digimaailmaan –
onko Suomi karilla
koulutuksineen?
käytetään vanhaa
luodaan uutta, kokeillaan
ja unelmoidaan
koodi on ydin
tee sitä, mistä tykkäät
intohimolla
Haaga-Helia ja Sytyke järjestivät Mayday 2015 -tapahtuman 12.5.2015. Kohtaavatko elinkeinoelämän tarpeet ja ohjelmistotuotannon opetus ja osaaminen korkeakouluissa? Mitä tietotyössä vaaditaan ja millaista osaamista ammattikorkeakoulussa hankitaan?
Tapahtumatorin opiskelijatiimien projektirasteilta siirryimme auditorioon, jossa Minna Kivihalme Haaga-Heliasta toivotti meidät tervetulleiksi. Hän toivoi yhä enemmän oppilaitosten ja yritysten vuoropuhelua digipalveluiden kehittämisessä.
Mika Helenius Aalto-yliopistosta ja TIVIAsta julisti, että Suomi on karilla, kuten Olli Rehn on jo muutaman vuoden sanonut, vaikka olemme koulutettu ja osaava kansa. Analogisesta maailmasta siirryttiin digimaailmaan 2000-luvun taitteessa. Miksi emme huomanneet tätä Suomessa? 1980-luvulla siirryttiin jo raudasta softaan ja vuoteen 2010 mennessä Yhdysvaltain pääomainvestoinneista 35 % oli softaa.
Meiltä puuttuu kokonaisuuksien hallinta ja tasapaino eri osien välillä. Tarvitsemme bisnesosaamista, arkkitehtia ja vision rakentajaa. Kehitämmekö teollisuutta vain harrastuksen pohjalta? Tarvitsemme koodaamisen ja mallintamisen taitoa ja keskustelua, ryhmädynamiikan taitoja ja strategista osaamista. Me luomme digitaalisuuden, se ei synny itsestään.
Tarvitsemme unelmaa, kokeilua, vanhan hyödyntämistä ja uuden luomista. Tietojärjestelmät ovat strategisia aseita ja kilpailuvälineitä. Kokeilemalla löydämme ratkaisuja, jotka lisäävät asiakastyytyväisyyttä. Ohjelmistokehityksen ymmärtäminen vaatii hankkeissa mukanaoloa ja biteistä siirrytään taitoon luoda uusia asioita.
HR-asiantuntija Hilla von Essen kertoi, että Ambientiaan tullaan ensin työharjoitteluun varsinkin ammattikorkeakouluista ja jäädään sitten yritykseen. Kyse on puiden kasvattamisesta, mikä on hidas prosessi.
Oppilaitoksista odotetaan aiheesta kiinnostuneita ja oppimishaluisia hyviä tyyppejä. Miten sellaista opetetaan? Työyhteisötaitoja voi ainakin opettaa, sitä, että tervehditään päivittäin ja tullaan ryhmätöissä toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tekemällä opitaan.
Tutkinto on todennus osaamiselle, joka on saatu harrastuneisuudesta. Oppilaitos voi antaa oman laatikon ylittävän näkökulman siitä, miten tekemistä voisi parantaa.
Kesällä ei kannata palkata harjoittelijoita, koska silloin ei ole ketään heitä neuvomassa. Tiivistetysti voisi sanoa, että halutaan potentiaalinen oppija, joka osaa käyttäytyä kunnolla ja voi heittäytyä roolista toiseen.
Evolvitin toimitusjohtaja Perttu Heinosen mukaan yksi kuumimmista it-alan trendeistä on BI-osaaminen raportteineen, analytiikkoineen ja big datoineen.
Hän kertoi opiskelleensa matematiikkaa ja tietotekniikkaa. Joku asia kannattaa opetella hyvin alussa. Verkostoituminen kannattaa aloittaa jo opiskeluaikana. Miten oppilaitos voisi luoda opiskelijoille verkostoitumistilanteita?
Kannattaa hakea oman alan harjoittelupaikkoja. ICT-alan opiskelijoilla saattaa olla mielikuva yksin koodaamisesta, mutta todellisuus on jatkuvaa kommunikointia projektitiimissä ja asiakkaiden kanssa. Vastuuta pitää ottaa jo työuran alussa. Ammatti opitaan vasta töissä, mutta koulussa ja itse innostumalla voi oppia tekniikkaa. Tietokanta- ja ohjelmointiosaamista tarvitaan.
