missä päärynä?
entä karhunvatukka?
etsimme ryhmää
lounaspöydässä
virtuaaliystävät
syömme yhdessä
Tarmo Toikkasen, Hans Põldojan ja Jukka Purman 21.4.2010 vetämä työpaja ”Sosiaalinen media opettajan työssä – uudet välineet, viestintä- ja yhteistyömuodot opetuksen tukena” hengästytti: lounastuntiin mennessä olimme Todaysmeetilla etsineet ryhmämme jäseniä ja perustaneet valitsemaamme sosiaalisen median palveluun yhteisen alueen, rientäneet Qaikuun pikaviestimään ja Diigoon kirjanmerkkejä jakamaan. Iltapäivällä kokosimme aamupäivän uurastuksemme WordPressin blogiin. Vauhdissa kirjauduimme kaikki myös Sometu-verkostoon, jonka jäsenmäärä päivän aikana ylitti kolmentuhannen rajan.
Neljän jälkeen iltapäivällä uuden omaksuminen ja luovuus alkoivat takkuilla – vaikka itselleni sovellukset olivat tuttuja ja olin jo aiemmin kirjautunut lähes jokaiseen niistä – eikä vauhtimme riittänyt enää materiaalin tuottamiseen LeMillin oppimismyllyyn. Tutustuimme siihen kuitenkin: wikimäinen LeMill tarjoaa oppimismateriaalien lisäksi menetelmäkuvauksia ja oppimistarinoita. Erilaisia sisältöjä olisi helppo yhdistää kokoelmiksi remiksaamalla ja upottamalla.
Virolaiset ja kroatialaiset ovat LeMillin suurkäyttäjiä. Kyseisten maiden valtakunnallisissa kilpailuissa opettajat ovat tuottaneet oppimismyllyyn laadukasta materiaalia, jota kuka tahansa voi cc-lisenssien mukaisesti käyttää ja kehittää edelleen. Voitaisiinko Suomessa oman oppilaitoksen oppimateriaalipankin ja tiukkojen tekijänoikeussopimusten sijaan tuottaa oppimismateriaalia käyttötarinoineen ja menetelmineen cc-lisensseillä LeMilliin? Parhaimmillaanhan kyseinen materiaali saattaisi lyhyessä ajassa kehittyä entistä laadukkaammaksi ja kääntyä englanniksi ilman kalliita kääntämiskustannuksia. Jakamalla saisimme kaikki enemmän.
Turvallisuus
Hengästyttävän työpajapäivän aikana ylitimme sosiaalisen median välineiden käytön suurimman kynnyksen: otimme välineet haltuumme ja loimme niihin käyttäjätunnukset.
Mutta kuinka turvallista sosiaalisen median palveluihin kirjautuminen on? Millaisia tunnuksia niissä pitäisi käyttää? OpenID tarjoaa yhden ratkaisun. Toinen ratkaisu voisi olla eri tunnusten käyttäminen niissä palveluissa, joita vain testaa, kuin niissä, joita käyttää tärkeiden asioiden hoitamiseen. Pankki- ja sähköpostipalveluiden autentikoinnit jokainen toki suojaa hyvin.
Opetus
Miten sosiaalista mediaa pitäisi käyttää opetuksessa? Oppimistavoitteet määrittävät aktiviteetit ja nämä välineet. Välineiden haltuunotto on raskasta kuin ylämäkeen polkeminen, mutta kun välineet ovat hallussa ja helpottavat omaa tekemistä, loppu on vaivatonta kuin alamäkeen rullaaminen. Opettajan ohjaustyön rutiineista iso osa voidaan siirtää välineille, jolloin opettajan niukkaa aikaa vapautuu mielekkäämpään ja luovempaan tekemiseen.
Sosiaalisen median välineitä ei ole suunniteltu opetukseen vaan yleiseen käyttöön. Opetuksessa esimerkiksi kurssiblogia voidaan käyttää niin, että päivittäiset tehtävät näkyvät blogissa ja blogikommentti voi olla tehtävänpalautus. Mutta jos aiot viedä kurssilaiset Facebookiin ja joku opiskelijoista kieltäytyy, niin onko sinulla varasuunnitelma hänen opiskeluaan varten? Otathan huomioon, etteivät jenkkiservereillä istuvat palvelut kuten Facebook ja Ning tarjoa tietosuojaa ulkomaalaisten tuottamalle materiaalille? Opastathan opiskelijoita siihen, ettei kaikkiin palveluihin pidä luottaa? Epäilyttävistä palveluista tai palveluntarjoajista löytyy yleensä tietoa googlettamalla.
Oivalsin, että kirjanmerkkien kerääminen Diigoon voisi tuoda uuden ulottuvuuden perinteiseen ryhmässä työstettävään esseeseen: sen sijaan, että opiskelijat tuottaisivat vain esseen – joskus ilman lähdeviitteitä ja pahimmassa tapauksessa sellaisen, jonka opettaja googlettamalla löytää jonkun toisen tuottamana – he kokoaisivat ensin Diigo-ryhmään valitsemaansa aiheeseen liittyviä linkkejä samalla luonnehtien niitä, ja sen jälkeen laatisivat koosteen löytämistään linkeistä.
Tekijänoikeudet
Lounastunnin vaiheilla saimme salamapläjäyksen tekijänoikeuksia, jotka myös koottiin kurssiblogiimme.
Milloin tuotos on riittävän luova ja omaperäinen ylittämään teoskynnyksen, milloin taas kuka tahansa samoista lähtötiedoista olisi voinut tuottaa olennaisesti samanlaisen tuotoksen? Opettaminen on aina julkista toimintaa, mutta opiskelu yksityistä, kunnes opiskelija esittää tuotoksensa. Siteeraus on sallittua, mutta kuvaa on vaikea siteerata. Ideoita saa lainata, mutta lähdeviitteiden käyttö on hyvä tieteellinen käytäntö.
OPM:n lisäsopimukset koskevat julkista, maksutonta opetusta, mutta eivät verkkomateriaalia. Lisäsopimukset sallivat esimerkiksi julkistettujen teosten esittämisen luokassa, mutta sopimukset eivät koske verkko-opetusta.
Creative commons -lisenssien idea ja kirjo hahmottui ja metsästimme Wikimedia Commonsista ja Flickristä cc-lisensioitua materiaalia, joita voisi käyttää omissa tuotoksissaan rikkomatta tekijänoikeuksia.
Muutamia linkkejä