin kanssa. Tämä tallensi heille luontoääniä, joiden pohjalle muusikot loihtivat musiikkia monenlaisilla instrumenteilla.
Nova Lyren nuoret soittajat Võrosta ja Setomaalta Riko Misnik, Leele Jürje ja Liina-Mai Põldsepp kertoivat tutustuneensa toisiinsa Heino Ellerin musiikkikoulussa. Tämä oli heidän ensimmäinen konserttinsa Viljandi Folkilla. Liina-Mai soitti viulua ja hiiukannelta. Kun hän viritti jälkimmäistä, kuului paukahdus. Menikö talla? Liina-Mai totesi, että ongelma ei ole tämän näköinen, hän voi helposti kunnostaa soittimensa. Talla paukahti uudestaan kesken soiton, ja hän jatkoi soittamista viululla.
Oliko soitin unohtunut Kaivomäelle sateeseen? Vai kiskoiko mikrofoni tallan nurin? Tallan paukahtelu toi jännitystä konserttiin, kun se paukahti vielä kolme tai neljä kertaa. Mutta viimeinen kappale, jonka Liina-Mai oli säveltänyt hiiukanteleelle, soi kauniisti ilman paukahtelua.
Laulev puu -yhtyeessä kannelta soittivat Zane Snikers Latviasta, Laura Lehto Suomesta ja Kertu-Liis Õnnis Virosta. Laura Lehto puhui kaunista viroa samoin kuin Kertu-Liis Õnnis, Zane Snikers puhui englantia. Kanteleet soivat kauniisti.
Kertu-Liis kertoi tarinan kolmesta sisaresta, jotka menivät poimimaan marjoja. Lähellä oli hyvä marjapaikka, mutta vanhemmat sisaret halusivat mennä kauemmaksi, koska uskoivat, että marjoja olisi siellä enemmän. Nuorin sisko jäi ensimmäiseen paikkaan poimimaan marjoja. Kun vanhemmat sisaret palasivat tyhjin ämpärein, nuorin sisko oli poiminut ämpärinsä täyteen. Vanhemmat sisaret suuttuivat, tappoivat pikkusiskonsa ja hautasivat hänet, ottivat hänen ämpärinsä ja jakoivat marjat keskenään. Sisarusten vanhemmat ihmettelivät, mihin nuorin tyttö oli jäänyt, mutta sisaret sanoivat, etteivät tienneet hänestä mitään. Aikaa kului, haudan päälle kasvoi puu, josta veistettiin kannel, joka alkoi laulaa, kertoi nuorimman tytön kohtalon. Näin vanhemmat saivat tietää, mitä heidän nuorimmalle lapselleen oli tapahtunut.
Zane Snikers kertoi tarinan nuoresta miehestä ja naisesta, jotka rakastivat toisiaan syvästi ja olivat menossa naimisiin. Häiden aattona morsian kulki joen rannalla, huomasi vedessä kauniita kukkia ja lähti poimimaan niitä, meni hiukan syvemmälle, mutta joki vei hänet mennessään. Sulhanen oli epätoivoinen, hän etsi morsianta kaikkialta, kulki siellä, missä tämä oli kulkenut, mutta jälkeäkään morsiamesta ei näkynyt. Joen partaalle kasvoi puu, josta veistettiin kannel. Ja kannel lauloi, mitä morsiamelle oli tapahtunut.
Laura Lehto kertoi, että Väinämöinen veisti kanteleen hauen leukaluusta, hampaista kielten pidikkeet ja hiuksista kielet. Kun joku toinen yritti soittaa kannelta, se ei soinut. Kannel sanoi, että antakaa se sille, joka sen on veistänyt. Niinpä kannel annettiin Väinämöiselle, joka ilahdutti kaikkia soitollaan.
Vastaa