missä kulkee tie
päämäärään, raivattaviin
lumekojuihin?
hyvä lyö pahan
paha syö hyvän, muuntuu
hyvä-pahaksi
Töölön seurakunnan kirkkoherra Auvo Naukkarinen kysyi, kuinka pitkä matka on Töölöstä Jerusalemiin. Hän kiteytti paaston ajan mietiskelyn kolmeen kysymykseen: Mikä on tie, jolle meitä johdetaan? Mikä on päämäärämme? Mikä on tehtävämme, temppeli, joka meidän pitäisi puhdistaa?
Matka voi olla pitkä, jos emme tiedä, mitä tietä kuljemme, mutta mikään tie ei vie perille, jos emme tiedä päämääräämme. Puhdistettava temppeli voisi löytyä vaikka ilmastonmuutoksesta, johon jokainen voi vaikuttaa, kuten Terho Pursiainen aamun Helsingin Sanomissa toteaa. Aikoinaan paastoa ei saanut häiritä ajamalla valjakolla kulkuset helisten. Mikä olisi nykyajan kulkusvaljakko, jolla ajamista pitäisi rajoittaa – vaikka paaston aikana?
Ihminen karkotettiin maan päälle, kun hän paratiisissa söi hyvän ja pahan tiedon puusta, halusi tietää, mikä on hyvää ja pahaa, oikein ja väärin. Ymmärryksen hyvästä ja pahasta, hyvään pyrkimisen ja pahan välttämisen, pitäisi olla myönteistä ja edelleen tavoiteltavaa.
Kysymys hyvästä ja pahasta toivat mieleeni Prinsessa Ruususen tuoreen koreografian, jossa Javier Torres on muuntanut perinteisen hyvän ja pahan välisen taistelun rakkauden ja pelon väliseksi. Hufvudstadsbladetille antamassaan haastattelussa hän perustelee valintaansa: Rakkaus ja pelko ovat universaaleja tunteita, kun taas hyvä ja paha ovat kulttuurisidonnaisia. Keskittyminen jälkimmäisten väliseen kamppailuun sulkisi osan yleisöstä ulkopuolelle.
Vastaa