Hyvinvointia netissä

verkkopalvelu
mittaa hyvinvointia
pelillisesti

kansa liikkeelle
ikäihmiset nettiin
hauskaa pitämään

väki vanhenee
ja työttömyys lisääntyy
riittääkö netti?

Kuntamarkkinoilla 10.–11.9.2014 Kuntatalon pienet ja isot luentosalit, käytävät ja autotalli täyttyivät eri puolilta Suomea saapuneista kunta-alan vaikuttajista.

Puoluejohdon paneeli

Kuntaliiton Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma pohjusti puoluejohdon paneelia viittaamalla valtionosuuksien putoamiseen, leikkauksiin ja kestävyysvajeeseen, väestön maantieteelliseeen jakaantumiseen Suomessa, kuntien työntekijöiden määrään ja tehtäviin, joiden jokainen velvoite on määritelty lainsäädännöllä. Mutta mikä vaikuttaa kustannuksiin? Loisiko toiminnan vapauttaminen edellytyksiä innovaatioille?

Alexander Stubb tunnusti olevansa Kuntamarkkinoilla mukavuusalueensa ulkopuolella. EU- ja kansallisella tasolla hän on toiminut paljon, mutta kunnallisella tasolla on parhaillaan kova peli meneillään. Kahden lapsen isänä hän toki nauttii kuntapalveluista. Soteuudistus, säästöpäätökset, kuntayhtymät ja metropolihallinto puhuttavat päättäjiä ja kansaa. Kolme pointtia ovat olennaisia:

  1. Miten puretaan normeja?
  2. Miten löydetään parempia tapoja toimia?
  3. Millä rahankäytön asteella julkinen talous toimisi nykyistä paremmin?

Antti Rinne muistutti, että Suomesta on viime aikoina hävinnyt 180 000 työpaikkaa. Valtaosa kansalaisten palveluista kuten pitkäaikaistyöttömien hoito toteutetaan kunnissa. Tarvitsemme talouskasvua ja työtä, uusia ratkaisuja, joissa palvelujen laatu ja saatavuus ovat kohdallaan.

Juha Sipilä vaati kuntakentän ja valtion välisen luottamuksen palauttamista, pitkäjänteistä toimintaa, rahoituksen ja tehtävien tasapainoa ja kunnille työrauhaa. Älkää normittako niin tarkasti, miten palvelut tehdään! Väljyydellä syntyy hyviä käytänteitä, joita voidaan jakaa. Suhtautukaa soteuudistukseen myötäotteella, koska paluuta vanhaan ei ole. Nyt on menossa kuntien aito kuuleminen siitä, miten tästä tehdään yhdessä hyvä. Tietojärjestelmät kannattaa tehdä keskitetysti. Poliitikkojen on varmistettava, että oikeus toteutuu ja rahat riittävät.

Puheenvuoro sai täydestä salista raikuvat applodit.

Hanna Mäntylä kysyi, mitä ovat riittävät hyvinvointipalvelut. Kuinka hyvin lainsäädäntö palvelee kansalaisia? Säästöt eivät synny hetkessä; isot rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä.

Ville Niinistö korosti, että työelämä on muuttunut, julkinen talous ja elinkeinoelämä muuttuvat ja maailman ympäristörajat tulevat vastaan. Suuri muutos vie kohti digitaalisuutta; asiantuntijoiden mukaan kymmenen vuoden kuluttua kaikki suorittava työ tehdään roboteilla.

Kunnat voisivat olla edelläkävijöitä, ottaa käyttöön tietoyhteiskuntaratkaisuja, uutta älyteknologiaa, biokaasua ja joukkoliikenteeseen sähköautoja. Kunnat ovat hyvinvoinnin tuottajia. Koulutuksesta, oppimisesta ja tutkimuksesta ei pitäisi säästää niin paljon kuin nyt. Kansalaiset pitäisi saada mukaan kehittämään asumisen uusia muotoja, ja elinkeinoelämään pitäisi saada lisää pöhinää. Normitetaan lopputulosta, ei menetelmiä.

Paavo Arhinmäki toi esiin, että kun valtionosuudet tippuvat, niin kunnat nostavat veroprosenttejaan eikä kuormitus maassa jakaudu tasaisesti. Sotepalvelujen tuottamisessa kunnat ovat keskeisiä ja päättäjät lähellä. Hän puhui Kainuun mallista, Palmian yhtiöittämisestä ja verojalanjäljistä. Julkisilla varoilla tuotettujen palvelujen voitot eivät saa valua veroparatiiseihin. Ruotsissa on ensi viikonlopulla vaalit. Keskusteluissa on nostettu esiin, miten kova kilpailu on ajanut kouluja konkurssiin.

Paneelissa puhuttiin mm. alle tuhannnen synnytyksen synnytyssairaaloiden lakkauttamisesta. Antti Rinteen mukaan liian pienissä yksiköissä on synnytyksiä liian harvoin, jolloin ammattitaito rapautuu. Hanna Mäntylä muistutti, että koko Lapissa on vain 650 synnytystä. Jos synnytys Lapissa lopetetaan, se rapauttaa myös alueen muut naisten ja lasten sairaalapalvelut. Juha Sipilän mukaan arviot pitäisi tehdä kuntatasolla eikä luoda yleisiä normeja; Lappihan on puoli Suomea!

Yleisö oli aktiivinen: ”Antakaa meille tilaa elää! Keskittäminen lisää kustannuksia.” ”Miten kuntauudistuksen rahoitus järjestetään? Miksi sitä ei tehdä yhdessä sotelainsäädännön kanssa, joka on kuntien historiassa isoin muutos aikoihin.” Hanna Mäntylä painotti, että annettu palaute otetaan vakavasti; rahoituksen ja rakenteiden olisi pitänyt kulkea käsi kädessä. Ville Niinistön mukaan nyt erikoissairaanhoito vie ja perusterveydenhoito vikisee; sotealueilla pitää olla velvollisuus huolehtia lähipalveluista. Juha Sipilän mukaan isoilla sotealueilla rahankäyttöä voitaisiin hallita paremmin kuin pienissä kunnissa. Kolme vuotta tuhlattiin suurkuntahankkeeseen sen sijaan, että olisi otettu mallia Etelä-Karjalan ja Kainuun hyvin toimivista malleista ja Kalajoesta, jonne on luotu elinvoimainen ja yritysystävällinen ilmapiiri.

Yleisöpuheenvuoroissa oltiin huolestuneita siitä, että työvoimatoimistoista poistetaan palveluita ja palvellaaan vain puhelimitse tai netissä. Antti Rinteen mukaan työtarjoukset ovat lisääntyneet, mutta vapaa työvoima ja työpaikat eivät kohtaa. Juha Sipilän mielestä sähköisiä palveluita ei pidä pelätä. Ne toimivat hyvin aktiiviselle väestölle, mutta vaikeasti työllistettävät tarvitsevat henkilökohtaista ohjausta. Verohallinnon iso muutos kesti noin kymmenen vuotta yhteistyössä lainsäätäjän kanssa. Myös kuntien tehtäviä pitäisi arvioida yhteistyössä lainsäätäjän kanssa. Mitkä ovat yhteiskunnan tehtävät ja mikä kansalaisen vastuulla? Valtiolle voitaisiin siirtää omaishoidon tuet, joista voitaisiin muodostaa yhteinen prosessi.

Paavo Arhinmäki muistutti, että ikääntyville pitkäaikaistyöttömille netti ei riitä. Ville Niinistön mukaan taas akateemisille työttömille sähköiset palvelut toimivat. TE-toimistojen työajasta 80 % on mennyt maksatukseen. Hanna Mäntylä, joka on toiminut työvoimaneuvojana, vaati säädösten määrän vähentämistä. TE-toimistoissa on usein vaikea selvittää, mitä säädöstä pitäisi soveltaa. Kun työpaikat ja työttömät eivät kohtaa, jää piilotyöttömyyttä. Nuoret eivät välttämättä tiedä, miten töitä pitäisi hakea. Kuntien tehtäviä pitäisi karsia laki kerrallaan. Lapset ja nuoret tarvitsevat ennaltaehkäisevää työtä, mutta Suomessa ei ole selvää perhepoliittista ohjelmaa. Rahoitusta tulee monesta kanavasta, mutta seuranta puuttuu.

Juha Sipilä toivoi kuntapalveluihin ammatillista joustoa, tietohallintoa, yhteisiä tietoverkkoja ja palveluväylää. Lasten kotihoidontuki voitaisiin maksaa valtion pussista. Opetussektorilla voidaan säästää kasvattamalla ryhmäkokoja, mutta sama ei onnistu terveyspalveluissa. Antti Rinne muistutti, että monet kunnat ovat lisänneet vanhusten avohoitoa. Alexander Stubb muistutti, että ihminen on ensisijaisesti itse vastuussa itsestään ja vasta sitten tulevat yhteiskunnan turvaverkot. ”Jos olisin opetusdiktaattori, niin kouluissa olisi yksi tunti liikuntaa joka päivä”, hän julisti. Juha Sipilä heitti, että maakunnan kokoinen sotalue kuulostaa hyvältä keskustalaisen korvaan.

Loppupuheenvuoroissa Paavo Arhinmäki toivoi isompia kuntia, koska pienemmät eivät pysty huolehtimaan esimerkiksi vanhenevasta väestöstä. Ville Niinistö toivoi ruuhkan purkamista Helsingin päärautatieasemalta; kuntien pitäisi miettiä itse, ei niitä ohjata Helsingistä. Hanna Mäntylä painotti kuntien yhteistyötä kuntalaisesta lähtöisin. Juha Sipilä ehdotti, että sitoudutaan tehtävien rahoitukseen, etsimään tasapainoa ja annetaan kunnille työrauha. Antti Rinne toivoi yhteistyötä kuntaliiton kanssa, avointa keskustelua ja perusteluja, joissa huoltosuhde olisi keskeinen mittari. Alexander Stubb totesi oppineensa paneelissa paljon, ja kiteytti sen kolmeen pointtiin:

  1. Selkeitä ratkaisuja soterahoitukseen.
  2. Kunnille tilaa soveltaa normeja.
  3. Ratkaisuja ennen kuin jotkin kunnat ajautuvat kriisiin.

Osallistumisalustoja kuntalaisille

Maarit Kahila Mapitasta kertoi Mapitionnaire-pilvipalvelusta, jolla voidaan luoda karttapohjaisia kyselyjä ja osallistumisalustoja. Esimerkiksi Helsinki, tulevisuuden kaupunki -kyselyssä kaupunkilaiset vastaavat liukukytkimillä kysymyksiin kuten ”Arvostatko lähipuistoja vai isompia viheralueita?” Tiivistyskriitikot ja urbaanit erottuivat ryhmittelyanalyysilla, mutta keskeisimmät kuvaajat syntyvät vastausaineistosta automaattisesti.

Kaupungit ja kunnat voivat tuoda verkkopalveluun oman karttapalvelunsa materiaalia, josta käyttäjä saa lisätietoa osa-alueita klikkaamalla. Palvelu skaalautuu eri laitteisiin, joten kansalainen voi vastailla interaktiivisiin karttakyselyihin vaikka puistossa liikkuessaan – mikäli nettiyhteys toimii. Kyselyrakenne on puumainen. Monikieliset kyselyt ja valokuvien liittäminen paikannukseen ovat mahdollisia, samoin paikkaan liittyvät keskusteluketjut.

Dataa avataan

Anssi Kaarna Tilastokeskuksesta kertoi tilasto- ja paikkatietoaineistojen avaamisesta. Hän aloitti määritelmästä, jonka mukaan data on avointa, mikäli se on koneluettavaa ja jaettu lisenssillä, joka sallii aineiston jatkojalostuksen eikä rajoita sen maksullista käyttöä. Tilastokeskuksen käyttämä lisenssi on lähes sama kuin Creative Commons 4.0.

Valtiovarainministeriössä valmisteilla olevat JHS-suositukset julkaistaan ensi viikon Avoin Suomi -tapahtumassa, mutta lienevät käytettävissä vasta vuoden lopussa. Datan avaaminen Tilastokeskuksessa alkoi jo tammikuussa 2012, jolloin StatFin-tietokanta siirrettiin avoimen lisenssin alle. Vuoden 2013 tammikuussa avoimuus laajennettiin aluetietokantaan ja toukokuussa ruututietoihin kuten väestötietoihin, tuotanto- ja teollisuustoimipaikkoihin ja oppilaitoksiin. Tänä vuonna on julkaistu tiedot tieliikenneonnettomuuksista, optimoidut taulukot Apps4Finland-kilpailuun sekä mikrosimulointimalli ja opetusaineistot. Mikrosimulointimallia voitaisiin testata Kelan ennusteissa.

Julkistamiskalenterin mukaan jatkossa ensimmäisinä olisivat vuorossa PX Web -tietokannat, luokitusaineistot ja tietokannat, yhteisprojektit ja JulkICT. Seuraavina olisivat vuorossa kunta- ja pienaluetieto, Astika, suhdannetiedot, tutkijapalvelu sekä aluerajat, joihin kuuluvat mm. postinumeroalueet. StatFin-tietokantaa laajennetaan jatkuvasti.

Tilastokeskuksen datan avaamista rajoittaa erittäin vahva tilastollinen tietosuoja, jonka mukaan eri aineistoja yhdistelemällä yksilöä ei pitäisi voida tunnistaa. Toinen rajoittava tekijä on rahoitus. Tilastokeskuksen määrärahoja on leikattu ja avattavasta aineistosta saisi rahoitusta. Yksi ongelma on myös datan laatu; tällä hetkellä metatiedot ovat puutteellisia tai kirjavia eri toimijoiden tilastotaulukoissa. Toki laatua pyritään parantamaan ja yhtenäistämään.

Tulevaisuuden vision mukaan Tilastokeskuksen perusaineistot olisivat avoinna, ja rahaa saataisiin erilaisista toimeksiannoista. Suomessa ja koko EU:ssa on voimakas paine datan avaamiseen ja metatietojen parantamiseen. Tavoitteena on, että avoimen datan avulla kehittyisi uutta yritystoimintaa, kuten visioitiin LVM:n vuonna 2010 teettämässä Poikolan, Kolan ja Hintikan teoksessa Julkinen data – johdatus tietovarantojen avaamisen.

Tilastokeskus täyttää ensi vuonna 150 vuotta ja julkaisee sen kunniaksi pitkiä aikasarjoja, joista koodarit voisivat rakentaa pelejä.

Lisää hyvinvointia

Anu Tuominen Oulusta kertoi Avaus-hankkeesta, johon kootaan uusia ja vanhoja fyysisiä ja virtuaalisia palveluja tukemaan kuntalaisten hyvinvointia ja omaa hoitoa. Ikäihmisten palveluissa on otettava huomioon aistit ja vuorovaikutus. Ikääntyvä ei käytä sähköisiä palveluja, jos kahvipurkkia on vaikea avata kotona.

Hyvinvointiteknologiayrittäjät osallistavat ihmiset aidosti mukaan. Työpajoissa kuntalaiset yhdessä miettivät, miten palveluja voitaisiin parantaa ja laativat niistä tarinoita. Eräs näistä on tarina selkävaivaisen Pekan palvelupolusta, miten kansalainen löytää sivustolle ja mikä saa hänet tuntemaan palvelun käytön turvalliseksi. Kaikki on esitetty selkeästi, informaatiota ei tarjota liikaa kerralla. Tietopaketit ja hyvinvointimittarit perustuvat oululaisen kuntalaisen hyvinvointiin. Kun kuntalainen täyttää mittarin, hän saa neuvoja eteenpäin ja pystyy mm. itse arvioimaan oikeuttaan kunnan palveluihin.

Verkkopalvelun visualisointia ja pelillisyyttä kehitetään ja etsitään lisää hyvinvointiteknologiaa. Hankkeessa on opittu: Älä aliarvioi asiakasta, selkeytä ja kirkasta, luota prosessiin.

Jyrki Pinomaa kertoi ASPA-säätiön yksilöllisen asumisen edistämisestä. Säätiöllä on asuntoja mm. Utsjoella, Enontekiöllä ja Pohjois-Karjalassa.

”Mikä on sinun unelmasi?” Useimpien unelmat liittyvät asumiseen, arkeen, toimeentuloon ja työllistymiseen. ”Mieti, millainen on sinun aamusi siitä kun heräät siihen, kun lähdet töihin! Keskustele vierustoverisi kanssa aamuistanne. Vaihtaisitteko?”

Jyrki Pinomaa esitteli meille Invalidiliiton vammaisten palveluja kuvaavan, ajatuksia herättävän Rotia palveluihin -videon. Vammainen tarvitsee henkilökohtaista apua, eikä avustaja saisi jatkuvasti muuttua, ettei joutuisi aina selittämään samoja asioita uudestaan. Erillinen esteettömien asuntojen alue ei ole ratkaisu vaan se, että kaikki asunnot saataisiin esteettömiksi. Palvelutalo ei ole ratkaisu, koska se tarjoaa keskimääräiset palvelut, jotka joillekin ovat liikaa ja joillekin liian vähän. Nykyisillä kustannuksilla voitaisiin tuottaa nykyistä parempaa palvelua yksilöllisellä suunnittelulla.

Mieli etsii ikäihmistä

Valli ry:n Etsivä mieli -projektissa vuosina 2012–2016 pyritään parantamaan vanhojen, yli 65-vuotiaiden syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten elinoloja valtakunnallisesti. Keinoina ovat vahva somen ja digitaalisen median kehittäminen, Facebook, Twitter ja verkkosivusto. Lain mukaan ikäihmisten pitäisi osallistua oman toimintansa kehittämiseen. Netissä he voivat osallistua ja pitää hauskaa yhdessä. Verkkojulkaisussa on reseptejä netin hyödyntämiseen matkailussa, musiikissa ja laulussa. Ikäihmiset voivat kokoontuvat lähellä kotiaan, tehdä YouTubessa maailmanympärimatkan ja keskustella yhdessä vaikka siitä, onko joku oikeasti käynyt kyseisissä kohteissa.

Ikäihminen voi toki osallistua myös yksin, mutta joukossa on kiva jakaa. Teknologian pitäisi yhdistää eikä eristää. Ennen kokoonnuttiin radion ja television ääreen, eikä nettiäkään ole tarkoitettu vain yhdelle ihmiselle kerrallaan.

Projektin toisessa vaiheessa ikäihmiset tapaavat toisiaan entistä useammin ja antavat teeman viedä mukanaan. Teemoina ovat mm. Unescon suojelukohteet, huippututkimusyksiköt ja tutkimusmatkailijat.

Liikkeelle

Terhi Liintola CIMOsta esitteli vapaaehtoistoimintaa ja terveyttä edistävää liikuntaa tukevaa Erasmus+:aa. Tilastojen mukaan puolet eurooppalaisista ei juurikaan liiku. Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat mm. kansalaisopistot ja kuntatoimijat. Kansainvälisessä nuorisovaihdossa nuoret voivat suunnitella liikuntaan ja hyvinvointiin liittyviä tapahtumia ja vaikka vetää keppijumppaa eläkeläisille. Elinikäisen oppimisen hankkeissa on pyritty vähentämään byrokratiaa.

Jetta Laajarinne Espoon kaupungin liikuntapalveluista kertoi Espoo liikkuu -projektista, jonka kohdeyhmänä ovat kaikki espoolaiset, mutta erityisesti ne, jotka eivät juurikaan harrasta liikuntaa. Värikkäällä verkkosivustolla halutaan päästä hauskasti liikkeelle ja ehkä hiukan ärsyttääkin kuten hissien portaat-tarralla ja iskulauseilla ”Satuloihin mars!” ja ”Pipo päähän ja pihalle!” Jääpuutarhassa on hiukan erilainen värimaailma ja tunnelma kuin sivuston muissa osissa. Erilaisten liikuntaseurojen kanssa järjestetään maksutonta toimintaa ja tarjotaan ilmaista mainostilaa. Kaupungin organisaatiouudistuksessa nuorisopalvelut ja liikunta yhdistetään, joten liikuntatapahtumista keskustellaan myös Facebook-sivulla, Twitterissä ja Instagramissa aihetunnistella #nuoriespoo, joihin nuoret tuottavat itse paljon sisältöjä.

Espoon liikunnan verkkosivustolle kootaan tietoa liikuntamahdollisuuksista. Palautetta kerätään busseissa ja Länsiväylässä. Kaupungin budjetissa ei hankkeelle ole varsinaista lisärahaa, tehdään sitä, mitä aina ennenkin, mutta nyt hauskemmin. Markkinoinnin tehoa on vaikea mitata, mutta ainakin somessa seuraajamäärät ovat kasvaneet. Tosin kaupungin kaikki liikuntapaikat kuten uimahallit ja liikuntaryhmät ovat täynnä. Pitäisi mennä ulos ja metsään. Voisiko puolukkamättäille saada kävijälaskureita?

Maakuntalehdet yhteistyöhön

Matti Posio kertoi Lännen Mediasta, joka rakentaa kahdentoista maakuntalehden yhteistä valtakunnallista toimitusta. Sisällön tarve kasvaa ja kanavia on paljon kuten paperilehti ja digilehti. Maakuntalehdet tarvitsevat menestyäkseen nykyistä enemmän sisältöä. Toiminnan kärkeä pitää muuttaa.

