Sulautuvaa oppia

sulautuva
sose yhdistää eri
oppimismuodot

avoin laatu
yhdessä tuottaminen
ja jakaminen

teoskynnys ja
tekijänoikeudet
uutta tietoa

Sulautuvan oppimisen seminaari SOSe houkutteli runsaasti Metropolian ja muiden korkeakoulujen väkeä Bulevardille Metropolian auditorioon 4.10.11. Vararehtori Juha Lindfors avasi jo perinteeksi muodostuneen seminaarin ja nosti esiin tietotekniikan kehityksen haasteet pedagogiikalle, sosiaalisen median ja tekijänoikeudet sekä avoimen oppimismateriaalin. Tietoa ei enää tarvitse pantata, sehän on joka tapauksessa olemassa jo jossain.
Terhi-Maija Itkonen-Isakov johdatti meidät sulautuvasta oppimisesta näkymättömään oppimiseen Tero Toivasen ja John Moravecin ideoihin nojautuen. Kreetan museossa on avoimesti nähtävissä ja kuvattavissa muinaista naiskauneutta esittävä maalaus, mutta avoimella lisenssillä verkossa se tavoittaisi muutkin kuin Kreetan museossa kävijät.
Sulautuvassa oppimisessa formaalin, informaalin ja non-formaalin oppimisen rajat hämärtyvät. Opetus ja opiskelu muuttuu suljetusta avoimeksi: kaikilta voi oppia ja koulu on kaikkialla. Terhi-Maija Itkonen-Isakov muistutti kuitenkin, että opettaja on se, joka poimii palikat ja ohjaa oppimista sovitun opetussuunnitelman mukaisesti.
Elina Hotanen kertoi kokemuksiaan Adobe Connect -videoneuvottelun käyttämisestä opetuksessa, jossa osa opiskelijoista on luokassa Helsingissä ja osa videoneuvotteluyhteydessä Lahdesta ja sen lähialueilta. Harvoin olen  nähnyt Adobe Connectin piirrosmahdollisuuksia käytettävän pedagogisesti yhtä raikkaasti. Videoneuvottelut tallennetaan, ja niistä voi kerrata käsiteltyjä asioita tai tutustua niihin, jos ei ole päässyt mukaan videoneuvotteluun. Tallenteet tuhotaan, kun opintojakson viimeinen uusintakoe on ohi.
Jouni Pousi opiskelijansa kanssa kertoi innovaatioprojektista Facebookin tuella. Kaikki opiskelijat olivat jo Facebookissa ja ympäristö oli heille tuttu eivätkä he halunneet käyttää Metropolian omia, lähiopetuksen tueksi tarkoitettuja viestintäkanavia. Niinpä oli luontevaa perustaa opintojaksolle Facebookiin suljettu ryhmä, jossa voi keskustella ja toteuttaa kyselyitä ja jonne voi tuoda projektikokousten muistiot asiakirjoina.
Kaikki opintojakson opettajat ovat Facebookissa omilla tunnuksillaan ja osallistuvat aktiivisesti ryhmän toimintaan. He eivät jaa oppimismateriaaleja Facebookissa, mutta siellä he pysyvät jyvällä projektien etenemisistä. Facebook mahdollistaa myös nopean tiedottamisen, joka tavoittaa kaikki opiskelijat. Yksi opintojakson opiskelijoista ei ole mukana Facebookissa, ja tämä otetaan huomioon opintojaksolla.
Mielenkiintoista oli huomata, että Metropolian opintojakson suljetussa ryhmässä näkyi HAAGA-HELIAn sponsoroima linkki.
Petri Silmälä Metropolian Tietohallinnosta kertoi yhteisöpalveluista oppimisen tukena. Hänen diansa olivat Slidesharessa, mutta tekijänoikeusmerkintänä oli oletusarvoinen ”kaikki oikeudet pidätetään”.
Yhteisöpalvelut ovat opiskelijoille entuudestaan tuttuja, mutta niitä ei ole suunniteltu opiskelua varten kuten oppimisalustoja. Opettajan ja opiskelijan roolit hämärtyvät yhteisöpalvelussa, mikä voi olla kiinnostavaa. Opettajan pitää kuitenkin varautua vaihtoehtoiseen tai täydentävään toteutustapaan, jos joku opiskelijoista syystä tai toisesta ei haluaisi kirjautua yhteisöpalveluun.
Google+ avattiin suurelle yleisölle muutama viikko sitten. Hangouts-pluginilla voidaan toteuttaa kevyt videoneuvottelu chatteineen ja katsella yhdessä YouTube-videota ja kirjoittaa Googlen dokumentteja. Facebook vastaa  Google+:n haasteeseen hoot-lisäkkeellä. Google+:n piirit ovat taipuisampia ja spontaanimpia kuin Facebookin sivut ja ryhmät.
Facebookin sivulle voi kerätä kumuloituvaa opiskelija-aineistoa, jos opintojakso pysyy vuodesta toiseen muuttumattomana. Facebook tarjoaa yhteisöllisyyttä ja opiskelumahdollisuutta oppilaitoksen ulkopuolisille opiskelijoille. Sivuun on helppo liittyä tykkää-napilla. Esimerkkejä opintoihin liittyvistä Facebook-sivuista ovat Metropolia-teatteri  ja Helsingin yliopiston Luomu-opinnot.
Jussi Linkola kertoi ylemmän ammattikorkeakouluopiskelijan oppimispäiväkirjasta wikissä. Wiki soveltuu tiedon rakenteluun, prosessikirjoittamiseen ja hajautetusti tuotetuttujen aineistojen keskittämiseen. Se on oiva työkalu opintojen reflektointiin ja materiaalin tuottamiseen. Jokaisella opiskelijalla ja opettajalla on pääsy Metropolian julkisesti näkyvään Confluenceen. Sinne opiskelija voi koota opintojen aikana syntynyttä materiaaliaan, jota opettajat ja muut opiskelijat voivat kommentoida ja jotka näkyvät työelämän edustajille.
Maarit Hynninen-Ojala esitteli Moodle2:n uusia ominaisuuksia kuten intergraatiota muihin tietolähteisiin, esim. YouTubeen, Flickriin, Google docsiin ja Maharaan. Toinen kiinnostava uusi ominaisuus on aktiviteettien edeltävyysehtojen entistä tarkempi määritteleminen. Kun kyseistä ominaisuutta demottiin ITK-konferenssin työpajassa viime huhtikuussa, käytäväkeskusteluissa  moni ihmetteli moisten opettajajohtoisten ominaisuuksien käyttötarvetta. Oppiminen tapahtuu kuitenkin oppijan päässä, ei klikkauksia kontrolloimalla.
Kai Lindgren esitteli Windows-puhelimen ohjelmointia. Tulevaisuudessa joka laitteella voi olla nettiyhteys, jolloin puhelimella voisi ohjata jääkaappia, valoja tai ilmastointia. Ohjelmointityökalut löytyvät verkosta ilmaiseksi, ja rakennetamiaan sovelluksia voisi myydä vaikka Microsoftin kautta.
Aamupäivän lopuksi Vesa Linja-aho johdatti meidät avoimiin oppimismateriaaleihin, joiden aate on lähtenyt MIT:sta. Metropolia on  liittynyt Open CourseWare-konsortioon, ja julkaisee tämän syksyn aikana sivuston, johon kootaan Metropolian avoimeksi tuotettu materiaali. Kun katsoimme MIT:n materiaaleja havaitsimme, että dioista oli poistettu lähes kaikki kuvat, koska niitä ei ollut tarkoitettu jaettaviksi avoimesti.
Oppiminen on tehokkainta, jos kaikki pääsevät mukaan luokkaopetukseen. Aina  se ei kuitenkaan onnistu, jolloin sulautuvat opetus on paras kompromissi. Nykyaikana ei enää voi ajatella, että luennolta poissa ollut joutuisi kopioimaan luentomuistiinpanot kaveriltaan.
Ei todellakaan! Vielä 1970-luvun alussa kesäyliopistossa abiturienteille vinkattiin, että yliopistolla luentomuistiinpanot kannattaa pyytää kopioitaviksi joltain kiltiltä takarivin tytöltä. Jo vuonna 1974 saimme teoreettisen fysiikan laitoksella käsiimme ensimmäiset luentomonisteet, jolloin ei tarvinnut kopioida harakanvarpaita liitutaululta tai piirtoheitinkalvolta.
Oppimateriaalit avoimiksi – Open Courseware
SOSe-seminaarin iltapäivän vietin Vesa Linja-ahon Open Courseware -työpajassa. Liikkeelle lähdettiin tekijänoikeuksista Tarmo Toikkasen ja Ville Oksasen Opettajan tekijänoikeus-kirjan saattelemina ja samalla kerrottiin Kotekin tekijänoikeus-webinaareista. Seuraavaksi paneuduttiin Creative Commons -lisensseihin. Teoskynnyksestä, joka herätti keskustelua koko työpajan ajan, löytyy matriisimuotoisia esimerkkejä Opettajan tekijänoikeusoppaasta. Työpajassa ehdotettiin tekijänoikeus-helpdeskin perustamista Metropoliaan.
Jos opetuksessa haluaisi käyttää esim. HS:ssa julkaistua Fingerporin sarjakuvaa, kannattaisi lupaa kysyä Helsingin Sanomilta, jolla on sopimus Pertti Jarlan kanssa.
Open Courseware etenee Metropoliassa vapaaehtoisuuden pohjalta. Ketään ei voida pakottaa jakamaan laatimiaan oppimismateriaaleja avoimesti, opettajillahan on täydet oikeudet laatimiinsa materiaaleihin, jos eivät ole saaneet erillistä resurssia materiaalin valmistamiseen. Opettaminenhan onnistuu edelleenkin ilman verkkomateriaaleja taululle kirjoittamalla, mikä ei edes pedagogisesti ole huono vaihtoehto.
Vesa Linja-aho Metropolian Open Courseware -sivuston päätoimittajana varmistaa sivustolle linkitettävien oppimismateriaalien laadun – tosin MIT:ssakin oppimismateriaalien laatu on kirjavaa.
Avointa oppimismateriaalia tarvitaan! Jos jokainen opettaja laatisi oppimismateriaalistaan useita kymmeniä euroja maksavan kirjan, niin tuskin kaikilla opiskelijoilla olisi varaa ostaa kaikkia eri opintojaksoille tutkinnon suorittamisen aikana tarvittavia kirjoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *