t. Irmeli

Kanttila on mainio esimerkki henkilöbrändistä, jossa oma persoona on hienolla tavalla vahvasti esillä. Tämä on tärkeää, sillä ihmiset haluavat seurata inhimmillisiä ja kiintoisia persoonia, eivät pelkästään asiaa tuottavia koneita. Riippuu ihmisen asemasta työelämässä, aikaresursseista, rohkeudesta ja luonteesta, miten avoimesti omaa persoonaa ovi ja kannattaa tuoda esiin. Itse pyrin siihen melko maltillisesti mutta melko tietoisesti.

Olen kyllä huomannut, että lapsia syöttäessä tai pukiessa ei kannattaisi Tweetata, tulee liikaa virheitä tai sanottua asioita nopeasti sen enempää miettimättä . Karri osaa sen minua paremmin selvästi..

Alkuunsa tarvitsee tietysti eri tavalla aikaa kun täytyy tavastua välineisiin ja palveluihin.

Kirjoitin muuten tämän kännykällä, samalla kun tyttö söi aamiaisen ja keräsin päiväkotia varten sadevaatteet esiin.

Miikka antoi meille hyviä vinkkejä aktiivisuudesta ja somen eri yhteisöpalveluista. Eniten kysymyksiä taisi nousta siitä, mistä löytää aikaa someen. Miikka neuvoi suhtautumaan somen käyttöön osana työtä, jos somessa jaetaan työhön liittyviä asioita.

Oma verkkopresenssini on nykyisellään enemmänkin luonnostaan kokemuksen ja kokeilun kautta muodostunut. Pääosin fiiliksen pohjalta, miten mikäkin palvelu ja työkalu on sopinut omaan käteen. Toisaalta olen myös pitänyt tuota Heikki Hallantien teesia ohjenuoranani, onneksi se on luonnostaan jo helppoa.

Jos muutaman oman ajatuksen jakaisin, niin tärkeintä on lähteä siltä pohjalta, että kaikki minkä julkaisee, vaikka suljetullekin piirille, on sellaista jota voisi huudella turuilla ja toreilla. Toisekseen oman tietämättömyyden tunnustaminen ei ole häpeä, vaan rohkeasti kysymällä tyhmiäkin kysymyksiä ja samaan aikaan oman erikoisalansa “tyhmiin” fiksusti vastaaminen auttaa kummasti. Mielestäni kyse on jo ihan perus kohteliaisuudesta.

Kannattaa tehdä edes jollain tasolla suunnitelma siitä mitä tekee ja missä. Tämä helpottaa pidemmällä tähtäimella erottelemaan puhtaasti privaatit jutut niistä työ tai brändäykseen liittyvistä jutuista. Kuitenkin itsensä likoon laittaminen ja omana itsenään oleminen ovat ne jutut jotka tekevät asioista mielenkiintoisia. Liian harjoiteltu on tönkköä digi-pönötystä. Innostuksen pitää näkyä ja tuntua,silloin lukija/osallistujankin on helppo innostua.

Ole aina valmis seisomaan sanojesi takana. Mielipiteet saavat muuttua, mutta muutokset pitää osata ihan yhtälailla perustella kuin mielipiteet muutenkin. Innostuksen lisäksi pitää oikeasti tietää asiasta jota lähtee liputtamaan. Edes sen verran että osaa etsiä lisää tietoa, oppia koko ajan asiasta lisää.

Esimerkiski itse olen teknologiasta, erityisesti mobiilista sellaisesta, hyvinkin innostunut kaikilla tasoilla. Siitä on jo muodostunut jonkinlainen tavaramerkki, asia josta minun on helppo kirjoittaa blogiin ja josta löydän aina sanottavaa. Lopultakin lähes kaikki mistä kirjoitan liittyy usein edes etäisesti mobiiliin: verkkopalvelut, some, autot ja niiden teknologia, jne. Pyrin pitkällä juoksulla löytämään muunkin yhdistävän tekijän tähän kaikkeen kuin vain itseni.

Saitte varmasti Miikalta loistavia neuvoja, en lähde siksi toistelemaan tai edes jeesustelemaan. Sanon vain sen että hypätkää rohkeasti mukaan, vähintäänkin seuraamaan mitä tapahtuu missäkin. Aina kannattaa rohkeasti kysyä, koska varmasti löytyy enemmän niitä jotka auttavat kuin niitä jotka nillittävät. Molempia tarvitaan jotta niitä hyviä tyyppejä osaa arvostaa vielä enemmän.