Kieli kuvastaa
kansan elämää, antaa
merkityksiä.
Jumalanäiti
Petserin luostarissa
setovaatteissa.
Meteoriitti
lensi tulipallona
Kaalin kraatteriin.
Setokylässä
talot tien varrella,
lampi keskellä.
Sootska palkitsee
sotaväen paraatin,
mestarikisat.
Hunaja, kala
Petserin markkinoille,
torit kasvoivat.
Setukaisten ystävät ry täytti 20 vuotta ja järjesti yhdessä Pohjoisen etnografian seuran kanssa juhlaseminaarin Tieteiden talossa itämerensuomalaisten etnografian päivänä 18.10.2014.
Tilaisuuden avannut Setukaisten ystävien puheenjohtaja Tapio Mäkeläinen kertoi yhdistyksen parikymmenvuotisesta toiminnasta. Yhdistyksen kirjaprojektit ovat tuottaneet teokset Koltat, karjalaiset ja setukaiset – pienet kansan maailmojen rajoilla sekä Setukaisten kansalliseepoksen Pekon, jota jaettiin setoille. 2000-luvun alussa kerättiin tietoa tsasounista, josta syntyi paitsi kirja Setomaa tsässonad myös valokuvanäyttely, joka kiersi Suomessa ja Virossa. Setokulttuuri elää ja kukoistaa.
Setukaisten ystäviä onnittelivat Risto Pulkkinen Pohjoisen etnografian seurasta ja Marja Lappalainen M. A. Castrénin seurasta.
Setojen kieli
Karl Pajusalu muistutti, että kaikille kansoille kieli on olennainen identiteetin perusta. Kieli on luonnollinen osa ihmisen elämistä, sillä annetaan merkityksiä luonnolle ja ihmissuhteille. Kieli käsittää kansan historian, se kuvastaa kansan luonnollisen elämän tärkeitä puolia. Setojen identiteetille kielen lisäksi olennaisia ovat myös kulttuuri, perinne ja sukujuuret.
Virolaisessa kulttuurilehdessä Sirpissä esitettiin hiljan, että o-kirjaimen voisi ottaa takaisin kirjakieleen ja puhua setoista eikä setuista, käyttäväthän setot itse muotoa seto. Miksi setukaisten nimitys on suomen kieleen tullut pohjoisviron kielestä?
Esihistoriallisella kaudella setoilla oli kolme asutuskeskusta, pohjoinen Pihkovanjärven rannalla Värskan ympärillä, itäinen Irboskan ympärillä ja laajin etelässä.
Itämerensuomalaisessa murrejaossa kantasuomi haarautuu rannikko- ja sisämaamurteiksi. Edellisestä polveutuvat mm. karjala, vepsä, liivi ja pohjoisviro ja jälkimmäisestä eteläviro. Andrus Saareste tutkii Etelä-Viron murteita ja jakaa seton etelä-, itä- ja pohjoissetoksi. Kartalle ne näyttävät asettuvan samaan tapaan kuin setojen esihistoriallisen kauden asutuskeskukset niin, että Petseri jää isoimman eteläisen murrealueen pohjoisrajalle.
Setossa on omia kristinuskon sanoja kuten ikonia tarkoittava pühäs ja saarnaa tarkoittava jutus. Slaavilaisia lainoja on esimerkiksi kappelia tarkoittava tsasson. Usein on sanottu, että Latviassa puhuttu lutsi olisi võron murretta, mutta lutsissa on seton kanssa paljon yhteisiä piirteitä. Onko Viron kirjakieli on sekoitus suomea ja setoa?
Keskustelussa todettiin, että kaikissa Setomaan Viron puoleisissa kouluissa opiskellaan setoa tunti viikossa ja muitakin kouluaineita seto-prismalla. Vanhoja perinteen ja kielentaitajia kutsutaan päiväkoteihin, ja lapset oppivat kielen ja perinteen suoraan heiltä.
Jumalanäiti setojen perinteessä: kansanomainen mariologia
Andreas Kalkun kertoi 1900-luvun alun perinnemateriaalin pohjalta, miten ortodoksit setot ovat sopeuttaneet kristillistä Jumalanäitiä itselleen. Ortodoksisessa uskonnossa Pyhä Maria on neitsyt ennen ja jälkeen synnytyksen, perisynnitön avioliittoa tuntematon morsian. Tavalliset naiset taas ovat saastaisia kuukautisten ja synnytyksen aikana ja jälkeen. Kasteessa poikalapsi viedään alttarihuoneeseen, mutta tyttölapsi jää kuninkaan ovien taakse. Kun Andreas Kalkun kenttätutkimuksissaan kysyi naisten suhtautumista näihin asioihin, he vastasivat: ”Niin on vaan ollut, sehän on Jumalan laki.”
1900-luvun alun virolaisen luterilaisen tulkinnan mukaan setojen ortodoksisuus on ulkoista ja pinnallista; se ei ole pystynyt hävittämään esikristillistä kansanuskoa. Setot osallistuvat paastoihin ja ristisaattoon, mutta eivät tunne kymmentä käskyä tai Isä meidän -rukousta.
Setot sopeuttavat Jumalanäitiä itselleen kolmella tavalla. Ensiksi he lähentävät häntä tilassa, kotoistavat hänet. Heidän mukaansa Jumalanäiti ja pyhimykset ovat toimineet setojen asuinalueella. Petserin Pyhän Marian luostari suojelee seutua ja Marialla on tyttäriä kaikilla setopaikkakunnilla.
Toiseksi Jumalanäidin ulkoiset eroavuudet poistetaan siten, että Pyhä Maria käyttää setonaisten perinteisiä vaatteita. Tuleeko maailmanloppu, jos setovaatteet katoavat? Säilyykö maailma niin kauan kuin maan päällä on setovaatteita käyttäviä ihmisiä? Ovatko setot valittu kansa ja Jumalanäiti sotapäällikkö? Eräässä tarinassa kerrotaan, miten Pyhä Maria auttoi Venäjää. Kun Venäjän kuningas oli Pihkovassa, Pyhä Maria saapui setovaatteissa, käännätti tykin kohti hyökkääviä ruotsalaisia ja alkoi itse ampua. Ruotsalaiset voitettiin ja Ruotsin kuningas kuoli tyrmässä.
Kolmanneksi setot palauttavat Jumalanäidin ruumiillisuuden. Setoperinteen mukaan hänellä oli kuukautiset ja kivulias synnytys. Niinpä kivuliasta synnytystä, samanlaista kuin Jumalanäidillä, pidetään hyvänä synnytyksenä, ja Pyhää Mariaa kutsutaan auttamaan synnytyskivuissa. Kuukautisista ei puhuta, mutta kuukautisten aikana käytetyistä vaatteista ja verestä ammennetaan voimaa.
Kaalin kraatteri ja tulen ja raudan synty
Risto Pulkkinen siirsi meidät Setomaalta tuhansia vuosia taaksepäin Saarenmaalle Kaalijärvelle. Maahan syöksyvä meteoriitti syttyi palamaan Väike-Maarjan (pienen Marian) kohdalla Koillis-Virossa ja hajosi yhdeksäksi palaseksi. Suurin niistä painoi törmäyshetkellä kahdeksankymmentä tonnia ja synnytti Kaalin kraaterijärven, Pyhäjärven. Ilmanpaine kohosi noin puoli ilmankehää ja energiaa vapautui yhtä paljon kuin Hiroshiman atomipommista. Meteoriitin lentorata oli matala, se lensi valtavana tulipallona yli koko Viron.
Selittämätön piti selittää. Henrik Lättiläisen koronikassa kerrotaan, miten Tarapita-jumala muutti Väike Maarjasta Saarenmaalle. Tarkoitettiinko tällä, että Tarapitan kultti siirtyi, ei jumala konkreettisesti? Vai oliko jumalan sijaan kyse pyhästä pähkinäpuulehdosta?
Miten ihminen sai tulen käyttöönsä? Eri kansojen mytologioissa kerrotaan, miten jokin sankari anasti tulen jumalilta. Kreikan mytologiassa Prometheus varastaa ihmisille tulen jumalilta ja kostoksi Zeus lähettää ihmisten riesaksi Pandoran lippaineen. Suomalaisessa kansaperinteessä tulen syntyy kietoutuvat Ukko, Väinämöinen ja Ilmarinen, joka iskee tulta kotkan sulista.
