ITK – opetuksen runsaudensarvi

vapaat avoimet
oppimateriaalit
kaikkien käyttöön

muutos on meille
mahdollisuus, tartumme
siihen innolla

osaaminen on
parasta muutosturvaa
opitaan yhä

Edukatassa
kokeilukulttuurilla
koulu kehittyy

tekoälyllä
työmarkkina-arvoa
voidaan parantaa

DragonBox-koulu:
matematiikka nousee
lempiaineeksi

sydän, ihmisyys
tilaa tehdä yhdessä
ymmärrys kasvaa

Kolmaskymmenes ITK-konferenssi 21.–22.3.2019 käynnistyi tuttuun tapaan Digiveikkojen laululla ja Jarmo Vitelin juonnolla. Muutos on mahdollisuus, julistaa vuoden teema. Ensi vuonna huhtikuun alussa juhlitaankin 30-vuotiasta ITK-konferenssia. Jatka lukemista ”ITK – opetuksen runsaudensarvi”

Tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista

Ohjaaja muokkaa
itsearvioinnista
oppimispolun.

Lapsuuden koulu,
virtuaaliluokka vai
fyysinen tila?

Kansat, kulttuurit,
luonto ja käden taidot –
aina tärkeitä.

Elinikäinen
oppiminen, sivistys,
auttaa tulevaan.

Tulevaisuudessa tarvittavaa laaja-alaista osaamista pohdittiin Otavan Opiston joulukuun teemahautomossa, jonka juonsi Iida-Maria Peltomaa.
Jatka lukemista ”Tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista”

Johdetaan hyveillä ja lisätään todellisuutta

Tuloksellisuus,
tehokkuus ja etiikka –
into motivoi.

Hyve on meissä,
johtaa onneen, tulokseen
ja menestykseen.

Mobiilioppi,
lisätty todellisuus
tänään koulussa?

Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin AVO2 -hankkeen Digital Competence and Learning DCL On Air – Lupa onnistua -webinaari 21.11.2013 tarjosi pohdintaa johtajuudesta ja häpeästä sekä kokemuksia lisätyn todellisuuden osallistumisympäristöistä.
Jatka lukemista ”Johdetaan hyveillä ja lisätään todellisuutta”

MOOC – avoin verkkokurssi

Massat oppivat
avoimessa MOOCissa
yksin, yhdessä.

Antoisa, työläs
MOOC-opiskelu vaatii
itsekuria.

Yhdessä tehden
videoin, keskustellen,
oppi syvenee.

60-vuotiaan Tietotekniikan liiton IT-kouluttajien yhdistyksen syysseminaarissa 19.11.2013 Antero Aunesluoma avasi meille MOOCien maailmaa ja hype-käyrää. MOOCit käynnistyivät viisi vuotta sitten – ja nyt innokkaimmat povaavat jo maakuntayliopistojen kuolemaa. Jatka lukemista ”MOOC – avoin verkkokurssi”

Lapset, animaatiot ja MOOCit

Animaatio
herättää pahvihahmot
sirkustemppuihin.

Lapsella känny
kädessä koulussa ja
vapaa-aikana.

MOOC-verkkokurssi,
massojen opinahjo,
hakee muotoaan.

ITK-konferenssin ”Tulevaisuus pelissä” 10. – 12.4.2013 avajaisissa Digiveikkojen laulun ”Kotini on www” jälkeen Aulis Pitkälä pohti tieto- ja viestitäntekniikan käyttöä kouluissa. EU-komission esityksen mukaan tieto- ja viestintätekniikan osaaminen on kaikkien oikeus ja kaikkien opettajien pitäisi käyttää sitä. Tutkimuksen mukaan Euroopan muihin maihin verrattuna Suomen kouluissa on keskimääräistä parempi tieto- ja viestintätekniikan varustetaso, mutta sen opetuskäyttö meillä on keskimääräistä heikompaa. Eivätkö opettajat luota omaan osaamiseensa? Eivätkö he ymmärrä, mitä hyötyä tieto- ja viestintätekniikasta olisi opetuksessa? Jatka lukemista ”Lapset, animaatiot ja MOOCit”

Opitaan oppimaan ja ymmärtämään

Heikot signaalit,
megatrendit, joutsenet
lammen pinnalla.

Suuret tarinat
vuorovaikutteisina
leijuvat pilveen

Usko itseesi –
kaikki on mahdollista!
Opi leikkien!

Valtakunnalliset virtuaaliopetuksen päivät keräsivät runsaasti opettajia, rehtoreita, tutkijoita ja muita opetuksesta kiinnostuneita Helsingin Messukeskukseen 3. – 4.12.2012 seuraamaan esityksiä, osallistumaan työpajoihin, tutustumaan esittelytiskien tarjontaan ja verkostoitumaan. Twitter visersi hashtagilla #vvop2012. Opetushallituksen viestiseinälle  kirjoitetuista kommenteista valikoidut näytettiin esitysten aikana valkokankaalla. Jatka lukemista ”Opitaan oppimaan ja ymmärtämään”

Miltä tekeminen tuntuu?

Ihminen tahtoo
oppia, kehittyä,
tehdä yhdessä.

Tiimin tarinat
ja tunteet – ajattelu
tarvitsee tilaa.

Projekti kirjaa
työtunnit rahakuuhun,
kertoo tulokset.

Erkki Takatalo kommentoi Otavan Opiston henkilöstön työskentelyä kehittämispäivillä Järvisydämessä 6.-7.8.2012.
Oman pelin pelaaminen antaa voimaa toisin kuin toisten saneleman. Jokainen voi sovittaa pelinsä yhteiseen peliin, kun ymmärtää, mistä siinä on kysymys. Voisiko työpäivä synnyttää samanlaista flowta kuin majan rakentaminen? Osaisimmeko sanoa jokaiselle jotain kiinnostavaa kuten Alastalon Herman Mattsson vierailleen, jotka tulivat merkitsemään parkkilaivaosuuksiaan.
Tekemistä tutkitaan ja arvioidaan jatkuvasti. Kulkeeko karavaani perässä vai onko irronnut? Tutkimuksen alussa on hyvä muodostaa mentaalinen malli lopputuloksesta. Kun se tuntuu hyvältä, tiedetään, että edetään oikeaan suuntaan. Malli ei kuitenkaan saa kahlehtia etenemistä.
Joskus pitää osata myöntää, ettei voi tehdä enempää. Ei rakenneta Baabelin tornia eikä ajeta ihmistä nurkaan ähkimään. Pahimmillaan kehittäminen voi muuttua työpaikkakiusaamiseksi, joka on kuin limasieni, menee puun läpi ja muuttaa muotoaan.
Millainen vuorovaikutuksen kieli on tiimin sisällä? ”Kyllä me susta tykätään, mutta…” Pitää hyväksyä, että on asioita, joita ei itse ymmärrä. Axel Munthen  Huvilassa meren rannalla rakennetaan erilaisia tiloja, koska ihmisen ajatus toimii tiloissa. ”On eri asia ajatella viemärissä kuin järven jäällä.”
Tiimi ei kaipaa sääntöjä vaan ihmisen halun toimia. Joka pajan jälkeen pienfraktaali voisi pohtia, miten pajan anti vaikuttaa ryhmän toimintaan. Ohjaus tarvitsee arviointia, tarinoita, joissa on haju ja maku.
Missä ovat tutkimustulokset, jotka osoittaisivat, että nettikoulutus on parempaa kuin perinteinen? Mitä opiskelijoille tapahtuu nettikoulutusta seuraavien kolmen vuoden aikana? Miten heidän itsetuntonsa kehittyy?
Erkki Takatalo kertoi seitsenvuotiaan pojan kysyneen häneltä, miltä tuntuu perata kalaa tai tehdä perhoja. Ihminen osaa vasta, kun pystyy kertomaan, miltä tekeminen tuntuu. Pelkistetyn järkipuheen rinnalle voidaan nostaa tunnetodellisuuden kollaasi: miltä yhteistyö tuntuu, kun tietää toisen vahvuudet ja heikkoudet?
SWOT-analyysi ja sinisen meren strategia tarjoavat analyysimalleja. Miten voimme, kun homma toimii? Mikä on tärkeintä, kun löydämme yhteisiä tarkoituksia? Missä tunteet ovat mukana? Mikä hohtaa ja loistaa? Mikä kohottaa ihmiskuntaa? Millaiseen tarinaan tämä liittyy? Löydämmekö linkkejä kokemuksiimme?
Jokainen tiimi voisi nostaa esiin itselleen avautuneen tärkeimmän asian ja esittää sen tanssina, musiikkina tai vaikka haikuna.

Koulutus eilen, tänään ja huomenna

Itko innostaa
jakamaan tiedot verkkoon
ope oudoksuu

opimme töissä
emme turhan tyhjiön
koulutuksissa

ope, valpastu
kun nuori ryntää verkkoon
ethän jää alle

oppija poimii
verkon tietomerestä
omat helmensä

IT-kouluttajat juhli kymmenvuotista taivaltaan  näkyvästi hotelli Arthurissa 9.11.11. Monipuolinen esiintyjäkaarti johdatti meidät salama-alustuksin koulutuksen kolmeen vuosikymmeneen ja työsti heittämiään haasteita kanssamme learning cafe -menetelmällä. Tilaisuuden sponsorit HAAGA-HELIA, Suomen Liikemiesten Kauppaopisto ja Laurea heittivät sekaan muutamia lisähaasteita. Irmeli Pietilä juonsi juhlaseminaarin rautaisella ammattitaidollaan.
Seminaarin aloitti kuvakollaasi IT-kouluttajien jäsentilaisuuksista. Puheenjohtaja Tarmo Toikkasen tervehdys kuultiin nauhoitettuna, kun Tarmo3 päätti syntyä maailmaan juhlaseminaarin aattoiltana.
IT-kouluttajien kymmenvuotinen taival
Esittelin lyhyesti IT-kouluttajien kymmenvuotistaipaleen tärkeimmät tapahtumat. ”Koulutamme uuden teknologian käyttöä ja samalla käytämme uutta teknologiaa ja uusia pedagogisia lähestymistapoja koulutuksessamme”, kerrottiin IT-kouluttajista ITviikossa vuonna 2007.
Jäsentilaisuuksissamme on käsitelty verkko-oppimista, sosiaalista mediaa ja työssä oppimista, työvälineohjelmistoja (ATK-ajokortin matka maailmalle ja paluu ECDL:nä), oppimisalustoja, avoimia ohjelmistoja, jotka tukevat tiedonrakentelua ja yhteisöllisyyttä. Olemme vierailleet monissa yrityksissä ja organisaatioissa Suomenlahden molemmin puolin: Tieto-konserni, Tieturi ja Haaga-Helia, Tallinnan yliopisto, Viron keskuspankki, Webmedia, Tieto Estonia ja tietysti Estonia-teatteri.
Valtakunnallinen IT-kouluttajat-yhdistys panostaa jäsenistön verkkopalvelun kehittämiseen. 2000-luvun alussa yhdistykselle teetetty sivusto asennettiin Fle3-tiedonrakenteluympäristön kanssa PC-käyttäjien palvelimelle. Kesällä 2004 IT-käyttäjien verkkopalvelut siirrettiin TTL:n tuoreelle yhdistyspalvelimelle, jossa niitä on edelleen kehitetty.
TVT opetuksessa, keskiajalta kohti uutta aikaa
Teemu Leinonen aloitti maailmoja syleilevän esityksensä 7-vuotiaan tyttärensä neuvojen mukaan smurffeista ja wikipediasta, motivoituneista joukoista. Opiskeluaikaisesta web-sivujen suunnittelusta hän eteni oppimisympäristöjen design-tutkimukseen Fle3-tiedonrakenteluympäristön ja LeMill-oppimisresurssiympäristön myötä.
Uuden teknologian tuotteet tai palvelut tarjoavat aluksi elämyksiä käyttäjille, muuttuvat sitten välttämättömyyksiksi, vähitellen taiteeksi ja osaksi todellisuutta – kunnes todellisuus muuttuu osaksi uutta teknologiaa.
Antiikin hyveet mielletään uudella ajalla edelleen hyveiksi. Antiikin ja uuden ajan välissä on pimeä keskiaika ruottoineen ja noitavainoineen. Vastaavan kehityksen voi nähdä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä. Pimeää keskiaikaa vastaa 1970-luvun puolivälissä alkanut mekaaninen harjoittelu (training), esimerkiksi kielten opetuksessa, aluksi disketeillä ja cd-rompuilla, myöhemmin verkossa. Verkko-opiskelun myötä olemme siirtyneet uuden ajan sosiaalisiin ohjelmistoihin ja vapaaseen ja avoimeen sisältöön.
Löytyykö tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä antiikin aika hyveineen? Douglas Engelbart, joka vuonna 1968 kehitti maailman ensimmäisen hiiren, ideoi tietokoneavusteisen ryhmätyön, jossa videoyhteydellä kirjoitetaan yhteistä koodia. Hän näki, miten tieto- ja viestintätekniikkaa voitaisiin käyttää yhteistyössä yhteisten ongelmien ratkaisemisessa.
Engelbrandtin ideat näkyvät Steward Brandin vuonna 1968 toimittamassa teoksessa ”The Whole Earth Catalog”  sekä Google Wawessa ja Google Plussassa. Nasan vihdoin julkaisema avaruudesta otettu kuva maapallosta auttoi ihmisiä hahmottamaan, että elämme yhdellä yhteisellä planeetalla.
Oppimisen haasteet tulevaisuudessa
Jyrki J. Kasvi näki tulevaisuuden synkkänä: maailman ikärakenne muuttuu ja suomalainen yhteiskunta juoksee suoraan seinään, kun yli 65-vuotiaan väestön osuus kaksinkertaistuu nopeasti. Globaali verkostoituminen ei paranna tilannetta: sama kehitys odottaa arabimaissa ja Japanissa panostetaan jo vanhustenhoitorobotiikkaan.
Suomen talous on murroksessa; paperimarkkinat kasvavat, mutta kuka investoisi paperitehtaisiin Suomessa? Väestöpyramidimme kertoo, ettei viidenkymmenen vuoden kuluttua Suomessa ole enää työvoimaa.
Mika Mannermaan mukaan olemme tulleet maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnan kautta tietoyhteiskuntaan ja jatkamme kohti bio- ja fuusioyhteiskuntaa. Rytinä on vasta alussa ja murroksen tahti kiihtyy. Kenellä tulevaisuudessa on valta ja kuka omistaa? Onko maahanmuuttajien perhekäsityksissä mitään ihmettelemistä, kun itse elimme vastaavan laisessa perheyhteisössä sata vuotta sitten?
Muuttunut viestintä kuvastaa teknologian kehittymistä ja pian käytämme viestintätapaa, jollaista ei vielä ole edes keksitty. Sosiaaliset innovaatiot ovat uusia oivalluksia siitä, miten olemassa olevaa teknologiaa käytetään uudella tavalla. Taannoin maailmalta tultiin kysymään, miten Suomessa edistytään, mutta nyt innovaatioita etsitään Virosta ja vastaavista nopean teknologisen kehityksen maista.
Miten koulutamme Suomen takaisin 2000-luvun alkuun? Sähköiset palvelut ja verkkokauppa ovat tehneet tuloaan yli kymmenen vuotta. Botswanassa voi maksaa kännyllä, mutta Suomessa ei. Suomi on viimeinen maa maailmassa, jossa ihmisille edelleen toimitetaan pääsääntöisesti paperilaskuja.
Tieto- ja viestintätekniikan osaamisemme on pelkkä myytti. Taulukkolaskentaohjelmisto voidaan kokea hankalaksi, jos rivisummat lasketaan taskulaskimella. Osaavasta työvoimasta tulee pulaa. Mikä työelämässämme aiheuttaa pahoinvointia, kun ihmiset fyysisen ja psyykkisen pahoinvoinnin vuoksi ajautuvat ennenaikaiselle eläkkeelle, ja eläkkeelle päästyään pystyvät vähentämään psyyken lääkkeitään?
Kertakäyttökoulutuksen paradigma on kuollut ja kuopattu, vaikka järjestelmämme rakentuu edelleen sen varaan. Suomessa kysytään: ”Mikä on sun duuni?” Hajoaako identiteetti, jos ei ole työtä? Työn ja harrastusten lisäksi ihmisen elämään voi kuulua lasten ja vanhempien, lastenlasten ja puolison hoitoa. Aiemmin työttömän piti odottaa 500 päivää ennen kuin pääsi opiskelemaan.
Metsäkone on erikoisesti pakattu tietokone, mutta on vaikea löytää ohjelmointitaitoisia nuoria, jotka haluaisivat työskennellä metsässä. Oli oivaltavaa nähdä, miten F-Securen kaverit menivät mönkijällä metsään, kun virus halvaannutti metsäkoneen.
Oppiva organisaatio kehittyy luovaksi organisaatioksi. Suomessa ei sallita riskinottoa vaan konkurssiin mennyt startup-yrittäjä leimataan loppuiäksi. Tarvitsemme luovaa anarkiaa, emme valmiita projektisuunnitelmia, joiden mukaan edetään.
Tietoyhteiskunnan osaamistarpeiksi nousevat elämän ja osaamisen hallinta, sosiaaliset taidot sekä tiedonhallinta- ja verkostoitumistaidot. Missä ovat tietotekniset osaamistarpeet?
Salama-alustukset
Jaana Holvikivi on laatinut väitöskirjan tietotekniikan kansainvälisestä koulutuksesta. 1990-luvun alussa suomalaisen ammattikorkeakoulun englanninkielinen koulutus kehitettiin yksinkertaisesti kääntämällä valmis suomenkielinen kurssi englanniksi. Suomalaiset opiskelijaryhmät ovat kuitenkin huomattavasti homogeenisempia kuin muista kulttuureista tulevat. Yksilöiden väliset erot kansainvälisissä opiskelijaryhmissä ovat valtavat. Tieteellinen ajattelu on kulttuurisidonnaista, ohjelmointi vaatii logiikkaa ja ongelmanratkaisukykyä.
Ihmisen toiminta määräytyy kulttuurisista skeemoista. Esimerkiksi tässä seminaarissa voimme olettaa, että joku menee kohta puhujapönttöön pitämään powerpoint-esityksen.
Esimerkki ruokailusta Japanissa voi auttaa meitä ymmärtämään erilaisia skeemoja. Meidän kulttuuristamme tulevan voi olla vaikea hahmottaa, miten kymmenen eri ruokalajin kanssa edetään tai että padan kantta ei saa nostaa, kun herkkä ruoka on siellä hautumassa.
Toista kulttuuria edustava opiskelija saattaa myöhästyä oppitunnilta yksinkertaisesti siksi, että hänen pitää ensin tervehtiä kaikki tuttunsa. Perinteisesti monissa kulttuureissa opitaan seuraamalla toisen toimintaa – kuten meilläkin oppipoika on oppinut seuraamalla kisällin toimintaa. Myös valokatkaisimet, vesihanat ja liikeohjatut ovat voivat hämmentää sellaista, jonka omassa kultturissa ne ovat harvinaisia.
Tero Toivanen puhui tulevaisuuden koulusta, näkymättömästä oppimisesta, avoimuudesta ja jakamisesta, jolla oppiminen kehittyy sosiaalisessa mediassa nopeasti. Maiden väliset erot muuttuvat merkityksettömiksi. Tiedonhaku- ja hallintataidot nousevat entistä tärkeämmiksi. Tulevaisuuden lukutaidottomuus on kyvyttömyyttä oppia, poisoppia ja uudelleen oppia.
Miten voi oppia, jos ei opi? Voisiko unelmoida silmät auki?
Systeemisessä, vertailevassa ajattelussa tiedot liitetään ympäröivään yhteisöön. Luovuuteen tarvitaan dynaaminen aikakäsitys, ei kelloon sidottua. Vapaus tuo vastuuta oppijoille. Miten kohtaamme epävarmuuden? Osaammeko työskennellä yhdessä erilaisten ihmisten kanssa?
Autotelinen ihminen asettaa itse päämääränsä ja ohjaa toimintaansa eikä ole riippuvainen ulkoisesta palkitsemisesta. Virheistä opitaan.
Tuoreen tutkimuksen mukaan pojat ovat menneet tyttöjen ohi englannin kielen osaamisessa, kun he oppivat englantia pelaamalla. Miten oppiminen saataisiin takaisin kouluun?
Anne Rongas puhui matkasta, hitaudesta, turvasta ja tästä hetkestä. Olemme matkalla avoimeen oppimiskulttuuriin. Asiat etenevät hitaasti vaikka aina on kiire. Turvallisuutta luo identiteetti, toisten läsnäolo, oppimisen ilo omalla ja yhteisellä polulla. Oppiminen tapahtuu ihmisen aivoissa, ei suljetussa koetilassa kynän ja paperin kanssa. Oppilaitoksen läpäisemätön palomuuri ei luo turvallisuutta vaan estää parasta oppimista. Tällä hetkellä voisimme ajatella oppimiseen liittyvät resurssit uudella tavalla ja löytää muitakin resursseja kuin rahan.
Teemu Arinan oppimis- ja työympäristöllä ei ole seiniä eikä rajoja. Yliopisto on maailma, koko universumi, jossa elämme. Aiemmin pienellä kotipaikkakunnalla oli vaikea löytää ihmisiä, joiden kanssa olisi kiinnostunut samoista asioista. Netin myötä emme enää tarvitse keskitettyjä kirjastoja. 1990-luvulla alettiin puhua verkko-oppimisesta ja verkkokaupasta, 2000-luvulla löydettiin sosiaalisesta mediasta vuorovaikutus, jossa paluukanava on yhtä paksu kuin menokanava. 2010-luvun pilvioppimisessa fyysisesti hajautetut ihmiset ja sisällöt kyteytyvät toisiinsa, asiakkaat auttavat lopputuotteiden valmistamisessa, ja aiemmin paljon aikaa vieneet asiat tapahtuvat yhdessä yössä.
Twitter-hashtag ei ole poliittinen liike vaan verkosto, johon kuka tahansa voi liittyä. Pilven myötä laitteet muuttuvat taikasauvoiksi. Jokainen rakentaa oman ruumiinsa jatkeeksi työkalupakin, verkoston muita ihmisiä. Perun andeilla sademetsissä arvostetaan vastavuoroisuutta: jotta pystyt antamaan jotain, sinun pitää ottaa jotain ja tietää, mitä otat. Olemme kytköksissä toisiimme. Millaisia haasteita pilvioppiminen asettaa, kun ei saa suorituspaperia eikö ole keskitettyä oppimispaikkaa eikä oppiminen ole opettajan vastuulla?
Ville Venäläinen haluaa auttaa yksilöitä ja ryhmiä löytämään oman äänensä. Sosiaalisessa mediassa viihdytään, mutta unelmat lakkaavat, kun puhutaan koulusta. Miten tieto- ja viestintätekniikan luoma toimintaympäristö on meille niin vieras? Ennen pärjättiin kynällä, mutta nyt kaikki pitää integroida oppilaitoksen verkkoon. Ajatellaan, että lapsia ei voi lähettää verkon sosiaaliseen mediaan, mutta heidät voi ongelmitta lähettää kadulle tekemään tehtäviä. Onko pedofiili verkossa todellisempi kuin kadulla?
Toimintaympäristö, savimaja tai kaupunki pilvenpiirtäjineen, vaikuttaa taitoihimme. Digikuilussa on kyse eri ihmisten räikeästä erilaisesta kokemustaustasta. Olemme syntyneet maalaisyhteiskunnassa, mutta tuskin osaisimme enää elää siellä. Suurkaupungissa taas ei opi toimimaan ennen kuin on elänyt siellä.
IT voisi olla ihmisteknologiaa tai interkatiivista teknologiaa. Mihin IT viedään?
Esko Kilpi kysyi, onko olemassa ympäristöä, joka ei olisi oppimisympäristö, ympäristöä, johon ei sisältyisi oppimisen mahdollisuutta. Teollisen yhteiskunnan prosesseihin ei saanut sekaantua eikä tehdä niihin muutoksia, mutta nyt pitäisi jättää taakse teollisen ajan ihanteet ja nähdä työ luovana prosessina, informaation rakentamisena, sosiaalisena, toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutuksena. Entistä ihmiskeskeisempi maailma on tulossa osaksi todellisuuttamme ja pääsemme lähemmäksi yksilön omaa historiaa, tarinaa.
Oppimistarinat ovat erilaisia. Kuka olisi minun edelläni tarinassa, jota elän? Twitterin asymmetrisen seuraamisen prosessi on tärkein oppimisprosessi. Miten valitsen, ketä seuraan?
Ketkä ovat toisiaan tarvitsevia ihmisiä? Eivät välttämättä ne, jotka ovat fyysisesti toistensa lähellä. Miten löydetään globaalisti omaa tarinaa eteenpäin vievät ryhmät? Mitä verkko ja verkot meille mahdollistavat ja miten ne toimivat oppimisen moottorina? Verkostoista pois jäävät ihmiset jäävät pois oppimisprosesseista. Oppiminen ei ole työstä erillinen asia, se on tapa suhtautua elämään.
Teollisessa ajassa painottuivat työroolit. Luovassa työssä tämä olisi mahdotonta, koska työn tekeminen on oppimisen tärkein moottori. Työ nähdään tehtävinä, jotka voidaan hajauttaa verkossa. Oppiminen on niiden tehtävien tekemistä, jotka vievät minun uniikkia tarinaani eteenpäin yhdessä muiden ihmisten kanssa.
Learning cafe ja yhteenveto
Työstimme learning cafen kolmella kierroksella kahdeksassa pöydässä yhdessä esiintyjien heittämiä haasteita. Kokoavassa yhteenvedossa Jaana Holvikivi nosti pöytäkeskustelustaan esiin monikulttuuurisuuden, yhteisöllisyyden, ryhmätyön ja tiimiytymisen, jossa myös opettaja oppii. Maahanmuuttajat ovat motivoituneita oppimaan, mutta meidän pitäisi yhdessä monipuolistaa kuvaa siitä, mitä korkeakouluista valmistuvan pitäisi oppia ja osata.
Teemu Leinonen toi omasta pöydstään esiin aiemmin hankitun osaamisen, CV:t ja osaamisrekisterit, joissa voisi mainita vaikka onko ollut mukana assembly-joukkueessa.
Ville Venäläisen pöydässä nousivat esiin metataidot, tunneäly, tunteiden kohtaaminen, usko omiin kykyihin oppia ja kasvaa, työryhmälähtöisyys, projektilähtöinen työskentely, it välineenä sekä yhteistuottaminen ja yhteistoiminta.
Esko Kilven pöytäkeskustelussa ihmeteltiin, onko koululla tulevaisuutta. Ihmisiä ei pitäisi valmistaa työelämään vaan uudenaiseen vastuunottoon. Onko meillä Teemu Leinosen kuvaamaa länsimaista sivistystä vai olemmeko kriisiissä, emmekä näe valoa pimeästä tunnelista?
Tero Toivasen pöydässä oli pohdittu ekaluokkalaista lasta, joka innostuneena on aloittanut koulutaipaleensa, mutta itkee tehdessään läksyjä ja kysyy, miksi koulussa ei voi olla kivaa. Miten motivaatio tapetaan ensimmäisen kouluvuoden aikana? Monet koulut ovat päivähoitopaikkoja ja oppiminen on jaettu merkityksettömiin oppiaineisiin. Työn ja koulun raja-aidat on rikottava ja annettava ihmisten oppia eri tavoilla.
Teemu Arinan pöydässä puhuttiin pilvioppimisesta, avoimuudesta, läpinäkyvyydestä, itseohjautuvuudesta ja ennaltamääräämättömyydestä? Kuka antaa leiman paperiin, joka kertoo osaamasi asiat? Yksilö saattaa etsiä täysin uniikin alueen, josta hän voi löytää töitä tulevaisuudessa.
Anne Ronkaan pöydässä keskusteltiin resursseita, työstä, perheestä ja harrastuksista. Miten oppijat voivat olla voimavara toisilleen? Työelämän pahoinvoinnissa, kun työpaikan ihmissuhteet eivät toimi, jätetään hyödyntämättä paljon käytettävissä olevia resursseja. Mikä on palkkatyön tulevaisuus? Raha ei anna riittävästi motivaatiota nuorille.
Jyrki Kasvin pöydässä kysyttiin, missä ja miten opitaan tietoyhteiskunnan perustaitoja, digisosiaalisia taitoja. Pitäisikö niitä oppia jo päiväkodissa ja koulussa? Entä aikuishoivapalveluissa? Edistääkö perheen sisäinen sosiaalinen paine oppimista? Mistä saadaan sosiaalinen paine yhden hengen talouksiin? Onko pilviyliopisto uusi käännös elearningille?
Yleiskeskustelussa todettiin, että Tanskassa ei suosita kilpailua, koska halutaan, että lapset viihtyvät koulussa. Ongelmakeskeinen oppiminen edellyttäisi pienen kurssisilpun muuttamista suuriksi ja mielekkäämmiksi kokonaisuuksiksi. Nykyinen koulu ja oppiminen ovat menneen talven lumia, niiden sijaan pitäisi löytää jotain, jota voitaisiin uudistaa. Suomalainen koulu pitäisi avata kaikille iästä riippumatta. Opintosuunnitelmassa joku on määritellyt, mitä pitää osata. Asiat pitäisi kuitenkin uskaltaa tehdä eri tavoin, vaikka kollegat odottaisivatkin erilaisen epäonnistumista.
Mihin oppimisen ilo katoaa? Kouluarkkitehtuuri, ryhmäkoot ja kalustuksen sijoittelu vaikuttaa oppimiseeen. Suositaanko teollisuusparadigmaa standardipolkuineen ja valmistumisaikoineen vai monialaista tutkintoa? Eikö pitäisi hyväksyä, että joku etsii itseään ja yhdistää useita tutkimusaloja ja löytää uusia kysymyksiä ja jopa vastauksia niihin?
Applen menestystarina lähtee musiikista eikä kalenterista; kaikkialla on musiikkia mutta kaikilla ei ole kalenteria. Kaadetaan koulun ja työelämän raja-aita ja nostetaan osaamisperustainen opintosuunnitelma tietoperustaisen sijaan.

Verkko-opetuksen verkossa

kotisohvalla
videoneuvottelu
auttaa oppimaan

vuorovaikutus
syventää oppimista
myöskin verkossa

Haaga-Heliassa kokoonnuttiin keskustelemaan verkko-opetuksen käytänteistä 12.5.11. Viisi opettajaa oli etukäteen valmistellut esityksensä  oppimisalustan tai videoneuvottelun käytöstä opetuksessa ja ohjauksessa. Lukukauden kiireisimmällä viikolla tilaisuuteen ehti yhteensä vain kahdeksan opettajaa, mikä oli sääli, koska esimerkit ja keskustelut olivat antoisia ja valaisevia.
Anne Benson kertoi Adobe Connect -videoneuvottelun käytöstä ohjelmoinnin opetuksessa. Parin tunnin videoneuvotteluistunto alkaa viiden minuutin yleisellä pulinalla, jonka jälkeen orientoidutaan varsinaiseen käsiteltävään aiheeseen, ei kuitenkaan vain opettajan monologina. Osallistumisprosentti vaihtelee 60-90 %, mikä lienee vähintään yhtä hyvä kuin osallistuminen normaaliin lähiopetukseen. Opiskelijat, jotka eivät aiemmin ole käyttäneet videoneuvottelua, voivat parilla ensimmäisellä kerralla tulla videoneuvotteluun varttituntia aikaisemmin tutustumaan ja testaamaan teknologian toimivuutta. Anne Benson suosittelee USB-kuulokemikrofonia perinteisen mikrofoni ja kuulokeliitännäisen sijaan.
Osallistujien liikkuvat videokuvat eivät ole olennaisia, mutta ainakin opettajan pysäytettyä kasvokuvaa opiskelijat kaipaavat; he näkevät, että opettaja on läsnä. Tauot ovat tärkeitä, ehditään hakea kahvia, ulkoiluttaa koiraa tai vaikka taukojumpata opettajan netistä löytämien videoiden johdolla.
Tiimityön ohjaamiseen voi varata neljäkin tuntia. Pienessä ryhmässä työskentely on tiivistä, intensiivisempää kuin luokassa. Opiskelijat jakavat vuorollaan työpöytänsä ja yhdessä pohditaan ohjelmointitehtävien erilaisia ratkaisuja.
Videoneuvotteluissa käsiteltävät materiaalit ovat etukäteen Moodle-oppimisalustalla omassa kansiossaan, josta opiskelijat voivat niihin tutustua ja josta opettaja saa ne vaivattomasti kuhunkin istuntoon. Adobe Connectin toisesta note-lapusta löytyy meneillään olevassa istunnossa käsiteltävät asiat, toisesta siihen liittyvät linkit, jotka ovat myös Moodlessa.
Videoneuvottelussa opiskelu kilpailee monien virikkeiden kuten perheenjäsenten keskustelujen ja televisio-ohjelmien kanssa. Anne Benson onkin ehdottanut opiskelijoille, että he panisivat perheenjäsenille näkyviin lapun: ”Olen koulussa, palaan klo 15”, mikä voisi vähentää kodin sisäisiä opiskeluhäiriöitä.
Opiskelijat ovat tyytyväisiä videoneuvotteluihin. He säästävät energiaa ja aikaa, kun heidän ei tarvitse matkustella kotoaan kampukselle.
Teija Schalin esitteli kaikille Haaga-Helian opiskelijoille tarkoitettua bisnes-englannin kurssia. Adobe Connect -videoneuvottelulla välitetään asiantuntijaluennot ja opiskelijoiden esitykset. Kukin opiskelija esiintyy opettajalle noin viiden minuutin ajan. Esitykset tallennetaan ja opiskelijat antavat niistä vertaispalautetta.
Keskustelimme vertaisarvioinneista, jotka nyt kirjoitetaan Moodle-oppimisalustalla olevalle lomakkeelle ja palautetaan tehtävätyökalulla opettajalle. Opettaja lähettää palautteen sähköpostitse arvioidulle opiskelijalle. Jos vertaisarvioinnit palautettaisiin keskustelualueelle, opettajan ei tarvitsisi erikseen välittää niitä arvioitaville opiskelijoille. Opiskelijat näkisivät myös toistensa saamat palautteet ja voisivat oppia niistä, samoin he voisivat kysyä palautteista ja kommentoida niitä.
Ria Heiska esitteli laatimaansa kaikille Haaga-Helian opiskelijoille tarkoitettua ruotsin kielen rakenteiden kurssia. Kurssi koostuu seitsemästä osiosta teorioineen ja tehtävineen. Kukin osio on viikon auki ja opiskelijoiden pitää suorittaa tehtävät kyseisen viikon aikana niin, että vähintään puolet kustakin tehtävästä on oikein. Suoritusta voi yrittää useaan kertaan, mutta oikeat vastaukset tulevat näkyviin vasta kun tehtäviä ei enää voi tehdä. Jos opiskelija ei joka viikko voi tehdä tehtäviä esim. työmatkan tai sairastumisen vuoksi, hän putoaa kurssilta.
Kurssilla ei tällä hetkellä ole lainkaan vuorovaikutteisia elementtejä, mutta keskustelualue kysymyksille ja esittäytyminen Adobe Connect -videoneuvottelussa ovat harkinnassa. Teorian voisi esittää tekstin ohella Adobe Connect -tallenteina.
Kati Selvenius esitti osuutensa viestinnän verkko-opetuksesta Adobe Connect -tallenteella. Aikataulutus ja pelisäännöt ovat tärkeitä heti alussa, opettaja antaa oman palautteensa viikon sisällä vertaisarvioinnista. Jos opiskelijat eivät noudata annettua aikataulua, he voivat jäädä ilman vertaispalautetta.
Vertaispalaute ei saa olla liian niukka ja ylimalkainen, sellainen, jonka voisi kirjoittaa melkein pelkästään sisällysluettelon perusteella. Hyvässä palautteessa kerrotaan jotain myönteistä ja kiinnitetään sitten huomiota tiettyihin yksityiskohtiin. Mieleeni tuli ”hampurilaispalaute”, jota monet suosivat, mutta jotkut kritisoivat.
Hyvät vertaispalautteet auttavat opettajaakin, hän voi ensin tutustua vertaispalautteisiin ja vasta sitten teksteihin tai asiakirjoihin, joista palaute on annettu.
Palautteen lisäksi opettaja muistuttaa aikatauluista ja laatii palautekoosteen. Näissä tukena ovat muistutusviestit ja palautekoosteet aiemmilta toteutuksilta. Opettaja kirjaa omaan kalenteriinsa palautusaikataulun.
Itse talletan myös antamani palautteet ja muistutusviestit, joita voin käyttää pohjina seuraavilla tai rinnakkaisilla toteutuksilla. Viime vuosina olen huomannut tärkeäksi myös eri kurssien aikataulujen merkitsemisen omaan kalenteriini. Ehkä verkko-opettamisen alkuaikoina elin niin tiiviisti jokaisella kurssillani, etten tarvinnut erillisiä kalenterimuistutuksia. Nyt työtehtävien pirstotuessa entisestään saatan joskus havahtua siihen, että jonkin kurssin jokin tehtävä olisi pitänyt palauttaa eilen, mutta pelkkä oppimisalustan automaattimuistutus ei riittänyt kaikille opiskelijaryhmille.
Ajan puutteen vuoksi Outi Valkki korvasi esityksensä PowerPoint-äänityksistä ja Adobe Connect -tallenteista tilaisuudesta alusta ottamallaan Bambuseriin tallentamallaan videolla.
Lopuksi Päivi Karvanen esitteli Haaga-Helian Moodleen liitettyä Kyvyt.fi-verkkoportfolio-ohjelmistoa.

