Aikavaras varastaa

kiire pahenee
aikavaras varastaa
työn urho uupuu

TTL:n Hetkyn ITU-kerhon 4.3.09 iltatilaisuuden ”Aikalisä! Miten saan aikani riittämään kaikkeen tarpeelliseen” nimi lupasi niin paljon, että toipilaana taitoin matkan ratikalla Töölöstä Ruoholahteen – enkä enää harmitellut liikuntatunteja, jotka tilaisuuden vuoksi jouduin jättämään väliin.

Eläkkeellä jo kahdeksatta vuotta oleva Göran Lindgren ravisti turhat odotukset heti kättelyssä vakuuttamalla, ettei aiheeseen ole yleispätevää lääkettä. Aikaa on, sen käyttö on priorisointikysymys.

Kalvoilla vilahtelivat elämän aikasegmentit, kiire ja touhu, hyvä ja paha stressi sekä työn ruuhkautuminen, joka estää tekemästä työtä hyvin. Aiemmin työmarkkinoilla tavoiteltiin työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, mutta nyt sekin tuntuu haihtuvan utupilven tavoin.

Göran Lindgren kuvasi eläkeläisen arkeaan: lasten perheet ovat lähellä, joten aika kuluu heidän tukemisessaan, koiran ulkoilukaverina sekä niissä konsulttitöissä, jotka edelleen tuntuvat kiinnostavilta.
Organisoitumattomuus on asiantuntijaorganisaatioille tyypillistä. Hyvänä aikana se toimii, huonona aikana muodostaa ongelman. Byrokratiahan ei ole vain pahasta.
Motivaatio on sisäsyntyinen, johtajan tehtävä ei ole motivoida alaisiaan, mutta työyhteisön pitäisi luoda motivoitumisen edellytyksiä, joista tärkein on onnistumisen tunne. Siihen jokaisella on oikeus.
Ongelmia syntyy, jos työnantaja ei ymmärrä henkilöstössä piilevää osaamista, koska ihmiset itse eivät tule kertomaan omasta osaamisestaan. Työnantaja on vastuussa työkuormituksesta. Japanissa työpaineiden vuoksi itsemurhan tehneen työntekijän omaiset haastoivat työnantajan oikeuteen ja tämä tuomittiin kuolemantuottamuksesta.
Työuupumusta nimitetään usein loppuun palamiseksi, mutta mikäänhän ei ole palanut loppuun: ihmisen kaikki energia vain on sitoutunut työhön ja vienyt voimat niin, ettei ihminen jaksa edes nousta sängystä ylös. ”Puhukaa, ette te siihen kuole!” Göran Lindgren kehotti. ”Puhumattomuuteen kyllä kuollaan.”
Yksilön voimavarat nousevat nelikentästä: parisuhde, perhe, työ sekä ihminen itse, ystävät ja harrastukset. Parisuhde on eri asia kuin perhe ja sitä pitää hoitaa, ettei tyhjän pesän vaiheessa huomaa jakavansa kotiaan vieraan ihmisen kanssa – eikä työn loppuminen eläkeiässä tai aiemmin eri syistä saisi tulla kenellekään niin, ettei hän olisi siihen varautunut.
Ratkaisuksi aikavarkaiden torjumiseen Göran Lindgren tarjosi jämeryyttä, positiivista aggressiivisuutta, oikeutta itsekkyyteen, taitoa sanoa ”EI”. Ihmisen pitää pitää itse itsestään huolta. Jämeryyden rakennusaineiden ytimen muodostaa itsetunto. Osaaminen – haasteellisuus -ulottuvuuksien diagonaalilla virtaa flow, työn imu, jota ahdistuksen ja ikävystymisen sijaan jokaisen pitäisi tavoitella.
Selkeimmän reseptin aikavarkaisiin Göran Lindgren paljasti tilaisuuden lopulla tärkeä – kiireellinen -nelikentällä: kun tehtävät luokitellaan nelikenttään, niin ne, jotka eivät ole tärkeitä eivätkä kiireellisiä voidaan unohtaa.
Olisiko tuolla reseptillä tämä blogiteksti jäänyt kirjoittamatta?
Muistan 1980-luvun puolivälin Time/System-koulutuksen, jonka perintönä kirjahyllyssäni komeilee vieläkin viisitoista mustaa vuosiarkistomappia. Tuolloisessa koulutuksessa kehotettiin unohtamaan kaikki ei-tärkeät tehtävät. Niin, miksi kiireelliset työt pitäisi tehdä, jos ne eivät ole tärkeitä?

Verkkoyhteisöön turvallisesti

Habbosta Irciin
nuorten tosielämä
varttuu turvassa
Hetkyn Akva-kerho vieraili Sulakkeella keskiviikkoiltana 27.8.08. IRC-Gallerian vetäjä Ville Mujunen kertoi meille, varttuneille akvalaisille, nuorison Habbo-hotellista, IRC-Galleriasta ja Sulakkeen mobiilivirtuaalimaailmasta. Pari päivää ennen vierailua saimme sähköpostitse kehotuksen ottaa mukaamme jälkikasvua, mutta teini-ikäisiä ei joukossamme näkynyt. Ennen esitystään Ville Mujunen kysyi, mistä aiheista erityisesti olisimme kiinnostuneita. Sulakkeen ansaintamallit, palvelujen toiminta ja niiden turvallisuus tuntuivat kiinnostavan osallistujia eniten. Itse olisin ollut kiinnostunut siitä, millaisia kokemuksia on opetuksen järjestämisestä Habbo-hotellissa – mutta niitä pitänee etsiä muualta.
Habbo
Habbossa kerätään pelinomaisesti suorituspisteitä, chattaillaan ja mesetetään. Yhdellä käyttäjällä voi olla useita virtuaalihahmoja, joita personoimalla nuori voi turvallisesti hakea minuuttaan. Hän voi kokeilla sisustusta, vaatteita ja erilaisia trendejä. Palvelun ylläpitäjät luovat uusia vaatteita käyttäjien toiveiden mukaan.
Habbossa on erilaisia käyttäjätyyppejä: suorittavat achiversit, luovat creativistit, yksin touhuavat lonersit, rajoja rikkovat ja uusia toimintatapoja etsivät rebelsit sekä yhteisöllistä kokemusta kaipaavat traditionalistit, jotka ovat Suomessa yleisimpiä.
Suomessa habbolaisten keski-ikä on noin kolme vuotta alhaisempi ja Brasiliassa ja Japanissa kolme vuotta korkeampi kuin koko maailman habbolaisten 15 vuoden keski-ikä. Suomalaiset nuoret siirtynevät 15-vuotta täytettyään IRC-Galleriaan – ja testamenttaavat huonekalunsa Habboon ryntääville pikkusisaruksilleen.
Käyttäjän oikeaa identiteettiä ei Habbossa voida varmistaa, käyttäjätunnuksen saamiseksihan riittää toimiva sähköpostiosoite. Kännykkätransaktiot ja luottokorttimaksut ovat toki varmennettuja. Maksullisia palveluja käyttävät kuluttavat noin 5-20 euroa kuukaudessa, mutta Habbossa toimimisesta yli 80 % on ilmaista.
Öisin Habbo-hotelli on kiinni, aukioloaikoina moderaattori on aina paikalla. Habbo on kuin julkinen puisto, jossa on valvontakamerat ja jossa pitää käyttäytyä sääntöjen mukaan. Kiroilu ja propaganda ovat kiellettyjä. Yhteisö palauttaa ruotuun asiattomasti käyttäytyvät ja tarvittaessa moderaattori puuttuu tilanteeseen.
Habbossa voi kokeilla toimimista vaikka hevoshoitolassa tai sairaalassa. Huumebussi jakaa huumeiden vastaista valistusta, ja käyttäjät jopa jonottavat sen luona. Melkein joka viikko joku julkkis esiintyy Habbossa ja fanit voivat chattailla hänen kanssaan.
Habbon kansainvälinen laajentuminen edellyttää partnereita, jotka ymmärtävät nettiä, mediaa ja paikallista kulttuuria ja jotka pystyvät kirjoittamaan, moderoimaan ja lokalisoimaan palvelua. Habbon käyttäjäkunnan kasvu on tällä hetkellä suurinta Etelä-Amerikassa.
IRC-Galleria
Käyttäjien yhden euron kuukausimaksulla pyörivä IRC-Galleria on Suomen suurin sosiaalisen median palvelu, kaksi kertaa niin suuri kuin Facebook. IRC-Galleriaan viedään kuvia, siellä kirjoitetaan päiväkirjaa, tavataan tuttuja ja tutustutaan uusiin, itsen kaltaisiin ihmisiin tai ”satunnainen”-napilla kehen tahansa.
IRC-Galleria on yhteiskunnan peili: siellä näkyvät 15-24-vuotiaiden nuorten kiinnostuksen kohteet, harrastukset ja arvot. Heille netti on osa todellisuutta, aina olemassa ollut. He eivät mene erikseen nettipalveluihin vaan löytävät netistä tosielämän palveluja. Säilyvätkö käyttäytymismallit, kun käyttäjien elämäntilanteet muuttuvat?
IRC-Galleriassa ladataan noin 300 miljoonaa sivua viikoittain. Nuoret ovat yleensä valistuneempia netin käyttäjiä kuin vanhemmat. Nettihuijauksiin lankeavat eniten yli kolmikymppiset.
Käyttäytymissäännöt ja moderointi kuuluvat IRC-Galleriaan kuten Habboonkin. Moderaattorit saavat viikoittain noin 20 000 avunpyyntöä, jotka liittyvät yleensä ilman lupaa ladattuihin kuviin tai kuviin, joissa näkyy alkoholin käyttöä tai väkivaltaa.
Pelastakaa Lapset ry ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto ovat IRC-Gallerian pääyhteistyökumppanit.
Mobiilivirtuaalimaailma
Mobiilivirtuaalimaailma, jossa voi nähdä liikkuvat hahmot ja chattailla niiden kanssa, yleistyy muutaman vuoden sisällä. Jo nyt nettideittailu koetaan konservatiivisissa maissa yhteiskuntaan vaikuttavaksi uhaksi.
Mainoksista ja Sulakkeen tuotekehityksestä
Habbo ja IRC-Galleria ovat nettisaiteista turvallisimpia, koska niissä moderaattorit valvovat käyttäytymissääntöjen noudattamista. Myös salakielemme, suomen kieli, suojaa monilta netin ongelmilta.
Perinteiset klikattavat bannerit eivät kuulu Habboon tai IRC-Galleriaan. Käyttäjät innostuvat aktivoivista mainoksista eikä tieto sponsorista haittaa osallistumista. Käyttäjät voivat esimerkiksi suunnitella iPod-mainoksia, juosta Niken kengillä hotellissa tai piirtää Stabilo-tusseilla. Mainoshan pyrkii painamaan tuotenimen käyttäjän mieleen, ja miten se paremmin onnistuisi kuin elämällä ja työstämällä yhdessä jotain tuotteeseen liittyvää? Innostuneet nuoret kertovat kavereilleenkin tuotteisiin liittyistä aktiviteeteista.
Sulakkeella työskentelee heterogeeninen, eri kansallisuuksista koostuva luova porukka, jossa on taiteiden, liiketalouden ja ICT-osaamista. Tuotteita kehitetään Scrumin kahden viikon rauhoitetuissa sprinteissä. Myös markkinoinnissa käytetään Scrumia.

Blogit ja wikit

ilta avartaa:
istuuko blogaaminen
it-viisaille?
Tarmo Toikkanen puhui blogeista ja wikeistä Hetkyn IT-viisaiden jäsenillassa 23.4.07. Blogi korvaa kotisivun; se on interaktiivinen ja helpompi toteuttaa kuin perinteinen kotisivu. Blogialustaksi Tarmo suositteli WordPressiä tai Bloggeria.
Blogaaminen ei tarkoita, että henkilö pitää omaa monologiblogiaan. Blogaaminen tarkoittaa, että henkilöllä on blogi, hän seuraa muita saman aiheen blogeja, kommentoi niitä ja muut kommentoivat hänen blogejaan.
Blogien seuraamisen avainkäsite on RSS, web 2.0:n keskeinen standardi. Web 2.0 -tekniikka sallii paitsi lukemisen myös kirjoittamisen, kaksisuuntaiset linkit sekä sovellusten kytkemisen. Se toteuttaa web-tekniikan alkuperäisen ajatuksen, joka unohtui vaivattomassa selailussa.
Wiki sopii työryhmien yhteistyöhön tai vaikka yrityksen intranetin teknologiaksi. Erilaisia wiki-ohjelmistoja löytää osoitteesta http://www.wikimatrix.org/.
Teknisten innovaatioiden kehitys on kolmivaiheinen; ensin tulee teknologia, sitten lisäominaisuudet ja lopuksi yksinkertaisuus. Tämä näkyy paitsi tekstinkäsittelyssä myös web-julkaisemisessa.
Entä tulevaisuus? Kestääkö sosiaalisen median kehitys, kun energian hinta nousee?

Maailmankylän kulttuurikylvyssä

Catherine Bartlett oli juuri tullut Suomeen ja viehättyi esiintymismahdollisuudesta Suomenlinnassa Hetkyn Global Clubin ja IT Ladies’ Networkin tilaisuudessa 10.6.2003. Heti esiintymisensä jälkeen hän jatkoi matkaansa Saloon, jossa seuraavana päivänä koulutti Nokian henkilöstöä. Kiireinen aikataulu ei onneksi vaimentanut hänen hymyään tai innostustaan.
Kun ravintola Walhallan henkilökunta oli tuonut tarvittavat jatkojohdot ja kannettava työasema tykkeineen toimi, Catherine Bartlett aloitti valloittavan esityksensä kulttuurieroista ja niiden ymmärtämisestä – itse asiassa niin valloittavan, että keskityin esiintyjään itseensä ja tuskin huomasin, koska hän vaihtoi kalvojaan tai mitä niissä kerrottiin. Ensimmäisessä kalvossa taidettiin luetella sosiaalisen kompetenssin komponentteja ja seuraavassa kuvata emotionaalista älykkyyden nelikenttää: miten emotionaalinen älykkyys ilmenee suhteessa itseen ja muihin tuntemisessa (recognition) ja käyttäytymisen säätelyssä (regulation).
Keskustelukulttuureja latinalaisissa maissa leimaa puheenvuorojen päällekkäisyys, joka kuvastaa innostusta ja kiinnostusta ja vaikeneminen tulkitaan epäkohteliaisuudeksi: kyseinen henkilö ei ole kiinnostunut keskusteluaiheesta. Suomessa ja Japanissa taas keskustelupuheenvuorot ovat peräkkäisiä, toista ei keskeytetä ja puheenvuoron jälkeen voidaan pitää taukoa ennen kuin jatketaan omalla. Keskeyttäminen on epäkohteliasta ja kuunteleminen tärkeää. Myös äänen korkeus näissä keskustelukulttureissa on erilainen. Catherine Bartlett antoi neuvon: ”Älä arvioi toisia oman kulttuurisi ehdoilla.”
Hän kertoi hauskan tarinan brittikulttuurista. Englantilaisessa tavallisessa junavaunussa, jossa oli paljon ihmisiä, yksi pariskunta ryhtyi rakastelemaan – ”Tätä ei olisi voinut tapahtua muualla kuin brittiläisessä junavaunussa”, Catherine Bartlett korosti. Kaikki muut vaunussa olevat matkustajat vaikenivat, kukaan ei sanonut mitään, luki vain lehteään. Kun pariskunta oli lopettanut puuhansa ja mies sytytti tupakan, hänelle huomautettiin heti: ”Mister, this is no smoking car.” Tupakoinnin kieltävä kyltti oli vaunun seinällä, mutta missään ei ollut kylttiä, joka olisi kieltänyt rakastelun!
Vieraiden kulttuurien ihmisten puheita pitää osata lukea rivien välistä: jos englantilainen sanoo, että jokin asia on ”intresting”, hän ei välttämättä ole kiinnostunut siitä. Viestiin vaikuttaa koko kehollinen ilmaisu, ei vain sanat. Kasvot ja kasvojen ilme ovat kuva, jonka ihminen haluaa antaa itsestään muille. On hyvä muistaa, että kohteliaisuuksien esittäminen vieraalla kielellä on vaikeampaa kuin omalla äidinkielellä.
Suomalaiset ovat hyviä kuuntelijoita. Yleensä 85 % heistä tavoittaa luennon viestin, kun briteistä vain 50 %, jenkeistä 30 % ja italialaisista vain 20 % sen tavoittaa.
