Kirjallista intohimoa

halusta himoon
intohimoon, ehkäpä
pakkomielteeseen

intohimoinen
ronski ja puhdas kieli
kantaa pitkälle

runsas, raaka ja
vanha kieli kaunista
Raamatussakin

taidetta leimaa
ankaruus, itsekuri –
huono hylätään

maailmamme on
puutarha, hautausmaa
virtsaa, liljoja

Intohimo houkutteli Syvään koululle Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päiville 26.–27.6.2015 noin 15 000 kävijää. Torstai-illan ennakkotilaisuus Niskavuori – yhteinen intohimomme täytti Suomalaisen kirjan museo Pukstaavin auditorion sivuhuoneineen, kun Erkki Wuolijoki, Juha Hurme ja Maritta Viitamäki keskustelivat Taija Tuomisen johdolla niskavuorelaisesta intohimosta.

Hella Wuolijoki syntyi Etelä-Virossa Valgamaan maakunnassa Latvian rajan tuntumassa, ja oli ensimmäinen virolainen naisylioppilas.

Pukstaavissa Niskavuoresta keskustelemassa Erkki Wuolijoki, Maritta Viitamäki, Juha Hurme ja Taija Tuominen.

Pukstaavissa Niskavuoresta keskustelemassa Erkki Wuolijoki, Maritta Viitamäki, Juha Hurme ja Taija Tuominen.

Erkki Wuolijoki korosti, että kun Hella tuli Suomeen ulkomailta, hän ihmetteli luonnettamme. Sitä ovat muokanneet yhdessä kestetyt vaikeat ajat, 1700-luvun isoviha, jolloin lapsia seivästettiin, ja 1800-luvun suuret nälkävuodet. Vuoden 1868 talvi oli pitkä ja ankara, lumi peitti Etelä-Suomen vielä toukokuussa. Kesän puolivälissä nousi uusi halla, joka tuhosi kypsymättömän sadon. Seuraavana vuonna maa ei sulanut lainkaan. Suomalaisuutta leimaa myös vaatimattomuus, Leinon sanoin: ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön”.

Erkki Wuolijoki lähestyi päivien intohimo-teemaa luokittelulla halu, himo, intohimo ja pakkomielle sekä tarveteorialla perustarpeista itsensä toteuttamisen tarpeeseen. Hän korosti, että ilman rakkautta ei ole intohimoa. Suomea viedään eteenpäin vain intohimolla ja rakkaudella, muuten pysähdymme.

Pukstaavissa meille näytettiin muutama elokuvakatkelma keskustelun pohjaksi. Niskavuoren Hetassa Akustin ja Siipirikon karille päätyneessä venematkassa lienee ollut rakkautta, tuskin intohimoa. Sen sijaan sitkeässä työnteossa, jolla Muumäen torppa nostettiin mahtavaksi taloksi, oli intohimoa ja ehkä jopa pakkomiellettä. Yleisöstä todettiin, että työn tekeminen viimeiseen asti oli myös tapa torjua masennusta.

Mikä oli Firinän, Irene Tiittasen osuus Niskavuoren repliikkien muotoilussa? Hänhän kirjoitti itsekin lehtipakinoita ja muotoili Hella Wuolijoen sanelemaa tekstiä. Osasiko Hella Wuolijoki Virosta tulleena suomea niin hyvin, että olisi voinut sanella niin luontevaa kieltä? Toisaalta, oppihan Paavo Cajanderkin Wuolijoen navetassa ronskin puhekielen, jota käytti Shakespearen käännöksissään. Erkki Wuolijoki totesi, että ronski ja puhdas kieli kantaa pidemmälle kuin sivistynyt.

Esiintyikö Niskavuorella omistamisen intohimoa? Siellä kaikki tehtiin maan ja talon vuoksi, nykyisin arvostamme niiden sijaan ihmissuhteita. Entä saiko Loviisa koskaan kokea rakkautta?

Avajaiset

Vanhan kirjallisuuden päivän avajaisissa Jorma Uotinen hehkutti, että ihminen itsensä kautta tavoittaa universumin. Jos kirjailija tietää, mitä kirjoittaa, hänen ei kannata kirjoittaa. Taide ei ole puuhastelua; sitä leimaa ankaruus, työkuri, työtyyli, itsekuri ja eettisyys. Eettisyys on huonon hylkäämistä, tien avaamista uudelle. Taiteilijan on uskallettava olla oma itsensä. Helppoja voittoja ei ole.

Mitä on kansainvälinen taide? ”Hyvä on hyvää kaikkialla ja paska on paskaa Pariisissakin.”

Jokaisen itsetuntoa on kannustettava ja kehitettävä; huippuosaajat ja kutsumukselliset ihmiset pitää löytää. Suomalaisissa kansantansseissa ei ole soolo-osuuksia. Taiteet elävät teknologian rinnalla.

Taivaan tavoittaa, joka etsii pienuutta. Kulttuuri, jota etsimme, tuoksuu virtsalta ja liljalta. Merkitystä on vain sillä, mikä edistää sivistystä.

Juha Hurmeen mukaan elämä on kertasuoritus, maailma on puutarha ja hautausmaa. Kukaan ei toimi yksin, tarvitsemme toisiamme, meillähän on yhteinen esiäiti ja mukanamme vainajien rauhan armeija. Neljätuhattamiljoonaa vuotta olemme taivaltaneet tänne Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalaan.

Kirjoitustaito on uunituore, vain viisituhatta vuotta vanha keksintö. Sitä ennen käytimme puhuttua kieltä erilaisissa muodoissa. Me tiedämme, että kosmos on, mutta kosmos ei tiedä mitään, se toimii sattuman ohjaamana.

Elämään vaikuttaneet tietokirjat

Elämänsä tietokirjoista kertoivat tänä vuonna Stan Saanila ja Pekka Haavisto.

Kymmenen tietokirjan listaansa Stan Saanila oli valinnut:

  1. Warren Farrell: The Myth of Male Power: Why Men are the Disposable Sex
  2. Mark Steyn: America Alone: The End of the World as We Know It
  3. Sibbo skärgård : villor, liv, folk. Eva Packalen et al. (toim.)
  4. Sven Hirn: Den Gastronomiska hästen. Gamla nordiska artistaffischer
  5. Tommy Pohjola: Maan alla – Helsingin päätön metrohanke
  6. Andre Wickström: Das humoristische manifest – Kirja stand up -komiikasta
  7. David Wallechinsky, Irving Wallace, Amy Wallace: Listojen kirja
  8. Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Heta Häyry, Hannu Karttunen, Matti Virtanen (toim.)
  9. Charles-Henri Sanson: Pariser-Schavottens historia, från 1688 till 1847
  10. Hannele Klemettilä: Keskiajan julmuus

Pekka Haavisto oli valinnut listaansa:

  1. George Adamski: Olen ollut lentävällä lautasella
  2. Ken Welsh: The Hitch-hiker’s Guide to Europe
  3. Rooman Klubi, Kasvun rajat
  4. Lewis Mumford: Kaupunkikulttuuri
  5. Miska Rantanen: Love Records 1966–1979 – Tarina Taiteilijat Tuotanto
  6. Peter von Bagh: Elokuvan historia
  7. Christer Pursiainen: Trotski
  8. Teemu Keskisarja: Viipuri 1918
  9. Eduskunnan jatkettujen valtiopäivien 1917 pöytäkirjat
  10. Jyrki Kallio: Mestari Kongin keskustelut. Kungfutselaisuuden ydinolemus.

Intohimo ja kirja

Sylvään koulun juhlasalissa Intohimosta ja kirjasta keskustelemassa Panu Rajala, Anna-Leena Härkönen, Riku Tuominen, Anni Kytömäki ja Päivi Alasalmi.

Sylvään koulun juhlasalissa Intohimosta ja kirjasta keskustelemassa Panu Rajala, Anna-Leena Härkönen, Riku Tuominen, Anni Kytömäki ja Päivi Alasalmi.

