Joukkoistamista ja taivaanrannan maalausta

Joukkoistaen
kehitämme itselle,
jälkipolville.

Yhdessä tehden
ideat pulppuavat
uuteen maailmaan.

Tieken Bisnestreffit Kehittävä joukko houkutteli yli kuusikymmentä aktiivista henkilöä Valtiovarainministeriön Pajaan Mariankadulle aamuvarhain 8.3.2013. Jatka lukemista ”Joukkoistamista ja taivaanrannan maalausta”

Viisaus, sosiaalisuus, ihmiseksi kasvaminen

Työelämässä
vastuu, vapaus; heikon
signaalin herkkyys.

Kertomuspeli
avaa nuorten maailman
arvot ja toiveet.

Opinahjossa
sirpaleista ihmeitä
suurtarinoihin.

Jyväskylän yliopiston Agoran auditorio täyttyi 21.2.2013 opetusalan ammattilaisista, jotka yhdessä alustajien kanssa selvittivät, miten tulevaisuus haastaa oppimisen. Jatka lukemista ”Viisaus, sosiaalisuus, ihmiseksi kasvaminen”

Väljää työtä merimaisemassa

Konttorin väljyys
rauhoittaa luovuuteen ja
yhteistyöhön.

Tehokas työ ei
aina johda tuloksen
toivottuun laatuun.

Menestyt, kun teet
oikeita asioita
oikeaan aikaan.

Hetkyn ICT Leidit verkostoituivat eWorkin henkilöstön kanssa Keilarannan merimaisemissa 7.2.2013. Bussi Töölöstä toi yllättävän vaivattomasti perille. Jatka lukemista ”Väljää työtä merimaisemassa”

Aivot, uni ja sosiaalisuus

Katso seinää,
meditoi ja reflektoi,
tunne itsesi.

Vältä Alzheimer:
nuku, liiku, syö, tapaa
ystäviäsi.

Hetkyn ITU-verkoston Asiaa aivoista -tilaisuuteen 30.1.2013 kannettiin lisätuoleja, jotta kaikki ilmoittautuneet mahtuivat istumaan Tekniskan saliin, kun Ville Ojanen  otti aivomme haltuunsa. Jatka lukemista ”Aivot, uni ja sosiaalisuus”

Tieteen paini

Päivän painissa
työ, some, mittaaminen –
hyvään vai pahaan?

Media muuttuu:
kun porttivahti väistyy,
kansa vaikuttaa.

Työssä kilpailu,
kiire – missä yhteisön
turva, luottamus?

Mittari ohjaa
tutkimusyhteisöä;
syökö luovuuden?

Tutkimus matka
jonnekin, anna aikaa,
luo timantteja!

Tieteen päivien 9. – 13.1.2013 päivän painit käsittelivät mm. sosiaalista mediaa, mittaamista ja työelämää. Jatka lukemista ”Tieteen paini”

Projektit somessa

Projekti viestii,
kokonaisuus hahmottuu,
teemme yhdessä.

Projektityössä
yhdessätekeminen
motivoi tiimin.

Projektiyhdistyksen ”Tykkäämistalous: projektipäällikön uusi roolimalli on entisaikojen kyläkauppias” –teematilaisuus keräsi yli 30 osallistujaa Eteläranta 10:n auditorioon 26.11.2012. Jatka lukemista ”Projektit somessa”

Projektijohtaminen on tiedettä ja taidetta

Innovaatiot
tehokkuuden lähteinä,
ei työuupumus.

Projekti muuttaa
prosessin. Stressaantuuko
pieni ihminen?

Projektipäivät keräsi kahdeksansataa projektipäällikköä ja muuta projektiammattilaista Dipoliin 13. – 14.11.2012. Jatka lukemista ”Projektijohtaminen on tiedettä ja taidetta”

Kulttuuria, hengittämistä ja avoimuutta

Mene museoon,
hengitä ja keskity;
elät pidempään.

Ole arjessa
läsnä, rauhoita mielen
poukkoilu hetkeen.

Helsingin yliopiston Sosiologian alumnit lupasivat selvittää, miten työelämässä selviää hengissä, vaikka muutos murjoo ja tulospaineet tuupertavat. Kymmenet alumnit kokoontuivat 7.11.12 Social- och kommunalhögskolanin luentosaliin kuulemaan, millaisia neuvoja työhyvinvointiin tarjoavat ylilääkäri Markku T. Hyyppä, Mindfulness-kouluttaja Reija Suntio ja Futuricen henkilöstöpäällikkö Lenita Lempainen. Jatka lukemista ”Kulttuuria, hengittämistä ja avoimuutta”

Tarinassa on taikaa

Tarina kuvaa
muutosprojektin suunnan,
maalaa tavoitteen.

Tarina auttaa
ymmärtämään, muistamaan,
sitoutumaan.

Projektiyhdistyksen jäsentilaisuuden aihe, Tarinan taika, kiehtoi, joten 27.8.2012 suuntasin Eteläranta kympin auditorioon.

Avauspuheessaan PRY:n toiminnanjohtaja Jyry Louhisto perusteli teemaa informaatioyhteiskunnan ja muutosprojektien tarinoilla. Hän mainitsi Aaro Ollikaisen  uuden projektialasta kertovan romaanin ”Avain – muutosprojektista menestys”, josta ahmin samana iltana kolmasosan Espan puiston penkillä.
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen pohdiskeli mediaa muutoksen keskellä. Sananvapaus on ongelma monissa maissa. Mediaa hallitseva hallitsee mieliä ja vapaa sana on elämä itse. Netti ja mobiili mullistavat mediaa yhtä rajusti kuin Gutenbergin  painokoneet aikoinaan. Vaihtoehtojen räjähdysmäinen kasvu on lisännyt kilpailua ja muuttanut perspektiivin lokaalista globaaliksi. Kaikki menee pilveen. Voimmeko vaikuttaa digitalisoitumisen aikatauluun?
Vastaukseksi median murrokseen Helsingin Sanomat tarjoaa laadukasta, merkityksellistä sisältö, jonka tavoittaa kaikilla päätelaitteilla, sekä jatkuvaa vuoropuhelua asiakkaan kanssa. Suuri lehtiuudistus muuttaa paperilehden tabloidiksi. Avoin maksumuuri sallii digilehden lukemisen sosiaalisessa mediassa, mutta paljo lukeminen maksaa. Kolmasosa Helsingin Sanomien tilaajista maksaakin jo digisisällöistä.
Onko huono johtaminen osasyynä, jos ihmiset nukkuvat huonosti työasioiden vuoksi? Hyvä johtaminen luo tarinalla kirkkaan tavoitteen vaikeinakin aikoina, sillan taantuman kuopan yli. Resurssit ovat kunnossa ja projektin johtaminen hallinnassa. Avoimuus ja uskallus, reiluus ja luottamus ovat menestystarinan elementtejä.
Esityksensä lopuksi Mikael Pentikäinen muistutti, että kansanvalta ei toimi ilman toimivaa tiedonvälitystä.
Pekka Mattila myhäili, että muutos on edelleen ajankohtainen, mutta emme osaa johtaa sitä. Hän näytti esimerkkejä yritysten tarinoista, joihin voi nojata myös ongelmatilanteissa. Proppin perintö palauttaa tarinat 31 perusfunktioon ja hahmot 8 perushahmoon. Kaikki tarinat rakentuvat olemassa oleville myyteille. Uusissa tarinoissa Shakespearen ja Antiikin tarinat  sijoittuvat vain uusiin yhteyksiin.
Organisaation perustarina kertoo, mistä tulemme ja miksi olemme. Johtajuustarina kertoo, mikä meitä ohjaa. Johtaja edustaa tietynlaista muutostarvetta: keskitytään ytimeen, jota laajennetaan. Edessä olevan muutostarina kertoo, mikä meitä haastaa. Jännitteinen uratarina kertoo, mitä olen saavuttanut ja mikä minua odottaa.
Miksi muutokset ja fuusiot ovat vaikeita? Usein viitataan erilaisiin organisaatiokulttuureihin. Yhteensopimattomat yritystarinat ovat vähintään yhtä haastavia. Virallisen ja epävirallisen organisaation tavat ja tarinat eroavat toisistaan. Uusi tulokas tutustuu vähitellen yrityksen verkostoon, mielipidevaikuttajiin, talon tapoihin ja hiljaiseen tietoon. Tarinoita ja kokemuksia lainataan menneestä nykyiseen ja tulevaan.
Monia ilmiöitä pyritään selittämään eri sukupolvilla. Suuret ikäluokat olivat kilpailun sukupolvi: joka paikkaan oli tunkua, mikä synnytti kyynisyyttä ja pragmatismia. Y- ja Z-sukupolvet ovat mahdollisuuksien sukupolvia, joita leimaa ihanteellisuus ja kriittisyys. Huijaaminen ei enää onnistu samoin kuin ennen, kun faktat voi tarkistaa netistä; kansalaiset haluvat tietää, missä tuotteet oikeasti on valmistettu.
Yksilöiden erot ovat aina peitonneet sukupolvien erot. Ihmisiä pitäisi kohdella yksilöinä, ei sukupolviensa edustajina. Nuoretkin haluavat sitoutua ja löytää merkityksiä.
Antropologit ymmärtävät merkityksiä ja ongelmia aiheuttavia tarinoita. Uskotaanko tarinaa? Uskooko kertoja siihen itse? Johtaminen on aina näyttelemistä, mutta onko rooli luonteva?
Mikä saa ihmisen toimimaan? Freudin mukaan seksuaalinen mielihyvä, Adlerin mukaan halu kokea paremmuutta, Frankin mukaan halu tehdä jotain merkityksellistä. ”Joka puussa on metsän siemen, joka pisarassa meren juuri”, totesi Emerson.
Läytääkö ihminen oman merkityksensä organisaation visiosta? Johtamisessa on kyse myynnistä, yhteisen edun osoittamisesta. Toimintamalli, jossa keskeneräisistä asioista ei tiedoteta, on harhainen vaikka toimiikin joskus. Jatkuva tiedottaminen helposti hajottaa ja turruttaa, ellei kyse ole pienistä tarinoista, jotka liittyvät suurempaan. Jos missio ja visio lainataan kaikilta, se ei kerro mitään konkreettista.
Pekka Mattila totesi, ettei ostaisi ydinvoimalaa tarinankertojalta, ellei mukana olisi muutamaa hyvää insinööriä.
Aaro Ollikainen, AVAIN-romaanin kirjoittaja, totesi, että projektijohtajuus on osa huomisen johtajuutta. Kaikkea pitäisi lukea, mikä aiheuttaa huonon omatunnon. Yöpöydällä on pino tietokirjoja ja toinen romaaneja. Kumpaan tarttuu mieluumin?
Kuva projekteista on usein preussilais-insinöörivetoinen. Projektipäällikkyys on monelle asiantuntijalle ensimmäinen johtamiskokemus; kokemus siitä, että on vastuussa muiden töistä.
Asiantuntijoiden johtamiseen hän suositteli kolmen kohdan ohjelmaa:

  • Imartele häpeämättä.
  • Hanki projektille hyvä sponsori tai kummisetä.
  • Kerro uskottava tarina.

Projektit ovat ainutkertaisia, jokaisella on tilaus merkitykselliseen tarinaan, jota ihmiset työstään hakevat. Tarina muistetaan, se voi olla hissipuhe, siinä on teema, rakenne, kertoja ja aikaulottuvuus, se inspiroi, vetoaa tunteisiin ja yhdistää joukot tavoitteeseen. Viestintä tarinana on tehokasta.
Tarina voi rakentua ongelman ratkaisusta, se voi edetä yleisestä yksityiseen tai päinvastoin. Se voi kertoa, mitä uusi tietojärjestelmä merkitsee tietyissä rooleissa oleville ihmisille. Se voi edetä menneestä nykyiseen ja tulevaan tai tulevasta nykyisyyteen.
Tarina voi alkaa projektin käynnistyspalaverista, selkeästä tai epämääräisestä. Projektin sponsori voi olla kielteinen tai myönteinen hahmo.
Aaro Ollikainen toivoo, että projektitarinoita etsittäisiin muualtakin kuin sodista.
Lopuksi
Tarinat ovat aina kiehtoneet, mutta ymmärsin niiden yhteiskunnallisen voiman vuosituhannen alussa, jolloin Vesa-Matti Paananen visioi, että tarinankertojat johtavat tulevaisuuden mobiiliheimojen yhteiskuntaa. Esitys jäi lähtemättömästi mieleeni. Tarinoiden merkitystä painotettiin myös pari vuotta myöhemmin matkailualan seminaarissa.
Tarinoissa on taikaa.

Miltä tekeminen tuntuu?

Ihminen tahtoo
oppia, kehittyä,
tehdä yhdessä.

Tiimin tarinat
ja tunteet – ajattelu
tarvitsee tilaa.

Projekti kirjaa
työtunnit rahakuuhun,
kertoo tulokset.

Erkki Takatalo kommentoi Otavan Opiston henkilöstön työskentelyä kehittämispäivillä Järvisydämessä 6.-7.8.2012.
Oman pelin pelaaminen antaa voimaa toisin kuin toisten saneleman. Jokainen voi sovittaa pelinsä yhteiseen peliin, kun ymmärtää, mistä siinä on kysymys. Voisiko työpäivä synnyttää samanlaista flowta kuin majan rakentaminen? Osaisimmeko sanoa jokaiselle jotain kiinnostavaa kuten Alastalon Herman Mattsson vierailleen, jotka tulivat merkitsemään parkkilaivaosuuksiaan.
Tekemistä tutkitaan ja arvioidaan jatkuvasti. Kulkeeko karavaani perässä vai onko irronnut? Tutkimuksen alussa on hyvä muodostaa mentaalinen malli lopputuloksesta. Kun se tuntuu hyvältä, tiedetään, että edetään oikeaan suuntaan. Malli ei kuitenkaan saa kahlehtia etenemistä.
Joskus pitää osata myöntää, ettei voi tehdä enempää. Ei rakenneta Baabelin tornia eikä ajeta ihmistä nurkaan ähkimään. Pahimmillaan kehittäminen voi muuttua työpaikkakiusaamiseksi, joka on kuin limasieni, menee puun läpi ja muuttaa muotoaan.
Millainen vuorovaikutuksen kieli on tiimin sisällä? ”Kyllä me susta tykätään, mutta…” Pitää hyväksyä, että on asioita, joita ei itse ymmärrä. Axel Munthen  Huvilassa meren rannalla rakennetaan erilaisia tiloja, koska ihmisen ajatus toimii tiloissa. ”On eri asia ajatella viemärissä kuin järven jäällä.”
Tiimi ei kaipaa sääntöjä vaan ihmisen halun toimia. Joka pajan jälkeen pienfraktaali voisi pohtia, miten pajan anti vaikuttaa ryhmän toimintaan. Ohjaus tarvitsee arviointia, tarinoita, joissa on haju ja maku.
Missä ovat tutkimustulokset, jotka osoittaisivat, että nettikoulutus on parempaa kuin perinteinen? Mitä opiskelijoille tapahtuu nettikoulutusta seuraavien kolmen vuoden aikana? Miten heidän itsetuntonsa kehittyy?
Erkki Takatalo kertoi seitsenvuotiaan pojan kysyneen häneltä, miltä tuntuu perata kalaa tai tehdä perhoja. Ihminen osaa vasta, kun pystyy kertomaan, miltä tekeminen tuntuu. Pelkistetyn järkipuheen rinnalle voidaan nostaa tunnetodellisuuden kollaasi: miltä yhteistyö tuntuu, kun tietää toisen vahvuudet ja heikkoudet?
SWOT-analyysi ja sinisen meren strategia tarjoavat analyysimalleja. Miten voimme, kun homma toimii? Mikä on tärkeintä, kun löydämme yhteisiä tarkoituksia? Missä tunteet ovat mukana? Mikä hohtaa ja loistaa? Mikä kohottaa ihmiskuntaa? Millaiseen tarinaan tämä liittyy? Löydämmekö linkkejä kokemuksiimme?
Jokainen tiimi voisi nostaa esiin itselleen avautuneen tärkeimmän asian ja esittää sen tanssina, musiikkina tai vaikka haikuna.