kuka kuuntelee
lasta ja kysyy: mitä
sinulle kuuluu?
mistä kipinä
oppimiseen? kirjoista?
opettajalta?
peli innostaa
uuteen, lisätietoa
ahmit kirjoista
Paripäiväinen maksuton Educa täytti Helsingin messukeskuksen 27.–28.1.2017 luennoilla, työpajoilla, esittelytiskeillä, kirjoilla, digilaitteilla ja innokkailla, joka puolelta Suomea paikalle saapuneilla opettajilla. Rinnakkaisia tapahtumia oli paitsi lukuisilla lavoilla ja luentotiloissa myös opetusalan toimijoiden ja palveluntarjoajien esittelytiskeillä.
Miten tulevaisuuteen koulutetaan?
Perjantaina iltapäivällä suunnistin suoraan Visio-lavalle, missä Marco Steinberg visioi tulevaisuuden koulutusta ja koulun tehtävää.
Maahanmuutto ei tuo Suomeen uusia ilmiöitä vaan vauhdittaa näkyviin ilmiöitä, jotka ovat olleet täällä jo kauan. Olivatko Suomen ensimmäiset maahanmuuttajat noin 8500 eKr Uralilta tänne muuttaneet suomalaiset? Maailmanhistoriassa suomalaiset mainitaan ensimmäisen kerran vasta vuonna 98 Tacituksen teoksessa Germania. Suomi kuului Ruotsiin vuodesta 1249 lähtien ja Venäjään vuodesta 1809 lähtien kunnes sata vuotta sitten itsenäistyi. 1860-luvulla suuri määrä suomalaisia lähti Amerikkaan, ja osa heistä palasi vaurastuneina takaisin. Maahanmuutto ja paluu ovat osaltaan luoneet rikkautta ja suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Talvi- ja jatkosodassa suuri joukko karjalaisia siirrettiin Suomeen ja suomalaisia lapsia Ruotsiin, minne osa heistä jäi. Vasta kun Berliinin muuri murtui vuonna 1989, Suomi muuttui kansainväliseksi ja Nokian huikea kasvu mahdollistui.
Onko koulu mahdollistaja? Valmistaako se oppilaita teollisuustöihin? Onko se parkkipaikka lapsille, jotta vanhemmat pääsevät töihin tehtaaseen? Onko koulu rakennus vai oppiminen? Valmistaako koulu vain yhteen tulevaisuuteen? Vai jatkuvaan oppimiseen?
Jatkuuko suomalaisen lapsuuden menestystarina satavuotiaassa Suomessa?
Paneelissa Heidi Finnilän johdolla keskustelivat Tuomas Kurttila, Pentti Arajärvi ja Maria Kaisa Aula elokuvan ”Lasten Suomi sata vuotta” vauhdittamana. Nykyisin kolmasosa lapsista voi paremmin kuin koskaan, mutta osa lapsista voi oikeasti huonosti. Elokuvassa kerrotaan, miten lasten asema on parantunut talvi- ja jatkosodan jälkeen, mutta itse asiassa lasten aseman paraneminen alkoi heti itsenäistymisen jälkeen.
Elokuvassa kerrotaan, miten viisilapsinen perhe sai kotiapua, kun emäntä oli sairaalassa ja isäntä kohmelossa. Mihin tällainen apu on kadonnut? Kun lapsiperheiden kotipalveluista on leikattu, lastensuojelukustannukset ovat lähteneet laukkaamaan. Nykyisin kotitausta ja kotikunta määrittävät yhä enemmän lasten koulumenestystä. Tietynlainen säätyläisyys on palaamassa ja luokkaerot korostuvat jälleen. Myös lasten terveyserot kasvavat; jopa syntyvän lapsen paino korreloi vanhempien sosioekonomisen aseman kanssa. Hyvä uutinen on kuitenkin, että vaikka tuloerot Suomessa kasvavat nyt nopeammin kuin muualla, niin ne ovat edelleen maailman viidenneksi alhaisimmat.
Lasten hyvinvointi kasvaa ihmissuhteissa, mutta vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuuteen. Mitä aiemmin asioihin puututaan, sen parempi. Ehkäisevä toiminta on aina inhimillisempää kuin jo syntyneiden ongelmien selvittely. Uusimmat päivähoitojärjestelyt synnyttävät eriarvoisuutta: ”Tässä ovat nämä puolipäivälapset.” Meillä olisi kuitenkin resursseja toimia lapsi- ja perhelähtöisesti. Koulun ja sote-puolen pitäisi tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä.
Kun hoitosuhde heikkenee, niin arvovalinnat vaikuttavat resurssien jakoon. Miksi nuoren mieli on usein maassa? Väsymys ja hämmennys kuuluvat normaaliin nuoruuteen, mutta uupumus ei. Kuka kuuntelisi lasta? Kuka kysyisi: ”Mitä kuuluu?”
LifeLearn ja Yle
Lauantaina Ylen esittelytiskillä julkistettiin Ylen ja maailmaa valloittavan LifeLearnin yhteistyö. Nyt Yle Areena ja Ylen uutisartikkelit löytyvät myös mobiililta LifeLearn Platformilta, johon voi kirjautua Yle Tunnuksella.
Suomen tietokirjailijoiden jäsentilaisuus
Suomen tietokirjailijoiden jäsentilaisuudessa Anne Rutanen muistutti meitä Kirja-Suomi 2017 -tilaisuuksista sekä tutuista Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivistä 29.6.–1.7., Turun kirjamessuista 6.–8.10., Helsingin kirjamessuista 26.–29.10. ja Tietokirja.fi-tapahtumasta 30.–31.8.
Helena Ruuska ja Markku Löytönen jakoivat tämän vuoden oppikirjailijapalkinnot. Kaikkien palkittujen puolesta pistämässään kiitospuheessa Inkeri Hellström painotti, että oppikirjatyö on yhteistyötä. Oppikirja on opettajan apulainen, ei kahle. Jos kaikki opittava on oppikirjassa, niin mihin opettajaa tarvitaan? Oppilaiden mielestä opettajaa tarvitaan opettamaan tärkeitä asioita. Oppilas voi luottaa siihen, että opettaja opettaa, ettei tarvitse yksin opiskella. Opettaja selventää asioita sellaisilla sanoilla, että oppilas voi oivaltaa jotain uutta. Oppikirja valikoi, selventää ja tukee – eikä opettajan tarvitse yksin opettaa.
Pirjo Hiidenmaa esitteli Tietokirjoja kouluun! -kirjakatalogia, josta viime vuonna ilmestyi yläkoulun versio ja nyt alakoulun versio. Uuden OPSin myötä tietokirjallisuus tuli kouluun kaunokirjallisuuden rinnalle paitsi äidinkielen tunneille myös tukemaan muita oppiaineita. Katalogi ei ole kattava eikä minkään raadin valikoima vaan vinkkilista, josta jokainen voi poimia mieleisensä, ja jota voi täydentää.
Pisa-tutkimuksen mukaan Suomessa on suurin kuilu tyttöjen ja poikien lukutaidon välillä. Kirja ja sen lukeminen kehittää oppilaan omaa ajattelua riippumatta siitä, onko kirja painettu vai digitaalinen. Tietokirja ei edellytä pänttäävää lukutapaa. Oppilas voi tietokirjankin ääressä käyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan. Pisa-tutkimuksen mukaan suomalaisten lasten lukutaidossa on myös alueellisia ja kotitaustasta johtuvia eroja. Lukuinnostus voisi tasata näitä eroja. Moni tutkija onkin kertonut, miten jokin lapsena käteen sattunut kirja sytytti kipinän tutkimusaiheeseen syventymiseen ja tutkijan uralle.
Helena Ruuska kertoi, että oli jakanut jokaiselle yläkoululaiselleen katalogi-vihon, josta nämä saivat valita kirjan, jonka haluaisivat lukea ja esitellä muille. Kirjoja sai valita katalogissa esiteltyjen sadan kirjan ulkopuoleltakin. Eräs oppilas valitti, että kiinnostavalta vaikuttava kirja oli turhan paksu – ja yllättyi kuullessaan, että kirjassa voi navigoida eikä kaikkea tarvitse lukea. ”Voiks noinki lukea?”
Helena Ruuska ja Pirjo Hiidenmaa esittelivät myös uunituoreen artikkelikokoelman ”Oppikirja Suomea rakentamassa”, joka kertoo oppikirjojen historiasta monesta näkökulmasta. Setälän vuonna 1981 – vain 16-vuotiaana – kirjoittamaa Suomen kielen oppikirjaa käytettiin vielä 1970-luvulla. Kuinka moni nyt oppikirjailijapalkinnon saaneista voisi kuvitella, että hänen oppikirjaansa luettaisiin vielä sadan vuoden päästä?
Päivitä oppiminen päivittämällä itsesi
Teemu Arina puhui vilke– ja syväunen merkityksestä oppimiselle. Vaikka pedagogiikka olisi hiottu viimeisen päälle, niin uniongelmat saattavat heikentää oppimista. Rannekkeet eivät välttämättä mittaa unta riittävän monipuolisesti; tarvittaisiin tietoa myös hengityksestä ja sydämen toiminnasta. Unen laadun kannalta yösyöminen ei ole fiksua. Kun älylaitteen näytöllä katsomme tekoaurinkoa koko päivän, niin illalla tarvitsisimme enemmän punaista valoa.
Teemu Arina kertoi, että biohakkerina mittaa itseään jatkuvasti eikä ole juurikaan sairastunut – ennen kuin viime vuoden lopulla. Mittarit hälyttivät, mutta hän halusi saada duunit valmiiksi. Ja sairastui.
Millaista ruokaa yli sata vuotta sitten pellolla työskentelevä ihminen tarvitsi? Entä millaista ruokaa tarvitsee tämän päivän ihminen, joka istuu työpöytänsä tai pulpettinsa ääressä? Syötkö appelsiinin kokonaisena vai mehuna? Tiedätkö, että kaneli leikkaa verensokerin nousua, että Omega 3:a saa paitsi kaloista myös kurkumasta ja voikukista, että syömisen ei tarvitse väsyttää eikä paastossa tarvitse mennä äärimmäisyyksiin? Paastota voi esimerkiksi sunnuntai-illasta seuraavaan iltaan juoden vain nesteitä.
Kaikki sairaudet alkavat vatsasta. Vatsan kunto vaikuttaa mielialaan ja siten myös masennukseen. Onneksi suoliston solut uusiutuvat parissa kuukaudessa. Sanotaan, että ihminen on sitä, mitä hän syö. Itse asiassa ihminen on sitä, mitä hän imeyttää. Olemme kaikki yksilöitä; eri ihmisiin eri aineet vaikuttavat eri tavoin.
Liikunta suojaa aivoja stressiltä ja uupumukselta. Aivosolujen tuotanto lisääntyy, kun ihminen liikkuu. Liikkua pitäisi mieluummin leikkien kuin pitkään hampaat irvessä. Korkean intensiteetin intervalliharjoittelu voi olla tehokkaampaa kuin pitkään kestävä löysä liikkuminen. Tärinä, hyppiminen ja trampoliini tekevät hyvää. Liika kännykkään tuijottelu taas aiheuttaa kännykkäniskan.
Huonolaatuinen sisäilma tyhmentää; monissa kouluissahan on sisäilmaongelmia. Jo huonekasvit parantaisivat ilman laatua
Oppimisen tulevaisuus ja pelaamalla oppiminen
Lauri Järvilehto kertoi oivaltaneensa, että oppiminen on hauskaa eikä jotain tylsää, joka pitäisi pelillistämällä suklaakuorruttaa. Uusien asioiden ja yhteyksien oivaltaminen on mieletön juttu. Isaac Asimov on sanonut, ettei tieteen tekeminen ole jatkuvia heureka-kokemuksia vaan ”onpas kummaa” -ihmettelyä. Oppiminen on kovaa työtä.
Tyhmiä ihmisiä ei ole. Oppiminen on silta tietyn asian osaamattomuudesta sen osaamiseen. Jos joku osaa kiinaa ja toinen ei, niin jälkimmäinen ei tämän vuoksi ole edellistä tyhmempi. Kun Stephen Kingiltä kysyttiin, miten hän pystyy kirjoittamaan niin mahtavia kirjoja, hän vastasi: ”Kirjoitan sanan kerrallaan.”
Koulujen uudessa OPSissa on otettu huomioon paljon uutta tutkimusta. Maissa, jotka Pisa-tutkimuksissa ovat menneet ohitsemme, lapset tekevät läksyjä kaiken vapaa-aikansa eivätkä ehdi muuta. Kun inhimillisyys lisätään vaakakuppiin, olemme edelleen maailman parhaita.
Puhumme digiloikasta, joka muuttaa kaiken paremmaksi. Jo 3-vuotias lapsi saattaa DragonBoxissa innostua ratkomaan neljän muuttujan yhtälöitä. Arno Kotron kolumni koulujen digiloikasta ja Helsingin opetuslautakunnan suosituksista digilaitteiden osuuksista opetuksessa herätti paljon keskustelua.
Tehokkain tapa oppia on oppia opettajalta, joka rakastaa asiaansa. Digiloikka ei korvaa opettajaa, joka flow’ssa innostaa oppilaitaan.
Oppimispelin paikka on silloin, kun oppilas ei vielä tiedä, että pelin käsittelemä aihe voisi kiinnostaa häntä. Lightneerin ensimmäinen oppimispeli käsittelee hiukkasfysiikkaa. Voisiko se olla hiukkasfysiikan Pokémon? Alkuainetaulukossa on 118 alkuainetta, mutta Pokémonissa ainakin 140 Poke-hahmoa, jotka lapset ovat oppineet. Jos oppilas pelin myötä kiinnostuu hiukkasfysiikasta, niin tuhatsivuinen kirjajärkäle tai tutkielma ei enää tuota hänelle ongelmia. Pelistä voi saada kipinän: kvarkit ovat siistejä.
Vastaa