Sokkotreffit keittiössä

Viljandi Folk 2015

Viljandi Folk 2015

elämä alkaa
kun päättyy työ, tanssimme
yhdessä yöhön

Silver Sepp loihtii
musiikkia laudoista
Värska-pullosta

sokkotreffeillä
voittajat äänestetään
desibeleillä

Viljandijärveen
aamuisin uimaan alas
treppimäkeä

Nautimme – jälleen kerran – Viljannin kansanmusiikkifestivaaleista Viljandi Folkista  23.–26.7.2015, jonka teemana tänä vuonna oli Vabadus eli vapaus. Ensimmäisen kerran koin Viljandi Folkin vuonna 2001, joten tämä 23. festivaali oli minulle viidestoista.

Avajaisissa presidentti Toomas Hendrik Ilves kertoi, miten hän vuodesta toiseen nauttii Viljannin kansanmusiikkijuhlista ja totesi, että parin vuoden kuluttua hän osallistuu niihin tavallisena kansalaisena, ei enää presidenttinä. Monivuotinen Viljandi Folkin vetäjä Ando Kiviberg on nykyisin Viljannin kaupunginjohtaja, joten kaupungin avainta ei tänä vuonna luovutettu hänelle Folkin ajaksi. Sitä etsittiin, mutta luovutettiinko se ohjelmajohtaja Tarmo Noormaalle?

Vuosikaudet Kaivomäen avajaisten jälkeen olemme siirtyneet Kirsimäelle seuraamaan virolaisten nuorten muusikoiden Eesti Etnoa, mutta nyt sen tilalla olikin suomalainen Frigg. Emme hankkineet festivaaliranneketta vaan valitsimme ohjelmistosta Rüütin, Naised köögis eli Naiset keittiössä, Lo Còr de la Plana, Silver Sepp, Anu Taul ja lopuksi Sokkotreffit, joka uudisti aiempien vuosien Ando ja ystävät -esityksen. Lisäksi kävimme parina päivänä Jaani eli Johanneksen kirkossa Marko Tiitusen vetämissä päiväjumalanpalveluksissa, joissa pappi on alttarilla kasvot seurakuntaan päin ja joissa käytetään edelleen yhteistä ehtoollismaljaa. Ostin myös Marko Tiitusen kirjan Elusama elu poole  eli Elävämpään elämään.

Naiset keittiössä -esitys taisi olla loppuunmyyty, kun jouduimme lippuinemme lähes puoli tuntia raivaamaan tietä Aitan saliin ovelle ahtautuneen ranneke-ihmismuurin läpi. Kun lipun ostaneet oli päästetty paikoilleen, järjestäjät toivat saliin ylimääräisiä tuoleja ja levittivät mattoja ja tyynyjä tuolien ja näyttämön väliin sekä keskikäytävälle, ja päästivät sisään niin monta rannekkeellista, jotka näille ylimääräisille paikoille mahtuivat. Kristiina Ehinin, Katrin Laidren, Sofia Joonsin ja Kairi Leivon upea esitys palkitsi raivaamisen ja odotuksen – ja ehkä myös hankalan lattialla istumisen. Naiset keittiössä lauloivat: ”Elämä alkaa kun päättyy työ.”

Silver Sepp innosti Kaivomäen yleisön omatekoisilla soittimillaan. Hän soitti jaloillaan lattialla suksina makaavia kakkosnelosia ja muistutti, että jokainen lienee kuullut, miten portaat synnyttävät ääniä askelten alla. Hän loihti musiikkia juomalla Värska-pullosta ja tallettamalla äänen mikrofonilla ja lisäämällä siihen uusia ääniä. Lopuksi hän soitti valtavaa putkikasaa, jota pitelemään kutsui esiintymislavan reunalla istuvia pikkupoikia. Lopuksi hän yllytti yleisöä täyttämään koko esiintymislavan.

Sokkotreffeille oli valittu kuusitoista virolaista muusikkoa, kansanmuusikot Eeva Talsi, Ruslan Trochynskyi, Sandra Sillamaa, Taavet Niller, Tõnu Tubli, Mari Kalkun, Silver Sepp ja Jalmar Vabarna sekä muut muusikot Sander Mölder, Mari Jürjens, Kallervo Karu, Andre Maaker, Marten Kuningas, Liisi Koikson, Karl-Erik Taukar ja Robert Linna. Yleisö oli edellisenä päivänä ja yönä oli saanut äänestää, ketkä kaksi soittaisivat yhdessä. Kullakin parilla oli puolitoista minuuttia aikaa improvisoida musiikkia ilman, että keskustelisivat keskenään tai virittelisivät soittimiaan. Jännitys kesti, kun parit paljastettiin yksi kerrallaan. Ensimmäisen kierroksen jälkeen parit saivat neuvotella näyttämön takana, mitä toisella kierroksella puolessatoista minuutissa soittaisivat. Yleisön huutojen desibelit nostivat kahdeksi parhaaksi pariksi Eeva Talsin ja Karl-Erik Taukarin sekä Jalmar Vabarnan ja Liisi Koiksonin, jotka jatkoivat kilpailua kuulematta tai näkemättä toisiaan. Sokkotreffit voitti pari Jalmar Vabarna ja Liisi Koikson.

Viileästä säästä huolimatta aamu-uinnit Viljandijärvessä kruunasivat festivaalin. Iloinen yllätys oli, että järven hyllyvä pohja oli perattu ja peitetty kunnon hiekalla monen neliömetrin alueelta. Niin, ja myös se, että festivaalin edetessä sää lämpeni. Parina edellisenä vuonnahan Ando Kiviberg pyyteli festivaalin lopussa anteeksi helteistä säätä ja Jalmar Vabarna ihmetteli Kirsimäellä, miksi porukka ei jaksanut tanssia vaikka Zetod soittivat.

Kategoria(t): Viro Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *