Isä tietää, että tytär pärjää

Pukeva, liike
verraton, nyt kirjasto
yliopiston

Suomen neidolla
varoja talvisodan
kuntoutuksiin

Lenita matkaa
maailmaan, kertoo Suomen
työstä, noususta

Suomi-kuvassa
järvet, metsät, myös taide
ja teollisuus

sota opetti
vastuuntunteen, elämän
liikennemerkit

kun isä tietää
että tytär pärjää, niin
sitten pärjätään

Kaisa-talon auditorion täyttyi, kun Lenita Airisto esitteli kirjaansa Elämäni ja isänmaani Helsingin Akateemisten Naisten järjestämässä kirjallisuusillassa 24.4.2018. Häntä haastatteli Kristina Forsström Bazarista. Jatka lukemista ”Isä tietää, että tytär pärjää”

Naisten elävät tarinat

sisällissota
taiteilijan kutsumus
naisen kohtalo

romaani kertoo
monen äänen tarinaa
menneisyydestä

tutkimusta ja
yksinäisyyttä, niistä
kirja ammentaa

ET-lehti kutsui lukijansa 21.11.2017 Otavaan kirjallisuusiltaan, jossa päätoimittaja Riitta Korhonen haastatteli Heidi Köngästä ja Kati Tervoa. Otavan graniittilinna, joka on rakennettu vuonna 1906,  on edelleen saman suvun hallussa ja toimii samassa tarkoituksessa kuin reilut satakymmenen vuotta sitten. Jatka lukemista ”Naisten elävät tarinat”

Kirjallista intohimoa

halusta himoon
intohimoon, ehkäpä
pakkomielteeseen

intohimoinen
ronski ja puhdas kieli
kantaa pitkälle

runsas, raaka ja
vanha kieli kaunista
Raamatussakin

taidetta leimaa
ankaruus, itsekuri –
huono hylätään

maailmamme on
puutarha, hautausmaa
virtsaa, liljoja

Intohimo houkutteli Syvään koululle Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päiville 26.–27.6.2015 noin 15 000 kävijää. Torstai-illan ennakkotilaisuus Niskavuori – yhteinen intohimomme täytti Suomalaisen kirjan museo Pukstaavin auditorion sivuhuoneineen, kun Erkki Wuolijoki, Juha Hurme ja Maritta Viitamäki keskustelivat Taija Tuomisen johdolla niskavuorelaisesta intohimosta. Jatka lukemista ”Kirjallista intohimoa”

Raudanluja vennyminen

matkalaukussa
valloitetaan maailma
hillitään tunteet

elämä tuntuu
yhtä vaikealta kuin
sininen väri

Raudanluja rakkaus teatteri Avoimissa ovissa 18.10.2011 koskettaa, puhuttelee, jää mieleen pyörimään. Venny ja Tilly Soldan, Juhani Aho ja Eva Topelius kertovat tarinansa, tarinan vahvasta naisesta, joka tekee rakkauden tekoja ymmärtäen ja venyen, ei halua porvarillista elämää, ei omistaa mitään, vain elää uralleen ja maalata. Venny ja Jussi löytävät yhteisen tavan katsoa maailmaa, kuvata sitä kumpikin omalla taiteellaan.
Elämä mahtuu matkalaukkuun, Venny ja Jussi matkustavat, asettuvat sitten aloilleen, Tilly muuttaa mukaan. Jokainen vuorollaan pakkaa matkalaukkunsa, pakenee itseään.
”Luulin, että maalaaminen on vaikea, mutta elämä onkin vaikeampaa”, Venny tilittää Evalle. ”Elämä on yhtä vaikeaa kuin sininen väri.” Sininen muuttuu tummemmaksi, Venny kaipaa merta, vapautta.
Tuusulan taitelijayhteisön lapset kokoontuvat Vennyn ateljeehen leikkimään. ”Kotona ei saa meluta, kun isä säveltää.” ”Meidän isä pääsee postimerkkiin.” ”Meidänkin isä pääsee postimerkkiin.” ”Meidän isä pääsee sadan markan seteliin.” ”Meidän äiti tupakoi ja kiroilee.”
Venny katsoo, miten pojat leikkivät yhdessä, kaikki kolme. Hän huomaa: he ovat hänen elämänsä tärkein sisältö.