Avainsana: systeemityö

Hiljaista tyhjäkäyntiä

it pyörittää
tyhjäkäyntimyllyä
ylläpidossa

hiljainen tieto
huutaa, kodifioidaan
tietokantoihin

innovoimalla
muisti talteen, liikkeelle
osaamiseksi

Sytyken jäsentilaisuudessa Nokialla 31.3.11 Pentti Salmela pohdiskeli, miten hiljainen tieto saadaan talteen ja tuottamaan it:n avulla. Suomihan on jonkin tilaston mukaan pudonnut tietoyhteiskuntakehityksessä sijalle 20.
Pentti Salmela puhui it-toiminnan tyhjäkäyntimyllystä: perustason järjestelmiä ja laitteita uudistetaan jatkuvasti, seuraavalla tasolla rakennetaan kalliita erppejä, joiden takaisinmaksuaika on pitkä, eikä koskaan päästä ylimmälle tasolle, jossa it:n avulla saavutettaisiin liiketoiminnan uudistumista, muutosta ja kilpailuetua. Yli 90 % it-toiminnasta menee kertaalleen tuotettujen järjestelmien ylläpitoon. Pyörittävätkö laitetoimittajat tätä myllyä?
Yleisön joukosta todettiin, että teknologia kehittyy luontoystävällisemmäksi ja prosessorit kehittyvät jatkuvasti tehokkaammiksi, joten järjestelmiä ja laitteita pitää uudistaa.
Pentti Salmelan mukaan it-tuottavuus löytyy uudelta tasolta. Organisaation tiedosta vain 5 % on eksplisiittistä ja kodifioitua eli tietokantaan tai käyttöoppaaseen tallennettua, loput 95 % on hiljaista tietoa. Tässä on it-toiminnan potentiaali. Hiljainen tieto voidaan dokumentoida puhumalla ja strukturoida digitaaliseen muotoon. Tästä voidaan johtaa seuraava malli:

  • hiljainen tieto ->
  • puhuttu tieto ->
  • dokumentoitu tieto ->
  • tietokoneohjelman käsittelemä data.

Yleisön joukosta ehdotettiin toisaalta tunteen lisäämistä malliin ennen hiljaista tietoa, toisaalta puhutun ja dokumentoidun tiedon yhdistämistä kommunikoinniksi.
Hiljaista tietoa voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta:

  • filosofisesta – data, informaatio, tieto, älykkyys, viisaus
  • sosiaalisesta – esim. miten organisaatiosta lähtevien työntekijöiden hiljainen tieto saadaan talteen?
  • informaatiologistisesta – miten tieto, joka on osa organisaation muistia,  saadaan liikkumaan, talteen ja tuottamaan?

Miten uusi tieto syntyy organisaatiossa? Projektiryhmä, joka kehittää uutta tietojärjestelmää, tarvitsee kaiken kyseistä järjestelmää koskevan tiedon. Organisaation kehittäminen on yhtä tehokasta kuin muistin liike.
Yleisön joukosta kysyttiin, voidaanko hiljaisen tiedon välitysmekanismi kodifioida, vaikka kaikkea hiljaista tietoa ei haluttaisi kodifioida. Välitysmekanismiksi tarjottiin leirinuotioita, mentorointia ja kisälli-oppipoikajärjestelmää.
Toteamus ”Osaan kävellä, mutten tiedä, miten kävellään” kuvannee hiljaista tietoa.
Innovaatio-, projekti- ja it-toiminnan avulla voidaan siirtää tietoa asiakkaan ja käyttäjän uudeksi osaamiseksi. Tähän tarvitaan uudenlaisia menetelmiä. Kun verrataan organisaation toiminnallista mallia ja teknistä toteutusmallia, niin ketterässä kehityksessä nämä saadaan nopeammin lähemmäs toisiaan kuin perinteisessä iteroivan vesiputousmallin mukaisessa systeemityössä.
Pitäisikö it-strategiaa kehittää tietämyksenhallintastrategiaksi?

Peleistä potkua liiketoimintaan

bisnes pelittää
virtuaalitiimeissä
huumori kukkii

pelein opitaan
viestintää, tuottavuutta
yhteistyötä

Pelien mahdollisuudet liiketoiminnassa kiinnostavat. Hetkyn Tietohallintokerhon tilaisuus Pelit ja Business 29.11.2010 toi Otava Mediaan tietohallintokerholaisten lisäksi muita hetkyläisiä ja ei-hetkyläisiä. Tilaisuuden alussa kerhon puheenjohtaja Anne-Maritta Talaslahti esitteli johtoryhmän, joka oli valittu tilaisuutta edeltäneessä vuosikokouksessa.
Kun puhumme käytettävyydestä, tarkoitammeko palvelun vai palvelimen käytettävyyttä? Joudummeko työskentelemään sovellusten kanssa, jotka on kehitetty 1990-luvun alussa ja konvertoitu sellaisinaan graafisiin ympäristöihin miettimättä navigointia tai käytettävyyttä? Pelit ja sosiaalisen median palvelut tarjoavat sovelluksilleuudenlaisia mahdollisuuksia, helppokäyttöisyyttä ja elämyksellisyyttä.
Kristian Tanninen LumoFlowsta, johdatti meidät sosiaalisen median ja pelien maailmaan yritysten välisen yhteistyön tehostamisessa, viestinnässä ja ihmisten aktiivisuudessa, jotka ovat LumoFlown missiona. Vanhassa työskentelytavassa kehitetään prosesseja, uudessa panostetaan sosiaaliseen tuottavuuteen. Sosiaalisen median pelilliset palvelut leviävät nopeasti ja verkostoituminen hajottaa prosessit. Virtuaalitiimeissä kukkivat huumori, aktiivisuus, kilpailu ja tiimihenki.
Esimerkkeinä pelillisyydestä voisivat olla Facebookin Farmville, jossa on enemmän käyttäjiä kuin Twitterissä sekä LinkedInin muistutukset käyttäjän statuksen keskeneräisyydestä: kiihottaahan se päivittämään statuksen valmiiksi!
Projektinhallintajärjestelmiä voidaan perinteisten Basecamp– tyyppisten näkymien sijaanhavainnollistaa pelillisillä koostenäkymillä kuten Panic Status Boards’ssa . Jälkimmäiset kertovat yhdellä silmäyksellä perinteisiä enemmän ja haastavat aktiivisuuteen.
Blarp Business Live Action Role Play palkitsevinen mittaristoineen tukee yhteisöllisyyttä ja tiedon jakamista. Yhteistyöllä päästään maaliin; tätä asennetta tarvitaan hajautettujen tiimien yhteistyön hallinnassa.
Anu Sivunen Aalto-yliopistosta totesi kommenttipuheenvuorossaan, että käyttäjien kannustaminen on olennaista. Yhä enemmän kehitetään sosiaalista asiakkuudenhallintaa (CRM), jossa asiakkaita palkitaan näkyvästi keskustelualueilla.
Tuomas Syrjänen Futuricelta pohti, miten kuluttajapalveluista voidaan kehittää liiketoimintasovelluksia. Harva kuluttaja jaksaa ottaa selvää, miten palvelu toimii, ehkä pankkipalveluita lukuunottamatta. Siksi ensimmäisen käyttökokemuksen pitäisi olla riittävän yksinkertainen.
Tarvitaanko sovelluksen käyttöön käsikirjaa tai koulutusta vai olisiko pitänyt panostaa käytettävyyteen? Ihminenhän haluaa käyttää sovellusta. Käyttäjä on oikeasti oikeassa ja palaute on tärkeää.
Kun Facebookilta näyttävä Yammer monen mutkan ja neuvottelun jälkeen saatiin yritykseen, kaikki alkoivat käyttää sitä eivätkä kaivanneetkoulutusta tai ohjeistusta. Skype päihittää käytettävyydessä viralliset video- ja puhelinneuvottelujärjestelmät.
Aika on rahaa. Kuinka suuri on yrityksesi digitaalinen varasto: kaikki tehty, mitä ei ole jaettu käyttäjille?
Käytettävyys vaatii usein yksinkertaisesti, että viitsitään käyttää jonkin verran aikaa sen kehittämiseen. Joskus käyttettävyys tosin voi maksaa kohtuuttomasti.
Projektit pitäisi muokata lyhyiksi ja priorisoida. Kun nopeasti saadaan jotain tuotantoon, opitaan myös nopeasti.
Eri palveluita käytetään eri tavoin. Hyvin toimivien, mutta käyttöliittymältään kömpelöiden järjestelmien päälle voidaan rakentaa välikerros ja siihen käyttöliittymät erilaisille palvelinlaitteille.
Keskustelussa todettiin, että osaaminen, moniosaaminen ja sosiaalisuus ovat valttia. Käyttöliittymävetoisille, toiminnallisuuden hallitseville suunnittelijoille on kysyntää. Paras motivaatipurske suunnittelijalle on tavata oikea käyttäjä, jolle sovellustaan rakentaa.