Jokaisella yksilöllä on hiukan erilaiset määritelmät eri käsitteille: jo niin yksinkertainen lause kuin ”taivas on sininen”, voi herättää hyvin erilaisia mielikuvia eri ihmisten mielissä. Yksilöllisten erojen lisäksi eri kulttuuritaustat tuovat tulkintaeroja viestintään. Japanilaisilla on viisitoista eri tapaa sanoa ”kyllä”.
Amerikka on kulttuurien sulatusuuni, joten siellä jokaisella on erilainen tausta: puhuja ei voi olettaa, että kuulijat tai keskustelukumppanit ymmärtäisivät asiat samalla tavoin kuin hän itse, joten asiat pitää sanoa yksinkertaisesti ja sanottu pitää toistaa. Kirjoitetulla viestillä on enemmän painoarvoa kuin puhutulla.
Kulttuurin lisäksi myös uskonto korreloi suhtautumistavan kanssa: suhtautuuko asioihin suoritusten ja niiden määräaikojen perusteella vai onko ihminen määräaikoja tärkeämpi? Jos projektikokous on alkamassa ja asiakas soittaa, niin palvellaanko asiakasta vai kiiruhdetaanko kokoukseen? Määräaikojen merkitykseen ja aikakäsitykseen yleensä tuo oman perspektiivinsä kulttuurit, joissa uskotaan uudelleensyntymiseen.
Japanissa työpöydän sijainti suhteessa ulko-oveen kuvastaa statusta: ulko-ovesta kauimpana ovat hierarkiassa tärkeimmät henkilöt. Catherine Bartlett kertoi hauskasti, miten hänen sekainen työpöytänsä ja sen ympäristö oven suussa yritykseen tulevien asiakkaiden ja partnerien ihmeteltävän nopeutti hänen siirtymistään kauemmas ulko-ovesta. Samalla muiden arvostus häntä kohtaan kasvoi – vaikka työhuoneen sijainnin muutos ei johtunut hänen asemastaan vaan sotkuisesta pöydästään!
Catherine Bartlett kertoi vielä useiden päivien koulutustilaisuuteensa liittyvän tarinan Japanista. Koulutuksessa oli mukana työntekijöiden lisäksi heidän pomonsa, joka myöhästyi joka kerta tunnin koulutuksen alusta. Tästä seurasi, että ryhmä joutui palaamaan alkuun ja käymään uudestaan lävitse asiat, jotka ensimmäisen tunnin aikana oli ehditty käsitellä. Catherinea tämä ärsytti ja kerran pomon saapuessa hän toivotti tälle kitkerästi hyvää iltaa. Sitä hänen ei olisi pitänyt sanoa, koska tunnelma jäätyi täysin. Koulutuksen loppupalautteessa pomo sanoi hänelle: ”En pidä sinusta. En pidä sinun englantilaisesta huumoristasi. Et saa sanoa minulle tuolla tavoin – koska olet vain nainen.” Kouluttaja oli siis tässä tilanteessa väärässä, ei jatkuvasti myöhästelevä pomo!
Yksilön ja kulttuurin arvot ovat käyttäytymisen taustalla. Saksalaiset pitävät sääntöjen kirjoittamisesta, ranskalaiset niiden rikkomisesta ja englantilaiset niistä valittamisesta. Kysyimme, oliko Catherine Bertlett huomannut eroja suomalaisessa ja ruotsalaisessa kulttuurissa. Tietysti: Ruotsissa päätöksenteko kestää kauemmin, kun asioista neuvotellaan, kunnes on päästy yhteisymmärrykseen.
Mukaansa temmanneen ja innostavan esityksensä lopuksi Catherine Bertlett antoi neuvon: ”Meidän pitää ymmärtää muita kulttuureita, mutta ei muuttaa itseämme muiden kulttuurien edustajien kaltaisiksi.”