Aktiivista viestintää verkossa

Sirpaleisesta
somesta viesti haltuun –
erotu muista!

Viisaudet jakoon:
Kiire tappaa luovuuden,
Content is the king.

Tuotteistaminen:
hiljaiselle tiedolle
sanat, tarinat.

Aktiivi PLUS -hankkeen työpaja ja Tuumasta toimeen -seminaari SLK-talossa 23. – 24.10.2013 innostivat aktiivisia toimijoita yhdessä pohtimaan hankkeiden viestihierarkiaa ja aktivoimaan ihmisiä verkossa. Leena Vainio kehotti levittämään hankkeiden tuloksia mm. ensi vuoden EdMedia– ja ITK-konfrensseissa.
Jatka lukemista “Aktiivista viestintää verkossa”

Aivot, motivointi ja Big Data

Hajamielinen
unohtaa avaimensa –
mieli uinahtaa.

Some synnyttää
Big Dataa infoähkyyn,
päätöksentekoon.

Motivoi! Tule
kohti, paljasta tunteet,
kokonaiskuva.

Aurinko sulatti sääennustajien sadepilvet ja lämmitti neljääkymmentä ICT-leidiä Tallinnassa 7.6.2012. Järjestäjät olivat koonneet erinomaisen tietopaketin Tallinnan nähtävyyksistä ja ravintoloista, joihin tutustumiseen jäi muutama tunti Aivobicin ja Big Datan välissä. ICT Ladies -verkoston puheenjohtaja Mari Liiri-Forsberg juonsi seminaarin.
Aivobic
ICT-leidien risteilyseminaarikutsu sai Reidar Waseniuksen pikakelaamaan elämänsä: 1980-luvun koulutuksista aiheina Basic ja “Datateknik för pensionerer”, Kauppiksen tietokoneen 10 megan muistiin ja opintoihin vuorovaikutteisesta digimediasta TKK:lla  . Tekoälyn sijaan hän kiinnostui siitä, mitä tapahtuu ihmisen korvien välissä: ihminen kiinnosti enemmän kuin tietokone! Korkeakoulujen joustava opinto-oikeus tarjosi mahdollisuuden opiskella Valtsikassa viestintää. Tänään sosiaalinen media sulauttaa ihmisen ja tietokoneen, ihmiset viestivät tietotekniikan avulla.
Neljä vuotta sitten Reidar Wasenius ryhtyi yrittäjäksi, personal braineriksi. Viime maaliskuisen aivourheilukilpailun osallistujista nuorin oli alle kouluikäinen ja vanhin seitsemänkymppinen.
Elätämme monia vääriä uskomuksia kyseenalaistamatta niitä. Jos hämärässä lukeminen on vaarallista silmille, niin miten ihminen voi ajaa autoa illalla tai yöllä? Eikö tuntiin aterian jälkeen saa mennä uimaan? Ihminen voi treenata silmälihaksiaan, samoin hengitystään vielä aikuisiällä.
Vuoden 2010 lopussa työkyvyttömyyseläkkeellä psyykkisistä syistä oli neljännesmiljoona suomalaista, ja määrä kasvaa vuosittain. Keskittymiskykymme on koetuksella, kun meiltä edellytetään monien asioiden tekemistä yhtaikaa, nopeita päätöksiä vailla riittäviä tietoja, jatkuvaa uuden oppimista, luovuutta ja stressinhallintaa. Pitääkö aikuista ihmistä opettaa sanomaan “ei”? Eikö lentokoneessakin aseteta happinaamareita ensin itselle ja vasta sitten auteta muita?
Ihmismielessä on neljänlaista muistia:

  • muistikuvia aistimuksista
  • taitoja teoista
  • käsitteitä yhteyksineen
  • mielipiteitä arvioista.

Vuorovaikutustilanteen jälkeen kukaan siihen osallistuneista ei ole täsmälleen samanlainen kuin ennen. Vuoro-vaikutus vaikuttaa aina sen osapuoliin. Ihminen repii merkityksiä ympäristöstä jatkuvasti, muodostaa mielipiteitä arvioistaan, vaikka kukaan ei sanoisi sanaakaan. Ihminen vaikuttaa ja vaikuttuu.
Elinikäinen oppiminen ja koulu keskittyvät vain yhteen näistä muistin lajeista, käsitteisiin yhteyksineen. Se toki on tärkeää, mutta aivoja oppii käyttämään parhaiten opettelemalla taitoja sen perusteella, mitä itse tekee.
Ihminen toistaa itseään: istuu, kävelee ja nauraa itselleen ominaisella tavalla, mikä on luonnollista. Hän voisi kuitenkin virkistää aivojaan tekemällä jotain rutiinista poikkeavaa, itselleen epätavallista, esimerkiksi ostaa kauppamatkalla jotain, mitä ei ennen ole ostanut. Klassisen musiikin ihailija voisi löytää melodiaa rokista ja päinvastoin. Meemit testaavat itseään, hyräilty musiikki tarttuu ja muuntuu.
Esi-isämme olivat niitä, jotka pysyivät hengissä. He söivät mahdollisimman paljon silloin, kun ruokaa oli tarjolla, koska seuraavasta ateriasta ei ollut tietoa. Nyt toistamme samaa notkuvassa seisovassa pöydässä.
Miksi kehitämme vain tekniikkaa ja ulkoistamme muistaminen sille? Miksi emme kehitä ihmistä, ihmisen aivoja? Aivojen käyttö on taito, aivan kuten hengityselinten, ruuansulatuksen ja tukielinten. On helppoa toistaa sitä, minkä osaa, silloinhan ei tarvitse ajatella. Mieli kaipaa kuitenkin uusia toimintoja. Ei riitä, että osaa tekniikat, niitä pitää myös käyttää. Mielenkiintoinen opetusmateriaali “Lie to me” liittyy tähän aiheeseen. Ted.com:ia kannattaa myös katsoa.
Unohdatko, mihin jätit avaimesi? Tai miksi tulit huoneeseen? Kyse on tavallisesta haja-mielisyydestä, absent minded, jolloin mieli on poissa. Muistilistat ovat hyviä, muistia ei pidä kuormittaa pikkuasioiden muistamisella vaan kokonaisuuksilla.
Onko kehon rentoutuminen eri asia kuin mielen rentoutuminen? Kehitätkö itsellesi köyryselkää, jos et ojenna itseäsi? Onko hiirikäsi työnantajan vain työntekijän syytä? Istuvatko tuhannet suomalaiset vuosittain selkänsä rikki?
Tallinnan satama-altaassa suljimme silmämme ja keskityimme Aivobicin askelkuvioihin.
Älykkäämpi analytiikka ja Big Data
Paluumatkalla Jukka Ruponen IBM:ltä kertoi, mihin tietokoneen aivot kehittyvät. Maailma ei muutu prosesseja viilaamalla vaan datan avulla. Maailma toimii prosessin ja datan risteyksessä, valitettavasti nykyisin prosessien ehdoilla. Datasta luodaan informaatiota ja siitä tietoa.
Osaamme kuvata prosesseja ja automatisoida niitä, mutta miten hallitsemme dataa? Kasvava sukupolvi ei tunne maailmaa ennen verkottumista. Meidän velvollisuutemme on varoittaa heitä identiteettivarkauksista, yksityistietojen tai luottokorttitietojen antamisesta verkoon.
Maailma huutaa analytiikkaa ja sosiaalinen media pursuaa tietoa kuluttajien suosituksista, jotka vaikuttavat ostopäätöksiin enemmän kuin markkinointi ja mainonta. Tätä tietoa voitaisiin käyttää päätöksenteossa, joka nykyisin perustuu pitkälti intuitioon. Monet hyväksyvät sen, että tietokannoissa oleva data on epäluotettavaa, vaikka keinot laadunvarmistukseen ovat olemassa.
Miten työtä optimoidaan, jos suurin osa ajasta menee tiedon etsimiseen eikä aika riitä tiedon läpikäyntiin? Datamäärän kasvu sinänsä ei ole ongelma, mutta datan käsittely, varmistaminen ja analyysi ovat ongelma.
Pitääkö data aina tallentaa ennen kuin sitä voidaan analysoida? Valtaosa datastahan on strukturoimatonta. Dataa on kahdenlaista: datavaltameri ja jatkuvasti liikkuva data. Arvioidaanko asiakastyytyväisyyttä asiakaskyselyillä vai call centerin yhteydenotoilla tai Facebookin päivityksillä?
Sosiaalisessa mediassa nopeasti lisääntyvän, liikkuvan ja monimuotoisen datan volyymit liian isoja tallentamiseen, mutta dataa voidaan analysoida lennossa.
Sosiaalisen median analytiikka ei yksin vastaa kysymyksiimme. Kukaan ei omista Big Dataa ja sitä on vaikea määritellä.
IBM:n Watson päihitti ihmisen tietovisassa. Watsonin pitää tietää, mitä se ei tiedä, sen pitää painaa nappia ja vastata oikein. Google ei tähän vastaa.
Watson käyttää aiemmasta poikkeavaa analytiikkaa, se ymmärtää käsitteitä kuten paikat ja henkilöt, se osaa jakaa datan osiin, hakea todistusaineistoa, jonka avulla pystyy arvioimaan, millä todennäköisyydellä on oikeassa. Watsonin analytiikkaa käytetään lääketieteessä: kone tukee diagnoosin tekemistä.
Tuotteen hinnoitteluun ja uudelleen paketointiin tarvitaan kuluttajan mieltymysten analysointia verkossa, samoin tulevaisuuden trendien ymmärtämiseen. GPS-data julkisesta liikenteestä kertoo, miten tiet vetävät. Mihin tuulimylly sijoitetaan, jotta optimoidaan sääolosuhteet? Missä videomme virtaa ilman että tiedämme siitä?
NLP ja motivointityylit
Tarja Törmänen Wulffilta tarinoi perheestään ja tiimistään. Olemme sitä, mitä vanhempamme ja lapsemme ovat, sitä mitä olimme eilen ja tänään.
Motivointi- tai erottelutyylit ovat työkaluja ja menetelmiä saavuttaa meille merkityksellistä tietoa, avaimia toimivaan yhteistyöhön. Jos tiedetään, mitä ei tiedetä, siihen kiinnitetään huomiota.
Erilaisia motivointityylejä ovat

  • kohti ja pois
  • samuus ja erot
  • yksityiskohdat ja iso kokonaiskuva
  • fakta ja tunteet.

Esimiehen ja alaisen pitäisi keskustella siitä, mikä motivoi. Kiitosta pitäisi antaa moninkertaisesti korjaavaan palautteeseen verrattuna – ja unohtaa jo romutettu hampurilaispalaute.
Toisen ihmisen tavoittaa, kun puhuu samaa kieltä. Viestin merkitys paljastuu sen aiheuttamassa toiminnassa.
Lopuksi saimme seurata videota, jossa teksti ja puhe eteni ensin ylhäältä alas – ja sitten alhaalta ylös, jolloin koko viestin sanoma muuttui lähes päinvastaiseksi. Uusi näkökulma avartaa.

Prosessimalli ja ihminen

globaalin haaste
innovatiivisuudelle
ketterä tiimi?

prosessimalli
motivoi, mahdollistaa
ihmisen tarpeet
Laskeva aurinko sinkosi punertavat liekkinsä SYSOPENDIGIAn tornin yllä kaartuvalle taivaalle Sytyken MallinnusOSYn pienseminaarin ”Toiminnan tehostaminen prosessimallein” alussa.
Ohjelmistokehitysprosessin mallintaminen
Henrik Terävä SYSOPENDIGIAsta kertoi ohjelmistokehitysprosessin mallintamisesta ja käytöstä diplomityönsä “Software processing modelling with EPF” pohjalta. Ohjelmistokehityksen yleisiä haasteita ovat tiedonjako tiimeille, prosessien integrointi, koulutusmateriaalien ajantasaisuus ja tehokkaat prosessit. Turhan usein prosessimalli eroaa käytännön mallista, vaikka ohjelmistokehityksen pitäisi perustua ihmisen toimintaan. Prosessin pitäisi motivoida kehittäjän tarpeiden mukaiseen oikeaan toimintaan – kuten häkistä toiseen siirrettävää oravaa motivoi toisessa häkissä avoimen oven takana odottava pähkinä.
Suomalainen, avoimen lähdekoodin tuote OpenMethod säästää aikaa ja mahdollistaa tietämyksen hallinnan. Se tarjoaa standardit rajapinnat räätälöintiin ja uudelleenkäyttöön. Haasteena ovat eri kielialueet ja muutosvastarinta.
Ensimmäisessä demossa Sytyken pienseminaarin työvaiheet ja kestot mallinnettiin ohjelmistokehityksen työkaluilla, toisessa tutkittiin kirjaston staattista ja dynaamista sisältöä, vaatimusmäärittelyn tehtäviä sekä raportteja ja ohjeita, kolmannessa projektista laadittiin julkaisu asiakkaalle.
Yleisöstä kysyttiin, käytetäänkö oikeassa projektissa tällaista tuotetta: menetelmiä on muutenkin niin paljon, ettei niihin tutustumiselta ehdi tehdä oikeita töitä. Onko taustalla kuvitelma ohjelmistokehitystyön jakamisesta yksinkertaisiin paloihin? Eiväthän palat loksahda kohdalleen ilman syväosaamista.
Rami Talme RP5 Softwaresta kertoi EPF Composerin ja Rational Method Composerin käyttökokemuksistaan. Miten asiakas saataisiin osallistumaan sovelluskehitykseen? Kuvaaminen on raakaa työtä ja sisällön tuottaminen vaikeaa; tätä tosiasiaa työkalu ei muuta. EPF:n sateenvarjosta voidaan poimia tarvittava, kerätä sisältöjä eri paikoista ja menetelmistä kuten Scrumista, XP:stä ja RUPista. Menetelmät periytyvät, omia menetelmäsisältöjä ja steppejä voidaan lisätä tai poistaa.
Yleinen väärinkäsitys lienee, ettei Scrumissa tarvitse dokumentoida eikä välittää arkkitehtuureista, koska ne kasvavat prosessin mukana. Hyvä tiimi osannee toimia ilman kuvausta, mutta uudet jäsenet tarvitsevat jotain kättä pidempää. Aiemmin menetelmäkehityksessä laadittiin sisältöjä kuvaamatta niiden järjestystä tai käyttötapauksia – mikä selittänee prosessikuvausten nykytilaa.
Miksi projektia säädellään? Eikö valmis ohje sovellu omaan tilanteeseen? Malliksi voidaan ottaa osaavan tiimin prosessi ja katsoa, sopiiko se omaan tilanteeseen vai pitäisikö iteratiivisesti edeten tuunata siitä omiin tarpeisiin soveltuva.
Ohjelmistoprosessit muuttuvassa maailmassa
Antero Järvi Turun yliopistosta puhui ohjelmistoprosesseista muuttuvassa maailmassa. Muutos syntyy liiketoiminnasta, ei menetelmistä tai teknologiasta. Globaalien markkinoiden hajautetuissa hankkeissa ja lyhyissä tuotesykleissä innovaatioverkostot ja asiakas nousevat keskeisiksi.
Ketterä kehitys yhdistettyjen kompetenssien tiimeineen vastaa muuttuvan maailman tehokkuus- ja reaktiivisuusvaatimuksiin. Ohjelmistokehityksen perusyksikkö voisikin olla ketterä tiimi, jossa jokainen vastaa tekemisistään.
Miten itsenäiset ja ketterät kehitystiimit toimivat tuotehankkeessa tarkoituksenmukaisesti? Kun hallitsemme toisaalta laajat, muokattavat prosessikehykset, toisaalta ketterien menetelmien skaalauksen, tarjoaisivatko monitiimiset sovellukset nykykehitykseen optimaalisen ratkaisun?
Laajoissa prosessikehyksissä kehittämisstrategia on mietitty, riskinhallinta korostunut ja vaiheet päättyvät tarkistuspisteisiin. Työkäytänteiden tarkka kuvaaminen aiheuttaa turhia riippuvuuksia. Ketterässä kehityksessä asiakas on kiinnostunut tuotteesta ja tiimi on tuotteen kehityskone. Ketteryyteen kuuluu epävarmuus: ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä, kasvaa iteratiivisessa prosessissa.
Miten tiimit suojataan prosessirajapinnalla? Yhdestä käyttötapauksesta voi tulla vaatimuksia kahteen tuotekomponenttiin, joita eri tiimit tekevät yhtaikaisesti. Tällöin tarvitaan scrum-mastereiden yhteydenpitoa ja kustomointia sprinttien aikana. Voidaanko hanketta skaalata entistä isommaksi lisäämällä scrum-tiimejä, joiden välisiä riippuvuuksia scrum-masterit selvittävät scrum-tapaamisissaan?
Kehitysprojektit kytkeytyvät liiketoimintaprosesseihin, toiminnan kehittämiseen ja organisaation oppimiseen. Tuoteprojektit tarvitsevat valmiita ratkaisuja; aikaa on turha kuluttaa organisoitumistapojen miettimiseen. Menetelmästä riippumatta tarvitaan tiimijakoa, työnkulkuja, koordinointia ja vaatimusmääritystä. Tilannekuva auttaa mukauttamaan prosesseja projektin aikana ja viestimään – ja antaa tiimeille tilaa keskittyä kehitystyöhön.
Pienseminaarin esitysmateriaali löytyy Sytyken MallinnusOsyn sivulta.