Podcasteja

ääntä ja kuvaa
verkkomateriaali
syttyy elämään

Muutaman viikon tauon jälkeen HH:n somekoulutus  jatkui 9.5.11. Anne Rongas aloitti Adobe Connect -videoneuvottelun välityksellä audio- ja videopodcasteista. John Fothergillin mukaan podcasteja ei pidä käyttää perinteiseen luentoon, mutta niillä voi täydentää verkko-oppimismateriaalia, tuoda siihen tarinoita ja muita luokkahuoneen elementtejä. Tutkimusten mukaan podcastit nostavat opiskelumotivaatiota, mutta eivät tuota merkittäviä eroja oppimistuloksissa.

Anne Rongas totesi käyttävänsä podcasteja verkkokursseilla myös verkkoluentoihin ja esitteli, miten helposti Audioboolla luodaan podcasteja.
Ville Venäläinen todisti videoiden voimaa näyttämällä Porkkanamafian ja Barack Obaman videoita. Videot pitäisi valmistaa niin, että ne kestävät aikaa. Creaza on eräs väline videoiden tekoon. Tallennuspaikkana korkeintaan 15 minuutin videoita nielevän YouTuben lisäksi toimii Viddler, jonne voi tallentaa korkeintaan 30 minuuttia pitkiä ja 500 megatavun kokoisia videoita.
Jere Rinne totesi videon olevan tehokas, se herättää tunteita ja oivalluksia. Passiivisesta videosta voi saada vuorovaikutteisen ryhmäkeskusteluilla ja tehtävillä. Videota varten kannattaa laatia edes karkea käsikirjoitus premisseineen, kuvakokoineen ja draaman kulkuineen. Ennen kuin ryhtyy laatimaan videota, kannattaa tarkistaa esim. YLEn sivustolta, millaisia oppimisvideoita on jo olemassa.
Toisin kuin videot, Second Life vaikeine käyttöliittymineen vie tehoja oppimiselta eikä tuo siihen olennaisesti uusia tasoja. Videota taas ei kannata tehdä, jos olennaisesti saman asian voisi kertoa luokassa.
Tutustuimme KhanAcademyyn  ja Bambuseriin, jolla  Ville Venäläinen välitti livekuvaa luokastamme sekä kuvankäsittelymahdollisuuksiin Sumopaintissa  ja Flickrin Picnicissä.
Totesimme, että puhuva pää videolla sitoo oppijan kohtalaisen pitkäksi ajaksi, kun tämä voisi silmäillä saman informaation tekstimuotoisena kohtalaisen ripeästi. Kysymykset videoiden esteettömyydestä ja tekijänoikeuksista luokkaa videoitaessa jäivät ilmaan leijumaan.