Avainsana: blended learning

Yhteisöllinen sometarha kukkii

pukeutuuko
monimuotoisuus uuteen
sulautuvaan?

konnektivismin
aivomyrsky visertää
kukkii kuunnellen

Petri Lounaskorpi esitteli HH:n somekoulutuksessa 18.4.2011  perinteisen ja uuden mallin, joilla opettaja voi suunnitella oppimisprosessia. Totesimme perinteisen mallin olevan kaukana oman oppilaitoksemme käytännöistä, samoin ammatillisten opettajakorkeakoulujen opetuksesta viimeisten reilun kymmenen vuoden ajalta.
Petri Lounaskorpi korosti:

  • Mitään ei tehdä ilman tavoitetta.
  • Toimitaan aina heikoimman ehdoilla.
  • Pieni on kaunista.

Vertaistuotannossa opetuksen käsikirjoitus ja sisältö sovitaan yhdessä. Jokainen laatii pienen osan kokonaisuudesta, joka pilotoidaan yhdessä. Verkkomateriaali on kuin lyijykynällä kirjoitettu, helppo kumittaa ja muokata. Oppimismateriaali pitäisi pilotoida kahteen tai neljään kertaan ennen kuin sen voi antaa sellaiselle opettajalle, joka ei ole ollut sisällöntuotantoprosessissa mukana.
Yhdessä tuotettuun oppimismateriaaliin voidaan lisätä asiantuntijamateriaaleja ja opetustilanteiden tallenteita. Kolmen tunnin luento voidaan pilkkoa aiheittain lyhyiksi, indeksoiduiksi paloiksi. Niitä  oppimismateriaaliin yhdistelemällä voidaan tuottaa itseopiskelupaketteja.
Opettajat eivät ole samanlaisia; jokainen käyttää vertaistuotettua materiaalia didaktisesti hiukan eri tavoin. Laatua varmistetaan sisällöntuotannon ja oppimisprosessin eri vaiheissa.
Vertaistuotannon malli toimii hyvin esim. Vero-opistossa. Viime maanantaina kuulimme Ama Auviselta, että Vero-opisto on yksi verkko-opetuksen edelläkävijöistä, mutta vertaistuotannon ulottuvuuksilla kursseissa ja oppisisällöissä näkyy kiinteä rakenne ja johdettu tavoite – eikä avoin sisältö tai tavoite.
Keskustelussa todettiin, että opettajankoulutuksessa jo 1990-luvulla tarjottiin mallia, jossa oppijat tuottaisivat valtaosan oppimismateriaalista. Se oppii, joka tuottaa materiaalia. Miksi emme tarjoaisi tätä mahdollisuutta opiskelijoillemme?
Kymmenisen vuotta sitten Helsingin yliopiston Kasvatustieteen jatko-opinnoissa Paula Kyrö antoi omalla kurssillaan opiskelijoille mahdollisuuden paitsi tuottaa oppimissisältöjä myös osallistua yhteisöllisesti kurssin tavoitteiden, aikataulujen ja arvioinnin määrittelemiseen. Petri Lounaskorpi totesi, että hänen esittämänsä oppimisprosessin suunnittelumalli ei sulje pois mahdollisuutta, että opiskelijat osallistuisivat siihen, vaikka joka toteutuksella olisi uusi opiskelijajoukko.
Kun vuonna 1997 tuotin verkkomateriaalia oliolähestymistavan opintoihin, en ajatellut lyijykynällä kirjoittamista ja kumittamista vaan oppimismateriaalin päivitettävyyttä. Silloinen luokkaopetuksemme perustui yli viisi vuotta vanhaan Sytykeraporttiin Oliot systeemityössä, jonka lisäksi jaoimme opiskelijoille muuta ajankohtaista materiaalia aiheesta. Jos olisin kirjoittanut kirjan uudestaan, se olisi muutamassa vuodessa vanhentunut jälleen. Sen sijaan verkkomateriaali päivittyi reilut kolme vuotta ja levisi käyttöön useille kollegoille omassa ja muissa oppilaitoksissa.
Joanna Kalalahti kertoi videoneuvottelun välityksellä sulautuvasta opetuksesta, joksi blended learning nykyisin käännetään. Perinteinen suomalainen monimuoto-opetus tarkoittaa erilaisten opetusmuotojen kuten lähi-, etä- ja itsenäisen opiskelun käyttämistä, mutta sulautuvassa opetuksessa näihin lisätään ympäristöjen integroituminen.
Kysyin käsitteistä tarkemmin. Kun Tietie-yhteistyössä aloitimme monimuotoisen verkko-opetuksen vuonna 1995, etsimme turhaan opetusmuotoamme kuvaavaa englanninkielistä termiä. Kun käsite blended learning lanseerattiin 2000-luvun alussa, riemastuimme. Löysimme etsimämme termin, joka kuvasi kansainväliselle yleisölle monimuotoista verkko-opetustamme: lähi-, etä- ja itsenäistä työskentelyä, video- ja audioneuvotteluja, verkkomateriaaleja, kirjoja ja monisteita, ryhmätyöohjelmistoja, hajautettuja ryhmiä, eriaikaista ja samanaikaista työskentelyä, verkko-ohjausta, tallennettuja asiantuntijaluentoja, osallistumista verkon julkisiin ja suljettuihin keskusteluryhmiin, oppimisalustoja – sitten kun niitä alkoi tulla markkinoille. Sosiaalisesta mediasta ei 1990-luvulla edes uneksittu.
Kun suomenkieliselle monimuoto-opetukselle vihdoin löydettiin kansainvälinen termi, niin pitikö se kääntää suomeksi uudelleen uudella tavalla? Tuli mieleen: Kun suomalainen innovaatio, ATK-ajokortti, vietiin maailmalle 1990-luvun lopussa, se palasi Suomeen ECDL-korttina kilpailemaan alkuperäisen ATK-ajokortin kanssa.
Joanna Kalalahti kertoi chat-seminaarien hyvistä kokemuksista. Lähikontaktissa annetut työt esitellään parituntisissa chat-seminaareissa, joissa kommentointiin on huomattavasti enemmän tilaa kuin perinteisessä kontaktimuotoisessa seminaarissa.
Blogin ja Twitterin yhdistäminen on tavallista niin, että bloggaaja tiedottaa Twitterissä uusista blogikirjoituksistaan ja saa näin niille lisää näkyvyyttä. Twitterin hastageilla voi nopeatempoisesti viestiä yhteisestä tapahtumasta kuten ITK-konferenssista.
Erinomainen esimerkki blogin ja Twitterin yhdistämisestä on vuosia ollut Jokikunnan koulu, jossa rehtori Esa Kukkasniemi twiittasi monta kertaa päivässä ja linkitti osan viserryksistä blogiinsa. Aprillipäivänä hän siirtyi Vuorenmäen oppimiskeskukseen, joten seuraamme, millaiseksi uuden rehtorin, Ville-Matti Hurskaisen,  bloggaus- ja visertelyrytmi kehittyy.
Joanna Kalalahti esitteli vielä MOOC-kurssin (Massive Open Online Course) konnektivismista, tavan olla yhdessä ja tehdä yhteistyötä.
Tarmo Toikkanen esitteli meille Hans Pöldojan kehittämän Edufeedr-sovelluksen, josta Anne Rongas mainitsi jo viikko sitten, Diigo-kirjanmerkkipalvelun ryhmineen, korostuksineen ja keskusteluineen sekä Mindmeisterin, aivomyrskyn yhteisöllisen ja innovatiivisen työvälineen.

Arvoverkkojen oppimisratkaisuja

opit koulussa
pihalla, savannilla
sademetsässä

norsu oksentaa
töihin nopsat oravat
arjen auttajat

Tekesin kansainvälisten oppimisverkostojen työpaja kokosi parisataa aktiivisesti kesäaikaan herännyttä oppimisverkostoista kiinnostunutta Messukeskukseen 28.3.11 aamupäiväksi. Tilaisuuden juontanut Eero Silvennoinen julisti, että kiinnostus muutetaan todelliseksi tekemiseksi ja kansainvälisesti tärkeiksi tuloksiksi.
Pekka Ollikainen esitteli Tekesin oppimisratkaisuohjelman, jonka ensimmäisessä tilaisuudessa istuimme, kaksi teemaa, kansainvälisen kasvuliiketoiminnan ja oppimisympäristöt ja -prosessit. Näihin kuuluvat opettamisen pedagogiikka, erilaiset sisällöt, työorganisaation toimintatavat sekä erilaiset teknologiset ratkaisut. Kohderyhminä ovat yritykset, oppilaitokset ja tutkimuslaitokset. Hankkeiden pitää tuottaa selkeää hyötyä niissä mukana oleville yrityksille.
Vuoden 2011 ohjelman aihealueet ovat:

  • kansainvälinen oppimisympäristö
  • pelit ja simulaatiot oppimisessa
  • innovatiiviset oppimisratkaisut.

Tekesin ohjelmasta rahoitetaan viittätoista arvoverkkohanketta. Rahoitushakemukset jätetään joko 29.4.2011 tai 15.8.2011. Hankkeissa voi olla Tekesin lisäksi myös muita rahoittajia, esim. EU-rahaa.
Veli-Pekka Niitamo kertoi, että 1.5.11. käynnistyvän kolmivuotisen Future Learning Finlandin tavoitteena ovat pysyvät rakenteet Suomen koulutusviennille.
Pasi Sahlberg esitti CIMOn unelman: aidosti avarakatseinen Suomi. Miten sitä mitataan? Onko peruskoulumme tai toisen asteen oppilaitoksemme kansainvälistynyt? Kansainvälisyys ehkä tunnetaan, mutta se ei vielä ole laajalle levinnyt oppilaitoksissamme. Virtuaalisen yhteistyön merkitys korostuu tulevaisuudessa. Vaikuttavatko kansainvälistymiseen enemmän arvot ja asenteet kuin resurssit?
Ammatillinen koulutus kansainvälistyy aktiivisemmin kuin peruskoulu. Ammattikoululaiset kaipaavat kansainvälistymistä ja opiskelijaliikkuvuus kasvaa jatkuvasti. Kokemuksia pitäisi jakaa entistä enemmän.
Suomeen tulevat ulkomaalaiset opiskelijat yllättyvät, kuinka kallis maa Suomi on, siitä heille ei yleensä lähtömaassa ole kerrottu. Useimmat heistä tulevat etsimään täältä töitä ja pettyvät siihen, miten vähän he saavat oppilaitokselta tukea työnhakuun. Helpompi vaihtoehto saattaa olla ottaa ilmainen tutkinto ja mennä töihin muualle – ja sitähän meidän ei pitäisi suosia.
Hannele Niemi esitteli Helsingin yliopiston Finnable 2020 -hankkeen, jossa pyritään  elämänlaajuiseen saumattomaan oppimiseen (boundless learning); ei-formaali oppiminen yhdistetään formaaliin oppimiseen, yksilöt toimivat ryhmissä ja yhteisöissä, voimaantuvat oppimalla ja ammentavat uutta kansainvälistymisestä. Tieto muodostuu yhdessä jakamalla mahdollisimman avoimesti. Moniaistista oppimista tukevat pelit, tarinan kerronta videoilla, yhdessä tuottaminen ja jakaminen.
Veli-Pekka Tihlman korosti WSOYpron kaupallista lähtökohtaa. Oppimisympäristöjen standardit muuttuvat kiihkeästi. WSOYpron ympäristöissä opiskellaan yksin ja yhdessä.
Riitta Smeds kertoi Aalto-yliopiston Global School -hankkeesta. Koulut verkottoituvat yhdessä yritysten kanssa globaalisti. Informaalista ympäristöstä siirrytään koulun pedagogiikkaan, tiloihin ja prosesseihin. Opetuskokeiluissa käytetään simulointeja, joihin yritykset osallistuvat testaamalla omia palvelujaan.
Kestävän kehityksen teemassa lapset tuottavat materiaalia tutkivan oppimisen menetelmällä paikallisesta ympäristöstä ja jakavat sitä globaalisti. Millaisilla oppimisratkaisuilla yritykset voisivat tukea tätä? Geneeristä mallia testataan, kehitetään ja jaetaan.
Osallistavat simulointi-istunnot totetutetaan etäläsnäolon keinoin. Olennaista on tuntea asiakkaan prosessi: Millainen koulu on Shanghaissa?
Timo Linqvist kertoi, että Upknowledgessa on animaattoreita, koodaajia, 3D-mallintajia sekä asiasisältöjen osaajia. Oppimistuotteiden kilpailu Suomen ulkopuolella on kovaa. Yrityksen sisällä oleva osaaminen ja jatkuva oppiminen voivat tuoda kilpailuetua.
Perinteistä oppimista voidaan kuvata sillalla, jolla norsu, valmis oppimisratkaisu seisoo. Voidaan puhua norsu-oppimisesta, yritetään nielaista valmis paketti, mutta ei ehkä osata soveltaa siitä saatuja tietoja arjessa. Suurin osa opitaan vasta itseopiskelupaketin jälkeen töissä. Tätä voidaan kuvata ketterillä oravilla, jotka juoksevat pitkin siltaa tukemassa oppimista. Valtaosassa yrityksiä tästä vastaa tänä päivänä Google.
Onko järkevää kehittää valmiita oppimissisältöjä vai panostaa asiakassisältöihin? Työssäoppimisen tukemiseen tarvitaan uusia sisältöjä.
Valtaosa tietokoneista on mobiileja, ja mobiilius mullistaa myös oppimisen. Kaupassa myyjä kulkee vielä tänään viivakoodinlukija kädessään saamatta lukijalla tietoa siitä, miten tuotetta pitäisi myydä tai käsitellä.
Pekka Ollikainen johdatteli osallistujat sopimaan jatkotoimenpiteistä kysymällä, haluaisiko joku vielä esitellä omaa organisaatiotaan tai verkostoaan ja sen potentiaalista panosta arvoverkkoihin. Lukuisat puheenvuorot kootaan taulukoksi tai dynaamiseksi verkostoitumispaikaksi verkkoon LinkedInin Tekesoppy -ryhmään, josta tietoa välittyy Facebookiin ja Twitteriin.
Kansainväliset oppimisratkaisut ovat useimmiten partnerisopimuksia, toimitaan yhdessä jokaisen osapuolen kulttuuria ja erityspiirteitä ymmärtäen ja kunnioittaen. Tekesin ohjelman tavoitteena on uusi oppimistila. Suomi tunnetaan osaamisestaan.

Sulautuvaa oppimista

uudet välineet
kiehtovat, muista silti
pedagogiikka

opetus sulaa
opettajan käsistä
oppijan mieleen

Metropolian Sulautuvan oppimisen seminaari 5.10.2010 oli Bulevardilla nostalgisesti samassa salissa, jossa yli kymmenen vuotta sitten istuin opiskelemassa kasvatustieteen approbaturia.
Terhi-Maija Itkonen-Isakov aloitti tilaisuuden katsauksella opetus- ja oppimiskäsitysten muuttumiseen. Pienten, kodikkaiden koulujen tilalle on noussut suuria oppilaitoksia. Testejä painottavasta behaviorismista ja oppijan arvioinnista on siirrytty opetussuunnitelman arviointiin, tavoitteiden ja arvojen korostamiseen, osallistuvaan arviointiin ja arvopluralismiin sekä sulautuvaan ja tutkivaan oppimiseen, yhteisölliseen ja avoimeen sosiaaliseen mediaan.
Tutkimusten mukaan oppimisen laatuun vaikuttavat odotukset, opiskeluilmapiiri, opettajan ja opiskelijan suhtautuminen toisiinsa sekä opiskelijan mahdollisuus panostaa opiskeluun.
Pertti Vilpas kertoi, miten eri aktiviteetit yhdistyvät sulautuvaksi kokonaisuudeksi. Sosiaalisen median aikakaudella opettajan pitäisi pedagogiikan ja oman substanssialueensa lisäksi osata viestiä yhteisöllisesti ja käyttää median erilaisia mahdollisuuksia.
Esimerkeissä oppimistehtävät Moodlessa koostuivat linkeistä Youtubeen ja Slideshareen, opettajan laatimista pdf-tiedostoista sekä tentistä. Muistiota käytettiin oppimispäiväkirjana, viestintänä opettajan ja opiskelijan välillä. Moodlen lohkoihin oli lisätty linkkejä blogeihin ja Google docs -tiedostoihin.
Kai Lindgren kertoi, miten oppimismateriaalia voidaan koota html-sivuille ja linkittää useisiin työtiloihin Moodlessa.
Soile Bergström kertoi Facebookista opiskelussa. Yksi opiskelijoista perusti Facebook-ryhmän ja hyväksyi sinne muut opiskelijat, opiskelijatuutorit ja opettajan. Muutama opiskelija ei halunnut perustaa Facebook-roolia eikä heitä siihen pakotettu. Opettaja teki heti alkuun selväksi, ettei hyväksy opiskelijoita Facebook-kavereikseen. Opiskelijat muodostivat pienryhmiä ja keskustelivat esim. siitä, mistä joutuvat luopumaan opintojensa vuoksi. Opiskelijatuutorit ja opettajat kirjoittivat ryhmän seinille. Rinnakkaista keskustelua käytiin Moodlessa.
Opettaja havaitsi, että keskusteluviestit Facebookissa olivat pidempiä kuin Moodlessa. Osa opiskelijoista koki Facebook-opiskelun kivaksi ja helpoksi, osa taas ahdistavaksi. Opiskelijat totesivat mm., että Facebook kuuluu yksityiselämäään, ei kouluun, että opettajan rooli menee sekaisin, kun tämä on mukana Facebookissa, että ei ole kivaa, kun muut näkevät esitetyn kysymyksen.
Facebook-kokeilussa eräs ajatus oli, että kun opiskelijat ovat siellä muutenkin, heidän ei tarvitsisi enää erikseen kirjautua uuteen ympäristöön. Toinen ajatus oli nopea tiedotus ja chatin käyttö reaaliaikaiseen ohjaukseen, mutta kun opettaja ei hyväksynyt opiskelijoita kavereikseen, chattia ei voinut käyttää. Opiskelijat tiedottivat toisilleen jonkin verran, esim. oppilaitoksen omissa tietojärjestelmissä kerrotuista ajankohtaisista asioista.
Timo Raatikainen esitteli Maharaa, jolla opiskelijat voivat laatia itselleen multimediamuotoisen näyteportfolion. Mahara on avoimen lähdekoodin sovellus kuten Moodlekin, mutta kun Moodle on lähinnä behavioristinen ja suljettu opetuksen hallintajärjestelmä, Mahara toimisi opiskelijan omana henkilökohtaisena avoimena oppimisympäristönä (PLE, personal learning environment). Opiskelija voi Maharassa itse päättää, mitä näyttää muille, verkostolleen ja potentiaaliselle työnantajalleen. Järjestelmä myy itse itsensä: sitä ei juurikaan ole markkinoitu, mutta jo muutamassa kuukaudessa sadat Metropolian opiskelijat ovat ottaneet sen käyttöönsä.
Hannele Virtanen-Vaaranmaa kertoi kakkosmaailmasta, Second Lifesta, jonka käyttöönotto on Maharaa huomattavasti vaikeampaa ja joka vaatii kohtalaisen paljon työasemalta ja yhteyksiltä. Aamulla oli turhaan yritetty virittää Second Lifea esitystilassa toimivaksi. Teknisen tuen pitäisikin olla aina tavoitettavissa, kun tätä ympäristöä käytetään.
Second Life sisältää reaalimaailmaa muistuttavia tiloja, mielikuvitusmaailmoja sekä näiden yhdistelmiä. Avataren voi valita mieleisekseen, mutta on hyvä miettiä, mitä avataren ulkoasulla haluaa viestiä ja millaisia mielikuvia se muissa herättää. Oletko opettajana uskottava polvihousuissa, verkkosukissa ja rikkinäisissä kengissä?
Kolbin oppimisteorian akkomodoija, kokeilija, hyötyy Second Lifesta, joka sisältää pelejä, simulaatioita ja toimintaa. Perinteisiin luentoihin ympäristö ei ole paras mahdollinen ja tietoahan verkko on pullollaan.
Second Life tarjoaa paljon mahdollisuuksia eri alojen opiskeluun. Liiketoiminnan opiskelussa voidaan tutkia markkinointia ja yritysten toimintaa, terveysalan opiskelussa virtuaalisairaalassa tehdä toimenpiteitä ilman pelkoa kohtalokkaista seurauksista ja kielten opiskelussa keskustella eri kielialueiden avatarten kanssa.
Second Life lisää läsnäolon tunnetta eri tavalla kuin videoneuvottelu. Osallistumiskynnys madaltuu ja luovuus lisääntyy. Opiskelijan ohjaukseen tarvitaan kuitenkin äänieristetty tila.
Neljän ammattikorkeakoulun yhteistyöstä Second Lifessa löytyy lisätietoa Laurean wikistä.
Maarit Hynninen-Ojala kertoi, miten mallipohjat helpottavat opinnäytetöiden laatimista, kun opiskelijan ei tarvitse aloittaa tekstin tuottamista asiakirjan ulkoasun ihmettelyllä.
Keskustelu
Aamupäivän yhteiskeskustelussa pohdittiin, pitäisikö opettajien edes tietää, jos opiskelijat oma-aloitteisesti perustavat opintojaksoa tukevan keskusteluryhmän Facebookiin. Entä miten pitäisi suhtautua, kun opiskelijat antavat opintojaksosta palautetta Facebookissa, mutta eivät reagoi oppilaitoksen opintojaksopalautteisiin?
Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimus opiskelun kehittämisestä on tuottanut yllättävän tuloksen: opettajien mielestä pitäisi kehittää erilaisia opetusta tukevia sovelluksia kun taas opiskelijoiden mielestä pitäisi kehittää pedagogiikkaa. Verkkoperusteisuus on tulevaisuutta Humakissa: kirkko kouluttaa työntekijöitään toimimaan verkossa ja etsivät tulevat verkkoon. Kyse ei ole toimintojen siirtymisestä pois muualta vaan reaalimaailman jatkumosta.
Opetusta ei kuitenkaan saisi kehittää tietojärjestelmien ehdoilla vaan aina pitäisi muistaa kysyä: Mikä on niiden pedagoginen lisäarvo?

Jatkuvasti päivittyvä kokemus ja osaaminen

unettomana
läpi liikenneruuhkan
työhaastatteluun

ICT Ladies -verkosto kokoontui 18.2.2010 Haaga-Heliaan pohtimaan työnhakua ja osaamisen päivittämistä.

Susanna Palmroos Futuricelta painotti yksilöidyn työhakemuksen ja jatkuvasti päivittyvän CV:n merkitystä. Miten työhakemuksesi erottuu sadan muun joukosta? Miten valmistut työhaastatteluun? Miten pukeudut, selvitätkö liikenneyhteydet, nukutko hyvin, harjoitteletko työhaastattelua kaverisi kanssa, etsitkö netistä tietoa yrityksestä, johon olet hakemassa? Onhan sinulla työtodistukset ja suosittelijoiden yhteystiedot? Olethan sopinut suosittelijoiden kanssa tietojen antamisesta? Olethan LinkedInissä kuvannut osaamisesi ja työkokemuksesi?
Ole energinen ja rehellinen, viestithän koko olemuksellasi, et vain sanoillasi. Varaudu kysymään jotain, jos saat siihen tilaisuuden.
Työhakemus mahtuu yleensä yhdelle sivulle. CV voi olla muutaman sivun mittainen, ei elämänkerta vaan mieluummin helppolukuinen käyntikortti. Jos olet ollut mukana monissa projekteissa, voit laatia niistä omat liitteet CV:hesi. CV:ssä voi kertoa myös harrastuksistaan.
Paavo Lehessalo kertoi Haaga-Helian aikuisopiskelumahdollisuuksista ja Heikki Suominen ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta. Tulevaisuuden ICT-ammattilainen on sosiaalinen, viestintätaitoinen moniosaaja, joka ymmärtää liiketoiminnan tarpeet ja osaa markkinoida itseään. Lopuksi kerroin itse monimuoto-opiskelun (blended learning) haasteista sekä kokemuksista työelämäprojekteista ja yhteisöllisestä tutkivasta oppimisesta.

Oppitorille oppimaan

yhteisöllisyys
innostaa aikuisia
syväoppimaan

ludologia
ja edutainment tuovat
pelit tarjolle

tarina kiehtoo
synnyttää tunteet ja flown
autaa oppimaan

WebEx, Moodle ja
verkkolabra kutsuvat
oppijat HAMKiin

IT-kouluttajien syysseminaari Tieturin oppitorilla 24.9.08 tarjosi kimaran verkko-oppimisen eri mahdollisuuksia verkkotuetusta itseopiskelusta ja sulautetusta opiskelusta digitaaliseen peli- ja simulaatio-oppimiseen ja etäläsnäoloon video- ja audiokonferenssin sekä virtuaalilaboratorion avulla.
Tieturin sulautetun oppimisen ratkaisuja
Arja Sippola, joka vastaa Tieturin sulautuvan oppimisen (blended learning) ratkaisuista ja järjestelyistä, kertoi yhteisöllisyyden toteuttamisesta verkko-opetuksessa. Mitä syvällisempää osaamista tavoitellaan, sitä enemmän tarvitaan vuorovaikutusta ja asiantuntijuuden jakamista.
Tuettu itseopiskelu verkossa tarkoittaa sitä, että verkko-ohjaaja seuraa tarkasti oppimista ja tukee sitä, antaa piiskaa ja porkkanoita. Projektikoulutuksessa perusasiat opiskellaan tuetusti verkossa ja projektipäälliköksi valmentaudutaanlähiopetuksessa. Muutosagenttien valmennuksissa käytetään vastaavaa mallia. Tavoitteena on koulutuksen oikea-aikaisuus: opiskellaan silloin, kun osaamista oikeasti tarvitaan eikä opiskella varastoon.
Tieturi tarjoaa elinikäistä oppimispolkua yrittäjyystietouteen, johon kuuluu osaamistarpeen ja -vajeen kartoitus. Se on luonteeltaan sosiaalisen median välineitä hyödyntävää verkkokoulutusta yksilöllisesti yhteisössä. Yhteisöllinen oppiminen parhaimmillaan on yhteisöllistä tiedon luontia ja jäsentelyä, isoihin, syvällisiin ongelmiin pureutumista yhteisten tavoitteiden mukaisesti, jaettua asiantuntijuutta verkkoyhteisössä.
Lähes kaikki parikymppiset ovat IRC-Galleriassa. Kun he tulevat oppilaitoksiin ja työelämään, heille pitää tarjota välineitä, joihin he ovat tottuneet. Luentojen kuuntelu lähiopetuksessa ei enää toimi; sisällöt voidaan kahlata verkossa ja pureksia lähikontaktissa yhdessä.
Nykyisin blogeissa jaetaan asiantuntijuutta, wikeissä työstetään yhteisiä tekstejä ja seminaarien antia voidaan seurata verkossa. Näitä välineitä käytetään erillisinä, mutta Tieturin uudessa konseptissa ne yhdistetään verkkoyhteisökokonaisuuteen, johon kuuluu myös perinteinen, suljettu oppimisalusta.
Opetus sulautuu työelämään; yrittäjä saattaa haluta opastaa oppijoita ja oppia samalla itsekin. Tieturin verkkokoulutuskonseptin pilotointi merkonomiopiskelijoiden kanssa on lähdössä liikkeelle. Ideana on, että opiskelu aloitetaan verkkoyhteisössä ennen kuin mennään oppimisalustalle, johon viedään kaikki oppimiseen liittyvä. Sillisalaatti ei pysyisi kenenkään hallussa. Tarvitaan selkeät mallit ja toimintatavat, jotta jokainen tietää ilman selityksiä, mitä hänen pitäisi tehdä. Parin vuoden kuluttua voidaan katsoa, miten konsepti on onnistunut.
Yleisöstä kysyttiin, voiko opiskelija osallistua oppimiskokonaisuuteen omalla, jo olemassa olevalla blogillaan, vai pitääkö hänen perustaa jokaista opiskelukokonaisuutta varten uusi virtuaalipersoona blogeineen. Arja Sippola totesi, että Tieturin konsepti perustuu sosiaalisen median työvälineisiin ja kurssikohtaisiin blogeihin, ei oppijoiden omiin blogeihin.
Yleisöstä todettiin, että sosiaalinen media perustuu vapauteen ja vapaaehtoisuuteen. Käskytetty blogimerkintä ei ole samanlainen kuin vapaa. Hukka-ajoilla ihmisellä on vieressään känny eikä läppäri, joten myös kännyllä pitäisi päästä oppimisympäristöön.
Pelioppiminen
Reetta Koski Tieturilta kertoi pelaamalla oppimisesta. Esityksen aikana hänelle saattoi lähettää anonyymisti SMS-viesteinä kysymyksiä, jotka tulivat näkyviin seminaaritilan seinälle.
Mitä peleistä opitaan ja voidaanko sitä hyödyntää työssäoppimisessa? Pitäisikö oppimisen olla viihteellistä? Viihteellisen oppimisen käsite ”edutainment” tunnettiin jo 1990-luvun alkupuolella ja ludologia, pelitutkimus, etenee vauhdilla. Pelimaailmassa pyörii tällä hetkellä enemmän rahaa kuin elokuvateollisuudessa.
Pelit näkyvät uutisotsikoissa. ”Ihmisoikeusjärjestö puuttui WoW (World of Warcraft) -pelin lapsityövoimaongelmaan Kiinassa.” ”Hollannissa 17-vuotias poika pidätettiin Habbo-hotellin huonekalujen varastamiseseta.” ”WoW-taidot pelastivat hengen Norjassa.”
Onko WoW maailman kehittynein projektinhallintaohjelma? Tiedät, missä heimolaisesi ovat, paljonko voimaa heillä on jäljellä ja mitkä ovat heidän varustuksensa. Pelin on jopa todettu edistävän tieteellistä ajattelua.
Tempaako lautapeli mukaansa paremmin kuin verkkopeli? Kun PC-, mobiili- ja konsolipeleissä viestimiseen alettiin chatin sijaan käyttää puheen mahdollistavaa Skypea, pelaajat keskittyivät aiempaa enemmän ongelmaan ja pelkkä höpöttely väheni.
Mitä on pelaamalla oppiminen? Mitä on oppiminen? Itse osallistumalla muistaminen kasvaa. Peli tarjoaa mahdollisuuden kokemukselliseen oppimiseen, johon voidaan hypätä Kolbin vuonna 1984 esittämän mallin mistä tahansa kohdasta: kokemus, pohdinta, käsitteellistäminen tai aktiivinen kokeilu.
Aktiiviset osallistujat oppivatkin parhaiten pelien avulla.
Peleillä on paljon vahvuuksia oppimisessa. Pelissä syntyy tarina, joka tempaa mukaansa, innostaa perehtymään asiaan ja luo näin oppimismotivaation. Uuden oppiminen vaatii ponnisteluja, samoin pelaaminen. Tunteet kuten pelko ja stressi, uteliaisuus ja pystyvyys, vaikuttavat oppimiseen. Peleistä voidaan sivutuotteina oppia vieraita kieliä, historiallisia faktoja sekä silmä- ja käsikoordinaatiota. Parhaimmillaan pelissä syntyy flow-kokemus.
Etäläsnäolo WebExin, Moodlen ja virtuaalilaboratorion avulla
Lasse Seppänen kertoi HAMKin verkko-opiskelusta, jossa lähitapaamisia tarvitaan ainoastaa käyttäjätunnusten hakemiseen ja lopputyön tekemiseen, muuten opiskellaan verkossa. Tätä mallia käytetään tradenomiopiskelussa sekä e-learning-osaajan opinnoissa.
Kaikki on joustavasti verkossa: materiaalit, palautteet, ohjaus, arviointi sekä lyhyet WebEx-tallenteet, joita on laadittu esimerkiksi asennuksista. Oppimisalusta Moodlea käytetään yhdessä sovitulla tarkalla tavalla, koska Moodlen villistä käytöstä on saatu ikävää palautetta. Kaikki tehtävät näkyvät päätasolla ja kalenterista yhdellä silmäyksellä ja kaikilla opintojaksoilla käytetään samaa avainta.
Moodlen ja WebExin lisäksi HAMKin verkko-opiskelutyökaluihin kuuluu itse rakennettu virtuaalinen atk-luokka, johon kuuluu satoja virtuaalisia työasemia oppilaitoksen palvelmilla. Työasemien varauslistasta yksittäiset opiskelijat tai ryhmät voivat varata työaseman haluamanaan aikana. Samaa virtuaalista atk-luokkaa käytetään myös lähiopetuksessa, jolloin ei tarvitse asennella erilaisia ohjelmistoja laboratorioiden työasemille.
Luokassa opiskelutilanteessa on kaiuttimet ja opettajalla langaton mikrofoni. Opiskelijat puhuvat työasemansa kuulokemikrofoniin, joka roikkuu kaulalla, koska ääni kuuluu luokan kaiuttimista. Opiskelijoista 60 % kokoontuu yleensä luokkaan, 40 % osallistuu opiskelutilanteeseen kotoaan. Valmiin oppimismateriaalin lisäksi voidaan piirtää tussilla WebExin valkotaululle. Webbikameroita ei käytetä, koska tietojenkäsittelyn opiskelussa puhuvasta päästä saatava lisäinformaatio on kohtalaisen vähäinen. Kokemuksen mukaan opiskelijat ovat enemmän äänessä kuin opettaja.
Jos opiskelijaryhmä haluaa käyttää WebExiä kokouksissaan, opettaja avaa heille WebExin virtuaalihuoneen. Lisenssiointi on host-kohtainen, joten opiskelijoille ei perusteta omia WebEx-huoneita. Työpöydän jakaminen WebExissä on yleisesti käytössä ja opiskelijat voivat ladata välilehdille omia tiedostojaan.
Juuri kukaan ei keskeytä neljä ja puoli vuotta kestävää aikuisten tradenomikoulutusta. Vuoden erikoistumisopintoja, jotka ajoittuvat tammikuusta joulukuuhun, saatetaan keskeyttää kesällä: opiskelijat kokevat saaneensa riittävästi osaamista kevätkaudella eivätkä ole kiinnostuneita opintokokonaisuuden tarjoamasta muodollisesta pätevyydestä.
E-learning-osaajan opintokokonaisuus on alkanut yhä enemmän kiinnostaa yrityselämää. Neljän hengen tiimille suurin haaste on yhteisten kokoontumisaikojen löytäminen. Jokainen ryhmä esittää WebExissä kymmenen minuutin kokonaisuuden, jonka tallenne viedään Moodleen vertaisarviointia varten. WebExin tallenteessa ei näy osallistujalistaa eikä chattia, jotka jäävät eri näytölle.
Opiskelun verkkovaihtoehto on lisännyt hakijamäärää. Ilman sitä Hämeenlinnassa ei ehkä olisi aikuisopintoja, koska alueella ei ole riitävästi potentiaalisia tietojenkäsittelyn aikuisopiskelijoita.
Loppuyhteenveto
Anne Karjalainen Tieturilta veti lopuksi yhteen seminaarin annin. Koko seminaarin ajan olimme voineet SMS-viestein äänestää kolmen vuoden kuluttua vallitsevinta verkko-opetusmuotoa. Etäläsnäolo audio- ja videoneuvotteluin keräsi äänisaaliista lähes puolet, 45,5 %. Peli- ja simulaatio-oppimiseen uskoi kolmasosa, 31,8 % ja loput 22,7 % äänesti verkkotuettua itseopiskelua.
SMS-viestit tarjoavat kaksisuuntaisen kanavan, jota voidaan käyttää markkinointiin, muistutuksiin ja tiedottamiseen. Yritysten väliseen viestintään ei tarvita lupaa, sen sijaan kuluttajaviestintään tarvitaan. Saimme kaikki tervetuloviestin mobiililaitteeseemme ennen seminaaria. Seminaarin arvonnassa palkinnon voittanut, jo tilaisuudesta lähtenyt kollega palasi tekstiviestin saatuaan ruuhkan läpi Tieturille noutamaan palkintoaan.
Erilaisten viestintäkanavien käyttäminen vaatii suunnittelua ja puhelinnumeroiden ylläpitoa: SMS-viestin pitää olla lyhyt ja ajoituksen oikea.
Seminaarin aikana SMS-viestein voi esittää anonyymisti kysymyksiä, jotka tulevat kaikille näkyviin. Tämä häiritsee esiintyjää vähemmän kuin puheenvuorojen pyytäminen. Puheenvuoropyyntöjä saattaa esityksen päätyttyä olla niin paljon, ettei kaikkia ehditä esittää eikä käsitellä. SMS-viestein kaikki kysymykset ja kommentit tulevat näkyviin ja esiintyjä voi valita niistä ne, joihin voi vastata heti. Luonnollisesti hän kertoo myös, miten aikoo vastata muihin kysymyksiin.

Yhteisöllistä oppimista opiskelijoiden ehdoilla

yksilö oppii
verkostossa, rynnätkää
opet porukkaan
TieVie-asiantuntijakoulutuksen toinen lähiseminaari pidettiin Turun yliopiston Educariumissa 1.-2.11.07.
Mari Murtonen luennoi opettajan uusista haasteista korkeakoulussa, siirtymisestä 1900-luvun perinteisestä opettajakeskeisestä oppimisnäkemyksestä opiskelijakeskeiseen, tiedonsiirrosta oppimisympäristöajatteluun. Opiskelijat innostuvat ja opettaja kasvaa tiedon jakajasta oppimisen tukijaksi ja asiantuntijuuden mallintajaksi.
Pohdimme vierustovereiden kanssa, millaisilla tieto- ja viestintätekniikan ratkaisuilla tätä voitaisiin edistää? Vastausten kirjosta pystyimme luennolle varatussa aikaikkunassa poimimaan vain osan kuten portfoliot, keskustelufoorumien kiertävät vastuut, Fle3:n tyyppiset opiskelijoiden tiedonrakentelua tukevat ympäristöt sekä omien mielipiteiden perustelut. Verkkokyselytehtävät toimivat oppijoiden aiemman tietämyksen herättelijöinä. Entä milloin työskentely on yhteisöllistä? Silloin, kun se ei toimisi ilman ryhmän jokaista jäsentä.
Oppimisaihiot
Tomi Jaakkola kertoi, miten oppimisaihioilla voidaan täsmentää ja eriyttää opetusta, miten niistä kootaan oppimismateriaaleja. Oppimisaihioita on kehitetty avoimiin ja suljettuihin aihiopankkeihin tai -varantoihin panos-tuotos-ajattelulla: kun jaat omaasi, saat muilta. Vaikka tietotekniikan peruskouluopettajat valittavat valmiin verkkomateriaalin heikkoutta, sillä hyödynnetään tehokkaasti olemassa olevia resursseja nykykiireessä.
Oppimisaihiot ovat skaalautuvia ja kustannustehokkaita, pieniä materiaalipaloja voidaan helposti jakaa eri paikkoihin. Standardit metatiedot ja rajapinnat varmistavat, että aihiot löytyvät ja ovat käytettävissä alustariippumattomasti.
Opettaja tekee materiaaleja yleensä omiin tarkoituksiinsa. Oppimisaihiovarannoissa on moderaattori, joka varmistaa materiaalin tasokkuuden – toki virheellisiäkin aihioita löytyy varannoista. Yleensä varantoon siirtyy vain tieto toisessa paikassa olevasta aihiosta, josta yksittäinen opettaja tai opiskelija sitä hakee.
Opettaja voi käyttää aihioita monin tavoin, koota niistä oman oppimateriaalinsa tai lähettää opiskelijat etsimään ja opiskelemaan itse tiettyyn aiheeseen liittyviä aihioita.
Kansainvälinen Celebrate-projekti on kehittänyt oppimisaihioita ja EU rahoittanut yli seitsemällä miljoonalla eurolla Euroopan oppimisaihioiden tietopankkia. Suomessa aihioiden tuotannosta ovat pääosin vastanneet eWSOY ja Opetushallitus (WSOY:n OPIT-materiaalipankki).
Miten aihiot löydetään? Miten niitä ylläpidetään? Aihio-templateista ja tekijänoikeuksista keskustellaan. Jos aihio on verkossa, niin sitä pitäisi voida käyttää tekijän oikeuksia kunnioittaen linkittämällä. Muutamien alojen oppimisaihioita on koottu yhteen ja Virtuaaliyliopistossa Referee-palveluhanke arvioi materiaaleja.
Erilaisia yhteisöllisiä verkko-kursseja
Marjut Johansson esitteli vuorovaikutteisen sulautetun oppimisen (blended learning) kurssin. Merkityksiä rakennetaan kielellä, mutta miten teknologia vaikuttaa viestintään? Kurssilla lähdettiin opiskelijoiden ongelmista, joiden työstämistä kasvokkaiset vastaanotot ja verkkotuutorointi tukivat. Selkeä aikataulutus ja läsnäolovaatimukset ryhdistivät opiskelua ja miellyttivät opiskelijoita, vaikka niistä jonkin verran nuristiin. Kurssia ei jätetty kesken osaamattomuuden tai aikapulan vuoksi.
Kaarina Merenluoto kertoi matematiikan yhteisöllisestä ongelmanratkaisusta verkossa. Kouluaikana matematiikan luennoilla istuessaan hän kaipasi parempaa tapaa opettaa tätä mielenkiintoista aihetta ja päätyi opiskelemaan kasvatustieteitä ja kehittämään epätavallisia matematiikan tehtäviä. Ne perustuvat yhteistoiminnalliseen tehtävän aloitukseen, ratkaisun suunnitteluun, toteutukseen sekä ratkaisun mielekkyyden tarkasteluun. Verkkoympäristössä ajattelu tulee näkyväksi: osa opiskelijoista ryntää oitis ratkaisemaan tehtävää eivätkä ehdi auttaa apua pyytävää ennen kuin ovat saaneet oman ratkaisunsa valmiiksi.
Verkossa käsitteellisen vaikeudet ja vahvat ennakkouskomukset paljastuvat. Joskus ryhmän itsepintaisuus ei päästä innovatiivista ratkaisua pinnalle. Verkko näyttää myös, miten paljon ratkaisun mielekkyyden tarkasteluun panostetaan.
Koen Veermans kertoi kansainvälisestä sosiaalisen verkostoanalyysin kurssista, jossa ongelmia tuottivat aikavyöhykkeet, videoyhteyksien määrä, kurssisuunnitelma, palvelimet ja videotallenteiden omistajuuskysymykset. Jos kaikki videomateriaalit voisi työntää YouTubeen, erillistä videopalvelinta ei tarvittaisi.
Juonneryhmätyöskentely
Rakenteiden ravistelijat -juonneyhmässä ruodimme Markku Närhen opastuksella ensimmäisen aamun luentoja, työstimme kehittämishankkeitamme ja keskustelimme laatimistamme reaktiopapereista.
Luentojen herättämiä ajatuksia
Spekrti-vertaisryhmässä ihmettelimme, miksi konstruktivismista puhutaan behavioristisin luennoin. Olisimme kaivanneet erilaisia tapauskertomuksia paitsi yliopistoista myös ammattikorkeakouluista. Esityksen mukaan opiskelijoita tuettiin oikoluvun käytössä ja istuttiin atk-luokassa tämän vieressä, mutta tarvitseeko pro-seminaarivaiheessa oleva opiskelija tällaista tukea ja eikö häntä tueta lainkaan oppiaineen sisällöllisissä kysymyksissä? Hyvä ohjeistus on toki tärkeää, mutta mistä tiedämme, saavuttaako opiskelija syvällistä oppimista, jos hän kysyy vain, montako sivua esityksessä tai raportissa pitäisi olla?
Yhteisöllisessä oppimisessa pyritään oman käsityksen rakentamiseen toisten ajatuksista oppimalla. Mutta entä jos opiskelijat eivät keskustele? Mistä opettaja ottaa ajan kaikkien opiskelijablogien lukemiseen? Paljonko aikaa TieVie-koulutuksen asiantuntijoilta meni edellisen verkkojakson satojen viestien yhteenvedon laatimiseen? Pitäisikö opettajankin kirjoittaa pinnallisesti? Mitä on asiantuntijuus?
Juonneryhmässä pohdimme, voiko opiskelija näytellä oppimista ilman syväoppimista. Opetuksen yhteisöllisyys tarkoittaa muuta kuin ryhmätyön jakamista osiin porukan kesken. Opiskelijoiden pitäisi tuntea kuuluvansa yhteen ja luottaa toisiinsa. Keinotekoisesti jaetuissa ryhmissä voi olla vaikea selvittää, onko jokainen tehnyt osuutensa. Ryhmä pystyy halutessaan myös suojelemaan vapaamatkustajaa.
Jos ryhmätöissä käytetään tiedonrakentelua, blogeja tai wikejä, on helppo nähdä, mitä kukin on tehnyt.
Vertais- ja itsearviointi voisi parantaa ryhmätöitä. Olisi hyvä suhtautua kriittisesti omaan tekemiseen edes jälkeenpäin: Missä onnistuin? Mitä olisin voinut tehdä paremmin? – Kunhan ei perfektionistina aloita alusta. Onko urheilussa ryhmädynamiikkaa? Onko se yksilö- vai ryhmätyötä?
Mitä tavoitellaan? Oppimista vai suoritusmerkintää? Oppimisen tunnistaminen ja tunnustaminen on noussut entistä tärkeämmäksi. Mikä on oppilaitosten rooli tulevaisuudessa? Avointa koulutusta on jo runsaasti ja monille riittää oppia työssä tarvittavat taidot. Verkossahan oppijalla on pääsy globaaleihin koulutusresursseihin. Miten opettaja saa oppijoita kursseilleen? Tilanne on räjähtänyt, kohta on tärkeintä, kenellä on parhaat verkostot ja yhteistyökorkeakoulut.
Pitääkö kaikki opetus tarjota englanniksi ollakseen kilpailukykyinen? Jokainen oppii parhaiten omalla äidinkielellään, mutta englanninkielistä opetusta ja opettajien kielitaitoa pitää kehittää.
Sosiaalisessa mediassa valta on ihmisillä, oppimisalustoissa niiden hallinnoijilla. Web 2.0 tarjoaa helppoja välineitä, joita oppijat käyttävät oppilaitosten ulkopuolella – miksei sitten oppilaitoksissa? Oppimisen pitäisi lähteä oppijasta itsestään ”Oppimisella on väliä!” julistaa Tony O´Driscoll blogissaan.

Kehittämishankkeet
Olen analysoimassa kyselyä opiskelijoiden viestintämuodoista arjessa ja opinnoissa ja pilotoimassa uusia viestintämuotoja omilla kursseillani. Näiden pohjalta on tarkoitus laatia kehittämissuunnitelma yhdessä opettajien, tukihenkilöiden ja johdon kanssa, johon liittyy jatkuva seuranta ja kehittäminen. Hyötyjen pitää olla näkyviä, jotta uusiin asioihin ehditään paneutua oppilaitoksen kiireisessä arjessa.
Keskustelumme toi uusia eväitä organisaation muutosagentille. Kehittämistarve nousee organisaatiosta. Dialogi, aidosti avointen kysymysten esittäminen edistää kehitystä paremmin kuin pelikentälle heitetty valmis paperi. Mitä opetuksemme on ja mitä sen pitäisi olla? Muutama ihminen hoitaisi muutoksen nopeasti, mutta pikkulusikalla syöttäen iso porukka sitoutuu.
Kyse on johtajuudesta. Puhutaan vallassa olevan kieltä, tarjotaan hankkeella lisäarvoa, joka koskettaa johtajan todellisuutta. Eri tieteenaloilla käytetään aidosti erilaista kieltä, joten muutosagentti etsii kielen, joka puhuttelee. Parasta olisi, jos voisi syöttää ajatuksensa niin, että toinen osapuoli luulisi keksineensä ne itse.
Mikä saa verkostot toimimaan? Luottamus ja tuttuus, se, että päätäntävalta on lähellä operatiivista toimintaa. Nämä ovat kantaneet Tietie-verkko-opetusyhteistyötä jo kaksitoista vuotta. Resurssit ja raha tuovat kiinteyttä, mutta resurssit voivat tulla myös perustoiminnasta eikä vain ulkopuolisesta rahoituksesta. Tietie-yhteistyössähän sovittiin jo vuonna 1999, jolloin OPM:n tietoyhteiskunta-projektirahoitus loppui, että jatkamme hyviksi koettujen yhteisten verkko-opintojen järjestämistä ammattikorkeakoulujen perusrahoituksella ja sovimme yhdessä hallinnollisista käytännöistä resurssihyvityksineen.
Verkosto toimii, kun tehdään jotain, mikä ei onnistuisi ilman verkostoa. Yliopistojen tutkimus ja Tietie-yhteistyö ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Reaktiopaperit
Reaktiopaperia laatiessani pohdin, mitä eroa on yhteistoiminnallisuudella ja yhteisöllisyydellä. Päivi Häkkisen mukaan yhteistoiminnallisuus, cooperation, tarkoittaa tapaa tehdä, kun taas yhteisöllisyys, collaboration tarkoittaa edellistä syvällisempiä ryhmän toiminnallisuuteen liittyviä rakenteita kuten vastavuoroisuutta, motivaatiota ja yhteistä tiedonrakentelua.
Opiskelu voidaan toteuttaa joko opettajajohtoisesti niin, että opettaja on miettinyt kaiken valmiiksi kuten oppimisaihioissa, tai opiskelijalähtöisesti. Miten rakennetaan tila, jossa ihminen motivoituu? Onko motivointi lapiolla rakentamista?
Voisiko jokainen rakentaa itse oman merkitysperustansa? Missä tilanteissa tekniset elementit tuovat lisäarvoa vuorovaikutukselle tai ajattelulle? Onko oppiminen saavutettu, kun asia ymmärretään, vai pitäisikö tapahtua oivallus, ajatuksen muutos?
Miten keskustelualueet saataisiin toimimaan mielekkäästi? Vaikka opiskelija esittäisi aitoja työelämän ongelmia, saattaa olla, että aihe ei kiinnosta muita. Tiedonrakentelu Fle3-ympäristössä on tavoitteellisempaa ja jäsentyneempää kuin perinteinen keskustelu oppimisalustoilla.
Miten opiskelijaryhmät muodostuvat? Tutkimusten mukaan tulokset ovat parempia heterogeenisissa kuin homogeenisissa ryhmissä. Alkukyselyssä voidaan selvittää, missä opiskelijat kokevat olevansa vahvoja, missä heikkoja ja missä haluaisivat kehittyä.
Pelillisissä ympäristöissä näkee, missä vaiheessa ryhmä kulloinkin on, ja voi käyttää jatkuvaa vertaisarviointia ja äänestyksiä siitä, mihin suuntaan jatketaan. Opiskelija voi laatia itselleen Googlen Vidgetteihin henkilökohtaisen oppimisympäristön RSS-feedein.
Pedagoginen muutos -verkkojakso
Seminaarin päätteeksi Tomi Jaakkola ja Päivi Laine avasivat pedagoginen muutos -verkkojakson, jonka aikana kehittämishanke sidotaan pedagogiseen ajatteluun ja oman organisaation opetuksen kehittämiseen ja opetukseen. Turun yliopiston Moodlessa toimii Haka-login niille, joiden korkeakoulut ovat mukana Haka-sopimuksessa – muut, kuten minä, ovat saaneet erillistunnukset.