Fraktion toimitusjohtaja Jesse Peurala ja ohjelmistokehittäjä Mikko Forsström kertoivat, miten älyroskisten avulla on puolitettu roska-autojen ajomäärää. Koodi on ydin. Harrastuneisuus on sitä, että tekee jotain, mistä tykkää. He neuvoivat ammattikorkeakoulujen opiskelijoita imaisemaan kursseista perustat ja tekemään sitten sitä, mistä itse tykkäävät. Koodaamaan oppii koodaamalla. Kun hakee työpaikkaa, voi näyttää, mitä on tehnyt harrastuksekseen. Työpaikkailmoitukset löytyvät toimitusjohtajien somepäivityksistä eikä mol.fi:stä. Kysyntää on web-sovelluksilla, avoimella lähdekoodilla ja linuxilla. Fraktion perjantaipresikset ovat avoimia kaikille ja niiden striimit tallennetaan.
Onko opiskelijan kivijalka koulumaailma vai jatkuva muuttuminen? Kun asiat keksitään kahden viikon välein uudestaan, niin miten opetussuunnitelmat pysyvät perässä?
Paneeli
Ambientian toimitusjohtaja Ville Availan vetämässä paneelissa todettiin, että hyvän työntekijän ei tarvitse olla poikkeuksellisen hyvä, ei tarvitse olla rokkitähti tai rakettitieteilijä. Riittää, että työaikana työskentelee intohimoisesti. Ihmisellähän on myös perhe ja harrastukset, joille pitää myös olla aikaa. Kaverin pitää itse kulkea ovesta, mutta tiimi tukee häntä.
Miten yritykset ja oppilaitokset kohtaavat? Alumnijärjestöt voisivat luoda siltaa yritysten ja oppilaitosten välille ja yritysten työntekijät ohjata opiskelijoiden opinnäytetöitä. Koodauskinkereitä voidaan järjestää yhdessä. Kontakti yrityksen edustajien ja opiskelijoiden välillä on olennaisempaa kuin se, mitä yhdessä tehdään.
Projektityökursseille kaivataan yritystoimeksiantoja, mutta yrityksen näkökulmasta puolen vuoden kurssi on liian pitkä, tuloksia pitäisi saada nopeammin. Intensiivikursseja pitäisi olla enemmän.
Opiskelijat saavat ensimmäisen kokemuksen työelämästä usein vasta opinnäytetyövaiheessa. Pitäisikö koko opiskelusysteemiä muuttaa niin, että opiskelijat saisivat käytännön kokemusta työelämästä jo aiemmin? Kesätyöthän toisivat työelämäkokemusta, mutta niitä on niukasti softa-alalla, joka menee kiinni juhannuksena ja käynnistyy uudestaan elokuun alussa ja jolta rutiinityöt ovat kadonneet.
Rekrytoinnissa GitHub ja linkit ovat tärkeämpiä kuin perinteinen CV. Ambientia rekrytoi mielellään tutkinnon suorittaneita ja tukee työntekijöidensä valmistumista. Kilpailutustilanteissa työntekijöiden tutkinnoista saa pisteitä.
OKM:n oppilaitosrahoitus edellyttää, että opiskelijat suorittavat vuodessa vähintään 55 opintopistettä. Opiskelijoiden työharjoittelu on jaettu kahteen osaan, mutta miten se käytännössä järjestetään, jos kesätöitä ei ole? Oppilaitosten rahoitusmalli on ongelmallinen, yritysten edustajat eivät enää pääse niihin opettamaan sivutoimisesti, kun joka paikassa tuntuu olevan yt-neuvottelut ja rahat lopussa.
Perinteisten osaamiskriteereiden sijaan opiskelijoita pitäisi kannustaa yrittämiseen, innovointiin ja oikeaan asenteeseen. Tietotyöstä on tullut entistä yrittäjämäisempää. Niinpä opinnoissa ei pitäisi ennalta määritellä steppejä vaan mitata sitä, mennäänkö koko ajan eteenpäin. Opiskelija oppii oikeasti vasta työharjoittelussa.
Miten voimme ennakoida, mitä työelämässä tarvitaan viiden vuoden kuluttua? Silloinhan nyt aloittavat opiskelijat valmistuvat. Kaikki opittava pitäisi kytkeä johonkin konkreettiseen. Toisaalta, jos oppilaitos tarjoaa riittävästi yleissivistystä, niin sen varassa opiskelijan voisi olla helppo astua työskentelemään mille tahansa sektorille.
Kun opiskelijat tulevat uuteen työpaikkaan, niin ymmärtävätkö he, mitä heiltä odotetaan? Heiltä odotetaan innostusta, mutta myös poisoppimista. Yritys saattaisi rekrytoida mieluummin vastavalmistuneen kuin sellaisen, joka parikymmentä vuotta on koodannut Nokialla proseduraalisesti. Ensimmäiset pari kuukautta uudessa työpaikassa saattavat tuntua kuin olisi jäänyt junan alle. Työyhteisötaidot ovat tärkeitä, samoin kyky kertoa tuntemuksensa ääneen.
Millaisia työntekijöitä yritykset tarvitsevat? Tarvitaan hyviä tyyppejä, sellaisia, jotka tuntevat itsensä. Miten sitä opetetaan? Jokainen on varmasti hyvä tyyppi jonnekin. Kaverijengissä hengaillaan, mutta työyhteisössä pitää tehdä juttuja ja pitää lupauksensa.
Millaiset arvot ihmisellä on? Kiinnostaako häntä asiakas vai vain tekniikka? Hyvä tyyppi voi eri aikoina olla erilainen, joskus tarvitaan leiskuvia, joskus rauhallisia. Tärkeitä ominaisuuksia ovat oikeudenmukaisuus, avoimuus ja ystävällisyys, se, että seisoo sanojensa takana. Rekrytointi voi homogenisoida yritystä. Jokaisen rekrytoitavan kohdalla pitäisi miettiä: mitä sellaista uutta tämä henkilö tuo meille, mitä meillä ei jo ole?
Ovatko hyvän tyypin kriteerit nousseet? Yrityksen henkilöstöä voidaan verrata futisjoukkueeseen; joukkuehenki on jatkuvasti yhä tärkeämmässä roolissa.
Lopuksi panelistit neuvoivat opiskelijoita: Pitäkää huolta itsestänne. Oppiminen ja poisoppiminen on välillä rankkaa. Opiskelu ei pääty tutkintotodistukseen. Tehkää sitä, mistä tykkäätte. Olette ravihevosia. Tehkää nyt! Kymmenen vuoden kuluttua teillä voi olla jo perhe.
Lopuksi
Heikki Naski kertoi Systeemityöyhdistys Sytykkeestä, joka palkitsee vuosittain vaikuttavimman tietojärjestelmäaiheisen opinnäytetyön ja tarjoaa oivan mahdollisuuden verkostoitua muiden alan toimijoiden ja tulevien työnantajien kanssa.
Tapahtumatorilla nähdyt opiskelijaprojektit olivat realistisia ja vaativia. Kaikilla opiskelijoilla oli hyvä ulosanti, ja he pitivät hyviä ja jouhevia esityksiä. Harrastuneisuus näkyi, nopeasti huomasi, ketkä koodaavat myös kotona. Inspiroituminen henkilöityy usein opettajaan ja muihin ympärillä oleviin.
Ohjelmistotuotannossa voi harrastaa muutakin kuin koodausta ja voi joutua eri rooleihin. Vuosi sitten Heikki Naski ei olisi uskonut puhuvansa tänään tässä Sytykkeen puheenjohtajana.
SQL ei kuole koskaan. Ohjelmistotuotannossa on vanhoja hyväksi todettuja asioita ja sitten uusia. Ala kärsii kuitenkin pahasta uutuuden viehätyksestä. Liian herkästi otetaan käyttöön uusia asioita, ettei tarvitsisi perustella, miksi käyttää vanhaa.
Perustaidot ovat jokaiselle eri asioita. Heikki Naski kertoi tykkävänsä bugiraportoinnista ja versionhallinnasta. Selvityskyky ovat tärkeää; iso osa koodaushommaa on sitä, että selvittää sadastatuhannesta koodirivistä mahdollisimman nopeasti, mitä se tekee. Markkinoilla on tällaiseen paljon työkaluja, debuggereita ja liikenteen nuuskijoita.