Kategoria: Ei kategoriaa

Oulun koulutusteknologiatori 29.-30.11.2001
* Avaus
* Kokonaiskuvan kansallisen opetuksen ohjelmiin
* VirtuaaliAMK:n sisällöntuotantorenkaat esittäytyvät
* Organisatorinen näkökulma
* eOppimisen standardien kehittymiseen ja niiden hyödyntämiseen
* Metadata
* Verkko-opetuksen teoreettisista taustoista, tavoitteista ja visioista
* Verkko-opintoaineisto ja tekijänoikeus
Oulun koulutusteknologiatorille oli nimilistan mukaan ilmoittautunut 259 henkilöä. Lisäksi mukana oli ulkomaisia puhujia videoneuvottelujen välityksellä. Samanaikaisia tapahtumia ja kokouksia oli useita ja lounastunnitkin täytettiin kokouksilla ja verkko-oppimissovellusten kuten Helsingin yliopiston kasvatustieteen ja tietojenkäsittelytieteen laitosten yhdessä kehittämän verkko-opiskelijan oman toiminnan säätelyyn tarkoitetun IQ-formin esittelyillä. Liiketoiminnan kehittäminen (eBusiness) -sisällöntuotantorengas piti kokouksensa torstai-iltapäivänä samaan aikaan kun sisällöntuotantorenkaiden koordinaattoreilla oli koulutustilaisuus, ja Tietie-yhteistyön väki piti kokouksensa perjantaina lounastunnilla.
Posterinäyttely verkko-oppimishankkeista ja virtuaaliammattikorkeakoulun sisällöntuotantorenkaista täytti luentosalin viereisen pitkän käytävän. Tietie-yhteistyön posterikin oli näyttävästi esillä viereisellä pöydällä jaossa olevine monisteineen. Torstain lounaalla kerroin Virtuaaliyliopiston johtajalle Matti Singolle ja Virtuaaliammatttikorkeakoulun johtajalle Marja Rautajoelle Tietie-yhteistyön toimintaideasta ja tuloksista.
Avaus – Rehtori Lauri Lajunen, Oulun yliopisto
Rehtori Lauri Lajunen toi terveisiä Brysselistä: Euroopassa tiedotetaan informaatio- ja viestintätekniikasta ja käytetään oikeita termejä, mutta ei välttämättä ymmärretä niitä samalla tavoin. Suomi ei missään tapauksessa ole koulutusteknologian jälkijunassa.
Lauri Lajunen esitti tutun nelikentän erilaisesta koulutusteknologiasta riippuen siitä, onko kyse samasta vai eri ajasta ja samasta vai eri paikasta:
Sama paikka Eri paikka
Sama aika simulaatiot audio- ja videokonferenssit
Eri aika cd-rom internet, www
Oulun yliopiston vastaus oppimisen joustavuuden ja avoimuuden haasteeseen on Campus Futurus, http://edtech.oulu.fi/campusfuturus . Siellä syntyy yliopiston yhteinen tahto niin operatiivisella kuin asiantuntijatasolla. Näin vältytään päällekkäisen työn tekemiseltä.
Arvo Jäppinen, Ylijohtaja, OPM, Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto
Ylijohtaja Arvo Jäppinen loi nopean kokonaiskuvan kansallisen opetuksen ohjelmiin, jotka perustuvat Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiaan vuosille 2000 – 2004. Tavoitteiksi on asetettu tietoyhteiskunnan kansalaistaidot kaikille, mutta etusijalla ovat aikuisväestö, työelämän ulkopuoliset, eläkeläiset, vanhukset ja erityisryhmät. Näille ihmisille pyritään tarjoamaan 500 markan voucher, jolla he voivat maksaa tietoyhteiskunnan osaamiseen liittyviä kurssimaksujaan. Toinen tavoite on tietoteollisuuden ammattilaisten koulutus, johon pyritään saamaan myös naisia mukaan. Muuntokoulutuksen rekrytointipohja on jo saavutettu, joten tarvitaan uudenlaista ajattelua: määrän sijasta pitäisi keskittyä laatuun ja muuhunkin kuin vain insinöörikoulutukseen.
Opettajapula on keskeinen ongelma ja opettajien osaamisen kehittämisessä OPE.FI-hanke on tärkeässä roolissa erityisesti peruskoulussa ja keskiasteella. Korkeakouluissa strategiatyöskentelyn haasteet liittyvät osaamiseen ja asenteisiin: tarvitaan uudenlaisia yhteistyösuhteita oppilaitosten sisällä kuten atk-keskusten, opetusteknologiayksiköiden ja kirjastojen yhteistyötä. Myös oppilaitosten ja virtuaalikonsortioiden strategiat pitäisi yhteensovittaa keskenään.
Verkko-opetuksen kehittämisessä on meneillään seuraavia hankkeita:
* Oppimisympäristöjen tutkimuksessa monitieteinen työryhmä edistää alan tutkimusta Suomessa. Tähän liittyy oppimisympäristöjen tutkijakoulu, jossa on kuusi tutkijapaikkaa sekä Suomen Akatemian Life as Learning -ohjelma.
* Virtuaalikoulussa pyritään vuoteen 2005 mennessä luomaan strategia, portaali sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö. Virtuaaliopetuksen ei odoteta ratkaisevan kaikkia ongelmia, mutta monia kuitenkin.
* Virtuaaliyliopisto ja -ammattikorkeakoulu kehittyvät vuoteen 2004 mennessä kansainvälisesti kilpailukykyisiksi laadukkaiden koulutuspalvelujen tarjoajiksi. Virtuaaliyliopiston tavoitteena on yhteistyössä suunnitella ja toteuttaa monimuoto-opetusta. Virtuaaliammattikorkeakoulun tavoitteena taas on kurssimoduulien tuottaminen ja levittäminen ammattikorkeakouluverkossa.
Miksi virtuaaliopetusta kehitetään?
* Kansainvälinen kilpailu ja koulutusmarkkinoiden globalisoituminen.
* Muuttuva oppimiskäsitys.
* Nopeasti muuttuvat ammattitaitovaatimukset.
* Elinikäinen oppiminen.
* Koulutuksen saatavuuden parantuminen.
* Joustavat opiskelumahdollisuudet.
* Uusien toimintatapojen ja yhteistyömuotojen kehittäminen.
* Tekniikan kehittyminen.
Virtuaaliyliopistossa ovat mukana kaikki Suomen kaksikymmentä yliopistoa ja rahoitus on vuosittain 50 miljoonaa markkaa. Tällä rahoitetaan yliopistojen yhteistyöhankkeita sekä yliopistokohtaista kehittämistyötä, joita kehittämisyksikkö koordinoi. Virtuaaliyliopiston ja -ammattikorkeakoulun välillä pyritään portaaliyhteistyöhön.
Opintohallintojärjestelmistä saattaa tulla merkittävä este virtuaaliopetuksen kehittämiselle, mutta yhteistyö muiden kehittäjien kanssa on tärkeää.
Verkko-oppimateriaaleja varten pitää kehittää järjestelmä, jossa digitaaliset aineistot ovat helposti löydettävissä. Tätä varten tarvitaan standardeja kuten hst-järjestelmää ja hstya-projektia.
Tekijänoikeuksia varten Opetusministeriön työryhmä on laatinut sopimusmallit, jotka löytyvät ministeriön kotisivulta http://www.minedu.fi .Tarvitaan eettisiä pelisääntöjä. Asenteet ovat erilaisia: jotkut ajattelevat, että verkko-oppimismateriaalien tuottaminen ei ole opettajan tehtävä lainkaan.
Tietoyhteiskunnan rakenteet:
* Tilannekartoitus ja seuranta.
* Laite- ja verkkoympäristöjen kehittäminen.
* Kehittämishankkeet.
Tietostrategiatyöskentelyn haasteita ovat:
* Koordinointi.
* Miten miljoona kansalaista koulutetaan ilman rahaa?
* Miten turvataan opetushenkilöstön osaaminen ja riittävyys? Tällä hetkellä kehittymisvauhti vaikuttaa riittävältä.
* Miten kehittämishankkeista syntyy normaalia toimintaa? Erilliset projektithan kuuluvat vain projektiin osallistuville, eivät välttämättä kaikille.
* Miten turvataan sisällöntuotanto, kun suomenkieliselle materiaalille on pienet markkinat ja suuret alkuinvestoinnit?
* Miten kehitetään oppilaitosten yritysyhteistyötä?
* Miten turvataan tutkimus?
* Miten turvataan oppimisen laatu?
VirtuaaliAMK:n sisällöntuotantorenkaat esittäytyvät, Outi Vahtila ja renkaiden koordinaattorit
VirtuaaliAMK:n projektipäällikkö Outi Vahtila esitteli sisällöntuotantorenkaiden ideaa, aikataulua ja organisioitumista. Paikalla olleet sisällöntuotantorenkaiden koordinaattorit luonnehtivat muutamalla sanalla omaa rengastaan ja esittelivät posterinsa, johon oli tiivistetty renkaan toimintaidea.
Itse olin eniten kiinnostunut Itä-Suomen hankkeista, joissa Helia on mukana, mutta jotka eivät vielä ole kunnolla käynnistyneet. Jyrki Kankkunen Pohjois-Karjalan amkosta kertoi, että Itä-Suomessa päätös tehdään kolmessa maakunnassa. Joensuussa ja Kuopiossa myönteinen päätös on jo tehty ja Mikkelin päätöstä odotetaan tulevalla viikolla. Rahaa tältä alueelta on tulossa paljon ja siksi Pohjois-Karjalan amk on yliedustettuna renkaiden koordinoijana.
Jyrki Kankkunen koordinoi Ohjelmistotuotanto-rengasta, jossa keskeisiä asioita ovat laatujärjestelmä ja dokumentointimalli. Tavoitteena olisi kehittää virtuaaliyritys, jonne mennessään opiskelija saisi nämä asiat valmiina ja tietäisi, miten toimia. Renkaassa ehkä käydään oikeassa ohjelmistotuotantoyrityksessä ja saadaan sieltä laatu- tai dokumentointijärjestelmä.
Jyrki Kankkunen korosti, että teemme jonkin mielekkään kokonaisuuden emmekä vain opintoviikkoja. Kokonaisuutta voisi verrata kirjahyllyyn, josta opettaja voisi muovata oman kokonaisuutensa.
Kiva-kieltenopetusrenkaan jäsen kysyi, pitäisikö tällaisessa hankkeessa dokumentoinnin tapahtua englanniksi ja olisiko tässä mahdollisuutta yhteistyöhön englannin kielen opettajien kanssa.
Jari Uimonen Pohjois-Karjalan amkosta esitteli Liiketoiminnan kehittäminen (eBusiness) -sisällöntuotantorenkaan ajatuksia. Jari koordinoi tätä rengasta, jonka ensimmäinen kokous pidettiin vasta renkaiden esittelyjen päätyttyä. Myös Jari Uimonen korosti sisältöjä opintoviikkojen sijaan ja esitti, että järkevästi linkitetyn lisämateriaalin avulla synnytettävästä kokonaisuudesta voidaan saada oppimismateriaalia 0,5 – 20 ov tarpeita varten.
Jari Uimonen tiivisti renkaan tavoitteeksi tuottaa ”ajan tasalla oleva ylläpidettävä elektronisen liiketoiminnan monitasoinen ja monikäyttöinen verkko-oppimismateriaali”.
Organisatorinen näkökulma, Mart Laanpere, Head of the Centre of Educational Technology, Tallinn Pedagogical University
Johtaja Mart Laanpere Tallinnan pedagogisesta yliopistosta kertoi Viron tiikerinloikka-ohjelmasta, joka ajoittui vuosille 1997 – 2000 ja sen jatkoprojektista, Tiikerinloikka + -ohjelmasta, joka pohjautuu vuosille 2001-2005 laaditulle kansalliselle strategialle. Mart Laanpere korosti, että joskus prosessi voi strategiaa tehtäessä olla tärkeämpi kuin lopputulos.
Tiikerinloikka-ohjelmassa puolet rahoista (50 miljoonaa Viron kruunua) meni tietokoneiden ja internet-yhteyksien hankintaan, puolet opettajakoulutukseen ja kehitysprojekteihin kuten opetusohjelmien kääntämiseen viron kielelle ja omien opetusohjelmien kehittämiseen. Ohjelman tärkein asia lienee ollut kuntien saaminen mukaan tietoyhteiskuntatoimintaan.
Tiikerinloikka-ohjelman tulokset ovat hyvät: tietokoneet ja internet-yhteydet ovat joka koulussa ja kaikki verkko-opetuksesta kiinnostuneet opettajat (noin 65 % opettajista) on koulutettu käyttämään verkkoja.
Kun Tiikerinloikka-ohjema loppui, ministeriön mielestä kuntien olisi pitänyt jatkaa toimintaa omilla varoillaan ilman ministeriön uusia investointeja. Kuitenkin uusi Tiikerinloikka-ohjelma ideoitiin ja nyt painotettiin sisältöihin keskittymistä ja kaikkien opettajien tavoittamista. Tietenkään Tiikerinloikkia ei saa tulla jatkossa loputtomasti.
Viron Tiikerinloikka + -ohjelman tavoitteet ovat seuraavat:
* informaatio- ja koulutustekniikan taidot kaikille
* virtuaaliset oppimisympäristöt ja niiden sisällöt
* kestävä kehitys
* yhteistyö.
Tiikerinloikka+ -ohjelmassa eivät ole mukana yliopistot eivätkä ammattikoulut vaan ainoastaan koulut. Tiikerinloikka-säätiön pitää kuitenkin tehdä yhteistyötä myös yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammattikoulujen kanssa.
”eOppimisen standardien kehittymiseen ja niiden hyödyntämiseen”, Esko Liimatta, R5Vision
Esko Liimatta esitteli tiedon portaat:
data -> informaatio -> tieto -> osaaminen -> ymmärrys.
Kaksi alinta porrasta liittyvät järjestelmään ja ylemmät ihmiseen, mutta raja näiden välillä on liukuva. Hän esitteli armeijasta itselleen tutulla terminologialla verkkomateriaalin tuottamiskehän, joka etenee seuraavasti:
* Tehtävä/tavoite
* Tilanteen arviointi
* Päätös
* Käskytys
* Valvonta/seuranta
Nämä vastaavat vaiheet voidaan kuvata myös tietojärjestelmäkehityksestä tutummin termein:
* Tarve
* Informaatio
* Hallinta
* Tuotanto
* Sisällöt
* Hallinta.
Nykytilanteen ongelmia ovat Esko Liimatan mielestä sisältöjen tuottaminen, jakaminen ja käyttö. Portaaleihin hän suhtautuu skeptisesti.
Verkkomateriaalien kehittäminen etenee alkutilasta monimediaisten ja rikkaiden sisältöjen (staattinen html, flash-komponentit, video, animaatio, pdf- ja rtf-formaatit) kautta dynaamisiin ja rakenteisiin sisältöihin (xhtml, xml, rdf, metadata, IMS- ja ADL-rakenteet). Näin sisällöntuotannon arvoketjut tehostuvat ja päästään parempaan yhteensopivuuteen ja uudelleenkäytettävyyteen.
Tarve määrää toteutustavan. Tämä on tärkeää muistaa, ettei jouduta tilanteeseen, jossa pedagoginen malli yritetään sovittaa valittuun tekniseen alustaan.
Standardien kehittämistä Esko Liimatta kuvasi seuraavalla kehällä:
1. konsepti
2. määritys
3. käyttöönotto
4. arviointi
5. palaute
6. standardi
Vaiheiden 2 – 5 välillä jatkuu iteraatiokierros kunnes palaute on tyydyttävää ja konsepti on kehittynyt standardiksi.
Standardi tuskin koskaan on paras mahdollinen tapa toimia, mutta se on usean toimijan yhdessä sopima paras mahdollinen kompromissi. On olemassa kolme tapaa synnyttää standardi:
1. Ei ole muita vaihtoehtoja.
2. Saavutetaan voimakas konsensus.
3. Markkinavoimat ratkaisevat.
Viimeisintä vaihtoehtoa Liimatta piti yleisimpänä.
Metadataluokituksessa voidaan esimerkiksi kertoa, kuka on materiaalin laatinut ja kuinka julkista se on. Voidaan myös kertoa, mikä on pienin objekti, joka verkossa halutaan jakaa, ns. SCO. CSF-taso määrittää, missä järjestyksessä SCO-palasia halutaan esittää. LMS (learning management system) kuvaa käyttöliittymän, portaalin ja ajoympäristön. Tämän kerroksen tulee säilyä vakiona vaikka tekniset innovaatiot muuttaisivat alempia kerroksia.
Evolution-hanke on kansallisen tason tuotekehittelyhanke, jossa ovat mukana mm. Virtuaaliammattikorkeakoulu, Puolustusvoimat AVOT, ICL-INvia, IBM sekä TietoEnator. Hankkeessa pyritään löytämään standardirakenteita tekniikkaan sitoutumatta, tutkimaan, mitä mobiilioppiminen on, luoda sisällöntuotannon arvoketjun kuvaus (Lauri Kurkela) sekä kehittää sisällön rakenteistamista ja verkkopedagogiikkaa.
Toiminnallisessa integroinnissa pyritään siihen, että materiaalia voidaan käsitellä teknisestä tallennuspaikasta riippumatta metatiedon avulla. Järjestelmään voidaan liittää myös laskutusjärjestelmiä ja eBusiness-sovelluksia niin ikään metatiedon avulla.
Esityksensä loppukaneetiksi Esko Liimatta totesi: ”Ennakkoluuloton ajattelu siivittää uuden kehittämistä…”
Lisätietoja Esko Liimatan edustamasta R5 Generation -oppimisympäristöstä ja siihen liittyvästä kehitys- ja standardoimistyöstä löytyy osoitteesta http://www.r5vision.com .
Metadata, Tarja Naskila, Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskus
Tarja Naskila kertoi rauhallisella esiintymistyylillään, miten metatiedon tuottaminen pitäisi saada osaksi verkkomateriaalin tuotantoprosessia niin, että materiaalin laatija tuottaisi myös siihen liittyvän metatiedon. Metatiedon kuvaamiseen vaikuttavat rooli, yksilöllisyys ja ammattitaito. Asiantuntija haluaa kuvata dokumentin tarkemmin kun taas noviisille riittää yleinen kuvailutaso. Metatietojen pitäisi olla selkeitä myös muille kuin alan asiantuntijoille.
Valmiita standardeja, sekä teollisuusstandardeja eli de facto -standardeja ja virallisia eli de jure -standardeja, löytyy runsaasti ja valmisstandardia voidaan käyttää oman metatiedon pohjana ja laajentaa tarpeen mukaan. Yleisen ja laajennettavan verkkoresurssien kuvailuun tarkoitetun Dublin Core -standardin kehittämistyö alkoi vuonna 1995. Lisätietoja standardista löytyy osoitteesta http://www.lib.helsinki.fi/dublin_core ja käyttöopas löytyy osoitteesta http://www.lib.helsinki.fi/meta/dc-opas.html .
Lauri Kurkela, Oulun seudun amk
Ohjelmaan perjantaiksi merkityn videoneuvottelun yhteyttä ei parin yrityskerran jälkeen onnistuttu luomaan, joten Lauri Kurkela paikkasi ansiokkaasti puuttuvaa ulkomaista esitystä omalla syvälle luotaavalla pohdinnallaan verkko-opetuksen teoreettisista taustoista, tavoitteista ja visioista sekä yhteistyön tuomista taloudellisista eduista.
Lauri Kurkela korosti, että tarvitaan erilaisia oppimispolkuja, ratkaisuja, joissa voidaan toimia yhteistyössä sekä sopimuksia toteutustavoista. Myös kulttuurinen muutos pitää hallita ja tätä varten Lauri Kurkela toi esiin opintojaksotason toimintamallin. Verkko-opetusta voidaan tarkastella kirjaston, oppijan ja oppimistehtävän näkökulmasta. Samoja sisältöjä voivat käyttää eri oppimistehtävät.
Verkko-opintoaineisto ja tekijänoikeus, Jarmo Koivuniemi, Tampereen AMK
Jarmo Koivuniemi tekee väitöskirjaa Tampereen yliopistossa ja on ollut mukana laatimassa VirtuaaliAMK:n tekijänoikeusmalleja. Ansiokkaassa esityksessään, joka sisälsi samoja kalvoja kuin hänen VirtuaaliAMK:n koko päivän esityksensä 8.6.2001, hän selvitteli seikkaperäisesti, miten tekijänoikeuslain tulkinnat Internetissä tai perinteisesti eroavat toisistaan tai ovat keskenään samanlaiset. Tässä on joitain otteita tulkinnoista:
* Vaikka oppitunnille saisi kopioida parikymmentä sivua julkaisua, sitä ei saa kopioida verkkoon.
* Aineiston kopiointi verkkosivulta toiselle tai monistaminen paperille on kappaleen valmistamista, mihin pitää saada tekijän lupa. Sen sijaan verkkosivujen selailu ei ole kiellettyä, vaikka niiden yhteydessä syntyy tekninen välikopio selailijan koneeseen.
* Tietokoneohjelmia tai tietokantoja ei saa kopioida yksityiskäyttöönkään. Sen sijaan musiikkikappaleiden palasia (esim. MP3-muodossa) ja videoita saa kopioida yksityiskäyttöön.
* EU:n tietoyhteiskuntadirektiivi julkaistiin viime keväänä ja kansallisen lainsäädännön pitäisi kehittyä sen mukaiseksi kolmen vuoden sisällä.
Sivu päivitetty 23.08.2004
Eija Kalliala

NERA’s 30th Congress in Tallinn, Estonia 7-9 March 2002
NERAn (Nordic Educational Research Association) eli NFPF:n (Nordisk förening för pedagogisk forskning) kongressiin Tallinnaan oli ilmoittautunut 480 osallistujaa 22 eri maasta. Eniten osallistujia, 138, oli ilmoittautunut Ruotsista. Suomesta oli ilmoittautunut 113 osallistujaa ja isäntämaasta Virosta 30 osallistujaa. Kaikki ilmoittautuneet eivät valitettavasti päässeet paikalle. Niinpä moni istunto lopahti kesken kun osa esiintyjistä oli jäänyt tulematta, joistain puuttui jopa istunnon puheenjohtaja. Silti torstai-illan vastaanotolla Sakalassa, jonka Helsingin yliopisto tarjosi, suolaiset tarjoilut loppuivat kymmenessä minuutissa, joten myöhästyjät joutuivat tyytymään jäljelle jääneisiin hedelmäpaloihin, kivennäisveteen ja kahviin. Seuraavana iltana Tallinnan yliopiston vastaanotto Reaalkoolilla onnistui paremmin: ohjelmaa ja puheita oli runsaasti, samoin lihapiirakoita ja pieniä ruisleipiä.
Network: IT and Education
Verkoston puheenjohtaja ei ollut saapunut paikalle, joten esiintyjät nousivat vuorollaan lavalle ja poisjääneet sivuutettiin. Veijo Meisalo Helsingin yliopistosta kertoi TVT-tekniikan (tieto- ja viestintätekniikan) opetukseseta opettajien koulutuksessa. Hän esitti tilastoja opettajien ja oppilaiden itsearvioinneista sekä verkkosivuja, joilta löytyi materiaalia, informaatiokanava sekä keskustelukanava. Kokemukset ovat olleet hyviä: opettajat oppivat koulutuksen aikana julkaisemaan omia web-sivujaan.
Yleisö oli kiinnostunut opetusmuodoista ja opetuksen pedagogisista painotuksista. Opettajien TVT-tekniikan koulutus on intensiivistä vierihoitoa, joka ponnistaa teknisistä eikä pedagogisista lähtökohdista.
Björn Eliasson Karlstadin yliopistosta Ruotsista esitti vaihtoehtoisen näkemyksen TVT-tekniikasta kognitiivisena työvälineenä. Kognitio tarkoittaa ajattelua ja oppimista. Kognitiivinen työväline on menetelmä, joka vahvistaa tai tukee erilaisten ihmisten ajattelua ja oppimista. Jotta voisimme sanoa jotain TVT-tekniikasta kognitiivisena työvälineenä, meidän pitäisi tutkia erilaisten yksilöiden ainutkertaisia oppimistyylejä.
Eliassonin puheessa vilahteli seuraavanlaisia argumentteja:
* Päättely on helpompaa ulkoisen vuorovaikutuksen avulla.
* Virtuaalitodellisuus on visualisoitu abstraktio.
* Hyperteksti tarjoaa assosioinnille lisää mahdollisuuksia.
Päivi Virtanen Helsingin yliopistosta esitteli IQ FORMin (Intelligent Questionnaire platFORM), verkko-oppijan älykkään tutorin tai apuneuvon. Lomakkeen ja siihen liittyvän palautteen lisäksi IQ FORM sisältää teoriaa, joka neuvoo oppijaa löytämään omat vahvuutensa oppijana. Se neuvoo mm. miten voidaan etsiä apua verkkomateriaalilta, opettajalta tai tutorilta. IQ FORM auttaa oppijaa ehkä ajattelemaan asioita uudella tavalla. Tätä voidaan kuvata spiraalilla, jota edeten oppija kehittyy kohti itseohjautuvuutta.
IQ FORMia on pilotoitu Helsingin ja Tampereen yliopistoissa sekä Heliassa.
Ragnhild Valvik Agnerin korkeakoulusta Norjasta puhui norjaksi tiedon etsinnästä verkosta. Hän valitti samalla, että luokissa ei ole tietokoneita, joten opiskelijat joutuvat menemään laboratorioon, joka on avoin läpikulkutila. Hän korosti oppijoiden luovuutta ja innovatiivisuutta.
Anders Engström Falun kunnasta Ruotsista kertoi ruotsiksi itse kehittämästään oppimisympäristöstä, missä ryhmän merkitys on keskeinen. Ympäristö koostuu seuraavista elementeistä:
* opettaja
* opetusväline
* oppijat
* aika
* suunnitelma
* työtavat
* tekniikka
* sosiaalinen vuorovaikutus
* paikka
* diagnostisointi ja validointi
Ympäristöstä löytyy erilaisia näkökulmia:
* käyttäjänäkökulma – käyttäjäystävällisyys
* jakeluympäristö – oppimisvälineet, info, testit, harjoitukset, koe
* ryhmän yhteistyö – asynkroninen ja synkroninen vuorovaikutus
* kirjailijan – käyttäjän perspektiivi
* hallinnoinnin – tekniikan perspektiivi
* toimittajan tuki – tilastot
e-Oppimisympäristö on integroitu oppilashallintojärjestelmään, joka tuottaa poissaoloraportit ja liittyy puolestaan verkon operointijärjestelmään.
Kristen Lycke Hofgaard Norjasta kertoi chat-keskusteluista PBL- ja DPBL (distributed PBL) opiskelussa. Molemmissa opiskelutilanteissa oli samat tutorit, joten heidän kokemuksiaan voitiin verrata. Kaikki chat-istunnot videoitiin.
Chat-aktiivisuudesta voitiin todeta, että oppijoiden ja tutoreiden aktiivisuus korreloi keskenään. Verkossa oppijat olivat keskenään yhtä aktiivisia kun taas lähiopetuksessa heidän aktiivisuutensa vaihteli paljon. Tutkijat olivat ennakkoon olettaneet tilanteen päinvastaiseksi.
Tutkimuksessa chat-keskustelut luokiteltiin seuraavasti:
1. sosiaalinen vuorovaikutus
1. aiheeseen (lääketieteeseen) liittyen
2. puhtaasti sosiaalinen
2. työn organisointi
1. tekniset kysymykset
2. tehtäviin liittyvät
3. sisältöön liittyvä
4. prosessin arviointia
5. muuta
Opettaja saattoi tuntea, miten oppijaryhmä vaikutti opettajan toimintaan. Verkkopohjaisesta viestinnästä puuttuvat ei-verbaaliset vinkit, joten tutorit pyrkivät olemaan näkyvissa kirjoittamalla mahdollisimman usein, vaikka vain lyhyitä kannustuksia ”hyvä”, ”hienoa”.
Kirjoitustaitoa ja nopeutta tarvitaan chat-keskusteluissa. Opettajan ohjeet voivat mennä harakoille, jos hän miettii niitä liian kauan ja keskustelu ehtii sillaikaa edetä uuteen tilanteeseen.
Workshop on E-learning in Teacher Education
Priit Reiska Viron pedagogisesta yliopistosta esitteli rakentamaansa käsitemallintamisen ohjelmistoa, jota jopa kahdeksanvuotiaat lapset käyttävät kaikissa luokissa. Ohjelmisto auttaa oppijoita ryhmätöissä ja oman tietämyksensä rakentamisessa. Mallintamista voidaan tehdä neljällä eri tasolla:
1. intuitiivisesti
2. puoliksi kvantitatiivisesti
3. kvantitatiivisesti, käytetään tietokonetta
4. kvantitatiivisesti, vain tietokoneen avustuksella
Priit Reiska esitteli oppilaiden tuottamia erilaisia käsiterakenteita lineaarisista haarautuviin ja tähtimäisiin päätyen monimutkaisiin, useista osista koostuviin rakenteisiin.
Saimme itse kokeilla, miten opettajana ensin määrittelimme käsitteitä ja yhteyksiä ja miten sitten oppijoina yhdistelimme käsitteitä toisiinsa annetuilla yhteyksillä. Kaikki annetut käsitteet olivat yhtaikaa esillä kun mallia rakennettiin ja opettaja saattoi antaa oppilaille mahdollisuuden lisätä malliin uusia käsitteitä ja yhteyksiä.
Käsitemallin rakentaminen hiirellä oli vaivatonta. Mieleeni tulivat kymmen vuoden takaiset case-välineet, joiden kanssa ensimmäisen kerran rakentelin tietokoneavusteisesti käsitemallia. Olin valinnut vironkielisen version ohjelmasta englanninkielisen sijaan. Ikävää, että virheilmoitukset ja opasteet olivat ohjelmassa saksankielisiä enkä ymmärtänyt niitä.
Mart Laanpere ( [email protected] ), Tallinnan pedagogisen yliopiston koulutusteknologiakeskuksen johtaja, kertoi opettajien koulutuksesta Virossa ja siinä käytettävistä apuvälineistä Mind Manager, Inspiration sekä Java-pohjainen The Nutrificial Brain http://www.thebrain.com .
Mart Laanpere kertoi didaktiikan e-tekstikirjasta ( http://ive.pa-linz.ac.at/etextbook ) sekä CVW:stä (Collaborative Virtual Workspace).
Koulutusteknologiakeskus, Centre of Educational Technology, on perustettu vuonna 1997. Virossa opettajien pätevyys mitataan neljällä tasolla, jotka alkavat nuorista, vasta valmistuneista ja päättyvät kulttuuriministeriön arviointilautakunnan antamaan korkeimpaan tasoon, joka arvioidaan kolmen vuoden välein uudestaan.
Opettajan TVT-pätevyydelle on Virossa määritelty 15 erilaista mittaria:
* Opettaja löytää verkosta tarvitsemansa resurssit.
* Opettaja osallistuu yhteistyöhön kollegojensa kanssa verkossa.
* Opettaja tuntee lakiin, etiikkaan ja turvallisuuteen liittyvät normit.
* Opettaja tuntee TVT-sanaston.
* Opettaja osaa suunnitella opiskelukehikon.
* Opettaja kykenee arvioimaan verkon sisältöä.
* Opettaja osaa käyttää uusia arviointimenetelmiä.
* Opettaja kykenee analysoimaan oppilasdataa.
* Opettaja antaa TVT:hen liittyviä tehtäviä.
* Opettaja kehittää oppilaiden yhteistyötä.
* Opettaja osaa yksilöllistää opiskelua.
* Opettaja osaa laatia multimediaesityksiä.
* Opettaja käyttää aktiivisesti oppimismenetelmiä.
* Opettaja ohjaa oppilaita TVT:n käyttöön projektioppimisessa.
* Opettaja integroi TVT-tekniikaa opetussuunnitelmaan.
Viron mittarit opettajan TVT-pätevyydelle ovat hyvin samanlaiset kuin Suomen OPE.FI-mittarit vaikka naapurimaat ovat kehittäneet mittaristoja toisistaan tietämättä.
Virossa WebCT on uusien hinnoittelujen myötä liian kallis, joten opettajakoulutuksessa käytetään halvempia vaihtoehtoja kuten Yahoon keskusteluryhmiä. Ystävyys-yliopistojen kanssa tehdään yhteistyötä ja kursseja voi ottaa puolin ja toisin.
Mart Laanpere totesi, että PowerPointin lineaarinen esitysmuoto heikentää hänen ajattelutapaansa: se sitouttaa liiaksi lineaariseen sisällysluetteloon. Postmoderni maailmahan vihaa lineaarisuutta.
Hyviä linkkejä Viron koulumaailmaan ovat http://www.net.ee sekä http://www.koolielu.ee .
Symposium Portfolios and Collaborative Knowledge Building in ICT-oriented Teacher Education
Olga Dysthe Bergenin yliopistosta Norjasta kuvasi eri tyyppisiä portfolioita:
* Yksinkertaisessa portfoliossa kaikista tehtävistä ja reflektioista kootaan portfolio, joka arvioidaan
* Monimutkaisessa portfoliossa tehtävistä ja reflektioista muodostetaan työskentelyportfolio, josta opiskelijat valitsevat esitettävnä portfolion ja tämä arvioidaan.
Portfolioita voidaan käyttää sekä top-down- että bottom-up-tyyleillä. Oppiminen on sosiaalista ja portfolio toimii kommunikoinnin välineenä.
Line Wittek Oslon yliopistosta Norjasta kertoi, miten opiskelijat jakavat keskenään kirjoituksiaan ja keskustelevat niistä. Verkon avulla oppimisprosessi tulee näkyväksi. Portfolio voi muuttaa oppimistapoja. Oppijat sanovat, että tämän kaltaisessa opiskelussa he joutuvat tekemään enemmän kuin perinteisessä, mutta se on sen arvoista.
Keskustelussa todettiin, että portfoliota voidaan käyttää arvioinnin välineenä kokeen sijaan mutta myös oppimisvälineenä.
Knut Steinar Engelsen Stord/Haugesundin yliopistosta Norjasta kertoi tietokantadialogeista. Lasten käyttäytymistä voidaan seurata, jolloin tiedot tallentuvat tietokantaan ja voidaan sieltä analysoida. Opiskelijat voivat laatia omat verkkosivunsa, joilta linkit johtavat heidän kirjoittamiinsa, tietokantaan tallennettuihin teksteihin.
Tietokannan avulla voidaan myös rakentaa silta todellisen ja virtuaalisen maiseman välille.
Hildegunn Otnes Vestfoldin korkeakoulusta Norjasta kuvasi, miten hän on käyttänyt portfolioita oppimis- ja arviointivälineinä. Digitaaliset portfoliot ovat läpinäkyviä ja avoimia muille oppijoille. Hypertekstin integroitujen pointtereiden avulla portfoliot voidaan linkittää keskenään. Aivoriihi toimii perinteiseen tapaan mustalla taululla.
Keskustelussa todettiin, että suljetussa ympäristössä hypertekstin mahdollisuudet olisivat rajallisemmat kuin avoimessa webissä. Siksi portfoliot ovat avoinna kaikille. Oppijat päättävät itse, mitä asioita vievät portfolioonsa. Digitaalisessa tekstissä on toki vaaransa: joku voi varastaa toisen tekstiä.
Sivu päivitetty 23.08.2004
Eija Kalliala

ICT Ladies seminaariristeily Tallinnaan 4.12.2003
Hetkyn ICT Leidien seminaariristeily oli täynnä ohjelmaa. Heti brunssin jälkeen siirryimme kokoustilaan, jossa Hanna Autio Oracle Finlandilta kertoi meille, mihin IT-maailma on menossa. Esitystä siivitti ikkunasta näkyvä meri ja vähitellen esiin nouseva Tallinnan ranta ja siluetti. Tarkkaavaisuutemme herpaantui vasta, kun Ekerön m/s Nordlandia oli kiinnittynyt Tallinnan satamaan ja maihinnousu alkanut.
Satamasta jatkoimme bussilla suoraan TietoEnatorille, missä johtaja Rene Jakobson valotti meille IT-yrityksen asemaa Tallinnassa.
Mihin IT-maailma on menossa?
Hanna Aution esityksen taikasanoja olivat grid (hila), consolidation (keskittäminen), database (tietokanta), application server (sovelluspalvelin) ja collaboration (ryhmätyö).
Grid on Internetin jälkeen seuraava suuri tekniikka. Uusissa sovelluksissa käyttöliittymä on Webissä, mutta varsinainen laskenta Gridissä. Grid on lähtenyt liikkeelle tutkimushankkeena ja sen yleistyminen odottaa tiedonsiirron hintojen laskua. Tietoturvalle Grid asettaa entistä suuremmat haasteet.
Uusissa arkkitehtuureissa tiedot eli tietokannat ja tiedostot keskitetään, samoin sovellukset ja laskenta. Parikymmentä vuotta sitten kaikki sovellukset oli keskitetty suurkoneille; nyt ollaan siis parinkymmenen hajautusvuoden jälkeen palaamassa takaisin keskitettyyn arkkitehtuuriin, jolla saavutetaan tiedon eheys ja globaali tasa-arvo.
Tietokanta on kehittymässä itseään korjaavaksi (Self-Managing Database). Tietokannanhoitaja saa jatkossa nukkua yönsä, kun hänen ei tarvitse öisin käynnistellä tietokantoja korjaavia skriptejä. Hän voi keskittyä monitorointiin ja suunnitteluun.
Mitä suomalainen IT-yritys tekee Tallinnassa?
Tallinnan TietoEnatorin johtaja Rene Jakobson painotti henkilöstön jatkuvaa kehittymistä ja tietämyksen jakamista. IT-osaaminen ja ohjelmointitaito oli Virossa hyvää jo 1980-luvulla. Siihen ehkä vaikutti osaltaan vanha konekanta, jonka kanssa piti tulla toimeen. TietoEnatorilla on oma e-Akatemia, jossa työntekijät voivat verkko-opiskella. Kun uusia työntekijöitä palkataan, näiltä ei kysytä, mitä he osaavat vaan miten he haluavat kehittyä, mitkä ovat heidän tavoitteensa ja miten hyvin he pystyvät työskentelemään ryhmässä.Viime vuonna TietoEnator saavutti viihtyisimmän työpaikan kilpailussa kuudennen sijan.
Virossa ohjelmoijien palkkahaitari on suuri, parhaat saavat kolme ja puoli kertaa niin suuren kuukausipalkan kuin vasta valmistuneet, mutta ohjelmoijien suorituskyvyn haarukka on vielä suurempi. Vuosittain käytetään lisäksi 500 kruunua henkilöä kohti virkistystoimintaan kuten liikuntaharrastusten tukemiseen. Virossa it-ammattilaisten palkat ovat kuitenkin vain kolmannes Suomen palkoista. Kustannustason ero näkyy myös valmistuotteissa: Suomen TietoEnatorin valmistuotteet ovat liian kalliita Viron markkinoilla.
Virossa kilpailu on kovaa ja it-alalla on monia pieniä yrityksiä, osa nopeasti nousevia ja sammuvia. Tarjouskilpailuissa tarjouspyynnön valmistelemiselle varataan usein vain pari viikkoa aikaa, mikä on liian vähän vastuulliselle yritykselle kunnollisen tarjouspyynnön tekemiseen niin, että tarjouksen aikatauluista ja resursseista voidaan pitää kiinni.
TietoEnator on tehnyt tietojärjestelmiä mm. Tallinnan kaupungille ja Viron parlamentille. Yksi Viron suurimmista it-määrittelyhankkeista on juuri käynnistynyt Tarton Yliopiston Klinikalle. Alunperin ajatuksena oli sähköisen sairaskertomuksen kehittäminen, mutta sitä on laajennettu ulkoisiin ja sisäisiin sidosryhmiin.
Virossa sähköinen henkilökortti (IT-kortti) otettiin käyttöön vuonna 2002. Se maksaa 250 kruunua ja korvaa passin henkilöllisyystodistuksena maan sisällä. IT-kortit eivät kuitenkaan ole yleistyneet odotetulla vauhdilla. Jotta kansalainen voisi käyttää niitä sähköisessä asioinnissa, hänen pitäisi hankkia kortin lisäksi myös lukulaite ja tarvittava ohjelmisto. Tallinnassa on meneillään julkisen liikenteen hanke, jossa Tallinnassa asuva saisi matkustaa edullisemmin kuin lähikunnista tulevat. Asumiskunta voidaan todistaa IT-kortilla.
It-alan ammattilaisena Rene Jakobson näkee IT-kortin mahdollisuudet: nykyisistä lompakkoa pullistelevista etu- ja jäsenkorteista voisi päästä eroon yhdellä IT-kortilla, joka kertoisi haltijansa tiedot. Kun tietoja verrattaisiin eri sovellusten tietokantoihin, voitaisiin heti nähdä, mihin etuihin ja alennuksiin kortin haltija olisi oikeutettu.
Sivu päivitetty 09.12.2003
Eija Kalliala

IT-ratkaisut – seminaaritapahtuma keskisuurille yrityksille
Helsingin Messukeskus 8.-9.10.03
Muistiinpanot teki Eija Kalliala
15.00 Verkkolasku valmiina – myös pk-yrityksille!
Ilkka Harjula, konsultti TietoEnator Oyj
Ilkka Harjula esitteli TietoEnatorin verkkolaskuhotellia, jonka kautta laskut voidaan eri muodoissa toimittaa perille asiakkaille ja pankkeihin. Hän perusteli konseptia sillä, että yhä useammat pk-yritykset haluaisivat nopeuttaa laskujen kiertoa ja päästä eroon papereista verkkolaskujen avulla. Monilla yrityksillä toimittajan valintakriteerinä on kyky tuottaa lasku verkossa.
Verkkolasku on ajankohtainen aihe: siitä oli juttu tuoreessa ITviikossa. Helsingin kauppakamarin julkaisussa 03, ”Selvitys pk-yritysten tietotekniikan ja sähköisen liiketoiminnan tarpeista” käsitellään myös verkkolaskua. Tieken selvityksen mukaan vuonna 2002 noin 3 % yritysten välisistä laskuista oli verkkolaskuja.
15.30 Sähköisen asioinnin tehostaminen, case Tilauspalvelu
Kai Taka-aho, myyntipäällikkö, 2ndhead Oy
2ndhead on Sanoma-konserniin kuuluva yritys, joka on keskittynyt internetin, mobiilin median ja digitv:n ratkaisuihin. Aiemmin yritys on tuottanut mobiiliportaaleja.
Tutkimusten mukaan 1,5 miljoonaa suomalaista käyttää internetiä viikoittain. Digitv on yli 110 000 suomalaisessa kodissa. Tämä tarkoittaa vain 5 %:a kotitalouksista, mutta viime helmikuussa digitv oli vain 2,5 %:ssa suomalaisista kotitalouksista, joten trendi on selkeä. Osa digitv-vastaanottimista tosin on sellaisia, joiden kautta sähköistä asiointia ei vielä voi hoitaa.
Organisaation markkinointiin ja tiedotukseen verkko tuo selvää lisäarvoa. Painettu kuvasto vanhenee, se on itse asiassa vanha heti kun se on painettu; verkossa kuvasto pysyy ajan tasalla. Verkossa voidaan esittää lisätietoja ja sen kautta tuotevertailu on vaivatonta.
Asiakaspalvelu on yleensä yrityksessä kuormitetuin ja kustannuksiltaan suuri. Kun verkkopalvelu pystyy auttamaan tässä, niin sen merkitys ei ole vähäinen. Tiedotuksesta osa on internetissä ja täsmätiedotuksen voi hoitaa tekstiviestein. Asiakkaan kannalta verkkopalvelun yksi etu on joustavuus: kaikkia asioita ei tarvitse ehtiä hoitamaan virka-aikana vaan asiointia voi jatkaa illalla verkossa. Myös tilauksen seuranta esim. autokaupassa on verkon kautta vaivatonta.
Mobiili päätelaite on aina mukana. Lehtiä tilataan jonkin verran jopa tekstiviestein, mikä tuntui aluksi yllättävältä. Bussipysäkeillä on mainoksia ja niissä ohjeet, miten lehti tilataan tekstiviestin avulla. Kun mainos tulee oikealla hetkellä, päätöksenteko on nopeaa.
Kai Taka-aho esitti muutaman teesin verkkopalvelun suunnittelua ja toteutusta varten:
* Tarjoa useita kanavia, joista asiakas voi valita.
* Selvitä, mitä asiakas haluaa.
* Ota mukaan omat asiakasrajapinnassa työskentelevät henkilösi.
* Luokittele verkossa tuotteet samalla tavoin kuin painetussa katalogissa (asiakkaalle tuttu konsepti).
* Tiedota asiakkaille eri kanavien mahdollisuuksista.
* Integroi järjestelmät niin, etteivät uudet kanavat aiheuta lisäkustannuksia, jotka ovat suurempia kuin niistä saatu hyöty.
* Huolehdi sisäisestä koulutuksesta: asiakaspalvelijoiden pitää osata vastata asiakkaiden kysymyksiin verkkopalvelusta.
Monikanavainen asiakaspalvelu ei ainoastaan vähennä kustannuksia.
* Verkkopalveluun rekisteröityjen tietoja voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa.
* Verkkopalvelu vapauttaa asiakaspalvelusta työvoimaa, jota voidaan käyttää esim. soittamaan asiakkaille.
* Asiakastyytyväisyys lisääntyy.
16.00 Järjestelmäarkkitehtuuri, vaatimusmäärittely ja muutossuunnittelu käyttöönotossa – onnistuneen käyttöönoton avaimia
DI Lauri Mäkelä, RAMSE Consulting Oy
Lauri Mäkelällä on kymmenien vuosien kokemus järjestelmäkehitystyöstä. 1990-puolivälissä siirryttiin räätälöidyistä järjestelmistä parametrein ohjattaviin vakiotuotteisiin. Vähitellen on kuitenkin huomattu, että amerikkalaiset best-practices, joihin parametrit on istutettu, eivät aina toimi suomalaisissa yrityksissä. Niinpä nyt tavoitteena on mahdollistaa omien työnkulkujen ja tietokantojen muokkaus vakiotuotteissa.
Kun organisaatio tekee tarjouspyynnön uuden järjestelmän kehittämisestä, sen pitää pohjautua organisaation omaan vaatimusten määrittelyyn. Kehitystä ei tapahdu, jos toiminta ei tavoitetilassa muutu. Tämä edellyttää tietoista muutostenhallintaa.
Esityksestä on erinomaiset kalvot IT-ratkaisut-seminaarin verkkopalvelussa torstain tietoiskujen kohdalla.
Sivu päivitetty 10.10.2003
Eija Kalliala

Miten IT-kouluttajat ottavat huomioon tietoturvan?
IT-kouluttajien jäsentilaisuus TietoEnatorilla 17.9.2003
Muistiinpanot jäsentilaisuudesta laati Eija Kalliala
Riitta Alkula TietoEnatorilta aloitti esityksensä viittaamalla tietoturvan kolmen h:n periaatteeseen: tietoturva ei ole helppoa, hauskaa eikä halpaa.
Tieto on omaisuutta. Omasta kodistaan voi tehdä tietoturva-analyysin ja sen jälkeen päättää, tilaako Securitakselta paketin vai luottaako naapuriin. Talo on konkreettinen, tieto aineeton. Tietojärjestelmien pitäisi olla niin helppokäyttöisiä, ettei tietoa tärvellä vahingossa.
Tietoturvallisuus on tietojen ym. suojaamista riskien hallitsemiseksi. Sen avulla halutaan varmistaa tiedon luottamuksellisuus, eheys ja käytettävyys. Tietoturvan hyöty on yritystoiminnan jatkuvuuden turvaaminen kustannustehokkaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että pakolliset vaatimukset täytetään ja kustannuksia pyritään minimoimaan.
Tietoisuus tietoturvariskeistä on lisääntynyt, kun lehdissä kerrotaan, miten isojenkin yritysten tietoturva pettää. Yritysjohto ottaa tietoturvan vakavasti, ettei itse joutuisi iltapäivälehtien otsikoihin. Silti yrityksissä riskien kartoitus on yhä puutteellista, samoin tietoturvasuunnitelmien laadinta ja niiden jatkuvuuden hallinta. Tietoturvaa ei nähdä osana yrityksen normaalia toimintaa ja laatua.
Esimerkkejä tietoturvariskeistä ovat lähiverkon kuunteleminen ja salaamattomien tietojen lukeminen, ylläpitovirheet ja virukset, mutta myös ADSL-yhteys ilman palomuuria, bussissa työasioista puhuminen kännykällä sekä yksinkertaiset salasanat kuten ”moi”. Arkipäivän tietoturvauhkista esimerkkinä on käsilaukkuvaras, joka soittaa poliisina uhrille, kertoo käsilaukun luottokortteineen löytyneen ja kysyy luottokortin pin-koodia, jotta voidaan varmistaa, että löytynyt käsilaukku kuuluu varkauden uhrille.
Paras tapa suojautua tietoturvariskeiltä on henkilöstön koulutus!
Salasana on kuin hammasharja: sitä pitää vaihtaa säännöllisesti eikä sitä saa jakaa muiden kanssa. Salasanan pituuden pitäisi olla yli 13 merkkiä ja sen pitäisi olla sellainen, jota ei löydy sanakirjoista. Sen pitäisi kuitenkin olla helppo muistaa. Tässä auttaisivat salalauseet, jotka ovat helpompia muistaa kuin merkityksettömät merkkiyhdistelmät.
Verkkoliikenteen seuraamista (sniffing) voidaan käyttää verkko-ongelmien ratkaisuun, mutta myös salakuunteluun. Verkossa liikkuvat paketit näkyvät selväkielisinä ja kuuntelun huomaaminen on vaikeaa. WLAN sellaisenaan ei ole turvallinen.
VPN eli Virtual Private Network on suojattu tunneli verkon yli. Jos työaseman ääreen pääsee, niin kaikki siellä olevat tiedot ovat luettavissa.
Yksi tietoturvariski on se, että järjestelmän ylläpitäjille eli administraattoreille jätetään liian helpot salasanat, joita ei ole muutettu. Eräs yritys jätti ylläpitosalasanan pois julkistaessaan uuden palvelunsa.
Mitä virus voi tehdä? Se leviää, huijaa ja näyttää viestejä. Se tuhoaa, muuttaa ja varastaa tietoja.
Yhteenveto suojautumisesta:
* henkilöstön koulutus
* palomuuri myös kotikoneelle
* virustorjunta
* vahva salaus.
Tietoturvallisuusmalli sisältää seuraavia toimenpiteitä:
* estä
* havaitse
* reagoi
* palauta ennalleen
* päivitä.
Organisaatiossa tietoturvan hallintajärjestelmän kehittämisen pitää lähteä organisaation arvoista.
Uhka- ja riskianalyysissa vastataan seuraaviin kysymyksiin:
* Mitkä tiedot ovat tärkeitä?
* Miksi ne kiinnostaisivat ulkopuolisia?
* Keitä ne kiinnostaisivat?
* Mikä on riskin toteutumisen todennäköisyys?
* Mitkä ovat riskin toteutumisen seuraukset?
* Miten riskistä voidaan toipua?
Olennaisinta riskianalyysissa on systemaattisuus, säännöllisyys ja seuranta.
Simo Vuorinen TietoEnatorilta kertoi tietoturvasta osana ohjelmistokehitysmenetelmiä. TietoEnatorin TE Object -mallissa ohjelmistokehitys jaetaan seuraaviin vaiheisiin: määrittely, suunnittelu, toteutus, valvonta ja kehitys. Testausta ei ole erillisenä vaiheena, koska se liittyy jokaiseen vaiheeseen..
Tietojärjestelmät pitää suojata 1.12.2004 mennessä, todetaan laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Tämä tarkoittaa laitteiden, kuljetusmedian ja tiedon suojaamista.
Tietoverkkojen mukanaan tuoma uusi palvelumalli on synnyttänyt uudenlaisia tarpeita tietoturvalle. Internet on räjäyttänyt keskustelun tietoturvasta. Nyt ei enää riitä, että osaa koodata: pitää osata koodata turvallisesti.
Erään tutkimuksen mukaan 56 % kyselyyn vastanneista myöntää joutuneensa luvattoman käytön kohteeksi. Näistä peräti 80 % on sisäistä käyttöä, mikä tarkoittaa sitä, että luvaton käyttö on tapahtunut luvallisella tunnuksella ja salasanalla.
Tietoturva-arkkitehtuuri on tekninen näkymä organisaation tietoturvastandardeihin ja menettelyihin. Vaikutusanalyysi on osa riskianalyysia.
Nykytilan määrityksessä lähdetään olemassa olevasta tietoturvasäännöstöstä ja tietoturva-arkkitehtuurista ja laaditaan nykytilan riskianalyysi. Sen jälkeen laaditaan tavoitejärjestelmän tietoturvan hallintasuunnitelma, joka sisältää riskit, niiden vaikutukset, luokitukset ja vastuut. Tätä ei nykyisin tarvitse enää perustella suurille yrityksille: niille se on itsestään selvyys ja ehdottoman tärkeä asia.
Määritysvaiheessa tarkennetaan tietoturvan hallintasuunnitelmaa ja riskianalyysia.
Suunnitteluvaiheessa kuvaan astuvat tietoturvasäännöstö ja tekniikka. Näistä esimerkkeinä ovat ssl-tekniikka ja digitaaliset allekirjoitukset.
Toteutusvaiheessa tietoturva-arkkitehtuuri toteutetaan ja testataan esim. penetraatiotestillä. Ohjelmoinnin pitää olla tietoturvasuuntautunutta. Simo Vuorinen sanoi, että hänen mielestään Internetin päivinä ei kannattaisi pitää yhtään ohjelmointikurssia ilman, että tietoturvan merkitys otetaan huomioon.
Sivu päivitetty 06.10.2003
Eija Kalliala

Mentorointi – täsmäase yksilön ja yhteisön kasvuun?
Hetkyn ITU-kerhon tilaisuus 8.9.03, Ravintola Tekniska
Muistion jäsentilaisuudesta laati Eija Kalliala
Mentorikoulutuksen johtaja Satu Öystilä Tampereen yliopistolta kertoi mentoroinnista, edullisesta ja tehokkaasta henkilöstökoulutuksen muodosta. Mentorointi on ihmisen vanhin oppimismuoto, ja sana mentori tarkoittaakin ”viisasta neuvonantajaa”. Mestari-kisällisuhde oli aikoinaan mentorointia. Mentoroinnista on olemassa opinnäytetöitä, mutta ei laajempaa tutkimusta.
Mentorointi on täsmäkoulutusta. Mentorointi vaatii johdon sitoutumisen, mentorointisopimuksen ja pelisäännöt. Mentorointi ei ole työnohjausta: se tapahtuu linjaorganisaation ulkopuolella, mutta ei saa olla irrallaan organisaation ydinprosesseista. Useimmiten mentorointi on palkaton luottamustehtävä: kulut korvataan, ei aikaa.
Mentoroinnille määritellään tavoitteet organisaatiotasolla ja kunkin parin kohdalla. Jälkimmäisessä aktorin on oltava aktiivinen. Mentoroinnin kesto on puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Mentori ja aktori tekevät kirjallisen sopimuksen, johon kirjataan myös tapaamisajat. Tapaamisten teemoja voivat olla esim. jaksaminen, työviihtyvyys ja ajanhallinta. Mentoritapaamisen kesto vaihtelee kahdesta tunnista kuuteen tuntiin. Mentori ja aktori arvioivat yhdessä mentorointiprosessinsa.
Mentorin pitää olla sosiaalisesti pätevä. Hänen pitää lempeästi kyseenalaistaa aktorin toimintoja. Tärkein taito on kuunnella ja asettua aktorin asemaan. Mentori ei saa antaa valmiiita vastauksia eikä ohjeita, hän on peili ja aktori tekee itse omat ratkaisunsa. Mentorointiin kuuluu avoimuus, mutta se ei tarkoita, että tarvitsisi kertoa kaikkia henkilökohtaisia asioitaan. Mentoroinnissa on kyse verkostojen muodostamisesta ja hiljaisen tiedon siirtämisestä. Siinä voi toteutua Mezirowin esittämä ajatus perspektiivinmuutoksesta.
Miksi mentorointi epäonnistuu? Selitykset eivät kerro totuutta. ”Ajan puute” on selitys kaikelle sille, mille ei ole aikaa. ”Henkilökemia” tarkoittaa ihmisten erilaisuutta, erilaisia tapoja toimia.
Ryhmämentoroinnissa mentor käynnistää ryhmäprosessin, jossa vertiset toimivat. Tässä tilanteessa mentorin pitää hallita hyvät vuorovaikutustavat, ryhmädynamiikka ja roolit. Hänen pitää ymmärtää, mitä ryhmässä merkitsee dominoiva ihminen ja hiljainen; hänen pitää havaita, kuka ahdistuu dominoivuudesta. Mentor voi tuoda esiin oman elämänsä ja kertoa tarinoita.
Henkilöstöpäällikkö Eero Mäkelä JP-Suunnittelu Oy:stä kertoi kokemuksia mentoroinnista asiantuntijaorganisaatiossa, Jaakko Pöyry Groupissa, jossa hän oli työskennellyt vuodesta 1975 lähtien. Mentoroinnin pilotointi Pöyryllä alkoi keväällä 2002. Kaikki mentorit ja aktorit koottiin yhteen ja ylin johto tuli kertomaan olevansa tämän takana. Mentoroinnin ideana oli tiedon, myös hiljaisen tiedon, siirto senioreilta junioreille. Mentori voi ottaa aktorin mukaan asiakastilaisuuteen, jossa tämä konkreettisesti näkee, miten toimitaan. Vastaavan asian dokumentointi voisi olla vaikeaa.
Mentoroinnin kokonaiskeso oli vähintään vuosi ja lyhyitä, kahdesta kolmeen tuntiin kestäviä tapaamisia oli kerran kuussa. Perinteisessä koulutustilaisuudessa aktori voi olla hiljaa, mutta ei mentoritapaamisessa. Mentorointi tapahtui työajalla.
Toimintamalli sitoutti henkilöt yhtiöön. Mentoreille saattoi joskus olla vaikeaa selittää, mitä henkilökohtaista hyötyä hän toiminnasta sai, mutta aktorille hyödyn osoittamisessa ei ollut ongelmia. Useimmat mentorit kokivat valintansa mentoriksi yhtiön luottamuksenosoituksena ja arvostuksena omalle työlleen. Entä miten mentori saatiin välittämään osaamisensa aktorille? Eräs heistä sanoi muiden puolesta: ”Me olemme jo sen ikäisiä kavereita, ettei meidän enää tarvitse pantata tietoa.”
Mentorointiin ei sovi arka, ujo ja hiljainen aktori, ei myöskään liian itsevarma mentori.
Mentorointi vaatii ulkopuolisen seurannan ja valvonnan, jonkun joka kysyy, onko tapaamisia ollut ja mistä niissä on keskusteltu. Mentorointiin osallistuneet totesivat, että kahden tunnin tapaaminen oli aivan liian lyhyt.
Lopuksi Eero Mäkelä arvioi pilotoinnista saatuja kokemuksia. Hän uskoi, että mentorointia käytetään Pöyryllä henkilöstön kehittämiseen jatkossakin, vaikka jotkin asiat ehkä tehtäisiinkin pilotista opitun perusteella toisin. Olisi hyvä, jos mentori ja aktori olisivat samassa projektissa ja heillä olisi yhteistä aikaa.
Sivu päivitetty 01.10.2003
Eija Kalliala

Turvallinen ja skaalautuva sähköposti
F-Secure 25.9.2003
Muistion seminaarin annista laati Eija Kalliala
Juha-Matti Heljaste F-Securelta kertoi vauhdikkaasti viruksista. Vuosi 2001, jolloin Nimda riehui, oli pahin, mutta nyt taidetaan mennä jo siitä ohitse. Slammeri kävi netin 15 minuutissa lävitse, josta seurasi, että Internet hidastui globaalisesti 30 %, Etelä-Korea, jolla on maailman paras ADSL, ja Slovenia, jolla on heikoin yhteys ulos, olivat käytännöllisesti katsoen motissa, Italian Postilaitoksen tietojärjestelmät olivat nurin, samoin Bank of American pankkiautomaatit ja Yhdysvaltojen Seattlen aluehälytyskeskus oli nurin 14 tunnin ajan.
Yleensä virukset lasketaan liikkeelle silloin, kun Suomessa on lauantai. Yhdysvalloissa perjantain työpäivä on juuri päättymässä ja henkilöstö lähdössä viettämään perjantai-iltaa, muualla maailmassa perjantai-iltaa on jo pitkällä ja jossain ollaan siitä toipumassa lauantaiaamuna. Siis juuri kukaan ei ole tuolla hetkellä töissä.
Lovsan sisältää koodinpätkän, joka avautuu sanoiksi: ”Billy Gates, why do you make this possible? Stop making money and fix your software.”
Tietoturvapäivitysten ajaminen on tärkeää. Internetin infrastruktuuri on peräisin 1960-luvun Arpanetistä. Silloin tietoturvaa ei tarvittu, kun kaikki suljettuun verkkoon liittyjät tunnettiin.
Oliko Yhdysvaltojen sähkökatko 14.8.03 viruksen syytä? Tutkijat eivät sitä myönnä. Mutta ilman MSBlast-virusta sähkökatkoa ei ehkä olisi tullut: virus tukki sähköverkon valvontajärjestelmät niin, että ne eivät huomanneet ajoissa, mitä oli tapahtumassa.
Yhteenvetona Juha-Matti Heljaste totesi, että tietoturvaongelmia aiheuttavat
* päivittämättömät järjestelmät
* suojaamattomat kanavat
* uusien haittaohjelmien leviäminen nopeasti
* ei-toivottujen sovellusten käyttö.
Kalle Reunanen kertoi Unisysin konseptin saada IT samaan suuntaan yrityksen tavoitteiden kanssa. Hän suositteli konsolidointia ja yhden ison palvelimen järjestelmää. ”Keskitetty tietojenkäsittely on tulossa takaisin”, hän visioi.
Antti Kirmanen Microsoftilta kertoi, että sähköpostia käytetään jo nyt enemmän kuin puhelinta. Tutkimusten mukaan 80 %:lle ihmisistä sähköposti on tärkein kommunikointiväline. Sähköpostiin ja kalenteriin pitää siis päästä käsiksi joka paikasta. Tähän MS tarjoaa HTML- ja WAP-pohjaisia järjestelmiä. Kannettavalla puhelimella luettavaan postiin voi vastata ääniviestillä.
MS suosittelee, että virukset torjutaan jossain jo ennen kuin ne tulevat sähköpostiin.
Roskapostin määrä kasvaa Gartnerin ennusteen mukaan 1000 % vuodessa ja saavuttaa jo ensi vuonna 50 % osuuden koko sähköpostiliikenteestä. Ferrish Researchin laskelmien mukaan roskapostin kustannukset olivat 8,9 miljardia US-dollaria vuonna 2002. Tässä laskelmassa ei ole mukana menetettyä työaikaa. Roskapostin tavoite on, että posti avataan ja jotain osoitetta klikataan. Paras tapa vastustaa roskapostia on siis jättää postit avaamatta ja osoittaa, että viesti ei ole tullut perille.
Sivu päivitetty 01.10.2003
Eija Kalliala

Valtakunnalliset virtuaaliyliopistopäivät 25.-26.3.2003
http://www.virtuaaliyliopisto.fi/
Dipoli
Suomen virtuaaliyliopiston SVY:n johtoryhmän puheenjohtaja Matti Jakobson Vaasan yliopistosta totesi, että Virtuaaliyliopiston tarkoitus on edistää virtuaalikoulutusta sekä sen infrastrukturia ja markkinointia.
Virtuaaliyliopistossa voidaan nähdä kolme roolia: edistäjä, tuottaja ja hyödyntäjä. Näihin liittyy erilaisia ongelmia.
Kuka tuottaa oppimismateriaaleja virtuaaliyliopistossa hyödynnettävään muotoon? Yliopistot tuottavat oppimonisteita ja kustantajat oppimateriaaleja oppikirjojen muodossa. Virtuaalikustantajaa ei vielä ole – eikä ole selvitetty, kenen kanssa asioidaan, jos halutaan ostaa jokin virtuaalioppimateriaali omaan käyttöön.
Hyödyntäjä olisi opettaja, joka käyttäisi virtuaaliyliopistossa muiden tuottamia tuotteita ja rakentaisi omaa opetuskokonaisuuttaan sen ympärille. Hyödyntäjiä on vielä vähän. Kun oppikirjoja myydään, ostaja on opiskelija – mutta kuka ostaa virtuaalimateriaalia?
Suomen virtuaaliyliopiston kehittämisyksikön SVYKY:n johtaja Pekka Kess esitti katsauksen yliopistojen tieto- ja viestintätekniikan strategioihin.
* Visioiden mukaan virtuaaliyliopistolla olisi laadukkaat ja eettiset tuotteet käytössään vuonna 2005.
* Tavoitteina strategioissa mainitaan mm. omien vahvuuksien hyödyntäminen, yhteistyön ja kansainvälisyyden vahvistaminen sekä kustannussäästöt pitkällä aikavälillä.
* Kehittämistuloksista ja hyvistä käytännöistä tiedottaminen on erittäin tärkeää.
* Alueelliseen yhteistyöhön, jossa on mukana myös ammattikorkeakouluja ja muita toimijoita, panostetaan.
* Yliopistojen työ on tutkimusta, opetusta ja hallintoa, ei informaatiotekniikkaa.
* Toimenpiteinä strategian toteuttamiseksi mainitaan opettajien ja opiskelijoiden koulutus.
Sari Söderlund Turun kauppakorkeakoulusta määritteli yliopistojen tehtäväksi vastuun ottamisen tulevien sukupolvien ajattelun kehittymisestä.
Kehittämisen pitäisi olla hauskaa eikä strategia saisi olla kirosana. Kun päästään kehittymisen flow-tasolle, yksityiskohdat ratkeavat itsestään.
Visio ei saisi tulla ylhäältä käskynä annettuna vaan kaikkien pitäisi päästä mukaan sen luomiseen. Tähän liittyvänä esimerkkinä Sari Söderlund kertoi kaupungin hallinnon ihmisistä, jotka oli komennettu käynnistämään EU-hankkeita, mutta kukaan ei ollut kertonut heille, miksi kaupungin pitäisi kansainvälistyä.
Jos yliopisto olisi tunteva ja tahtova olio, voisimme kysyä: Mitä yliopisto haluaa? Millaisia tarinoita se kertoo? Millaista elämäntapaa se tarjoaa? Mikä rooli verkostoilla on tässä kehityksessä?
Virtuaaliyliopistostrategioista voidaan todeta:
* niissä on visioita – ei visionäärisyyttä
* niissä on yksityiskohtia – ei kokonaisuutta
* niissä on toimijoita – ei toimijoiden välisiä suhteita
* niissä on arvoja – ei arvojen välisiä kytköksiä.
Yliopistojen tavoitteena on verkostoituminen. Tilannetta voidaan havainnollistaa maastokartta-metaforalla.
Kauko Hämäläinen on ollut muutaman kuukauden Helsingin yliopistossa ja löytänyt jo parikymmentä strategiaa. Hän totesi, että yliopistoissa on vuosisatoja selvitty ilman strategioita ja että autonomia lienee käytännössä sitä, että jokainen professori tekee mitä tahtoo.
Muutoksen edellytyksiä ovat johdon sitoutuminen, josta seuraa riittävä resurssointi ja koulutuksen järjestäminen. Tyypillinen työaika huippututkimuksella lienee puolenyön molemmin puolin, kun tutkijoiden päivät muuten kuluvat kokouksissa.
Strategialla on hyötykautensa: sitä maistellaan niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja heitetään sitten pois – kuten purukumi. Merkittävät muutokset vaativat kuitenkin kaksi tai kolme vuotta aikaa.
Mistä strategioiden mittareihin on saatu lukumäärät? Strategiassa sanotaan, että kolmasosa opinnoista toteutetaan monipuolisena verkko-opetuksena tulevaisuudessa, mutta missään ei perustella, miksi juuri kolmasosa – eikä 5 % tai 50 %.
Istunnon lopuksi puhujat kokoontuivat Oulun yliopiston Juha Pohjosen vetämään paneeliin vastaamaan yleisön esittämiin kysymyksiin.
* Mihin rahat pitäisi suunnata? Esimerkiksi opiskelijatietojen yhtenäiseen ylläpitoon, vastasi Pekka Kess.
* Kansainvälisten verkostojen avulla esim. 12 huippuyliopistoa voisi panostaa henkilöstönsä verkkokouluttamiseen, kertoi Kauko Hämäläinen.
* Olisiko home- tai hiivasieni kuvaavampi metafora yliopiston kehittymiselle kuin ajatteleva ihminen? kysyttiin yleisön joukosta.
* Olemmeko tuottamassa oppimateriaalia vai opetusta? Onko 80 euroa suositushinta? kysyttiin myös.
Juha Pohjonen kiteytti lopuksi verkko-opetuksen kehityksen aikakaudet:
* rautakausi
* yksittäisten projektien kausi
* opettajien koulutuksen kausi
* strategiakausi, päättyi vuoden 2002 lopussa
* verkottumisen kausi, se on nyt!
Verkko-oppimisen arviointimenetelmiä
Tiina Pyrstöjärvi Kuopion yliopistosta kertoi jatkuvasta arviosta verkko-opintojen tukena. Hän kuvasi esimerkkinä oman kurssinsa askeleet ja niihin liittyvät arvioinnit.
Arviointi on opiskelijalähtöistä, tukee oppimisprosessia ja näyttää osaamisen kehittymisen. Itsearviointi ja vertaisarviointi vapauttaa opettajan resursseja ja saa aikaan yhteisöllisyyttä verkossa. Arvioinnin oikea-aikaisuus on tärkeää: opiskelija saa arvioinnin silloin kun tarvitsee tiedon, onko menossa oikeaan suuntaan. Arvioinnin pitää olla todellista ja mielellään monimuotoista. Arviointikriteerit pitää esittää selkeästi.
Leena Kuurre Oulun yliopistosta kertoi arviointikeskustelusta verkossa. Hänen yhteisölliset kurssinsa eivät käytä valmiita materiaaleja vaan kaikki materiaali syntyy kurssin aikana opiskelijoiden yhdessä työskentelyn tuloksena. Arviointi on laadullista tutkimusta: opettajan pitää antaa aineiston yllättää itsensä. Mielipide on usein sosiaalisesti konstruoitu: samalla ihmisellä voi olla eri ympäristöissä erilainen mielipide asioista. Hiljaisuuskin on merkityksellinen.
Veli-Pekka Lifländer EVTEKistä korosti verkkokurssien luonnetta: opettajan ei tarvitse olla niin aktiivinen kuin perinteisillä kursseilla, eikä kaiken viisauden tarvitse kulkea opettajan pään lävitse. 200 opiskelijan Tietojenkäsittelyn perusteet -kurssilla tehtävät arvioidaan vain hyväksytty-hylätty-tasolla. Opiskelijat näyttävät tehtävät laboratoriossa opettajalle, joka antaa arvionsa välittömästi. Opiskelija voi tarvittaessa samantien korjata puutteet tehtävästään. Jos kurssi olisi aidosti verkossa, eivät näin suuret volyymit olisi mahdollisia.
Veli-Pekka Lifländer näytti opiskelijoiden arviointitaulukon, joka on salasanalla suojattu ja Excelistä print screen- toiminnolla siirretty verkkoon. Tästä on se hyvä puoli, ettei käyttäjän tarvitse ihmetellä, millä Excelin versiolla taulukko aukeaisi. Sähköpostilinkissä on valmiina paitsi osoite myös viestin otsikko, joten opettaja näkee heti sähköpostin saapuessa, miltä kurssilta viesti tulee.
Veli-Pekka Lifländerin kursseilla on karttuvan tiedon idea: kaikkien edellisten opiskelijaryhmien työt ovat verkossa näkyvissä. Samoin arviointiperusteet ovat näkyvissä: opiskelijat tietävät, mihin asioihin opettaja kiinnittää huomiota.
Paneelikeskustelussa Veli-Pekka Lifländer korosti, ettei ole olemassa sisällöstä riippumatonta pedagogista viisautta. Inkeri Laaksonen Tekniseltä korkeakoululta, joka kertoi SWOT-analyysista itsearvioinnin välineenä, totesi, että verkko-opetus ei saa olla ristiriidassa opettajan oman pedagogisen ajattelun kanssa.
Keskiviikon aamupäiväesitykset
Janne Sariola Helsingin yliopistolta kertoi yliopistojen videoteknologian määrittely- ja verkostohankkeesta. Selvityksessä tarkastellaan internet-tekniikkaa käyttävää videoneuvottelutekniikkaa. Tähän liittyy kahden tai monenvälinen neuvottelu sekä yksisuuntainen streaming-tekniikka. Käyttötapoina ovat opetus, hallinto, tiedotus ja tutkimus. Pahimmillaan tekniikka tarjoaa puhuvan pään, parhaimmillaan elämyksellisen kokonaisuuden. Videoneuvotteluja voidaan tallentaa palvelimelle, ja videopätkiä voidaan käyttää oppimateriaalien osina.
1990-luku oli ISDN-tekniikan aikakautta, 2000-luvulla käytetään siltoja ja ip-tekniikkaa. Funetin rooli on tässä keskeinen. Ensimmäiset streaming-tyyppiset verkkolähetykset alkoivat 1990-luvun lopulla, mutta paljon lähetettiin myös audiona.
Standardointi on edennyt niin, että verkostohankkeet ovat jo ottaneet ip-videoneuvottelut käyttöön. Teknistä tukea saadaan CSC:n kooordinoimalta yhteistyöryhmältä.
Osaamista siis on, mutta miten se tehdään? Opettaja tarvitsee teknisen ja pedagogisen tuen yhdessä, ei erikseen. Uusia innovatiivisia videoneuvottelujen käyttötapoja ei juurikaan ole löytynyt: pelkkä luento kauas ei ole innovatiivista.
Yliopistolla on 160 ryhmäopetuslaitetta. Saatavuus on siis kasvanut, samoin tekninen taso, esim. äänen laatu on parantunut ISDN-aikoihin verrattuna. Ongelmana on, että ip-teknologia ei edelleenkään ole täysin luotettavaa. Runkoverkko ja palomuurit tuovat myös omat ongelmansa. Tiivistä valtakunnallista yhteistyötä tarvitaan.
Janne Sariola kertoi myös mobiiliteknologioista, mutta yleisö suhtautui tähän jonkin verran kriittisesti ja kaipasi konkreettisuutta. Kysyttiin, mikä on ongelma, joka mobiilisuudella ratkaistaan sekä todettiin, että liikkuvuus ja langattomuus eivät ole sama asia.
Mikael Linden CSC:ltä kertoi HAKA-projektista ja verkkoasioinnista. Verkkoasiointeja ovat esim. tenttiin ilmoittautuminen, opintojen ohjaus sekä tehtävien lähettäminen sähköpostitse. Opetusministeriö julkaisi 31.1.2003 periaatteet sähköisen asioinnin toteuttamiseksi virtuaalikorkeakouluissa http://www.csc.fi/proj/hakemistot/haka/Sahkoinen_asiointi_korkeakouluissa.pdf. Tavoitteena on käyttäjän tunnistaminen yli yliopistorajojen.
Miten yksilöidä eri yliopistojen käyttäjät verkkopalveluissa, jos ei haluta joka palveluun uutta käyttäjätunnusta. Eräs tekniikka on Shibboleth, toinen LDAP.
Yliopistojen pitää sopia:
* skeemasta eli sopivuusattribuuteista: mitä opiskelijalla eri tilanteissa tarkoitetaan ja miten kaimat erotetaan toisistaan
* protokollasta: Shibboleth mahdollistaa sen, että kotiyliopisto vastaa autentikoinnista eikä salasanaa tarvitse luovuttaa toiselle ja tätä pidetään tietoturvan kannalta hyvänä asiana
* luottamuksesta: kotiyliopistot pitävät tietonsa ajan tasalla niin, että valmistuneen opiskelijan käyttäjätunnus suljetaan välittömästi..
Opettaja verkko-opetushankkeen toteuttajana
Marja-Leena Hyvärinen Kuopion yliopistosta kertoi integroidusta opetuksesta, jonka valmisteluun opettaja keskittyi parin kuukauden ajan. Ilman tukipalveluita verkkokurssi ei olisi hallinnassa. Kolme henkilöä auttaa opettajia pedagogiikassa ja tekniikassa sekä visuaalisessa suunnittelussa.
Kristiina Harenko Borenius & Kemppiseltä vastaili kysymyksiimme verkkomateriaalin tekijänoikeuksista. Lähtökohtana on, että tekijä määrää kaikesta luomaansa materiaaliin liittyvästä. Pääsääntöisesti materiaalin käyttöön pitää kysyä lupa. Ongelmaksi voi muodostua se, mistä lupa haetaan. Kukaan ei voi myöntää enempää lupia kuin on itse ostanut.
Korkeakoulujen itsenäisessä opetus- ja tutkimustoiminnassa työskentelevien tekijänoikeudet eivät siirry työnantajalle. Laki ei anna osviittaa siihen, milloin tutkija tai opettaja toimii itsenäisesti. Lain tulkinta riippuu myös työtehtävistä, samoin siitä, miten työnantaja osallistuu rahoitukseen. Laki koskee korkeakouluja, ei ammattikorkeakouluja, joita ei ollut olemassa silloin, kun laki tuli voimaan.
Tekijä voi sallia tai kieltää aineistonsa käytön. Tämä koskee myös opinnäytetöitä, joista voidaan viedä kappale kirjastoon, mutta laajempaa jakelua, esim. verkkojulkaisua varten tarvitaan lupa: verkkojulkaisemista ei voida johtaa suoraan tieteellisestä toiminnasta. Sama koskee myös ylioppilasaineiden julkaisemista: ylioppilaskirjoituksiin osallistuminen ei vielä anna oikeutta julkaisutoimintaan, vaan aineiden julkaisemiseen pitää kysyä lupa tekijältä.
Tiedot ja ideat eivät saa tekijänoikeussuojaa. Esiin on noussut kysymys, voiko tutkimustietoja suojata tietokantasuojalainsäädännön kautta.
Opiskelijoiden tekijänoikeuksia ei voi yksipuolisesti saada oppilaitokselle. Sopimuksen pitää olla vapaaehtoinen, ei oppilaitoksen pakottama. Opiskelijan opiskelu oppilaitoksessa ei edellytä julkaisuun suostumista.
Työkaluja verkko-opetuksen ohjaukseen
Susanna Pöntinen Joensuun yliopistosta kertoi OVI- ja eHOPS-palveluista. Palveluita kehitetään edelleen ja paljon rakentavaa palautetta on saatu. Järjestelmä on tekstipohjainen ja rakentuu Lotus Notesin varaan. Liikkuvuusprojektin kanssa tehdään yhteistyötä.
Tehtävät ja harjoitukset voi tulostaa tai tallentaa portfolioon. Portfolioon voi tallentaa myös tiedostoja ja kirjanmerkkejä. OVI-palvelun tietokantaan on kerätty aiempien opiskelijoiden kokemuksia ja tarinoita, ja tätä uudet opiskelijat kiittävät.
Opiskelija voi OVI-palvelussa laatia oman HOPSinsa, valita kolmesta eri suuntautumisvaihtoehdosta, kerätä niihin sopivia kursseja, miettiä tulevaa työnkuvaa ja sen hyviä ja huonoja puolia. Kokonaissuunnittelusta edetään lukuvuosikohtaiseen suunnitteluun. Omilla avainsanoillaan opiskelija voi myös niputtaa kursseja omiksi kokonaisuuksikseen.
Päivi Virtanen, Susanna Hannus ja Esko Lehtonen Helsingin yliopistolta ja Eija Kalliala Heliasta esittelivät IQ FORMia, älykästä verkkotutoria, jonka kehittämisessä ovat mukana Helsingin yliopiston Kasvatustieteen laitos sekä Tietojenkäsittelytieteen laitos. Hanke on alkanut vuonna 2000 ja toimii yhteistyössä OVI-hankkeen kanssa; päällekkäisyyksiä ei pitäisi olla. IQ FORM jakautuu kahteen osaan, yksilöä tukevaan IQ LEARNiin ja ryhmiä tukevaan IQ TEAMiin. Järjestelmä vaatii kirjautumisen, jotta testitulokset näytettäisiin vain testit täyttäneelle opiskelijalle.
Sivu päivitetty 28.03.2003
Eija Kalliala