Anni Kytömäki, Päivi Alasalmi, Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen keskustelivat intohimosta ja mielikuvituksen vapaudesta Panu Rajalan johdolla. Anni Kytömäki näytti kuvia metsästä, jota hän kunnioittaa esikoisteoksessaan Kultarinta. Päivi Alasalmi kertoi intohimostaan tai ehkä jopa pakkomielteestään kirjailijaksi. Ihminen onnistuu elämässä missä tahansa, kunhan ei anna periksi. Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen mielestä kriisi, jossa ei tiedä, miten pitää toimia, on kirjoittajalle hedelmällisintä. Heidän mukaansa intohimoisen Eroksen veli on vastavuoroinen rakkaus.

Raamattu, intohimojen kirja

Sylvään koulun juhlasalissa Raamatusta intohimojen kirjana keskustelemassa Sakari Katajamäki, Hannu Mäkelä, Matti Myllykangas ja Hannu Taanila.

Sylvään koulun juhlasalissa Raamatusta intohimojen kirjana keskustelemassa Sakari Katajamäki, Hannu Mäkelä, Matti Myllykangas ja Hannu Taanila.

Hannu Mäkelä, Matti Myllykoski ja Hannu Taanila keskustelivat Sakari Katajamäen johdolla intohimosta Raamatussa. Suuri yleisömäärä yllätti keskustelijat, samoin se, että iso osa yleisöstä oli lukenut Raamattua ja jotkut lukivat sitä edelleen.

Hannu Mäkelä aloitti muistuttamalla, että Raamatulla on monta kirjoittajaa ja osa teksteistä lienee monen kirjoittajan yhteiskirjoittama. Matti Myllykoski painotti, että jokainen lukija on tulkitsija ja kirjoittaa aina päässään Raamatun uudestaan. Nykyisin Raamattu on kaikkien kirja. Hannu Taanila luki ääneen kertomuksen Joosefista ja Potifarin vaimosta ja hämmästeli, miten Joosef meni onnensa ohi, vaikka ihana nainen houkutteli.

Apostolien teoissa kuvataan alkuseurakunnan yhteisomistusta; ihmiskunta vain ei vieläkään pysty sellaista toteuttamaan. Raamattuun vedotaan jatkuvasti, vaikka sitä ei olisi luettu. Raamatun valossa Kiven ja Haanpään tuotannot avautuvat aivan uudella tavalla.

Keskustelijat kritisoivat Raamatun uusia käännöksiä. Kieli on kaunista, kun se on runsasta, raakaa ja vanhaa. Jos tekstiin jää vain pelkkä sanoma, se on lähinnä mainostekstiä. Raamatun ranskannos on kaunis; kielenkääntäjän jälkeen kirjailija on toimittanut sen. Suomalaisen käännöksen laatimiseen olisi pitänyt saada parempia runoilijoita.

Sibeliusta ja Suomen kansan runoja

Sibelius-konserttia Sylvään koululla esittävät Nazig Azezian, Susanna Mieskonen-Makkkonen ja Jussi Makkonen.

Sibelius-konserttia Sylvään koululla esittävät Nazig Azezian, Susanna Mieskonen-Makkkonen ja Jussi Makkonen.

Perjantai-iltana Vesa Sirén kertoi Sibeliuksen intohimoista, jonka jälkeen Jussi Makkonen, Nazig Azezian ja Susanna Mieskonen-Makkonen soittivat Sibelius-sikermän ja kertoivat samalla Jean ja Aino Sibeliuksen elämästä. He ovat esittäneet samaa ohjelmaa myös kouluissa ja monet lapset ovat innostuneet klassisesta musiikista.

Lauantai-iltana Valtimonteatterin Eero Enqvist, Pinja Hahtola ja Petra Lampinen juhlistivat 180 vuotta täyttävää Kalevalaa ja 175 vuotta täyttävää Kanteletarta SKS:n arkistosta poimimillaan Suomen kansan rivoilla runoilla, joita mm. Lönnrot, Gottlund ja Europaeus ovat keränneet. Niinpä, tupa ryskyi, parret paukkui.

Liekoranta

Tuttuun tapaan yövyimme Kievarihotelli Liekorannassa. Ikävä kyllä, tänä vuonna päivällinen piti etsiä muualta. Vihdoin lauantai-iltana löysimme Liekorannan gourmet-ateriat Ellivuoren Vuorihotellista.

Kategoria(t): kirjallisuus, Kulttuuri Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *