Lisättyä ja virtuaalitodellisuutta Tallinnassa

virtuaalinen
todellisuus – lisätään
ja sekoitetaan

riittääkö känny
ja pahvilasit? mihin
koulu panostaa?

oppijat luovat
kuvaavat ja koodaavat
oppivat uutta

Ajaako AR VR:n edelle? IT-kouluttajien Tallinnan seminaarin 24.–25.3.2017 moniselitteistä nimeä käsiteltiin monipuolisesti, mutta yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei löytynyt. Vai ajaako MR AR:n ja VR:n edelle? Tai yhdistääkö se niiden parhaat puolet uudeksi todellisuudeksi?

Cardboard-lasien kokoamista

Timo Ahon ja Otto Burmanin innostamina jokainen kokosi itselleen IT-kouluttajien tarjoamat Googlen Cardboard-lasit. Lähes kaikki saivat kokeilla myös Pasi Vahimaan mixed reality -kokemuksen tarjoavia Microsoftin HoloLens-laseja. Muutamat saivat lainata myös Otto Burmanin 360-kameroita ja kuvata niillä Tallinnaa.
Mitä tiesin aiheesta ennalta? Lisättyyn todellisuuteen tutustuin ensimmäisen kerran vuonna 2011 Haaga-Helian matkailualan seminaarissa. Vuonna 2014 Mobiilikesäkoulussa Matleena Laakso esitteli Aurasma-sovelluksia Mustialan kauniissa maisemissa järven rannalla. Molemmissa tilaisuuksissa mykistyin lisätyn todellisuuden tarjoamista mahdollisuuksista.
Virtuaalitodellisuuslaseja pidin päässäni ensimmäisen kerran vuonna 2015 Sytykkeen Transmedia-tilaisuudessa, jossa osallistujat saivat kokeilla Oculus Rift -virtuaalilaseja. Seuraavan kerran kokeilin virtuaalilaseja viime syksynä Lähiverkon Kaikki pelaa -seminaarissa ja Enterin pelitapahtumassa. Valitettavasti jouduin toteamaan, että virtuaalilasit aiheuttavat minulle pahoinvointia.
HoloLens-lasien kokeilemista

IT-kouluttajien Ajaako AR VR:n edelle? -seminaarissa Pasi Vahimaa selitti, että Mixed Realityssa pyritään ehkäisemään virtuaalitodellisuudessa koettua pahoinvointia. Keskustelussa todettiin, että ihmisen tasapainoaistit ovat korvissa ja silmissä. Jos ne antavat keskenään ristiriitaista signaalia, seurauksena voi olla pahoinvointi. Voinko toivoa, että kehityksen myötä tekniikan aiheuttama pahoinvointi vähenee?
Jesse Jarva kertoi, miten uutta tekniikkaa kuten mobiilivirtuaalilaseja, HTC Vivea, 360-asteisia kuvia ja videoita sekä ThingLinkia käytetään Vuosaaren peruskoulun opetuksessa. 360-kamerat ovat kiertäneet maailmaa opettajien mukana ja tekeillä onkin lisenssivapaa kuvapankki. Vihreän seinän avulla oppilaat voivat siirtää itsensä toiseen maisemaan, mikä auttaa heitä eläytymään tunneilla käsiteltyihin aiheisiin kuten siirtolaisuuteen tai orjuuteen.
Ale Torkkel konkretisoi lisätyn ja virtuaalitodellisuuden tekniikoiden mahdollisuuksia näyttämällä vaiheittain, miten Metropolian opiskelijat muokkasivat alttarikaappia.
Mikko Leppänen kuvaili Viherkallion koulun tilaratkaisua, jossa on otettu huomioon paitsi digitaalisuus ja virtuaalitodellisuus myös yksilöllinen oppiminen ja luottamuksen kehä. Koko koulu on oppimisympäristö, jossa oppilaat käyttävät laitteita, eivät opettajat. Luokkatilat ovat monimuotoisia, pulpetteja ei juurikaan ole, oppilaat voivat kiipeillä ja liikkua täppäreiden kanssa ja purkaa liike-energiaansa muulloinkin kuin välitunneilla.
Timo Ilomäki kertoi Jukka Sormusen kanssa FinEduVr-hankkeesta ja virtuaalitodellisuudesta oppimisessa. Kouluissa käytetään sekä VR-laseja että pahvilaitteita. Laseja ei välttämättä tarvita, jos kuvat upotetaan esim. Thinglinkiin. 360-kameran hinta pudonnut koulumaailmaan sopivaksi. Vizor-palveluun kirjautumalla jokainen opiskelija pääsee kokeilemaan ja tuottamaan visuaalisella koodauksella virtuaalitodellisuutta. Mixed Reality, jossa virtuaali- ja lisätty todellisuus sekoittuvat keskenään, näyttää olevan tulevaisuutta.
Loppupaneelissa Otto Burman kertoi, että nuoret tekevät 360-maailmaan kaikkea, koodaustaitoiset datanomit myös skriptejä ja ottavat lennossa haltuunsa Pano2VR-ohjelmiston. Timo Aho totesi, että virtuaalitodellisuuden tarvitsema laitteisto, taskussa oleva älykänny, on jo kaikilla hallussa – ja kaikilla seminaariin osallistuneilla on kokoamansa Cardboard-virtuaalilasit.
Ajaako AR VR:n edelle? Virtuaalitodellisuudessa pyritään eläytymään, lisätty todellisuus taas tarjoaa informaatiota. Mahdollisuuksia on paljon, mutta mikä on niiden pedagoginen merkitys? Mihin pyritään? Mitkä ovat tulevaisuuden taitoja?

Yksi ajatus artikkelista “Lisättyä ja virtuaalitodellisuutta Tallinnassa”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *