arki tihentää
tislaa sisäisen auki
pirstoutuu soimaan
Kirjoittajakoulussa Harry Forsblom puhui runoista lähteenään Piritta Maavuoren toimittama Kuuna päivänä -runoantologia uudesta englantilaisesta, skotlantilaisesta ja irlantilaisesta runoudesta.
Runollinen dramatisointi vie asioita eteenpäin. Elliot oli mestaridramatisoija pitkissä runoissaan, vaikka niistä puuttui ranskalaisille runoille ominainen sisäinen soiminen ja sosiaalisen ja puhuvan minän hajoaminen. Uskonnollisissa runoissaan hän tutki todellisuutta tihentämällä, tislaamalla ja kääntämällä nurin, laajentamalla ja mystifioimalla metaforaa.
Toisen maailmansodan jälkeen runoilijat etääntyivät romantiikasta. Dylan Thomas, mestari vailla vertaa, hajotti runoissaan lyyrisen minän ja kulttuurin lukijan koottavaksi palapeliksi. Englantilaisessa kirjallisuudessa vahvistui antiromanttinen ja -modernistinen asenne ja erityisesti työläiskirjallisuus nousi. Oliko englantilainen runous tuolloin kuitenkaan niin uusyksinkertaista kuin Maavuoren antologia kuvaa? Eikö se kokeillut enempää?
Ashbery edustaa modernin jälkeistä amerikkalaista lyriikkaa, vaihtelevien diskurssien kokeilua ja avointa, osaksi selittämätöntä metaforisuutta. Hän ei kuvaa varsinaisia kohteita eikä tutki syvyysulottuvuuksia vaan horisontaalisia kielen ulottuvuuksia.
Englantilainen runous puhuu globaalisti ja temaattisesti. Runossaan Korppi Poe kääntää esiin arjen takaista näkymätöntä toista todellisuutta. Englannissa runoja luetaan sosiaalisissa tilaisuuksissa, jolloin runoilijat kohtaavat lukijoitaan ja toisiaan. Atk-alalla aloittanut John Burnside pakenee virtuaalimaailmaa runon sävyihin ja laajennettuun metaforaan. Runossaan The light trap, Valopyydys, Burnside etenee yleisistä yksityisiin, päinvastoin kuin runoilijat yleensä. Johtuneeko tämä virtuaaliajan epämääräisistä ja abstrakteista käsitteistä?
Uusseelantilaisen Fleur Adcockin runoissa aistii baudelairemaista sisäistettyä kokemusta.
Harry Forsblom ihmetteli, miksi runoilijat eivät käytä tällaisia keinoja enempää. Miksi he tuhlaavat niin paljon arjen kuvaamiseen?