NetValue'98 – Verkkoliiketoiminta käytännöiksi

NetValue’98 – Verkkoliiketoiminta käytännöiksi
* Matti Aura, liikenneministeri: Avaussanat
* Oppiminen liiketoimintana
o Eilif Trondsen, Ph.D., Economics, Research Director, Business Intelligence Program, SRI International, CA, U.S.A: Learning on Demand
o Ari-Matti Auvinen, toimitusjohtaja, Human Capital Investment Oy: Case: Oppimispalvelujen tuottajan haasteet
o Pirkko Marjavaara, rehtori, Heinolan kansalaisopisto: Case: Palvelujen käyttäjän kokemukset
* Verkkokäytön tukeminen käytännössä
o Jari Gustafsson, kaupallinen neuvos, Kauppa- ja teollisuusministeriö: Sähköisen kaupankäynnin esteiden poisto
o Timo Vuori, pääsihteeri, International Chamber of Commerce (ICC), Helsinki: Kansainvälistä kauppaa edistävien suositusten hyödyt suomalaisissa verkkoratkaisuissa
o Fredrik von Knorring, maajohtaja, Bokus com Oy: Case: Verkkokaupan menestyjä pelisääntöjen käytäntöön soveltajana
* Verkko pk-sektorin liiketoiminnan vauhdittajana
o Venla Berg, kehitysjohtaja, Scandinavian NetCommerce Consulting Oy: Verkkokaveri, apu suomalaiselle pk-yrittäjälle ja uusi haaste IT-toimialalle
o Kari Happonen, toimitusjohtaja, Terra Nova Visuals Oy: Case: Pienyrittäjän kokemuksia verkkoliiketoiminnasta
o Mika Hällström, toimitusjohtaja, Elma Oy: Case: Palveluntarjoaja pk-yrityksen ongelman ratkaisijana
Tieke ja Liikenneministeriö järjestivät 12.11.1998 uusitun Lasipalatsin Bio Rex –salissa seminaarin, johon oli ilmoittautunut yli 50 osallistujaa.
Matti Aura, liikenneministeri
Avaussanat
Matti Aura luotasi avauspuheessaan verkkoliiketoimintaan liittyviä ilmiöitä. Salauspolittiikka on Suomessa liberaali toisin kuin esimerkiksi Ranskassa. Gsm-ympäristö tarjoaa takkuiluistaan huolimatta aivan uudet mahdollisuudet liiketoiminnalle, kun asiakas ei enää ole paikkaan sidottu. Kolmannen sukupolven kännykköjen lisenssit myönnetään vuodenvaihteessa.
Internetin käytöstä viestinnässä Aura mainitsi sisäpiirikaupat, jotka on tarkoitus tuoda verkkoon näkyviin, samoin työehtosopimukset, jotta myös järjestäytymättömät työnantajat saisivat ne helposti.
Aura painotti, että verkkoliiketoiminta käynnistyy vasta kun se tarjota asiakkaille todellista etua. Siksi suunnitelmien pitää lähteä liiketoiminnasta ja muistaa, että tekniikka luo vain edellytyksiä.
Oppiminen liiketoimintana
Eilif Trondsen, Ph.D., Economics, Research Director, Business Intelligence Program, SRI International, CA, U.S.A
Learning on Demand
Eilif Trondsen aloitti vauhdikkaan esityksensä kertaamalla Internetin historiaa ARPAnetistä lähtien ja huomauttamalla, että rannevioilta vältytään vasta sitten, kun koneen kanssa voidaan puhua ilman hiirtä. Verkkomarkkinoille lähtevän yrityksen pitää segmentoida asiakkaat erilaisiin kuluttajaryhmiin, eikä tehdä tuotteita keskiarvokuluttajalle, jota ei ole olemassakaan.
Trondsen muistutti, että suurin osa liiketoiminnasta tapahtuu tässä ja nyt eikä resursseja tulevaisuuden visiointiin liikene, mutta myönsi ihailevansa Nokian tutkimuskeskusta sen visioista.
Trondsenin mielestä nykyinen oppimistapa on tehoton ja juuri nyt olisi oikea aika käyttää teknologiaa oppimiseen taloudellisesti ja tehokkaasti. Uusi sukupolvi tekee monia asioita yhtaikaa eikä jaksa kuunnella tunnin mittaista luentoa. Opiskelun pitää liittyä tekemiseen – oppimallahan ihminen luo omaa tulevaisuuttaan. Asioita ei enää opita vain lukemalla manuaaleja vaan oppimisprosessissa tärkeitä elementtejä ovat kommunikointi ja dialogi.
Parhaat käytännöt voidaan omaksua oppimalla edelläkävijöiltä ja miettimällä, miten voimme hyödyntää heidän kokemuksiaan. Yksi edelläkävijöistä on Cisco Systems, joka on noussut nollasta nopeasti.
Trondsen esitti erilaisia skenaarioita tietämyksen luomisesta ja jakamisesta. Tulevaisuudessa oppimismoduleita voisi poimia verkosta kuten tänään softamoduleita muuttaa omien tarpeidensa mukaisiksi. Koulutusta voisi myydä verkossa. Tutkimuslaitoksissa on jo kehitteillä tekniikka, joka mahdollistaa oppijoiden monitoroinnin reaaliaikaisesti Java-applettien.
Yritykset oivaltavat, että ne eivät tarvitse määrällisesti paljon ihmisiä vaan ihmisiä, jotka osaavat. Siksi yritykset tulevat mukaan ostamaan ja myymään oppimista. Tämän varjopuolena on, että työttömät syrjäytyvät entisestään.
Teoreettista opiskelua tehokkaampaa on oppiminen, jonka voi välittömästi kytkeä omaan työhönsä, joten tulevaisuudessa osaavat ihmiset eivät ehkä tulekaan kuuluisista yliopistoista vaan he ovat niitä, jotka ovat oppineet työssään. Yhteistoiminnallinen oppiminen olisi tarkoituksenmukaisinta, koska nykyään ei enää työskennellä yksin vaan tiimeissä.
Trondsen kertoi matkustavansa luennoijana ympäri maailmaa ja löytävänsä tällä tavoin monia asioita, joiden olemassaolosta hän ei aiemmin ole edes tiennyt. Kiireisillä ihmisillä ei ole aikaa kuuden kuukauden kurssille vaan vain puolen tunnin – tai vain kolmen minuutin kurssille. Trondsen ihmettelikin, miten meillä kaikilla oli aikaa istua kuuntelemassa häntä.
Ari-Matti Auvinen, toimitusjohtaja, Human Capital Investment Oy
Case: Oppimispalvelujen tuottajan haasteet
Ari-Matti Auvinen kysyi kriittisessä puheenvuorossaan, kumpi on tärkeämpää, tuottaminen vai palvelu, kun puhutaan oppimisesta. Hänen mielestään teknologia ei ole olennainen asia – vaikka hän minitsikin välineet, joilla Human Capital Investment tuottaa oppimispalveluja: Lotus Notes Domino ja aiemmin ToolBook.
Auvisen mukaan tietokantaan voidaan luoda erilaisia oppimista tukevia multimediaelementtejä, josta syntyy oppimateriaalivarantoja. Näistä voidaan tehdä erimuotoisia oppimistuotteita, myös kirjoja. Ideana on: ”Tieto tuotetaan vain kerran, mutta käytetään useassa rajapinnassa.” Pääpaino on tietämyksen tuottamisessa, ei mediassa.
Auvinen suhtautui kyynisesti kansainväliseen yhteistyöhön, jota tehdään EU-rahalla. Syntyvien tuotteiden ei tällöin tarvitse olla taloudellisesti kannattavia – mutta jos ne muuttuvat taloudellisesti kannattaviksi, syntyy valtavia riitoja tekijänoikeuksista ja logistiikan järjestämisestä. Avoimilla markkinoilla verkkopohjainen tuote ei Auvisen mukaan ole taloudellisesti kannattava.
Auvinen painotti, että oppimispalvelujen tuottajien pitäisi oivaltaa perustuksen luomisen kertautuva vaikutus. Kuluttajan näkökulmasta multimediaopetusohjelma saattaa tuntua koomiselta, jos arkiset työt odottavat työpisteessä. Voiko yrityksen verkossa liikkua multimediaa kaiken liiketoiminnan tarvitseman tiedon rinnalla? Miksi kiusataan oppijoita monilla erilaisilla navigointitavoilla?
Auvinen peräänkuulutti imuohjattua oppimista, learning on demand. Informaatio ja oppiminen pitäisi yhdistää, koska itse asiassa suurin osa koulutuksesta on informaation jakelua. Jos jaettu informaatio olisi riittävän ymmärrettävää, osa turhasta koulutuksesta voitaisiin poistaa. Oppimispalvelujen tuottajat voisivat kehittää opastavia työjärjestelmiä, joista avautuisi aina syvempi informaatio työn vaativuuden kasvaessa.
Ajasta ja paikasta riippumattomat oppimispalvelut eivät toimi ilman teknistä tukea, jonka pitäisi olla tavoitettavissa jatkuvasti eikä vain toimistoaikaan.
Auvinen esitys muuttui loppua kohti yhä kyynisemmäksi: ”Roskasta ei saa kultaa kun sen digitalisoi.” Ei koulutusta saa paremmaksi siirtämällä sen verkkoon, mutta roskan jakelu tehostuu. Ensin asiat pitäisi tehdä kunnolla ja sitten tehdä ne verkkopohjaisiksi.
Auvisen mielestä ei pidä yhtaikaa esittää uutta asiaa uudella medialla vieraalla kielellä ja uudella oppimistavalla. Se on tekijöille tietysti haasteellista, mutta oppijaa siinä ei ajatella. ”Köydellä on vaikea työntää.” Pitäisi olla selkeä käyttäjätarve ennenkuin oppimispalveluja kannattaa kehittää verkkoon.
Kun ihmiset opiskelevat omalla ajallaan, he tulevat oikeiden kysymysten ja ongelmien kanssa kouluttajan luo. Ennen kouluttaja tuli kansion kanssa oppijoiden luo, piti esityksensä, sulki kansionsa ja lähti pois. Kouluttajasta tulee nyt yksi liiketoiminnan tukiprosessi.
Oppimispalveluja pitäisi tehdä yhteistyössä asiakkaan kanssa ja tuottaa järjestelmiä, joita asiakkaat voivat itse jalostaa ja ylläpitää. Asiakkaan oman toimintakyvyn nostamisen pitäisi olla koulutusyrityksen tavoitteena, joka kehittäisi sitä varten uusia innovatiivisia ratkaisuja.
Pirkko Marjavaara, rehtori, Heinolan kansalaisopisto
Case: Palvelujen käyttäjän kokemukset
Pirkko Marjavaara aloitti maailmoja syleilevällä kysymyksellä: ”Miksi ihminen elää?” ja vastasi siihen: ”Jotta voisi jäsentää sisäistä ja ulkoista maailmaa ja toteuttaa itseään.”
Marjavaara kertoi erilaisia oppimiskokemuksia kansalaisopistosta. Ensimmäisessä pitkäaikaistyöttömille opetettiin tietokoneen käyttöä – juuri siten kuin edellisen esityksen mukaan ei olisi pitänyt tehdä: Opetettiin uutta asiaa uudella medialla ja uudella oppimistavalla. Kokemukset olivat kuitenkin mahtavia: Uusi maailma vapautti ihmiset, jotka olivat oppineet kirjoittamaan kerran toisensa jälkeen lomakkeeseen ”työtön, työtön, työtön”. Kyse oli viiden kuukauden kurssista, jonka lähtötasoa kuvaa se, että puolen metrin pöytä ei riittänyt hiiren käyttöön. Marjavaara sanoi, että verkko-opetus nousee kokemusten ja positiivisten elämysten myötä ja siksi siinä tarvitaan erilaisia materiaaleja.
Toinen oppimiskokemus liittyi puhtaasti verkon kautta annettuun opetukseen. Sähköposti oli ongelmatilanteissa järjettömän hidas, kun kysymyksiä lähetettiin yöllä ja niihin saatiin vastaus seuraavana päivänä. Viestien ymmärtäminen oli vaikeaa ja ongelmatilanteiden ratkaisut saattoivat kestää kauan – kunnes naapurin lapsi tuli auttamaan ja selvitti tilanteen varttitunnissa. Ongelmia syntyi siis teknisten välineiden kanssa, vaikka keskeistä olisi pitänyt olla, miten aikuinen oppii.
Marjavaaran mukaan aikuisille sopivia opiskeluohjelmia ei ole markkinoilla. Hän sanoi haikeana katsovansa Peppi Pitkätossuja, joita vastaavia tuotteita aikuisille ei ole kehitetty. Opettajat joutuvat useimmiten itse tekemään materiaalinsa, ja tämän tuottamiseen on nykyisin resurssoitu kymmenen tuntia yhtä oppituntia varten. Aiemmin yhden oppitunnin materiaalin tuottamiseen oli varattu vain kolme tuntia.
Opiskelun eriyttäminen tarvitsisi hyviä ohjelmia verkkoon. Koulutuksessa pitäisi voida keskittyä pedagogisiin ja didaktisiin ratkaisuihin, ei vain teknologiaan. Tarvittaisiin mikroterapeuttia, ei vain mikrotukea.
Verkkokäytön tukeminen käytännössä
Jari Gustafsson, kaupallinen neuvos, Kauppa- ja teollisuusministeriö
Sähköisen kaupankäynnin esteiden poisto
Verkkomarkkinoiden toiminta edellyttää jonkinlaista sääntelyä ja hallituksen toimenpiteitä. Lainsäädännön kehityksen pitäisi olla elinkeinoelämän kannalta jollain tavoin ennakoitavissa. Sähköinen talous kasvaa kolminkertaisella nopeudella muuhun talouteen verrattuna, ja se pitäisi rakentaa telemarkkinoinnin päälle, joka perinteisesti on ollut kaikkein suojatuin sektori.
OECD:n Ottawan konferenssissa lokakuussa 1998 luotiin yhteinen kansainvälinen työohjelma (Global Action Plan). OECD:n pitäisi etsiä kompromisseja eri jäsenvaltioidensa mielipiteistä, mikä on vaikeaa, kun osassa EU-maita haluttaisiin, että sähköinen kauppa etenisi markkinavetoisesti ja USA:lla on selvästi globaalimpi näkökulma sähköiseen talouteen kuin OECD:lla.
Tarkoitus on kuitenkin, että lainsäädäntö ei tekisi eroa virtuaalikaupan ja perinteisen kaupan välillä.
Timo Vuori, pääsihteeri, International Chamber of Commerce (ICC), Helsinki
Kansainvälistä kauppaa edistävien suositusten hyödyt suomalaisissa verkkoratkaisuissa
Timo Vuori kiitti edellistä puhujaa: Elinkeinoelämä on tyytyväinen, kun suomalainen virkamies ymmärtää verkkokaupaa.
Vuori muistutti, että vaikka kansainväliset suositukset tuntuisivat etäisiltä, ne ennemmin tai myöhemmin vaikuttavat suomalaiseen arkeen. Jos yrityksen palvelin on tietyssä maassa, niin kyseisen maan lainsäädännöstä riippuu, tuleeko yritys tuloverotuksen piiriin. Isot öljy-yhtiöt miettivät, pitäisikö niiden olla kiinnostuneita sähköisestä kaupasta. Jos tilaaja voi tulla yrityksen kotisivulle ulkomailta, joudutaan miettimään erilaisia ratkaisuja kansainvälisen verkkokaupan ongelmiin.
Kuluttaja- ja markkinointilainsäädäntö on kansallisesti selvää, mutta kansainvälisesti ongelmallista. Eettinen sääntely on myös ongelmallista. Voidaankin kysyä: ”Missä on verkkokaupan kotimaa? Kuka pääsee sitä verottamaan?”
Fredrik von Knorring, maajohtaja, Bokus com Oy, http://www.bokus.com
Case: Verkkokaupan menestyjä pelisääntöjen käytäntöön soveltajana
Fredrik von Knorring kertoi lyhyesti Bokuksen historian. Vuonna 1997, kun tenttikirjoja oli vaikea löytää, ruotsalainen kolmikko lähti tutustumaan Amazoniin, ja palattuaan Skåneen he perustivat verkkokirjakaupan, Bokuksen. Maaliskuussa 1998 Bokus alkoi kansainvälistyä ja Suomessa Bokuksen verkkokirjakauppa avattiin elokuussa 1998.
Bokuksen liikeideana on amerikkalaisen, englantilaisen ja kansallisen (siis ruotsalaisen ja suomalaisen) kirjallisuuden myyminen Internetin välityksellä. Valikoimassa on yhteensä 1,5 miljoonaa erilaista kirjaa, kun Akateemisen valikoimassa on noin 100 000 kirjaa.
Bokuksella ei ole varastoja. Kaikki Bokuksesta lähtevät kirjat pakataan Malmössä riippumatta siitä, mistä ne tulevat ja minne ovat menossa. Logistiikka on tärkeää, mutta kotiinkuljetuksesta ei tule lisäkustannnuksia, koska Suomi on maantieteellisesti lähellä Ruotsia.
Bokus ei käytä valmiita Leonian tai muiden pankkien verkkomaksuja, koska saattaa olla, ettei tilattua kirjaa löydykään. Silti luottotappiot ovat minimaaliset – johtuneeko siitä, että kirjan ostajat ovat luotettavampia kuin väestö keskimäärin. Luottotietoja Bokus ei ole lähtenyt tarkistamaan, koska usein ostokset jäävät alle 2000 markkaan.
Ensimmäisenä toimintavuonna Bokus keräsi noin 100 000 asiakasta, joista noin puolet on naisia. Perinteisessä kirjakaupassa naisia on noin 70 %.ostajakunnasta.
Bokuksen tärkein kohderyhmä ovat opiskelijat, jotka tietävät täsmälleen, mitä haluavat. Heillä on verkkoyhteys ja he kokeilevat mielellään uutta. Nyt jouluna Bokus tavoittelee myös suurta yleisöä, sen jälkeen yrityksiä ja näiden työntekijöitä.
Olisi mahdotonta markkinoida puoltatoista miljoonaa kirjanimikettä, siksi Bokus markkinoi koko kirjakauppaa mm. Ylioppilaslehdessä, korkeakoulujen seinille levitettyissä julisteissa sekä verkossa.
Eroja Internetissä toimivan ja perinteisen kirjakaupan välillä von Knorring luonnehti seuraavasti: Perinteisessä kirjakaupassa voi saada neuvoja, kirjat ovat esillä kauniisti, siellä on oma tunnelmansa ja tuoksunsa. Verkkokirjakauppa on auki jatkuvasti, siellä on laaja valikoima ja kotiinkuljetus. Luottamus on Internetissä tärkeää, koska tavaraa ei saa heti. Tätä luottamusta voidaan parantaa erilaisilla kerhoilla, lisäinformaatiolla sekä laajoilla hakumahdollisuuksilla.
Esityksensä lopussa von Knorring totesi, että Internet-kirjakaupat ovat tulleet jäädäkseen, ja niillä on jo noin 10 – 15 % osuus markkinoista. Verkkokaupassa voidaan antaa alennuksia suurella volyymilla ja logistiikassa saavutetaan mittakaavaetuja. Asiakas on tässä voittaja.
Verkko pk-sektorin liiketoiminnan vauhdittajana
Venla Berg, kehitysjohtaja, Scandinavian NetCommerce Consulting Oy
Verkkokaveri, apu suomalaiselle pk-yrittäjälle ja uusi haaste IT-toimialalle
Venla Berg esitteli Verkkokaverin, joka on liikenneministeriön koordinoima valtioneuvoston klusterihanke. Siinä pyritään kartoittamaan ja tehostamaan pk-yritysten tietoverkkojen käyttöä. Suomellahan on olemassa kaikki edellytykset kaupalliseen menestykseen Internetissä, mutta olemme jäljessä Ruotsista, Tanskasta ja USA:sta.
Verkkokaveri-hankkeessa ovat 5 – 250 henkeä työllistävät yritykset, joita Suomessa on noin 200 000. Niiden johtajia haastateltiin ja tulokset analysoitiin ja raportoitiin. Pk-yritysten johtajat arvioivat Internetin merkityksen suureksi, mutta näkivät osaamisen puutteen suurimpana esteenä sen hyödyntämisessä. Tekniikka sinänsä ei heidän mielestään tuota ongelmia. Staattisista kotisivuista ollaan pk-yrityksissä siirtymässä myyntiin ja vuorovaikutukseen verkossa. Suuret yritykset, joiden kanssa pk-yritykset ovat yhteistyössä, edellyttävät niiltä verkossa olevia tuotetietoja ja sähköpostiyhteyksiä.
Verkkokaveri-hankkeessa pk-yrityksille tarjotaan ensin päivän seminaari ns. verkkotori, jota seuraavat verkkopajat ja käytännön toteutukset. Verkkotoreista syntyy myös tutkimusta, joka nivotaan käytännön toteutuksiin. Verkkotoreja ja -pajoja järjestetään ympäri maata, ja niitä voidaan maksusta myös räätälöidä yrityksille.
Tietoja verkkokaverista löytyy osoitteesta http://www.verkkokaveri.fi .
Kari Happonen, toimitusjohtaja, Terra Nova Visuals Oy, http://www.terranova.fi
Case: Pienyrittäjän kokemuksia verkkoliiketoiminnasta
Kari Happosen mukaan verkkoliiketoiminta tarkoittaa sitä, että verkkoon siirretään kilpailukyvyn kannalta ratkaisevat toimintaprosessit.
Terra Novalla itsellään ei ole varsinaista sähköistä kaupankäyntiä, mutta se luo asiakkaille teknisiä järjestelmiä, joilla asiakas voi itse kehittää sisältöjä verkkoon. Näihin kuuluvat:
* Toimintaprosessit
* Viestintä
* Desing
* Teknologiaratkaisut.
Verkkotoiminnan ketju etenee seuraavasti: tarve -> perehtyminen -> konsultointi -> suunnittelu -> toteutus -> käyttöönotto -> ylläpito -> jatkokehitys. Tästä sitten palataan iteroiden takaisin perehtymiseen jne.
Tämä malli synnyttää strategisen kumppanuuden, jossa toimintaa kehitetään asiakkaan liiketoiminnan perusteella. Asiakas hyväksyy suoritteen Terra Novan ekstranetistä, jonka jälkeen se asennetaan asiakkaan palvelimelle.
Varsinainen hyöty Internetistä löytyy toiminnan tehostumisesta, mistä Terra Novassa on paljon myönteisiä kokemuksia. Negatiivisista kokemuksista Happonen mainitsi, että järjestelmän rakentaminen vaatii työtä, joka etenee tuttuun tapaan innostuksen kautta kaaokseen jne.
Terra Novassa ollaan varovaisia hyvin nuorten työntekijöiden palkkaamisessa. Työntekijöiltä edellytetään muutakin elämänkokemusta kuin 16-vuotiaana aloitettu nörtteily. Tarkoituksena on tehdä asiakkaan liiketoimintaa palvelevia ratkaisuja, ei makeita web-sivuja. Asiantuntevaa, hyvää työvoimaa on kuitenkin vaikea saada.
Mika Hällström, toimitusjohtaja, Elma Oy, http://www.elma.net
Case: Palveluntarjoaja pk-yrityksen ongelman ratkaisijana
Mika Hällström painotti, että Internet on Pohjoismaissa toimivalle Elmalle vain väline, joka tarjoaa mahdollisuuksia ongelmien ratkaisemiseen. Ruotsissa puhutaan enemmän internet-teknologian hyödyntämisestä kun taas Suomessa keskitytään enemmän teknologian yksityiskohtiin – joista tavallinen järkevä ihminen ei ymmärrä mitään.
Kuluttajille ostaminen on yleensä elämyksellistä toimintaa kun taas yrityksille pakollinen logistinen asia. Kuluttajan luonnollinen käyttöliittymä on muuttunut perinteisestä päätteestä www-selaimeksi. Yrityksille on tärkeää saada sähköisen kaupankäynnin sovellukset kytketyksi yrityksen operatiivisiin järjestelmiin.
Hällström kertoi kahdesta casesta, joissa Elma on mukana: Auto-linkistä ja Tyvi-hankkeesta.
Autolinkissä on kysymys vapaan varaosakaupan sähköisestä järjestelmästä. Pk-yrityksillä ei yleensä ole varaa pitää erillisiä logistiikkapäälliköitä miettimässä ratkaisuja, joten kumppanuussuhde merkitsee yhteistyötä, jossa kaikki voittavat. Järjestelmien integrointi on tärkeää: Jos yrityksessä pitäisi syöttää 300 tilausta ensin extranetiin ja sitten omaan tilausjärjestelmään, niin konsepti ei toimisi, koska asiakkaalla on muutakin tekemistä.
Tyvi-hankkeessa on kyse hallinnollisten tietojen keruusta Suomessa sähköisessä muodossa. Tarkoitus on alentaa kustannuksia ja helpottaa paperisotaa. Samalla ehkä hankalasti ymmärrettäviä viranomaisohjeitakin voidaan selkiyttää, kun ohjeet tehdään uudestaan sähköistä välittämistä varten – ja operaattorinkin pitäisi ymmärtää, miten järjestelmän olisi tarkoitus toimia.
Sivu päivitetty 6.12.1999
Eija Kalliala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.