Ajankohtaisia ajattomia haasteita

vaatimuksista
kehitys palastellaan
muutos hallitaan

omaperäinen
haiku, senryu syöksyy
teoskynnykseen

Kymmenet IT-alan ammattilaiset kokoontuivat TTL:n IT-kouluttajien jäsentilaisuuteen IT-koulutuksen ajattomia haasteita 11.11.10 verkkoon tai Haaga-Heliaan.
Paula Männistö Qentineliltä kertoi kahdesta tietojärjestelmäprojektista, joista ensimmäisessä kaikki epäonnistui ja toisessa onnistui.
Epäonnistunut projekti
Ensimmäisessä projektissa lähtökohtana oli asiakkaan liiketoimintalähtöinen ylätason vaatimusmääritys kahden nykyisen ERP-järjestelmän yhdistämisestä ja muutamien lisäominaisuuksien kehittämisestä. Projekti määriteltiin reilun vuoden mittaiseksi, mutta sitä ei palasteltu. Asiakas pääsi eri vaiheissa testaamaan järjestelmää, mutta mitään valmistuneista ominaisuuksista ei hyväksytty. Jossain vaiheessa todettiin, että vaatimusmäärityksen lisäksi pitäisi laatia selvitys, jota hierottiin yhdeksän kuukautta. Asiakas ei hyväksynyt selvityksen lopputulosta, ja lopuksi keskeytti koko projektin.
Ehkä nälkä kasvoi syödessä. Jäljellä olisi ollut vielä valtavan suuri työ, vuodessa oli saatu aikaan ehkä vasta neljäsosa siitä, mitä haluttiin. Esimerkiksi vaatimusmääritys ”Tehdään tarvittava raportointi” paisui lopulta 150 raportiksi, eikä kukaan ei osannut päättää, mitkä niistä olisivat tarpeellisia.
Toimittajan oli pakko hyväksyä tehtäväksi kaikki, mitä asiakas keksi pyytää. Sopimus oli kiinteähintainen ja muutostöitä oli vaikea hinnoitella, joten toimittajalle kertyi tappiota. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo projektin alkumetreillä.
Vanha järjestelmä oli tavallaan määrityksenä, mutta koodin lukeminen on vaikeaa ja haasteellista, ja ennen kaikkea hidasta. Näytöt ja raportit ovat vain ulkoisia ominaisuuksia, ne eivät vielä määrittele järjestelmän toiminnallisuutta. Toimittaja pyrki laatimaan teknisen määrityksen, mutta toimittajan ja asiakkaan ymmärryksen välinen kuilu oli leveä ja syvä.
Tunnetun nyrkkisäännön mukaan aikatauluarviot pitäisi kertoa piillä, mutta siitä tulisi liian pökerryttävä luku asiakkaalle esitettäväksi.
Onnistunut projekti
Toisessa projektissa oli tarkoitus uusia vain vanhan suurkoneympäristössä toimivan tietojärjestelmän käyttöliittymä web-pohjaiseksi. Asiakas ymmärsi nopeasti, että käyttötapauskuvaukset eivät kata koko toimintaa ja liiketoimintaprosessit vaativat hieromista, joten prosesseja mallinnettiin ja uudistettiin samalla kun käyttöliittymää. Prosessit kulkivat eri osastojen välillä eikä ollut selkeää, missä mitäkin tehdään ja kuka tai mikä rooli omistaa prosessit. Jokainen pääsi esittämään oman näkemyksensä. Vähitellen ymmärrettiin, mitä oikeasti tehdään ja saatiin suoraviivaistetuksi monia asioita.
Toteutustyö jakautui eri mittaisiin iteraatioihin puolentoista vuoden ajalle. Tuotantoon siirrettiin kokonaisuus kerrallaan eikä mitään ylimääräistä tai turhaa työtä tarvinnut tehdä. Asiakkaat pääsivät aidosti vaikuttamaan kehitystyöhön. Muutosvastarintaa pyrittiin pehmittämään tekemällä samanlaista kuin vanha järjestelmä oli ollut ja omaksumalla sopivia toimintatapoja. Muutaman iteraatiokierroksen jälkeen oli opittu paljon, ja seuraavien iteraatiokierrosten suunnittelu oli entistä helpompaa. Nälkä kasvaa syödessä ja työmäärä kasvaa, joten muutoshallinta on tärkeää.
Miksi joskus onnistutaan ja joskus ei?
Onnistuneessa projektissa asiakas oli mukana, ja ymmärsi, että kyse oli asiakasyrityksen liiketoiminnan kehittämisestä ja toiminnan muutoksesta. Toimittaja saattoi työskennellä määrämuotoisesti alusta asti, ja suunnitella, miten kehitystyötä lähdetään työstämään ja miten palastellaan.
Ensimmäisessä projektissa oli pari 10-15 hengen ryhmää, toisessa viiden hengen ryhmä laatimassa perusarkkitehtuuria, viiden hengen ryhmä toteutuksessa ja pari henkilöä testauksessa. Prosessimallinnus sitoutti koko asiakkaan organisaation projektiin, ja teki näkyväksi, miten prosessit kulkevat.
Kiinteähintainen, alhaisen hinnan tarjous, jossa toimittaja tekee tappiota, ei ole kenenkään etu. Sen sijaan ymmärrys työmäärän suuruudesta olisi kaikkien etu. Projektin edetessä ymmärrys tarvittavasta tuntimäärästä vakiintui. Yksittäisten henkilöiden erot koodin tuottamisessa olivat valtavia, ja niinpä vaikeimmat kokonaisuudet annettiin tehokkaimmille koodareille. Koodin tuottamisen tehokkuus laskettiin määrittämällä kullekin käyttötapaukselle pistemäärät niiden vaativuuden mukaan ja niiden toteutuksista laskettiin mekanisesti, kuinka monta tuntia kunkin pisteen koodaamiseen kului.
Työmäärien arvioinnissa käytetään usein Planning poker -menetelmää, jossa jokainen toteutustiimin jäsen mielessään arvioi, paljonko aikaa menisi esitellyn työkokonaisuuden toteuttamiseen, ja nostaa sitä vastaavan kortin näkyviin yhtaikaa muiden kanssa. Tämän jälkeen arvioinneista keskustellaan ja annettuja numeroita perustellaan. Menetelmä on mukava, nopea ja sitouttava.
Ohjelmistotuotannon tekijänoikeudet
Tarmo Toikkanen Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta valotti IT-koulutukseen liittyvän ohjelmistotuotannon tekijänoikeusviidakkoa jakamalla tuotokset nelikenttään ulottuvuuksille taiteellinen – hyödyllinen ja fyysinen – eteerinen. Alunperin tekijänoikeuslaki suojasi riittävän omaperäisiä ja tekijänsä persoonaa ilmentäviä taiteellisia ja konkreettisia tuotoksia. Vähitellen tekijänoikeuslain suojaan liitettiin tietokirjat, kartat ja tietokoneohjelmat. Nykyisin kirjat, valokuvat ja elokuvat eivät välttämättä enää ole fyysisia tuotteita vaan bittejä, mutta tekijänoikeus suojaa niitä edelleen.
Tekijänoikeuslaki ei edellytä teoksilta oivaltavuutta. Selittävät kaaviot eivät yleensä pääse lähellekään teoskynnystä: kuka tahansa samalla osaamisella voisi tuottaa olennaisesti samanlaiset kaaviot. Nyrkkisääntönä voidaankin pitää sitä, että jos kukaan saman alan tekijöistä ei samassa tehtävässä päädy samanlaiseen tuotokseen kuin sinä, niin tuotoksesi todennäköisesti ylittää teoskynnyksen.
Alunperin brittiläisen tekijänoikeuden oli tarkoitus suojata kirjapainon tuotoksia ja ranskalaisen tekijän moraalisia oikeuksia. Nämä ovat taustalla nykyisessä EU-maiden tekijänoikeuslaissa. Taiteellisen tai kirjallisen teoksen tekijänoikeus on sen tekijällä, luonnollisella henkilöllä. Sen sijaan työsuhteessa tehdyn tietokoneohjelman omistaa työnantaja, koska työpaikalla tietokoneohjelma laaditaan yleensä yhteistyössä. Työnantaja ei omista tietokoneohjelmaa, joka on tehty itsenäisesti opetus- ja tutkimustehtävissä. Sotilasoppilaitoksissa kaikki tekijänoikeudet kuuluvat oppilaitokselle.
Yleisön joukosta kysyttiin, miten tekijänoikeuslaki suhtautuu Andy Warholin tuotoksiin. Tarmo Toikkanen myönsi, että tekijän nimellä on vaikutusta; tekijänoikeuslaki ei välttämättä ole objektiivinen.
Levitysoikeus on tekijän yksinoikeus. Jos hankkii teoskappaleen, sen voi myydä, mutta sitä ei saa vuokrata. Kavereille saa tehdä kopioita yksityiskäyttöön laillisista lähteistä saaduista kopioista. Sen sijaan tietokoneohjelmia ei saa kopioida yksityiskäyttöön. Teoksesta saa tehdä väliaikaisia teknisiä kopioita ja tietokoneohjelmaa saa muuttaa, jos sen käyttö sitä vaatii. Yhteentoimivuuden vuoksi tietokoneohjelman saa palauttaa lähdekoodiin – jos se onnistuu.
Oppilaitoksessa opiskelijat omistavat tekijänoikeudet laatimiinsa ohjelmiin. Nykyinen tekijänoikeuslaki sallii teosten välittämisen lisenssillä, mutta yhtään lisenssiä ei vielä ole tätä varten tehty.

Osaamista, liiketoimintaa ja vettä pilveen

pilvipalvelu
vettä, mielikuvia
taivas rajana

jalat maassa, pää
pilvessä, osaaminen
joustaa, laajenee

Systeemityöyhdistys Sytyken kolmastoista laivaseminaari ”Pilviteknologiat – ohutta yläpilveä, näkyvyys hyvä” 8.-10.9.2010 oli suositumpi kuin koskaan: noin sata toimittajien, asiakkaiden ja oppilaitosten edustajaa mahtui mukaan, vaikka kokoushuoneen ahtaat seinät jättivät monta kiinnostunutta rannalle.
Ilkka Pirttimaa johdatteli Spotifyn kautta pilvipalveluihin, esitteli seminaarityöryhmän ja sponsorit. Sytyken puheenjohtaja Juha Jääskinen jatkoi kertomalla Sytyken toiminnasta ja osaamisyhteisöistä. Yhteistyötä oppilaitosten ja yritysten kesken syvennetään, verkkosivusto uusitaan lähikuukausina, sosiaalista mediaa hyödynnetään ja Systeemityölehden paperimuotoa pohditaan.
IBM
Jouko Ruuskanen kertoi IBM:n pilvipalveluista, joissa voi nähdä kolme trendiä:

  • yritetään edelleen kehittää soa-arkkitehtuuria lähemmäs liiketoimintaa
  • asiakasyritys voi tapauskohtaisesti ulkoistaa joitain paloja liiketoiminnastaan joksikin ajaksi
  • rinnakkaisuutta lisätään.

Pilven ominaisuuksia ovat virtualisoitu alusta, jossa palvelu pyörii, automatisoitu palvelunhallinta ja standardoidut palvelut. Lisäksi tarvitaan palvelukatalogit, käyttäjärajapinnat, joiden kautta automatisoituja palveluja pyydetään. Tällöin maksetaan vain siitä, mitä käytetään, päästään nopeaan skaalautuvuuteen ja paikasta riippumattomuuteen. Pilvipalveluna menestyy riittävän yleinen palvelu, jota riittävän monet ihmiset haluavat käyttää.
Pilvipalveluiden perustermit ovat SaaS (Software as a Service), PaaS (Platform as a Service) ja IaaS (Infrastructure as a Service). Palveluja voidaan pyörittää paitsi yksityisessä tai yleisessä myös hybridi-ympäristössä, jota kohti kehitys näyttää menevän. Liiketoiminnan kannalta kriittinen data hoidetaan yksityisessä ympäristössä.
Asiakas saattaa olla kiinnostunut palvelun maantieteellisestä sijainnista. Suomen ja EU:n markkinoilla onkin palveluntarjoajia, jotka takaavat, että data sijaitsee maantieteellisesti turvallisessa paikassa.
Perinteisen palvelimen käyttöaste on noin 10-20 %, koska joudutaan varautumaan myös kuormituspiikkeihin. Pilvipalveluissa käyttöastetta voidaan minuuteissa nostaa 70-90 %:iin. Pilvipalveluissa voidaan myydä enemmän resursseja kuin on tarjottavissa, koska kaikki eivät ole yhtaikaa pilvessä.
Pilven toteuttamisen arkkitehtuurisia elementtejä ovat mm. katalogi ja standardoitujen palvelujen templatet sekä automatisoinnin, lisenssien ja palvelupyyntöjen hallinta. Kun käyttäjä kertoo, millaisen palvelun haluaa ja millaisin ominaisuuksin, palvelu haetaan resurssialtaasta, provisointimanageri pystyttää palvelun, jonka jälkeen viesti valmiista palvelusta lähtee käyttäjälle.
Google
Marko Saarinen kertoi Googlen yritysratkaisujen periaatteista: huolehditaan tietoturvasta, hyödynnetään globaalia palvelinverkostoa ja minimoidaan riippuvuus kolmannen osapuolen ohjelmistoista. Offline-palvelut ovat olleet mahdollisia jo vuoden ajan.
Google voi taata, että asiakkaan data on EU:n sisällä, mutta ei voi osoittaa palvelinta, jossa se sijaitsee, koska data on pirstaloituneena usealle palvelimelle moneen palvelinkeskukseen. Ratkaisulla varaudutaan pommi-iskuun johonkin palvelukeskukseen, jolloin data pitäisi nopeasti siirtää toiseen ilman, että asiakas huomaisi katkosta.
Googlella on SAS 70 Type II -sertifiointi prosesseihin, mikä edellyttää tarkkaa kuvausta siitä, kuka pääsee mihin käsiksi, mitä käyttäjätilitietoja saa luovuttaa viranomaisille, miten lisätyt koodit auditoidaan ja evaluoidaan, miten asiat raportoidaan ja miten niihin reagoidaan. Sertifikaatti on FISMA-yhteensopiva. Googlella on myös toimialakohtaisia pilviä, joissa voidaan ottaa huomioon toimialan juridiset vaatimukset datalle.
Googlen palvelut eivät tarvitse uusia asennuksia käyttäjien työasemiin, ainoastaan joitain selainlaajennuksia. Peruspalveluita ovat sähköposti ja toimisto-ohjelmistot, joita ei kannata pyörittää omilla palvelimilla. Melko vähän kustomoitavia peruspalveluita ovat sähköposti, pikaviestintä ja videoneuvottelu, videomateriaalin jakaminen organisaation sisällä turvallisesti, sekä google-sivustot, joiden päälle voi rakentaa omia sivustoja. Lisäksi tarjolla on joukko tietoturvaan liittyviä palveluita, joita voi hyödyntää missä tahansa sähköpostiohjelmistossa.
Esimerkiksi Priority Inboxissa 78 algoritmia määrittelee, mitkä ovat meille tärkeitä sähköposteja ja vähentää viestintävälineiden hallintaan kuluvaa aikaamme. Sähköpostilaatikko on määritelty riittävän isoksi, jotta aikaa ei mene viestien jatkuvaan arkistointiin. Sähköpostit voidaan kontekstin mukaan pinota yhden säikeen alle niin, että viestien sisällöt näkee yhdellä silmäyksellä. Kansiokäsitteestä on luovuttu ja korvattu se viesteihin liitettävillä tageilla; yhdellä viestillä voi olla useita tageja eli se periaatteessa voisi olla useassa ”kansiossa”.
Googlen pilvipalvelut sopeutuvat exchange-sharepoint-maailmaan, ja ovat yhteensopivia minkä tahansa Open LDAP -hakemiston kanssa. Googlen palvelut hyödyntävät yksisuuntaisella yhteydellä asiakkaan organisaatiohakemistossa olevia tietoja. Palveluihin tulee jatkuvasti uusia ominaisuuksia, mutta asiakas voi valita, milloin ottaa uudet ominaisuudet käyttöön tai missä rooleissa olevat henkilöt haluavat testata niitä ensin.
Vuonna 2007 Googlella oli vain kolme palvelua; nykyisin tarjonnassa on kymmeniä palveluita, jotka toimivat myös mobiilikäyttöjärjestelmissä.
Salesforce ja Fluido, asiakascase YIT
Kai Mäkelä kertoi Fluidon edustamasta Salesforce-palvelusta ja Tuuli Jahnsson kertoi palvelusta YIT:n näkökulmasta. Fluidon viiden hengen yrityksen ainoa it-infra on reititin, kaikki muu on pilvessä. Salesforce on sertifikoitu monikäyttäjäympäristö, jonka käyttäjämäärä lisääntyy noin 4000:lla yrityksellä vuosittain.
Yritys voi räätälöidä käyttöliittymänsä Salesforce-palveluun, saada sieltä osan palveluista ja liittää niihin omia sovelluksiaan. Liiketoimintalogiikkaa on helppo määritellä klikkaamalla tai koodaamalla.
YIT:llä kaikki prosessikuvaukset olivat jo olemassa, kun Salesforce-projekti alkoi. Käyttäjän näkökulmasta kyse on valistuneesta taulukkolaskennasta. YIT:llä tarvittiin ohjelmisto, jota voidaan kustomoida liiketoiminnan tarpeiden mukaisesti. Muutaman ohjelmiston testaamisen jälkeen Salesforce-valinta oli selvä. Tuuli Jahnson kertoi tehneensä sovelluksen kaikki  kentät omin pienin käsin, mutta ei kuitenkaan ruvennut koodaamaan; hän ei halunnut käyttää aikaansa sellaiseen, joka ei ollut hänen ydinosaamistaan.
Salesforcen käyttöönoton yhteydessä alettiin suoristaa prosesseja, poistettiin sivurönsyjä ja otettiin käyttöön Salesforceen valmiiksi miettitty myyntiprosessi. Salesforce-käyttäjät Wärtsilä, Kone ja YIT pitävät säännöllisesti yhteyttä ja jakavat keskenään parhaita käytäntöjään.
Salesforce tarkistaa, ettei järjestelmässä ole samaa tietoa useaan kertaan. Jos järjestelmän automaattiset huomautukset eivät johda datan korjaamiseen, YIT:n tiimiadministraattorit käyvät huomauttamassa korjaamisesta datasta vastuussa oleville henkilöille.
Parhaillaan YIT:ssä on meneillään Salesforcen integrointi ulkoisiin verkkopalveluihin, toimitilalaskuri, reklamaatioprosessi sekä auditointi.
Keskustelussa todettiin, että pilvipalveluiden integrointi toiminnanohjausjärjestelmiin lienee pilvipalveluiden akilleenkantapää. Voidaanko pilvipalveluiden varmistuksiin luottaa? Koneella data varmistetaan erikseen tiedostopohjaisesti pari kertaa päivässä. Myös YIT ottaa omat varmistuksensa datasta.
Salesforcen transaktioiden lukumäärää voi seurata osoitteessa http://trust.salesforce.com/.
Jyväskylän yliopisto
Lauri Frank Jyväskylän yliopiston ohjelmistoteollisuuden tutkimusryhmästä (SIRT, software industry research team) kertoi Cloud Software Program -tutkimusprojektista, joka vuosina 2010-13 keskittyy pilviteknologioihin, ketterään yritykseen (lean, agile), liiketoimintaan, käyttökokemukseen, tietoturvaan ja energiatehokkuuteen.
Pilvi tarkoittaa tietokonekeskusten laitteita, ohjelmia ja verkkoja. Pilvi voi olla julkinen, yksityinen ja hybridipilvi, joista viimeksi mainittu on selvästi nousussa. SaaS on vuoden 2009 Tietotekniikan termitalkoissa suomennettu ”verkkosovelluspalveluksi”. Termi ei erottele pilvipalvelua räätälöidystä tai ASP-palvelusta. ASPissa joka yrityksellä on oma ohjelmistoversio, tosin monet SaaS-palvelutkin voivat olla räätälöityjä niin, että kaikki eivät käytä samaa palvelua. SaaSissa pieni yritys voi saada kaiken kapasiteetin käyttöönsä, jos muut eivät ole sitä käyttämässä.
Verkkosovelluspalvelun, SaaSin, ominaisuuksia ovat:

  • palveluperusteisuus
  • skaalautuva ja elastinen kapasiteetti
  • jaettu (multi-tenant)
  • käytön mittaus (laskutus)
  • internet-teknologiat (selain tms.)

Pilvipalvelussa asiakkaan ei tarvitse huolehtia päivityksestä, ylläpidosta eikä tietoturvasta. Palvelusta voidaan maksaa erissä tai käytön mukaan. Yrityksen infrastruktuuri ei välttämättä kestä sitä, että kaikki tieto pitäisi hakea netin yli. Läpinäkyvyys ohjelmistoon katoaa. Pilvipalveluiden ominaisuudet ovat yleensä vaatimattomampia kuin räätälöityjen palvelujen.
Uudelle yritykselle pilvipalvelut tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia, kun yrityksen ei tarvitse hankkia omaa it-henkilöstöä. Pilvipalvelun etuja ovat kustannukset, nopea käyttöönotto ja resurssien optimointi. Haittoja taas ovat palvelutason säilyminen, erityisesti tiedon saatavuus, tietoturva ja tiedon omistajuus sekä integrointi taustajärjestelmiin.
Miten ohjelmistoyritys muuttuu? Yhteys infrastruktuurin toimittajiin voi katketa, mutta palvelun ja prosessin pitää toimia jatkuvasti. Ennusteen mukaan pilvimarkkinat kaksinkertaistuvat vuosina 2008-2012 ja infrastruktuuripalvelut kasvavat 40 %. Pilvipalvelu kohdistuu pitkään häntään; kun palvelun käyttö on runsasta, sen hinta laskee ja samalla käyttäjämäärä kasvaa.
Keskustelussa kysyttiin, voisiko Suomesta tulla suurvalta pilvipalveluiden tuottajana? Meillähän on kylmä ilma, tuhansia järviä, tyhjiä tiloja, vakiintuneet poliittiset olot ja sekä toimivat suhteet Venäjään. Toisaalta tarvitaan investointeja ja hyvät yhteydet muualle; Ruotsin kautta kulkevien yhteyksien sijaan napojen yli Kanadaan.
Reaktor – pilvestä toiseen hyppääminen
Tuomas Kärkkäinen Reaktorilta kiteytti jo aiemmin esitetyn: pilvipalveluista saat skaalautuvuutta, mutta luovut sovelluksen hallinnasta.
Palveluntarjoajaa on joskus pakko vaihtaa: palveluntarjoaja voi mennä konkurssiin, palvelu voi loppua tai palveluntarjoajan kovalevy, jolla asiakkaan tiedot sijaitsevat, saatetaan takavarikoida.
NASAn Nebula-pilvi on sovelluspaketti, jolla kuka tahansa voisi luoda oman pilven. Mårten Mickosin Eucalyptuksella on yksityisen ja julkisen pilven rakentamiseen tuotteet, jotka ovat Api-yhteensopivia Amazonin EC2:n kanssa. Vaikka Eucalyptus on yhteensopiva EC2:n kanssa, sen avulla ei voida luoda EC2:n tasoista palvelua. Nasan ehdottamia parannuksia Eucalyptuksen avoimen lähdekoodin osaan ei hyväksytty, koska ne olivat päällekkäisiä Eucalyptuksen kaupallisen tuotteen premium-ominaisuuksien kanssa.
Vastuullinen pilven käyttö tarkoittaa, että asiakas ottaa vastuun datansa omistuksesta ja hallinnasta. Pilvi on aluksi ilmaista, mutta kustannukset kasvavat vähitellen. Varmuuskopioinnin tasosta voidaan sopia esim. Googlen pilvipalvelussa. Muokataanko liiketoimintaprosesseja sovellusten mukaan? YIT:llä niitä muokattiin jonkin verran, lähinnä objektien relaatioita. Perusdata toki oli samaa, josta yritys tarvitsi tiedot.
Tuomas Kärkkäisen diapakan lopussa oli asiallisesti kiitokset Flickristä otetuista kuvista osoitteineen.
Microsoft – ensimmäinen pilvisovellus kolmessa vartissa
Pasi Mäkinen Microsoftilta kertoi Windows Azuresta, PaaSista, sovellusalustapalvelusta. Pilvipalvelun optimaaliset työkuormat voidaan määritellä sen mukaan, onko kyseessä jaksottainen palvelu (esim. vakuutuspalvelut), nopean kasvun palvelu (esim. alkava yritys) tai palvelu, jossa on ennustettava piikki tai jossa voi olla ei-ennustettavia piikkejä.
Azuressa on skeematon tietokanta, jonka joka rivillä voi olla omannäköinen skeemansa. Skeemojen oikeanlainen käyttö on sovelluksen vastuulla. Vastaava ratkaisu löytyy myös Googlelta ja Amazonilta. Hinnoitteluun ei vaikuta pelkästään sanomamäärä vaan yhtaikaa käynnissä olevien sovellusyhteyksien määrä. Asiakkaille on tärkeää, että he voivat valita, missä data-keskuksessa heidän sovellustaan ajetaan, esim. EU-alueella.
Azuressa on konttipohjainen rakenne, jonka lisäksi tarvitaan vesijohtovettä, ulkoilmaa ja tietoliikennekapasiteettia. Virityksessä haasteellisia ovat olleet kylmät alueet, koska jäähdytysvesi ei saa päästä jäätymään.
Azure-alustalle voidaan siirtää helposti .net, liiketoimintalogiikka ja SQL-server. CGI-pohjaiset sovelluskehikot vaativat enemmän työtä. Uuden Facebookin kehittäminen edellyttäisi suunnittelua ja toteutusta. Tällä hetkellä ei voida siirtää asennuspaketin vaativia tai admin-oikeudet tarvitsevia sovellusympäristöjä kuten SharePoint.
Qentinel – tykistötulta pilvilinnasta
Teemu Vesala Qentinelilta kertoi, että pilvipalveluiden riskejä ovat käytettävyys, tietoturva, suorituskyky ja siirrettävyys. Hän oli testannut kaksi palvelua LoadStormin (SaaS) ja Amazon EC2:n (IaaS).
Toiminnalliset riskit kasvavat, kun järjestelmiä on eri tasoissa. Tietoturvaa on vaikea testata ilman toimittajan kirjallista lupaa, koska järjestelmässä voi olla muidenkin dataa. Käsin prosesseja säätämällä Teemu Vesala sai yhtäkkiä esiin jonkun toisen testiraportit. Virhe korjattiin nopeasti, mutta luottamus järjestelmään himmeni. Onneksi oma asias tiesi, että palvelu oli pilottikäytössä; riskit piti tietää etukäteen ja viestiä asiakkaille. Jos data menee bugin vuoksi jollekulle toiselle, onko se liiketoiminnan kannalta fataalia?
Pilvipalveluissa menetetään kontrolli moneen asiaan, joita mittaustilanteissa tarvitaan. Todelliset kustannukset saattavat jäädä jonnekin piiloon ja olla jotain ihan muuta kuin on kuviteltu. Lisäksi saatetaan tarvita lakimiespalveluita.
DataCenter Finland
Mika Leno DataCenter Finlandilta räätälöi esityksensä yleisölleen. Suomessa on poikkeuksellisen hyvät olosuhteet konesalitoiminnalle: sähkö on edullista, ilmaista kylmää saadaan merestä ja ilmasta, meillä on luotettava infrastruktuuri, korkea koulutusaste sekä yritysystävällinen lainsäädäntö ja valtiollinen toiminta. Merivesi Itämeren alueella on riittävän kylmää ympäri vuoden, kun mennään riittävän syvälle, kun taas järvet eivät ole jatkuvasti riittävän kylmiä, ei edes Laatokka. Järvistä voisi saada sähköä patoamalla, mutta se taas häiritsisi kalojen normaalia kutemista.
Tukholma – Helsinki -taso olisi konesalille optimi, Oulu – Rovaniemi -tasolla jäähdytysvesi saattaisi jäätyä. Menestyvälle konesalitoiminnalle Suomessa tarvitaan kuitenkin nykyistä paremmat tietoliikenneyhteydet ja investointivoimaa.
Tulevaisuuden pilvipalvelut ovat hybridejä, palvelut ovat osin asiakkaalla itsellään, osin pilvessä. Toistaiseksi kaikki vastaan tulevat järjestelmät on pystytty virtualisoimaan. Palvelutuotanto on syytä auditoida ja varmistusten varmistuksista on huolehdittava.
Mika Leno neuvoi ensin kokeilemaan pilvipalveluita, sitten modernisoimaan organisaation teknologiat, prosessit ja ihmisten osaamisen, tuotteistamaan palvelut ja kehittämään strategiaa. Vuoden sisällä organisaatiolle pitäisi kehittää kokonaisvaltainen cloud computing -strategia ja rakentaa dynaaminen cloud computing -hankintaa osaava organisaatio.
Pilvipaneeli
Mitro Kivisen juontama esiintyjäpaneeli totesi, että koulutuksessa olisi hyvä edelleen lähteä tunnetuista arkkitehtuureista ja lisätään niihin pilviteknologiaa ja liiketoimintaa. Pilvet mahdollistavat opiskelijoille ilmaiset välineet, opiskelu- ja tutkimusympäristön. Rikkinäisiä järjestelmiä voisi näyttää opiskelijoille ja kertoa, miten ne olisi saatu toimimaan ja mitä ostajan olisi pitänyt tehdä.
Pilviturvallinen ohjelmointi ei synny liian tiukoilla aikatauluilla. Huono ohjelmisto ei muutu pilvessä paremmaksi. Tietoturva pitää integroida koko sovelluskehitysprosessiin jo määrityksistä lähtien. Hakkeri voidaan mallintaa yhdeksi aktoriksi käyttötapauskaavioon, jolloin voidaan kuvata sisäiset ja ulkoiset hyökkäykset ja keinot niiden torjuntaan. Ohjelmoijien pitää ymmärtää, että ohjelmiston haavoittuvuus testataan ja auditoidaan. Ulkoistuksessa tietoturvaa on vaikea kyseenalaistaa. Tiedemaailmassa taas paras tapa suojata jotain on panna se julkiseksi; silloin sitä ei kukaan huomaa.
Pilviteknologian käyttö kannattaa aloittaa pienessä tutussa piirissä ja laajentaa vähitellen. Koko ratkaisun arkkitehtuuria ei tarvitse muuttaa; jos oma konesali puuttuu, sovelluksen voi viedä pilven reunalle. Erilaisten pilviteknologioiden tuntemus ja kyky yhdistellä niitä nousevat tärkeiksi. Entä jos kaikki käyttävät samoja ohjelmistoja ja muokkaavat prosessinsa niiden mukaisiksi, niin mistä yritykset saavat kilpailuetua?
Pilvestä saa skaalautuvan verkkopalvelun ja testiympäristön silloin, kun sitä tarvitsee, mutta palveluun ei tarvitse sitoutua. Pilviteknologian riskit ja rajoitukset olisi hyvä tuntea ja ymmärtää, ettei kaikkea kannata siirtää pilveen. Pilvi ei sovi luottamuksellisen datan käsittelyyn, tosin kymmenen vuoden kuluttua käsityksemme luottamuksellisesta ja arkaluontoisesta datasta saattaa olla erilainen kuin tänään.

Tikon parhaita käytäntöjä

huominen vaatii:
intohimo oppia
muutosvalmius

ahot-tohtori
tutkii, kehittää, pilvi
painuu projektiin

Suomenlinnan Tenalji von Fersen oli viihtyisä ympäristö yksikkömme kehittämispäivälle. Perinteisten ryhmätöiden sijaan jaoimme kollegoiden kesken osaamistamme eri alueilta keskustellen alustusten pohjalta. Kaksi asiantuntijaluentoa lounaan jälkeen toivat piristävän lisämausteensa päivään, vaikka kahvia jouduttiinkin odottamaan.
Kansainvälisestä vaihdosta käyneet opettajat kehuivat avartavia kokemuksiaan ja niiden innostamaa vaihto-opiskelijavyöryä. Tohtoriopiskelijat ylistivät Haaga-Helian kirjaston tietokantoja aarreaittana ja kiittivät informaatikkojen palveluja. AHOT-käytännöt helpottavat opiskelijoiden työkuormaa, kun jo osattua asiaa ei tarvitse opintojaksoilla turhaan kerrata. Toisaalta ahotilla opiskelija menettää mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan ja saada uusia oivalluksia muiden opiskelijoiden kysymyksistä ja nämä taas menettävät osaavan toverinsa kokemukset ja tuen. Projektityön periaatteet pysyvät, mutta  sovelluskohteet muuttuvat. Todelliset toimeksiannot motivoivat opiskelijoita uudella tavalla, ja niitä löytyisi niin oppilaitoksesta kuin sen ulkopuoleltakin. Tutkiva ja kehittävä oppiminen, joka vaatii aikaa ja palkitsee syvällisellä oppimisella, toimisi parhaiten jo opittujen perusasioiden soveltamisessa.
Tapio Volanen Logicalta kertoi 2010-luvun keskeisistä kyvykkyyksistä ict-alalla. Viestintätaidot nousevat entistä tärkeämmiksi, samoin monikulttuurisuuden ymmärrys. Vuorovaikutustaitoja tarvitaan esimerkiksi kun halutaan tarkentaa asiakkaan vaatimusmääritystä ja esittää siihen teknologian kannalta olennaisia muutoksia. Kaikki ovat tekemisissä asiakkaan kanssa, joten pelkkä ict-osaaminen ei riitä.
Logican omassa viestinnässä käytetään sähköpostia, blogia, wikiä, pikaviestimiä sekä videoneuvotteluja.
Projektin käynnistyessä määritellään aika, resurssit ja tulos. Ne saattavat muuttua projektin aikana: venyvä ja vanuva projekti ei pidä kiinni aikataulusta, rahasyöppö tarvitsee lisää resursseja ja tuloksesta tinkivä keventää laatua.
Hankejohtajien ja projektipäälliköiden, joiden tarve kasvaa jatkuvasti, pitäisi ymmärtää asiakkaan liiketoimintaa, osata neuvotella, joustaa ja kestää epävarmuutta. Palvelujohtajan, joka vastaa palvelujen tuottamisesta asiakkaalle, pitäisi olla pitkäjännitteinen ja ymmärtää prosesseja.
Arkkitehti kerää olemassa olevasta tiedosta olennaisen ja rakentaa kustannustehokkaan ratkaisun asiakkaan tarpeisiin. Hänellä pitäisi olla mallinnus- ja määrittelyosaamista, teknologian ja toimialan tuntemusta, kykyä visualisoida ja tuottaa kirjallista materiaalia.
Ratkaisujen toteuttamisesta vastaavia asiantuntijoita saadaan Intiasta huomattavasti halvemmalla kuin Suomesta. Minkälaista lisäarvoa suomalainen asiantuntija tuottaa? Laatu on Intiassa yhtä hyvää kuin Suomessa, joten lisäarvon pitäisi nousta asiakkaan prosessien ymmärtämisestä ja innovatiivisuudesta.
Intiaan englanniksi lähetettyjen tietojärjestelmän vaatimusmääritysten ja kuvausten pitäisi olla riittävän tarkat, koska sieltä saadaan juuri sitä, mitä on tilattu, eikä iterointiin ja määritysten tarkentamiseen ole mahdollisuutta samalla tavalla kuin paikallisella toimittajalla.
Myyjältä, account managerilta, edellytetään paitsi asiakkaan liiketoiminnan ymmärtämistä myös palvelu- ja ratkaisutarjooman riittävää tuntemusta, innovatiivisuutta ja neuvottelutaitoja.
Antti Larsio Microsoftilta näkee tietotekniikan kansalaistaitona, jota ei saa antaa vain ict-ammattilaisille. Teknologia on helppoa, ihmiset ovat vaikeita. Kommunikointi on olennaista: projektit epäonnistuvat, jos vuorovaikutus ei toimi.
Yksilön menestys kulkee käsi kädessä yhteisön menestymisen kanssa. Ammattilaisten muutosvastarinnan käsittely on keskeisempää kuin teknologinen osaaminen, mutta kukaan tuskin voi kuvitella tekevänsä samaa asiaa jatkuvasti. Mittaamista, raportointia ja suunnitteluakin tarvitaan.
Teknologia kehittyy seuraavien viiden vuoden aikana enemmän kuin viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Siksi tarvitaan oikeaa asennetta: kaikkea voi oppia, jos vain haluaa. Jos ihmiseltä puuttuu muutosvalmius tai intohimo teknologiaan, niin ict-ala ei ole häntä varten.
Nykyisin tarvitaan kielitaitoa ja eri kulttuurien tuntemusta. Pidättyvällä suomalaisella saattaa olla vaikeuksia parin päivän myyntineuvotteluissa, joissa toisen kulttuurin ihmiset huitovat käsillään ja puhuvat jatkuvasti. Nuoren polven suomalaisten vuorovaikutustaidot onneksi ovat erilaiset kuin meidän vanhempien.
Tulevaisuus on jo täällä – vaikka sitä esittävän videon ääni ei kuulunutkaan. Videolla lapset ja aikuiset viestivät keskenään taipuvien, läpinäkyvien näyttöjen käyttöliittymillä, joita ohjattiin sormella, puheella tai liikkeellä. Pilvipalvelut  käänsivät puhetta ja tekstiä reaaliaikaisesti ja toivat käsiteltäviin esineisiin ja asioihin lisätietoa verkosta. Second Life on Microsoftille First Life, osa reaalimaailmaa, ja sosiaalinen media osa tulevaisuuttamme. Glokalisaatio yhdistää toisiinsa osaamiskeskukset, joiden monirooliset ihmiset osaavat teknologiaa ja ymmärtävät sen sovellusmahdollisuuksia. Tähän liittyy Pekka Himasen raportti Kukoistuksen käsikirjoitus, joka kannattaisi lukea.

Palveleeko tietohallinto liiketoimintaa?

puhu bisnestä
bisneksen kanssa, iitee
ymmärtää iiteen

pilvi ja some
bisnekseen, panostathan
tietoturvaankin?

Keskustelu ”Tietohallinnon kriittisistä menestystekijöistä” oli vilkasta ja rönsyilevää, kun liiketoiminnan edustajat ja Haaga-Helian opettajat kohtasivat 11.5.2010.
Vesa Tiirikainen kertoi, että kuusikymppisenä, elämän suunnitelmansa puolivälissä, hän rajoitti työntekoaan kolmeen päivään viikossa ja ehti sitten kirjoittaa kirjoja ja TiVin blogia. Hän ammensikin alustukseensa ajatuksia vasta ilmestyneestä kirjastaan IT ja parempi bisnes.
Laman myötä johdon ote bisneksestä paranee. Tietohallinnon edustajien pitäisi puhua bisneksen edustajien kanssa bisneksestä eikä tuhlata kohtuuttomasti aikaa teknisten vempainten valintaan. Johtaminen muuttuu harvoin prosessimaiseksi; voisiko joku vastata koko prosessin toiminnasta riippumatta siitä, ketkä prosessissa toimivat?
Meitä pitkän linjan systeemityön ammattilaisia ilahdutti, kun Vesa Tiirikainen kertoi tietokeskeisen järjestelmäkehityksen palaavan. Tietokeskeisestihän järjestelmiä mallinnettiin 1980-luvun lopulla, kun pyrittiin eroon siitä, että sama tieto olisi yrityksen eri tietojärjestelmissä moneen kertaan, osa päivitettyinä, osa ei.
Vesa Tiirikainen esitteli tutkimuksia erilaisten tietojärjestelmähankkeiden ongelmien laadusta ja vakavuudesta taulukkomuodossa. Mielenkiintoista oli, että eniten ongelmia syntyy it-toiminnan tehostamisratkaisuissa; ulkoistamisessa tai teknisen infrastruktuurin uudistamisessa.
Tietojärjestelmiin liittyvien ongelmien syynä on useimmiten joko epäselvä tavoite tai se, että toteutetaan vain it-ratkaisua, mutta ei muuteta toimintatapaa.
Vesa Tiirikainen julisti, että ihminen on luonnostaan muutoshakuinen eikä muutosta vastustava. Tavoitteen pitää kuitenkin olla riittävän innostava. Mittarit ovat usein ongelmallisia: säästöjä henkilöstökuluissa on vaikea mitata päivittäin säästettyinä minuutteina, jos työtä tehdään yhtä kauan kuin ennen eivätkä palkkakustannukset pienene.
It-painotteisen muutoksen toimeenpanossa tärkeintä on:

  • yhtenäisen tiedon merkitys
  • sidosryhmien hallinta
  • muutosta johtavan ydinryhmän valinta
  • muutoksen johtaminen projektityön periaattein
  • bisneshyötyjen varmistaminen läpi muutoksen.

It:lla on yhä suurempi rooli muutoksessa: miten järjestelmä toimii suhteessa prosesseihin ja organisaatioon?
Jarmo Hallikas valaisi meille tietohallinnon kiehtovaa ja monimutkaista maailmaa laatimallaan miellekartalla ja fläpeillä kuvaamillaan esimerkeillä. Tietohallinto vastaa toisaalta kehittämisestä, toisaalta jatkuvasta toiminnasta. Jos kaikki rahat kaadetaan kehittämishankkeisiin, jatkuvan toiminnan laitteet ja ohjelmistot saattavat rapautua vuosiksi. Liiketoimintayksikkö osaa määrittää liiketoiminnan tarpeet, mutta ei välttämättä ymmärrä, mihin tekniikka taipuu.
Usein järjestelmiä myydään bisnes-johtajille kauniilla lupauksilla, mutta tietohallinnon edustajien kanssa ei haluta keskustella, koska heidät koetaan lähinnä jarrumiehiksi. Menestyvä tietohallintojohtaja keskustelee bisneksen kanssa bisnes-kysymyksistä ja it:n kanssa it-kysymyksistä.
ITIL ratkaisee jatkuvan toiminnan organisoinnista yhdeksänkymmentä prosenttia. Miten loput kymmenen prosenttia hoidetaan? Aiemmin asiakkaan monimutkainen ongelma saatettiin huutaa sermin yli kollegoille: ”Kaverit, asiakkaalla on tällainen ongelma, mitäs sanotte?” Nyt yksi henkilö kirjaa ongelman järjestelmään ja toinen lukee sen sieltä, mikä hidastaa ongelman ratkaisuprosessia.
Yrityksissä tarvitaan edelleen pienen alueen syvällistä asiantuntemusta. Jos jotain osaamista tarvitaan vain muutama kuukausi vuodessa, osaaminen kannattaa ostaa ulkoa. Joskus saattaa olla järkevämpää palkata muutama henkilö hoitamaan tietty asia kuin hankkia sitä varten uusi tietojärjestelmä.
Pilvipalvelut ja sosiaalinen media ovat tulleet bisnekseen, ja niiden myötä tietoturvakysymysten merkitys on kasvanut. Yritys voisi palkata porukkaa hakkeroimaan ja katsomaan, missä kohdassa järjestelmä vuotaa. Sähköpostijärjestelmän lamautuminen vaikka vain puoleksi tunniksi voi olla iso taloudellinen katastrofi, jos yrityksen kaikki sopimukset laaditaan sähköpostitse.
Tietojärjestelmäkoulutus ei saisi olla pelkkää nappulatekniikkaa; olennaista olisi kertoa, miten järjestelmä palvelee toimintaa. Miksei eri järjestelmiin voisi olla samanlaista käyttöliittymää? Tietojärjestelmän lopullinen käyttäjäohjeistus kannattaa laatia liiketoiminnan näkökulmasta asiakasorganisaatiossa. Samalla pitäisi muuttaa ja kehittää liiketoimintaprosesseja.
It-infrastruktuuria pitäisi pyrkiä jatkuvasti yksinkertaistamaan.  Kuitenkin näyttää siltä, että tietojärjestelmät tulevat yhä monimutkaisemmiksi ja kompleksisuuden hallinta nousee keskeiseksi. Kaikkia asioitahan ei voi tehdä yksinkertaisiksi; kännyköissäkin toiminnallisuus muuttuu koko ajan.
Tietojärjestelmien kehittämisessä viestinnällä on olennainen rooli. Myös hiljaista tietoa tarvitaan.

ICT-osaamista ja rekrytointia

arvot säilyvät
poisopi oppimasi
opi uudestaan

TTL:n seminaari Tulevaisuuden ICT-osaajat 16.2.2010 keräsi aamuvarhaisella Metropolian auditorion täyteen ICT-ammattilaisia.
Harri Sirén TTL:stä korosti avauspuheessaan verkostojen ja osaamisen merkitystä. Alallamme oppimiseen on jo pitkään liittynyt poisoppiminen ja asioiden oppiminen uudelleen. Tieto ei riitä, tarvitaan ymmärrystä ja taitoa soveltaa.
Niklas Öhman ProSelectumista totesi, että alalla rekrytoidaan edelleen, vaikkei enää niin paljon kuin ennen. Ala keskittyy, isot pelurit tulevat  ja uudet välineet otetaan käyttöön. ICT-palvelut keskittyvät Intiaan, jossa alan keskimääräinen kuukausipalkka on 500 euroa ja kasvuvauhti 30 %. Virtuaalityö on 30-50 % tehokkaampaa kuin perinteinen työ, joten jo 75 % yrityksistä käyttää videoneuvotteluja.
Seuraavien kolmen vuoden aikana ICT-alalla edellytetään sertifikaatteja, joita oppilaitokset ovat jo yhdistäneet opetukseensa ja joiden hinnat ovat laskeneet. Avoimet työvälineet ovat tulleet kaupallisten rinnalle.
Alalla tarvitaan globaaleja standardeja ja työmalleja, kykyä innovoida strukturoidusti, toteuttaa hallitusti, hahmottaa vaatimusmäärityksiä, reagoida ja oppia jatkuvasti uutta.
Alalla kaivataan projektipäälliköitä laajoihin ketjutettuihin projekteihin sekä asiantuntijoita, jotka osaavat luoda lisäarvoa olemassa olevista järjestelmistä. Osaajia etsitään sosiaalisesta mediasta, Facebookista, LinkedInistä, Plaxosta sekä rekrytointiportaaleista oikotie, uratie, monster.fi ja mol.fi. Facebookissa viesti ”jään työttömäksi” leviää nopeasti. Rekrytoijat taas voivat ostaa LinkedInistä sähköpostioikeuden.
Nykyinen tilanne on ongelma erityisesti nuorille: enää yritykset eivät ota kokemattomia sisään kasvamaan eikä harjoittelupaikkoja löydy helposti.
Jukka Ahtikari Logicalta totesi, että pienet kalat syövät isot kalat. Yritys ei tee asioita itselleen vaan asiakkailleen, ja Logican kehittämä Reittiopas on yksi suosituimmista verkkopalveluista.
”Jurassic Parkin” harmaiden osaajien arvomaailma ei muutu, vaikka maailma ympärillä muuttuisi. Harkitussa poisoppimisessa tarvitaan hienovaraisuutta kuten kotiremontissa: ei moukaroida kaikkea hajalle, jätetään ainakin kantavat seinät. Yhteisöllisyys ja verkostoituminen on toimintatapa, joka ei ole kiinni iästä tai sukupuolesta.
Parhaimmillaan osaaminen laajenee yhteisöön ja innovointi arkielämään. Asiakkaan ongelman ymmärtämisestä jatketaan määritykseen, suunnitteluun ja jatkokehittämiseen. Suomessa asioita osataan kyseenalaistaa, nähdään pintaa syvemmälle, viitekehykseen, ymmärretään, ettei teknologia ole itseisarvo. Jos rakennetaan hieno järjestelmä, mutta ei ymmärretä, mitä ihminen tekee, koko rakennettu järjestelmä on turha.
Miten asiakkaat saadaan mukaan? Tarjotaan heille palveluja sosiaalisessa mediassa open source -hengessä. Kun verkkopalvelun määrittely ja suunnittelu ovat hallinnassa, verkosto voi tuottaa aidosti kaupallista hyötyä.
Anne-Maritta Talaslahti Metropoliasta, Sonja Kniivilä Aalto-yliopistosta ja Kaj Aaltonen Asianajotoimisto Focuslawista kertoivat yhteistyöstään tulevaisuuden ICT-asiantuntijoiden ja johtajien koulutuksessa. Metropolian ylempää ammattikorkeakoulututkintoa on kehitetty yhteistyössä TTL:n ja Hetkyn Tietohallintokerhon kanssa. Opiskelijat laativat kehittämishankkeen työelämäyhteistyössä ja opiskelevat kampuksella iltaisin ja intensiiviviikoilla. Opiskelijoita innostavat erityisesti sopimusjuridiikan asiantuntijaluennot, ja kysymyksiä riittää tekijänoikeuksista, yksityisyyden suojasta, avoimesta lähdekoodista, henkilötietolaista ja sähköisen viestinnän tietosuojalaista.

Alkaako matka verkosta vai hausta?

verkkopalvelu
tarjoaa elämyksen
lumematkana

yhteisö viestii
kokemuksiaan, matka
muuttuu uudeksi
Aamutuimaan nauroimme Jaakko Saariluoman sähköistä stand-uppia ja iltapäivällä ahmimme ylitäydessä luentosalissa Best Westernin ja Gemillon sähköisen liiketoiminnan ideoita. Haaga-Helian Matka alkaa verkosta -seminaari 22.10.08 juhlisti matkailualan koulutuksemme merkkivuotta, mutta vastaavia seminaareja järjestettäneen jatkossakin.
Itseään Suomen johtavaksi matkailun Internet-markkinointiin keskittyväksi asiantuntijaksi tituleeraava Joensuun yliopiston eCompetence Centerin Ilkka Kauppinen johdatteli meitä selkokielellä sähköisen kaupankäynnin alkeisiin ja osin hämmentävästi sosiaalisen median termiviidakkoon. Hän puhui ”www-sivuista” ja ”kotisivuista”, vaikka tarkoitti myös niiden takana olevia kaupankäynnissä ja personifioinnissa tarvittavia tietokantoja. Internetin hän määritteli mediaksi eikä teknologiaksi ja markkinoinnin käsittämään lähes koko yritystoiminnan puhelimeen vastaamisesta rekrytointiin. Kalliisti rakennettu verkkokauppa ei löydy ilman markkinointia eikä viesti avaudu, ellei se ole ymmärrettävä ja kiinnostava. Verkkokaupassa pitäisi panostaa markkinointiin enemmän kuin teknologiaan.
Travelneerin Jaakko Löppönen tarjosi eväitä kokonaisvaltaisen ja tehokkaan sähköisen kaupan varmistamiseen. Selvitä ensin yrityksesi nykytila ja muodosta sen mahdollisuuksista tavoitetila! Dokumentoi, suunnittele, keskity ja innovoi! Kuuntele toisia ja pidä pari ässää hihassasi! Yksinkertaista tuotettasi ja ota hankkeisiin tarvittavat osapuolet! Panosta vuorovaikutteisuuteen ja käyttäjien luomiin sisältöihin! Seuraa sosiaalista mediaa ja keskusteluja yrityksestäsi!
Jaakko Löppösen visuaaliset diat täydensivät hyvin esitystä, joka painotti tietojärjestelmien kehittämisen näkökulmasta juuri oikeita asioita: liikkeelle lähdetään liiketoiminnasta, nykytilasta ja tavoitetilasta, joihin verkkopalvelun suunnittelu perustuu, ja ratkaisuissa otetaan huomioon vuorovaikutteinen sosiaalinen media.
Kirsi Mikkola Yritysvalmennus KM:stä toi terveisiä pohjoisesta Rovaniemeltä ja kertoi, miten sähköisen kaupankäynnin pitäisi vaikuttaa yrityksen sisäisiin prosesseihin ja viestintään. Lokakuun 2008 tilastojen mukaan Suomessa 73 % väestöstä käyttää nettiä ja 33 % on ostanut verkosta viimeisten kolmen kuukauden aikana, mutta vain 11 % suomalaisista yrityksistä myi jotain netissä vuonna 2006.
Matkailuliiketoiminta on suurelta osin yritysten välistä kauppaa, ja varsinkin etäällä olevia asiakkaita varten tarvitaan väliportaita, jotka tuntevat asiakkaan kulttuurin. Pienten matkailuyrittäjien monimutkaisia, erikoistuneita tuotteita ei viedä nettiin pelkillä toimistotyökaluilla, sähköpostilla ja kotisivuilla vaan siihen tarvitaan kumppaniverkostoa ja liiketoiminnan kehittämistä, monikanavaista vuorovaikutteista viestintää ja palautteen kuuntelemista ja analysoimista. Sosiaalisen median avulla verkkoliiketoiminta voisi kehittyä älykkääksi liiketoimintojen verkostoksi, jossa yritykset integroitaisiin toisiinsa, verkostot kilpailisivat keskenään ja verkostoprosessit kehitettäisiin asiakkaita palveleviksi. Ulkopuolinen konsultti voisi nähdä metsän puilta ja tarjota uudenlaista näkökulmaa.
Maija Hyötyläinen web-award-palkitusta Best Westernistä kertoi, miten verkkopalvelun suunnittelulla voidaan varmistaa myyntiä. Asiakkaita kannustetaan tuottamaan sisältöjä. He voivat kirjoittaa verkkopalveluun kertomuksia omista matkakokemuksistaan, tuoda verkkopalveluun kuvia lemmikeistään ja vinkkejä siitä, mitä pitäisi ottaa huomioon lemmikkien kanssa matkustettaessa, tai tuottaa YouTubeen kotivideoita matkatoiveistaan. Perheenäideille verkkopalvelussa on kampanjoita, joissa saa pelata ja jakaa kokemuksiaan.
Verkkopalvelun rakenne ja väriyhdistelmät on määritelty kansainvälisesti, mutta yksittäiset hotellit voivat päättää sisällöstä, kuvista ja toteutuksesta. Omasta ajankäytöstä ja osaamisesta riippuu, räätälöidäänkö ratkaisu itse vai käytetäänkö alihankkijaa, mutta mahdollisuus sisältöjen päivitykseen kannattaa joka tapauksessa säilyttää itsellä.
Verkkopalvelun turvallisuuteen pitäisi panostaa ennen kuin lööpit pääsevät kertomaan, miten hakkeri troijalaisellaan anasti Best Westernin saksalaisen hotellin asiakkaiden tietoja. Tuon jälkeen kyseisen hotellin tietojärjestelmä uusittiin pikaisesti ja tukea saatiin monelta taholta.
Jari Auranen Tietotalosta ja GO Finlandista keskittyi transaktioita tuottaviin sähköisiin jakelukanaviin ja sivuutti asiakkaiden tuottamat sisällöt. Verkkopalvelu pitäisi hänen mielestään rakentaa palastellen nopeasti, vaikka taustalla läikkyisikin, kunhan ei läiky liikaa. Hän kaipasi verkkopalvelujen dynaamiseen paketointiin destinaatiotuotteita, oheispalveluja, kuten nähtävyyksiä, lippupalvelua tai golfin tiiausaikoja, jotka majoitustarjonnan lisäksi saattaisivat kiinnostaa kyseiseen kohteeseen matkustavaa.
Destinaatiotuotteet toivat mieleeni Vesa-Matti Paanasen noin kymmenen vuotta sitten IIR:n Elektronisen kaupankäynnin strategiat -seminaarissa esittämän smartaalin eli älykkään portaalin idean: asiakas voisi verkkopalvelusta varata matkan majoituksineen, autovarauksineen ja päivällisineen suosikkiravintolassaan. Kuluneet lähes kymmenen vuotta eivät ilmeisesti ole riittäneet smartaalin toteuttamiseen.
Katri Lietsala Gemilosta kertoi, miten sosiaalisella medialla edistetään myyntiä. Sosiaalinen media on käyttäjälähtöinen ja käyttäjät tuottavat siihen sisältöjä yhteisöissä, keskusteluryhmissä, blogeissa, mikroblogeissa, wikeissä, podcasteissa ja ilmoitustauluissa. Julkaisutyökaluja ovat blogit, jotka sopivat tiedonvälitykseen ja viestintään, ja avoimet tai suljetut wikit, jotka puolestaan auttavat tiedon keräämisessä ja ideoinnissa. Säiliöihin YouTubeen ja Flickriin voidaan viedä omia tai asiakkaiden multimediasisältöjä. Verkostoissa LinkedIn ja FaceBook voi ylläpitää yhteystietojaan, jotka leviävät koko verkostoon, ja mainostaa tuotteitaan tee-se-itse-periaatteella esim. kohdejoukolle, joka löytyy hakusanoilla ”matkailu” ja ”Lappi”.
Myytkö tuotetta vai palvelua ja missä? Onko kohderyhmälläsi jo jokin yhteisö, johon voit liittyä? Jos on, niin yrityksesi pitäisi mennä sinne mieluummin kuin yrittää houkutella kohderyhmää omaan verkkopalveluusi. Jos yritys liittyy yhteisöön kuten FaceBookiin, sen pitäisi liittyä rehellisesti yrityksenä, oltava aito ja karhea lietsomatta liian positiivisia odotuksia, koska pettymysten jälkeen palaute voisi olla entistä kielteisempää. Esimerkiksi Amazon meni FaceBookiin, koska sen kohderyhmä on siellä.
Sosiaalisen median myötä verkkopalveluiden järjestelmäkustannukset ovat pudonneet radikaalisti, kunhan yritys tuo sinne sisältövirtaansa. Sosiaalinen media perustuu profiileihin: Kuka olen? Millainen yritykseni on? Verkkopalvelussa yritystä ei esitellä passiivissa neljännesvuositilastoin vaan aktiivissa tuomalla esiin yrityksessä toimivat ihmiset kuvineen.
Waraamo on Katri Lietsalan Gemilon palvelu, jossa varaustieto ei katoa eri yritysten verkkopalveluihin vaan jää kuluttajalle itselleen. Hän voi vaihtaa palvelusta toiseen ja pitää itsellään muistijäljet matkoistaan.
iPhon-palvelu ”Sytkärin tuli” tarjosi ihmisille mahdollisuuden pitää keskenään hauskaa ja kilpailla maanosien välillä. Kuluttajalle virtuaalituli maksoi euron, mutta yritys ansaitsi lyhyessä ajassa 75 000 euroa, kun kuluttajat halusivat oman maanosansa virtuaalitulen liekehtivän voimakkaimmin.
Sirte Pihlaja digitaalisen median suunnittelutoimisto Fjordilta kertoi pk-yritysten sähköisen kaupan palveluiden trendeistä ja todellisuudesta, Travel 2.0:sta. Yhteisöissä ihmisten kertomukset kokemuksistaan voivat muuttaa matkasuunnitelmia ja niiden yksityiskohtia ja vaikuttaa olennaisesti matkailuyrityksen myyntiin. Virtuaalilento Grand Canyonin yllä tai animoitu Disney World myy huomattavasti paremmin kuin samaa asiaa kuvaava tekstinpätkä. Tarjonnan voi paketoida uudella tavalla, esimerkiksi antamalla asiakkaiden imuroida verkkopalvelusta kylpylän rentoutusmusiikkia mukaansa kotiin.
Sirte Pihlaja kehotti matkailun pk-yritystä personoimaan palvelunsa kohderyhmien mukaan, liittämään kampanjoihinsa Google-mainoksia tai FaceBook-sovelluksia, jotka johtavat verkkopalvelussa oikeaan kohtaan, panostamaan mobiilipalveluihin ja elämyksiin, tarinoihin, vihreisiin arvoihin ja hyvinvointiin sekä sosiaaliseen markkinointiin.
Aamupäivällä esiintynyt Ilkka Kauppinen pohti keinoja kartoittaa asiakkaiden tarpeita ennakkoon ja matkakohteessa. Hän kertoi kylpylälomastaan vaimon kanssa Tallinnassa, jossa heitä odotti shampanjapullo hotellihuoneessa, kortti tunnelmalliseen iltaan ravintolassa sekä palautepyyntö heti matkan jälkeen sähköpostissa. Vaikka hän joutui maksamaan palveluista, joita ei ollut etukäteen tilannut, hän iloitsi lisäpalveluista ja koki saaneensa huippuhyvän kohtelun.
Anni Ronkainen Google Finlandilta kertoi asiakkaan tietotarpeista ja ostopäätöksiin vaikuttavista asioista Internetissä. Kymmenessä vuodessa tapa etsiä ja kokea tietoa on muuttunut. Web 2.0:ssa on oltu pari vuotta, netin käyttäjämäärä on moninkertaistunut, maailmassa tehdään päivittäin miljardi Google-hakua, Suomessa eniten käyttäjää kohti, sähköposteja ja pikaviestejä kulkee päivittäin 80 miljoonaa, sosiaalisissa yhteisöissä on 250 miljoonaa käyttäjää ja YouTubea ladataan 500 miljoonaa kertaa päivittäin.
Mitä kymmenessä vuodessa on tapahtunut? Nopeat yhteydet ja muistikapasiteetin hinnan putoaminen sekä digitaalikamerat ovat kasvattaneet verkon käyttöä, erityisesti yhteisöllisyyttä ja viihdettä.
Matka alkaa hausta tai hakukoneesta. Puolet ihmisistä ostaa verkosta, mutta lähes kaikki valmistelevat ostopäätöksiään verkossa. Haku on aikomusten tietopankki. Luonnolliseen hakuun ei pysty vaikuttamaan muulla kuin auttamalla hakukonetta löytämään yrityksen verkkopalvelun. Matkan ostoprosessi verkossa kestää noin kuukauden, ja yrityksen pitäisi olla mukana koko ajan. Sen pitää siis tukea sekä aloittelijoita että jo ostopäätöksen tehneitä – ja välttää Flashia, josta hakukoneet eivät pidä. Kuluttajat katsovat hakukoneen tuottamista tuloksista useampia kuin yhden sivun. Yhteisöllisyyteen kannattaa panostaa ja ainakin seurata, mitä yrityksestä ja sen palveluista keskustellaan Suomi24:ssä tai FaceBookissa.
Anni Ronkaisen mukaan tulevaisuudessa verkko on matkan ostoprosessissa tärkeä alusta loppuun, kuluttajat jakavat kokemuksiaan verkkoyhteisöissä ja hakusanamarkkinointi on strategisen matkailumarkkinoinnin ytimessä.

Mielikuvittelu sytytti lainehtivat ideat innovaatioiksi

jaat osaamista
olet Sytyke-pankin
kokemustili

tuotekehitys
patentoi illuusiot
liukuhihnalle

tiedon lisäksi
ultrakevyt YubiKey
käsilaukussa

Sytyke-yhdistyksen perinteisen seminaarin tämän syksyn aihe ”Mielikuvittele – Ideoista innovaatioiksi!” keräsi tavallista vähemmän osallistujia Viking Gabriellalle 10-12.9.08. Viime metreillä kilpaillut aiheidea ”Ohjelmistotuotteen hankinta – itse tekemällä vai ostamalla” olisi ehkä purrut paremmin sytykeläisiin.

Sytyke

Puheenjohtaja Mitro Kivinen pohti Sytykettä. Sytykkeessä puhutaan mukavia ja asiaa sopivassa suhteessa, saadaan asioita syttymään. Kipinät löytävät tarttumapintaa, syttyvät, lämmittävät, voivat kehittyä innovaatioiksi. Sytyke yhdistää osaamisyhteisöihin ohjelmistokehityksen asiantuntijat tuottamaan ja jakamaan toisilleen osaamista ja tietoa sekä oppimaan toistensa kokemuksista.
Ensimmäisen kerran Mitro Kivinen kuuli Sytykkeestä opiskellessaan vuonna 1992 ATK-instituutin perillisessä, silloin vielä väliaikaisessa Heliassa. Sytyke syntyi organisaatioiden tietojenkäsittelyn tarpeisiin. Perinteisesti systeemityöllä on tarkoitettu räätälöityjen ohjelmistojen suunnittelua ja toteutusta, kun taas ohjelmistotuotannolla tarkoitetaan valmisohjelmistojen valintaa, ostamista, räätälöintiä ja käyttöönottoa. Nykyisin systeemityö kattaa koko tämän kentän.
Sytykkeessä parasta on asioista keskustelu osaamisyhteisöissä, syys- ja kevätkokouksissa sekä Systeemityölehdessä. Sytyke on aktiivinen tietotekniikka-alan ja ohjelmistokehittämisen tieto- ja kokemuspankki, jossa jokainen meistä on kokemustili. Sytyke-pankissa kokemus ei jakaessa vähene vaan lisääntyy. Mitro Kivinen kannustikin meitä etsimään seminaaripäivinä uusia keskustelukumppaneita.
US-patentit
Pentti Juhala, Suomen Keksijäin Keskusliiton puheenjohtaja kertoi US-patenttien hyväksikäytöstä ja tekijänoikeuden osoittamisesta. Wattia pidetään höyrykoneen ja Edisonia sähkölampun keksijöinä, vaikka todellisuudessa he kehittivät muiden keksinnöt hyödyllisiksi tuotteiksi eli innovaatioiksi. Jälkimaailma muistaa innovaattorit keksijöinä.
Patenteista saatavaa tietoa voidaan käyttää mm. tutkimuksessa, kilpailijaseurannassa ja tuotekehityksessä. Jos patenttitietoa ei osata käyttää, saatetaan kehittää uudestaan sellaista, mikä on jo kehitetty. Patenttijulkaisuista voi seurata, mitä kilpailijat tekevät ja mitä teknologiaa he kehittävät. Jos uusi tuote havaitaan vasta messuilla, saatetaan olla kilpailijaa kymmenen vuotta jäljessä.
USAn patenttikäytännöt poikkeavat jonkin verran muun maailman käytännöistä. Ääriesimerkki USAn patenttikäytännöstä lienee patentti tavalliselle riippukeinulle, jota joku keksi keinuttaa sivusuuntaan!
USAssa voidaan patentoida pelkät tietokoneohjelmat ja bisnesmetodit ja patentti myönnetään aina keksijälle, kun se muualla myönnetään hakijalle. USAn käytäntö edellyttää tarkkaa laboratoripäiväkirjaa, josta käy ilmi, kuka tutkijayhteisöstä keksinnön on tehnyt. Laboratoriopäiväkirja on siis sidottu kirja, jonka sivut on numeroitu ja korjaukset tehty yliviivaamalla ja jonka jokaisen sivun on allekirjoittanut kaksi todistajaa. Laboratoriopäiväkirjassa kuvataan tavoite ja tulokset, mitä keksittiin milloin ja ketkä keksivät.
Euroopassa tietokoneohjelmien ja bisnesmetodien patentointi edellyttää, että keksintöön liittyy fyysinen laite, jota ohjelmisto käyttää. Hoitotoimenpiteitä ei voida patentoida, mutta niissä käytettävät laitteet voidaan. Yleensä ohjelmistojen patenttihakemukset liittyvät analysointilaitteisiin. Modulaarisessa ohjelmassa mahdollinen patenttia loukkaava kohta voidaan helposti korvata jollain muulla.
Keskustelussa ihmeteltiin Microsoftin saamaa patenttia page-up- ja page-down-näppäimiin, jota se oli hakenut vuonna 2005.
Illuusiot romahtavat
Lauri Laitinen Nokialta kertoi kokemuksiinsa perustuen illuusioiden romahtamisesta patentoinnissa ja standardoinnissa. Nokialle tullessaan hän ajatteli patenttien olevan keksintöjä, mutta totesi, että valtaosa patenteista tuotetaan liukuhihnalta normaalina insinöörityönä (esimerkiksi käyttämätön bitti ja sille keksitty käyttö). Hänellä itsellään on jo kuusi hyväksyttyä keksintöä.
Lauri Laitisen toi selkeästi esiin, että patentit, merkantilismin viimeiset jäänteet, liittyvät omistusoikeuteen. Patentti ei ole tuote vaan yksinoikeus käyttää tiettyä teknologiaa tuotteessaan. Analogiatelevision patentit ovat vanhentuneet, joten kuka tahansa voisi tehdä televisioita – niinpä siirrytään digitaaliseen televisioon. Patentoimalla jokin teknologia voidaan pitää poissa markkinoilta. Patentoinnin sijaan keksintö voitaisiin julkistaa, jolloin muut eivät enää voisi sitä patentoida.
Patentointi-ikkuna on tilanne, jossa kaikki näkevät, mihin speksit ovat menossa. Kun joku istuu alas ja kirjoittaa eri vaihtoehdot patenttihakemuksiksi, niin varmasti jokin niistä menee lävitse. Patenttien käsittelyaika on kohtalaisen pitkä: Lauri Laitisen vuonna 1997 laatima Umts-patenttihakemus tuotti palkkion vasta pari kuukatta sitten.
Nokiassa on tavoitteena, että jokainen työntekijä saisi vähintään yhden keksintöhakemuksen läpi puolessa vuodessa. Keksinnön pitää ratkaista jokin ongelma, pelkkä tekniikka tai tarve ei riitä. Keksinnön taustalla on usein kahden asian yhdistäminen uudella tavalla.
Huippututkimus
Petri Myllymäki Helsingin yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitokselta kertoi tieteellisestä huippututkimuksesta ohjelmistoalan innovaatioiden synnyttäjänä, joista esimerkkejä ovat hänen parinkymmenen hengen CoSCo (Complex Systems Computation) -tutkimusryhmänsä kehittämät tuotteet.
Koptimi-algoritmin avulla voidaan optimoida paperirullien pakkaamista konttiin. Algoritmia kehitettäessä opittiin, mitä kaikkea asiakkaalta pitää kysyä, jotta päästään käytännössä toimivaan ratkaisuun. Kontti ei saa olla epätasapainoinen, koska sellainen voisi tippua nosturista. Rullat pitää pakata niin, etteivät ne heilu merenkäynnissä eivätkä paperin reunat vahingoitu. Algoritmi ei toiminut kaikissa tilanteissa, joten päädyttiin heuristiseen ratkaisuun. Se toimi ällistyttävän hyvin. TietoEnator tuotteisti ratkaisun ja se on ollut StoraEnsolla tuotannossa jo kymmenisen vuotta. Suurin voitto on kertynyt tilauskokojen kasvusta, kun lisätilaus voidaan mitoittaa algoritmin kertoman konttiin jäävän tyhjän tilan mukaiseksi.
BayesIT on ollut käytössä Helsingin Sanomien vaalikoneessa vuosina 2003, 2004, 2007 ja 2008. Ekahau tarjoaa ratkaisuja sisätilapaikannukseen. Aino on uudentyyppinen hakukone, joka käyttää tekstidokumenttien analysoinnissa samoja menetelmiä kuin paikannuksessa.
Menetelmien menestyksellinen räätälöinti edellyttää niiden syvällistä ymmärtämistä; oppikirjamenetelmä ei riitä käytännön ongelmien ratkaisuun. Ongelman keksiminen voi olla innovaatio. Huippututkimuksessa on aina epäonnistumisen riski; projektin kestoa ja tulosten laatua on vaikea ennakoida. Parhaat tulokset ovat usein suunnittelemattomia. Kun tutkijat innostuvat, he paiskivat töitä hullun lailla, mutta välillä tarvitaan laiskuusvaiheitakin.
Suomeen tarvitaan nykyistä enemmän menestystarinoita. Miten huippututkijat ja huippubisnesosaajat kohtaisivat?
Yhteistyön uudet välineet
Perttu Karvinen ja Mikko Holmberg CodeBakersilta kertoivat, miten uudet välineet auttavat kuvittelusta yhteistyöhön. Perttu Karvinen ravisteli esiin nykytilan tutut ongelmat: systeemityön vaiheet ovat toisistaan erillisiä eikä kokonaiskuva ei ole kenenkään hallinnassa. Yhteistyössä käytetään palavereja, sähköposteja, dokumentteja, wikejä ja katselmointeja. Tieto hukkuu sähköpostimassaan, wikin kirjoittaminen vie työaikaa, dokumentit tiedonvälityksessä edellyttävät katselmointeja, mutta nämä eivät takaa faktoja. Miten projektipäällikkö voisi selvittää projektin tilan vain dokumenttien perusteella?
Ratkaisuksi Perttu Karvinen ehdotti projektin tehtävien hallinnan ja tekemisen nivomista yhteen niin, että kaikki tieto olisi kerralla sopivassa muodossa kaikkien nähtävissä. Tämän jälkeen Mikko Holmberg näytti vakuuttavan, etukäteen ohjelmoidun demon pilotista, jota sovellettiin scrum-projektin hallintaan ja toteuttamiseen.
YubiKey
Ensimmäisen seminaaripäivän päätteeksi Ilkka Pirttimaa kertoi tervejärkisestä hypetyksestä YubiKeystä. YubiKey on pieni, avaimenperään liitettävä laite, jonka avulla voidaan autentikoitua mihin tahansa OpenId-kirjautumista tukevaan järjestelmään, joita web 2.0 on täynnä. YubiKey on helppokäyttöinen ja turvallinen eikä tarvitse ajuria missään ympäristössä. YubiKey käyttää avointa rajapintaa, jolloin koodin tekeminen on yksinkertaista. Lyhyessä ajassa onkin syntynyt satoja sitä hyödyntäviä valmisratkaisuja.
Toisen seminaaripäivän aamuna saimme sormituntuman YubiKey:iin, kun Simon Josefsson Yubicosta vieraili laivalla. EU-palkinnon voittaneen innovaation kehittäminen alkoi vuonna 2007. Kyse on helppokäyttöisestä ultrakevyestä, painikkeella varustetusta USB-tikusta. Siinä ei ole näyttöä, paristoja eikä mekaanisia osia. Käyttäjän ei tarvitse ylläpitää tietokantaa eri verkkopalveluiden tunnuksistaan ja salasanoistaan. Nopea kosketus saa tikun generoimaan kertakäyttöisen salasanan, jonka alussa on tikun yksilöivä pysyvä tunniste. Simon Joseffsonin kokemuksen mukaan perinteisten pankkikorttien tunnukset ja salasanat aiheuttavat huomattavasti enemmän ongelmia kuin YubiKey.
Sytytä
Tukholmassa käynnin jälkeen Mitro Kivinen kertoi meille, miten asiat saadaan tapahtumaan. Usein ajattelet, että jonkun pitäisi hoitaa homma. Kuka se joku on? Sinä itse. Laadi johdolle perusteltu esitys, kenties kaksi vaihtoehtoa, joista johto voi valita. Kun päätös on tehty, jonkun pitää se toteuttaa. Taas sinä itse olet se joku. Saat porukan tekemään kanssasi. Luota tekijöihin, mutta tarkista ja pidä langat käsissäsi. Kun homma on valmis, muista kiittää.
Avoin yhteistyö
Kari Aho Elisalta ja Sami Kettunen Samcomilta kertoivat kokemuksiaan avoimuudesta asiakkaan ja toimittajan yhteistyössä.
Samcomin slogan ”tulisieluisia tietojärjestelmiä inhimillisellä otteella” korostaa, että kyse on ihmisten välisestä työtä, mikä vaatii henkilökemiaa ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Jos henkilökemia ei toimi, henkilöitä pitää uskaltaa vaihtaa. Perinteisistä yhteistyösopimuksista pitäisi päästä avoimuuteen kannustaviin kumppanuussopimuksiin. Perinteisiä sopimuksiahan katsotaan nimenomaan silloin, kun jokin menee pieleen, kun taas kumppanuussopimuksilla pyritään jo ennalta estämään kitkatilanteet.
Tavoitehintamallissa yritys ottaa projektiriskin kannettavakseen, mikä on tuottanut hyviä asiakassopimuksia. Yhteistyön apuvälineinä käytetään irc-kanavia, blogeja, wiki-intraa, asiakas-extraa ja tuotannonohjausta. Wikejä käytetään projektikohtaiseen tiedonkeruuseen, blogeja sisäiseen tiedottamiseen. Asiakkaan kanssa on jo ryhdytty tekemään yhteistä wikiä ja asiakas-extraan on avattu tuotannonohjausjärjestelmä, johon kerätään testaushavaintoja ja tietoja korjauksista.
Kari Aho Elisalta vahvisti Sami Kettusen myönteisen kuvauksen asiakkaan ja toimittajan välisestä avoimesta yhteistyöstä. Elisan yritysasiakkaiden palvelutuotannossa sovellusylläpito ja hallinta on ulkoistettu Samcomille, jonka osaamiseen luotetaan.
Navitas-palvelu, terveydenhuollon alueellinen tietojärjestelmä, jolla on n. 7000 käyttäjää ja johon on tallennettu 1,5 milj.kansalaisen potilastiedot ja röntgenkuvat, on yksi esimerkki Elisan ja Samcomin yhteistyöstä. Tiedon pitäisi kulkea terveyskeskuksen ja sairaalan välillä suljetuissa yritysverkostoissa, joissa voi käyttää myös tunnusta ja salasanaa.
Monitoimittajaympäristössä vastuu ylläpidosta on yhdellä toimittajalla, Samcomilla. Ulkoistaminen vapauttaa aikaa palvelujen kehitystoiminnalle. Toimittajalta vaaditaan toimivaa sovelluskoodia, relevanttia ja ajantasaista dokumentaatiota sovellushallinnasta ja ylläpidosta sekä kokemusta osaamisesta. Koodaajien ja arkkitehtien pitää voida istua loppuasiakkaan kanssa samassa pöydässä ja osata käyttäytyä. Tämä tarkoittaa, että itsehillintä toimii, ei sallita iskuja vyön alle, mutta sallitaan tyhmät kysymykset ja jaksetaan selostaa. Esimerkiksi, ei sanota ”Sä et osannut” vaan sanotaan ”Se röntgenkuva ei tule tuonne näkyviin”.
Liimataan IT liiketoimintaan
Ilkka Pirttimaa ja Antti Everi Stockmannilta kertoivat, mistä saadaan liimaa IT:n ja liiketoiminnan väliin yrityksen kokonaisarkkitehtuurin mallintamisessa.
Stockmannin tietohallinto huolehtii yli kuudestasadasta myymälästä eri puolilla maailmaa eri kielillä ja aikavyöhykkeillä. Yritysarkkitehtuuri voidaan mallintaa käyttämällä monipuolisesti Arista ja sen olioita, suhteita ja attribuutteja.
Järjestelmäkuvauksen vanha malli perustui moniin tuotteisiin kuten Microsoftin Visio, Excel, Word, IBM:n Rational ja sähköposti, joista syntyi paljon irrallisia dokumentteja. Uudessa, vajaa vuosi sitten käyttöönotetussa mallissa Aris tuottaa suoraan tietokannan ajantasaisista tiedoista valmisraportteja palvelimista, järjestelmistä, teknologioista ja niiden riippuvuuksista.
Stockmannille ei perustettu Aris-projekteja vaan mallinnuskerho. Siihen ovat tervetulleita kaikki, joilla tarve mallintaa ja vähentää Excel-dokumentteja.
Tietohallinnolta pyydetään usein lausuntoja järjestelmistä. Arisilla tuotetaan suoraan havainnolliset kaaviot – sen sijaan, että kirjoitettaisiin tekstiä käsin. Jos pitäisi kartoittaa, missä järjestelmissä liikkuu sensitiivistä tietoa, kuten asiakkaan kotiosoite tai henkilötunnus, raportti etsii prosesseja ja integraatioita ja kertoo, mitkä roolit näkevät tiedon ja missä se kulkee. Tämän perusteella arkkitehtuuria voidaan muuttaa entistä tietoturvallisemmaksi.
Miten motivoidaan henkilökuntaa päivittämään tietoja järjestelmään, jotta se olisi aidosti reaaliaikainen? Sellaistahan yrityksessä työskentelevät ihmiset tarvitsevat omassa työssään. Entä miten löydetään sopiva mallinnustarkkuus, ettei mallinneta turhaan?
Esitetty demo ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, kun attribuutit unohtuivat laivalle tuodusta demokoneesta.
Ketterä tietovarastointi
Tomas Stenlund Ineolta puhui korkealentoisesti Data Vaultista ja ketteristä menetelmistä tietovarastoinnissa, jotka voivat tuottaa esimerkkejä liiketoimintaa parantavista innovaatioista.
Aiemmin lautatarhassa mies osasi heti sanoa, paljonko varastossa on minkälaista lautaa ja ottaa tilauksen vastaan. Nykyisin siihen tarvitaan tietojärjestelmiä. Data Vaultissa liiketoiminnan tietoja ja niiden välisiä suhteita kuvaavaa oliomallia käytetään mallinnuksessa, toteutuksessa ja ylläpidossa. Kapselointi mahdollistaa palastelun. Mallia ylläpidetään hyvällä muutoshallinnalla: Jos jokin liiketoimintasääntö muuttuu, se heijastuu dataan.
Tekninen näkökulma liitetään liiketoimintaymmärrykseen ja tuotetaan ajasta riippumatonta dataa. Laskenta- ja jalostussäännöt ovat lähellä liiketoimintaa. Olioiden yksinkertaisuus helpottaa niiden tuottamista ja ylläpitoa, jolloin niiden suuri lukumäärä ei ole olennainen ongelma. Menetelmä toteuttaa vaiheistettua kehitysmallia, jossa päästään nopeasti liiketoimintakysymyksiin.
Onko enää kyse innovaatiosta, jos sovelletaan valmista mallia?

Yhteistyöllä laatua projekteihin

miksi-kysyjän
tehokkuus tuo laatua
kuviouintiin

kylmä jäävuori
harmaan veden sylissä
hukkuu miljooniin

Dipolissa 13.-14.11.07 pidettyjen Projektipäivien järjestelyissä oli esimerkillisesti panostettu verkostoitumiseen: esitysten välillä oli vartin tauko, kahvia, teetä ja vettä sai jatkuvasti, puolentoista tunnin lounas nautittiin coctail-pöydissä ja ensimmäisen päivän iltana oli parin tunnin verkostoitumistilaisuus ennen projekti-iltamia. Sääli, tauti söi ääneni muutamaa päivää aikaisemmin ja verkostoituminen ja virikkeet jäivät räpistelyksi. Yskän yltyessä jouduin jättämään illanvietot ja valtaosan luennoista. Erityisesti harmitti, etten päässyt Sytyken järjestämään ketterien menetelmien paneelikeskusteluun, johon olin etukäteen lähettänyt kysymyksenkin. Toivottavasti saan jostain tietää, millaista keskustelua kysymykseni herätti.

Ehdin kuitenkin poimia muutaman idun tiistaiaamupäivän esityksistä.
Anders Ericsson Ruotsin TietoEnatorista kehotti meitä kysymään ”Miksi?” vähintään kerran päivässä – kohteliaasti esimieheltä. Projekteissa tiedetään yleensä, kuka tekee ja koska, mutta harvemmin tiedetään, miksi. Pienet lapset kysyvät jatkuvasti ”miksi?”. Aikuisena työelämässä ja projekteissa on myös hyvä kysyä ”miksi?”.
Projektin ohjaus varmistaa, että joukko kulkee kohti liiketoiminnan tavoitteita – kuten kalat akvaariossa. Jos yksi eksyy kuviosta, hänet on välittömästi korvattava toisella.
Työvälineet eivät ratkaise ongelmia, projektia voi hallita vaikka tavallisella taulukkolaskentaohjelmistolla, kunhan käyttää sitä järkevästi. Tiedämmehän sanonnan: vale, emävale ja tilasto. Viimeksi mainittuja ei pidä tuijottaa liikaa.
Mitä on tehokkuus? Tehdään nopeammin? Tehdään asioita rinnan? Vai tehdään laadukkaammin?
Marjukka Markkanen KPMG:stä luovi harmailla vesillä pohtiessaan, mitä yrityksen johto odottaa projekteilta. Yritysten toimintaympäristöt muuttuvat rajusti ja rahaa palaa epäonnistuneisiin muutoksiin. Strategioissa kerrotaan tavoite, ei välttämättä edellytyksiä tavoitteeseen pääsemiseksi. Toki tahtotilan kuvaaminen on tärkeää, mutta toteutustakin tarvitaan: prioriteetit, vastuut, resurssit ja mitattavat hyödyt.
Osa toiminnasta, jäävuoren huippu, projektoidaan ja seurataan – samalla kun kaikkeen muuhun ”mukavaan puuhasteluun” voi huomaamatta viuhua miljoonia.
Menestyvä yritys valitsee tuottavat kohteet ja pitää sitoumuksensa projektin aikana. Toteuttajien ja johdon näkökulmat pitäisi yhdistää, koska toteuttajat tietävät realiteetit; mikä on mahdollista ja mikä ei. Toteuttajat miettivät, miten asia tehdään ja johto miettii, mitä siitä saa. Toteuttajat toivovat standardeja ja menetelmiä, johto joustavuutta ja nopeaa reagointia. Tarvitaan vuorovaikutusta: miten oma näkökulma ilmaistaan niin, että eri tahojen yhteisymmärrys voidaan saavuttaa.
Muutosten projektointi ei ole oikotie onneen. Johdon seuranta saattaa loppua investointipäätökseen. Johdon tuki ei riitä, tarvitaan johdon tahto.
Sam Ehnholm Epicor Software Finland – EMEA:sta esitteli MS SharePointin avulla välineiden integroinnin merkitystä. SharePoint sinällään ei ole arvokas, ellei siihen voida integroida aiemmin tuotettuja sisältöjä muista järjestelmistä. Demo toimi hyvin: projektin seurantaan saatiin vaivatta erilaisia tietoja, kunhan ne oli viety järjestelmiin. Integrointiperustuu malleihin ja olemassa oleviin työkaluihin. Kyse on siitä, miten työkaluja käytetään ja miten olemassa oleva tieto saadaan esiin.
Muistin Anders Ericssonin varoituksen tilastoihin tuijottamisesta. Toisaalta, vaivatta saatavat halutun muotoiset ja ajantasaiset tilastot antavat päätöksenteolle nopeasti suuntaa – toisin, kuin ennalta määrätyn perusmuodon mukaiset tilastot, jotka pitää etukäteen tilata (tällaiseen törmäsin Virtuaaliammattikorkeakoulun Opintopalveluissa).
Kari Vanhalakka Andrizilta painotti projektien ensimmäistä sataa ”kylmää” päivää: mitä jokainen projektin jäsen tuona aikana ajattelee. Näinä päivinä opittu pyritään siirtämään seuraaviin projekteihin, vaikka jokainen projekti olisikin yksilöllinen. Mitä isompi projekti, sitä tärkeämpiä ovat nuo ensimmäiset sata päivää.
Mieleeni palasivat Anders Ericsson aiemmat ohjeet projektin seurannasta ja tavoitteiden mukaisen kuvion varmistamisesta.
Dipolissa oli runsaasti näytteilleasettajia, mutta mukaani tarttui vain Wakarun faaraon esite Egyptin haaste -projektisimulaatiopelistä. Pelin idea pohjautuu tekemällä oppimiseen ja oivaltamisen; sitä voisi olla hauska kokeilla käytännössä niin projekteissa kuin projektityön koulutuksessa.