Tarinat ja runot kertovat tulen ja raudan synnystä myyttisesti. Eri puolilla maailmaa ihminen on kuitenkin saanut tulen useimmiten salaman sytyttämistä metsäpaloista. Kaalin metoriitissa oli paljon rautaa, mutta sen palasia on saatu talteen vain vähän. Ilmeisesti ihmiset muokkasivat raudankappaleista tarvitsemiaan esineitä, koska esineistä on löydetty meteoriittiperäistä rautaa.
Runossa isosta tammesta puu kaatuu linnunradaksi, jolloin alettiin kaivata uutta maailman tolppaa, ettei Ilmarisen takoma taivaankansi tipahtaisi. Ihmiskäsin taotulla maailmanpatsaalla sammolla saattaa siis olla yhteys Kaalin kraateriin.
Myyteillä on usein historialliset taustansa.
Setojen rakennusperintö
Ahto Raudoja, Seto-Instituutin johtaja, joka valmistelee maisterintyötään Setojen rakennusperinnöstä, esitti meille kuvia Setomaalta. Setojen kyläarkkitehtuurista kirjoitettiin jo 1700-luvulla. Myöhemmin sitä tutkivat Oskar Kallas, Jakob Hurt ja Ilmari Manninen.
Setomaalla kylät ovat mäellä lammen ympärillä ja talot kylätien varrella. Kylissä on yleensä kolme tai neljä taloa, muutamissa toistakymmentä.
Aiemmin rakennukset olivat selvästi yhden tien varrella, mutta kun Viro itsenäistyi ja maita ruvettiin jakamaan, niin rakennuksia siirrettiin ja kylien muoto muuttui. Nuorille saatettiin antaa myötäjäisiksi yksi kotitilan rakennuksista, joka siirrettiin uuteen asuinpaikkaan.
Monissa setotiloissa on umpipiha niin, että kaikki rakennukset ovat yhden pihan ympärillä. Toisissa setotiloissa kaikki rakennukset ovat yhdessä rivissä tai kolmessa rivissä, joiden keskellä on asuinrakennus. Tiloja, joiden rakennukset sijoittuvat vapaasti, alkaa ilmaantua yhä enemmän.
Setotalo on usein kolmiosainen, jossa keskimmäinen rakennuksista on kevytrakenteinen lämmittämätön tila. Rakennukset eivät kiinnity toisiinsa, jolloin niitä voidaan antaa jälkeläisille myötäjäisiksi ja muualle siirrettäviksi. Ensi toukokuussa (22.5.2015) Rocca al Maressa vietetään sinne siirrettävän setotalon avajaisia.
Setomaalla koristeluja on vähän asuinrakennuksissa ja porteissa, ikoneissa ja päätyhirsissä, mutta talousrakennuksissa niitä ei ole lainkaan. Useimmissa rakennuksissa on lattiakellari. Riihitupia on tuotu jonkin verran muualta Virosta; niitä ihannoidaan Virossa, mutta nykyihmiset eivät osaa pitää niitä kunnossa. Riihi ja sauna, joista tuli saattoi päästä irti, sijoitettiin erilleen muista rakennuksista.
Rakennuksissa kivinen sokkeli on yleinen. Hirsi- ja lautatalojen lisäksi Setomaalla on savitaloja, joissa saven sekaan on työnnetty puutikkuja pitämään rappausta koossa. Useilla aittarakennuksilla kuten vilja-, kala- ja hunaja-aitoilla on yhteinen katto. Obinitsassa aitoissa on usein pieni parvi. Setotiloilla on kaksi porttia; matalammasta kulkevat ihmiset ja korkeammasta ratsastetaan hevosella pihaan.
Kaksikymmentä vuotta Setomaan kuningaskuntaa
Paul Hagu kertoi Setomaan kuningaskunnan päivistä, joita on vietetty kaksikymmentä vuotta, vuodesta 1994 lähtien elokuun ensimmäisenä lauantaina. Kuningaskunnan päivillä valitaan sootska eli käskynhaltija, Pekon sijainen maan päälle sekä kuningaskunnan mestarit leeloissa eli runokuorolaulannassa, puhallinsoittimissa, haitarinsoitossa, piirileikeissä, jalan ylösheitossa, naisten käsitöissä, voimailussa sekä kotijuuston, leivän, piirakan, oluen, viinin ja hansan valmistuksessa. Kuningaskunnan päivien alussa Setomaan lippu nostetaan salkoon ja lauletaan Setomaan kuningaskunnan hymni.
Sootskaa ei valita suljetulla lippuäänestyksellä – lippujahan voisi olla enemmän kuin kuningaskunnan päivien osanottajia – vaan niin, että äänestäjät asettuvat riviin ehdokkaansa taakse, ja riveissä seisovat lasketaan. Vuonna 2005 Peko itse taisi puuttua asioihin, kun satoi kaatamalla eikä vaaleja pidetty. Hallitseva sootska Evar Riitsaar jatkoi sootskana seuraavankin vuoden.
Kun sootska on valittu, hän ottaa vastaan sotaväen paraatin, jota johtaa aiempien sootskien Kruununneuvosto. Ensi vuonna sootska valitaan Meremäellä.
Miten Setomaan kuningaskunnan päivään on päädytty? Värskassa vietettiin vanhastaan Leelopäiviä joka kolmas vuosi, mutta niitä tuntui olevan liian harvoin. Setomaan kuningaskunnan päivän idean Paul Hagu Norjan metsäsuomalaisten tasavallan päivästä. Kuningaskunnan päivän ja mestarikilpailujen myötä elvytettiin perinnetaitoja.
Setomaa kaupankäynnin keskuksena
Mare Piho kertoi, miten vanhat kauppatiet kulkivat halki Setomaan. Setot kuivattivat kaloja, tinttejä, ja veivät niitä torille Petseriin ja Moskovaan. Pottisetot kulkivat Virossa hevosilla ja vaihtoivat savipyttyjä viljaan ja lumppuihin. Hunaja ja kala olivat tärkeimpiä setojen omia tuotteita.
Vähitellen alettiin kerätä tullimaksuja, jotka tilitettiin Pihkovaan. Suola oli tärkeä strateginen kauppatavara ja valtion monopoli, joten rajakaupunkiin Petseriin rakennettiin suuret suolavarastot. Suuri osa Venäjän pellavanviennistä kulki Petserin kautta ja viinaa saatiin Liivinmaan kartanoista. Muita kauppatavaroita olivat mm. terva, karhun liha ja rasva, saippua, vahakynttilät, metsälinnut ja erilaiset kankaat.
Petserin luostarin asema oli tärkeä tuotantoelämässä ja kaupassa, koska luostari hoiti tullia ja karja-asioita, ja ristisaatto kokosi paikallista väestöä. Petserissä oli kymmeniä kauppoja, myös ulkomaalaisten kauppiaiden rivi.
Vuonna 1794 helpotettiin kaupankäynnin sääntöjä, mikä mahdollisti kauppaa käyvien talonpoikien kerrostuman syntymisen. Vuonna 1862 Petserissä oli paljon kauppiaita myös Liivinmaalta ja Puolasta. Petserin rikkaista kauppiaista osa oli setoja. Kaupankäynti olikin petseriläisten työ.
Petserin markkinat saivat alkunsa luostarissa vietettävistä pyhistä; kevätmarkkinat olivat paaston aikaan ja syysmarkkinat Marianpäivänä. Setot johtivat mehiläisvaha- ja kynttilätehdasta sekä hunajakauppaa.
Viron tasavallan aikana Petserissä rakennettiin uutta kaupunkia ja kunnostettiin vanhaa. Petserissä oli viisi pankkia ja kiinteät torit. Tästä ajasta kertovat mm. Elsa Enäjärvi kirjeessään Martti Haaviolle vuonna 1921, jossa kertoo heränneensä porsaiden vinkumiseen markkinapäivänä, ja Tito Colliander kuvatessaan, miten setonaiset toivat markkinoille oman leimansa ja venäläisnaisilla oli iloisenväriset vaatteet.
Setomaa rikastui Viron tasavallan aikana, sitä nimitettiinkin Viron Amerikaksi. Petserin markkinat lopetettiin neuvostoaikana.