Viljandi Folkin
ulkoilmakonsertit
tihkusateessa
laulut ja tanssit
paarma- ja säkkipillit
huilut, kitarat
Ando ja sõbrad
Folkin läpileikkaus
uutta ja vanhaa
Viljandi Folkia vietettiin 25. kerran 27.–30.7.2017. Olen käynyt Folkilla vuodesta 2001 lähtien omatoimimatkalla, aluksi linja-autolla, myöhemmin ystäväni autolla. Ensimmäisellä kerralla majoituimme Endlassa, mutta sen jälkeen melkein joka vuosi Hostel Ingerissä. Tänä vuonna lähdimme Viljandin ystävien matkalle ja majoituimme jälleen Endlassa – joka kuudessatoista vuodessa oli paljon muuttunut.
Lähdimme Helsingistä Eckerö Linella vasta torstaiaamuna, joten emme ehtineet avajaisiin ritarilinnan raunioille Kaivomäelle kello yhdeksi, mutta majoittumisen ja ruokailun jälkeen nautimme Untsakad-yhtyeen 25-vuotiskonsertista Kirsimäellä ja Naised Köögis -yhtyeen eli Kristiina Ehinin, Katrin Laidren, Sofia Joonsin ja Kairi Leivon konsertista Kaivomäellä.
Perjantaiaamuna kävin aamiaisen jälkeen Paala-järvessä uimassa ennen Johanneksen kirkon päivämessua, jossa kansanmusiikkiyhtye esiintyi ennen ja jälkeen ehtoollisen.
Kaivomäellä Silver Sepp takoi musiikkia mm. pölkkyyn hakatuista nauloista ja kakkosnelosesta, ja toi lavalle perheensä, ystävänsä ja auton katolla purjeveneen purjeen, jonka juurelle hän kiipesi konsertin lopuksi. Ugala-teatterissa Jan Blake kertoi tarinan ”The Old Woman, The Buffalo and The Lion of Manding” ja Raymond Sereba rummutti tunnelmaa. Illan pääätteeksi seurasimme vielä Mari Kalkunin konserttia Johanneksen kirkossa.
Lauantaina kello kahdelta Ro:Toro ja Finlay MacDonald esiintyivät Kirsimäellä. Marko Mägi kertoi, että yksi Ro:Toron jäsenistä, Sandra Vabarna, oli edellisenä iltana ollut esiintymässä Lontoossa ja oli nyt autossa matkalla kohti Viljandia. Marko Mägi pohti, pitäisikö Viljandiin saada lentokenttä ja voisiko Trad.Attack! hankkia suihkukoneen, jolla esiintyjät ehtisivät paikasta toiseen ajoissa. Kesken konsertin auto todella ajoi läpi ruokapihan ja yli vallihautojen Kirsimäelle, jossa ihmisjoukko antoi tietä. Sandra Vabarna juoksi autosta lavalle mustassa housuasussa ja aurinkolaseissa ja selitti, miten oudolta tuntuu tulla Folkille vasta lauantaina, kun hän vuosikaudet on nauttinut Folkin jokaisesta päivästä. Jaettuaan tuliaiset hän meni lavan taakse vaihtamaan esiintymisasua ja Silver Sepp improvisoi tarinaa odottelun ajaksi.
Konsertin jälkeen menimme armenialaiseen keittiöön Soson luo nauttimaan ihanaa lammasta omassa mehussaan. Soso totesi, taas kerran, että joka vuosi tulemme ja tilaamme samaa ruokaa. Kyllä, niin teemme. Soson pihalle kuului Lõõtsavägilased-yhtyeen konsertti Kultrahoovista, Kulttuuritalon pihalta, joten maittavan aterian jälkeen menimme kuuntelemaan sen loppua.
Viljandissa oli satanut joka päivä ja olimme jo tottuneet kietaisemaan sadeviitan nopeasti yllemme ja taas pois. Lauantai-illaksi suunnittelimme varmuuden vuoksi sisäilmakonsertteja. Lauantai oli sitten Folkin ainoa päivä, jolloin ei satanut. No, menimme ensin Paavalin kirkkoon seuraamaan georgialaista mieslaulukuoroa Tbilisiä, sitten Kansanmusiikkikeskukseen seuraamaan vorunkielisiä lastenlauluja Upa-upa ubinakõnõ ja lopuksi Paavalin kirkkoon kuuntelemaan Vox Clamantis -kuoron ja Verska naase’ -kuoron mahtavaa yhteisesitystä. Laulajien äänet kaikuivat kirkossa komeasti yhdessä ja erikseen – vailla säestystä.
Ennen nukahtamista vilkaisin Twitteriä aihetunnisteella #ViljandiFolk. Yllätyin, kuten myös twiittaaja oli yllättynyt. Trad.Attack! oli iltapäivällä esiintynyt Viljandi Folkilla, vaikka yhtyeestä ei mainittu ohjelmassa mitään.
Sunnuntaina kävin aamulla Paala-järvessä ja pesin sitten hiukset hotellihuoneen suihkussa. Konsertit alkoivat kahdelta, joten aikaa oli ja kävimme vielä Uku-keskuksessa tekemässä löytöjä.
Kun Curly Strings esiintyi Kirsimäellä, satoi, vaikka sunnuntaiksi luvattiin aurinkoista säätä. Eeva Talsi totesikin ilahtuneena, että sateesta huolimatta olimme tulleet kuuntelemaan heitä.
Kävimme kuitenkin syönnin jälkeen Endlassa hakemassa lisää lämmintä yllemme. Ehdimme takaisin Kalàsciman konserttiin ja sieltä Kaivomäelle seuraamaan Ando Kivibergiä ystävineen. Ando valitti, että monet ystävistä olivat jo lähteneet Viljandista, kun yhä useammat virolaiset kansanmuusikot esiintyvät ulkomailla. No, seurasimme Andon ystävien esityksiä pari tuntia ja saimme viimein nauttia myös Trad.Attack!-yhtyeen esityksestä. Volyymit tosin jyskyttivät sydänalassa pitkään. Andon ystäviä oli vielä jonossa odottamassa esiintymisvuoroaan, kun lähdimme. Lauluaukiolla oli jo alkamassa tämänvuotisen Folkin viimeinen konsertti Kukerpillid-yhtyeen esittämänä.
Maanantaina kävimme vielä Viljandin torilla ostamassa valkosipuleita ja Paala-järvessä uimassa ennen kuin nousimme matkalaukkuinemme Viljandin ystävien tilaamaan bussiin. Lähtiessä mietimme, että kun Yhdysvaltain varapresidentti oli parhaillaan vierailulla Tallinnassa, niin miten sekaisin liikenne siellä mahtaakaan olla. Kun lähestyimme Tallinnaa, kuljettaja tiesi kertoa, että Mike Pence oli jo noussut lentokoneeseen ja paluumatkalla.
Tallinnassa vastaamme kuitenkin tuli autosaattue. Ihmettelimme, kun autossa ei näkynyt Yhdysvaltain lippua. Joku seurueestamme tunnisti sitten Latvian lipun. Kohta näimme toisenkin autosaattueen, ja siinä liehui Liettuan lippu. Ehdimme silti hyvin Tallink Stariin ja ajoissa kotiin Helsinkiin.
Vastaa