Ei ole hyvää eikä turvallista tehdä samaa vanhalla tavalla. Media on palvelua, tarinoita, livekuvaa ja datajournalismia. Asiakas on kuningas, maksaessaan hän haluaa laadukasta verkkosisältöä. Digimaailmassa olemme globaalissa kilpailutilanteessa.

Kaikki mediat lähestyvät toisiaan. Millaista mediaa asiakas haluaa oman maakuntalehtensä tuottavan? Lukeva kansa on vielä omistautunut painettuun lehteen, mutta siihen ei voida juuttua, joten pitää työskennellä yhdessä.

Digitaaliset iltapäiväpainokset ja uutissähke älypuhelimeen eivät riitä. Lisäksi tarvitaan datajournalismin uusia esitystapoja ja räätälöitäviä sisältöjä. Lehti muuttuu mediaksi, jota luetaan, mutta se ei voi kilpailla nopeudessa internetin kanssa.

Lännen Mediassa kuusi mediayhtiötä tuottaa kahtatoista lehteä. Yhteinen toimitus tuottaa koti- ja ulkomaan uutisaineistoja, verkkosisältöä, viikonvaihdeaineistoja ja teemoja. Lukijakuntaa ei ole Helsingissä, mutta muualla Suomessa Nuorgamista Kemiönsaareen. Lehdessä työskentelee yli seitsemänsataa journalistia kolmeltatoista paikkakunnalta, jotka pitävät yhteyttä toisiinsa näköpuhelinsovelluksilla päivittäin.

Paikallisuus on kaikissa lehdissä tärkeää, mutta maakuntalehdissä lukijoita kiinnostaa muukin. Siksi lehtiin tuotetaan mahdollisimman mielenkiintoista ja laadukasta sisältöä. Pahimpia kilpailijoita lienevät Google ja Netflix. Twitterissä seurataan kansainvälisiä asioita, mutta ilmaisia juttuja ei jaeta Twitter-linkeillä.

Toimivaa sisältömarkkinointia

Kati Sulin kertoi, miten Fazer on brändännyt itsensä verkossa. Suora viestintä kansalaiselle ja kuluttajalle on median rinnalla tärkeää. Niinpä Twitterissä esiinnytään sekä organisaationa että henkilönä. Sekakäyttö eli painetun ja digitaalisen median yhteiskäyttö alkoi nelisen vuotta sitten; eihän paperilehti vielä katoa. Karl Fazer toi ensimmäisenä Suomessa värimainokset raitiovaunuihin. Kun suomalaisilta kysytään, mistä brändistä he ovat saaneet eniten henkilökohtaista sisältöä, niin Fazer nousee ensimmäiseksi. Markkinointiviestin pitää olla sopusoinnussa toiminnan kanssa.

Miksi muuttaa mitään, kun vanhakin toimii? Miten kuluttaja käytää markkinointiviestinnän kohtaamispisteitä? Digitalisoituminen haastaa ostetun, ansaitun ja oman median rajat. Oma media kasvaa kuluttajarajapinnassa, jossa pitää tuottaa jatkuvaa kiinnostavaa sisältöä. Mikä tällä hetkellä on kiinnostavaa? #hävikkiviikko? Siispä Fazerin sopimusravintoloissa kannustetaan jokaista ottamaan lautaselle vain sen verran kuin hän jaksaa syödä. Brändiä johdetaan yksistä suitsista yhteiseen tavoitteeseen.

Miten ekosysteemiä pyöritetään niin, että tavoitteet täyttyvät? Sellainen ei onnistu oman toimen ohessa. Siksi pitää tunnistaa, mitä tehtäviä jätetään tieltä pois. Kun miljoona suomalaista, ruotsalaista ja norjalaista tulee Facebook-sivulle kyselemään tuotteesta, niin miten aiemmin puhelimessa annetut vastaukset annetaan Facebookissa? Fazerin suklaa on brändi ja sen kategoria suklaa, mutta kategoriaviestintä puuttui. Miten säilyttää suklaata niin, ettei se muutu harmaaksi?

Ihmiset etsivät netistä mokkapaloja ja muffinseja, mutta Fazerin portaalissa oli vain cupcakeja. Alkuvuodesta Fazer julkaisi YouTubessa videosarjan Näe leipä uusin silmin.

Sisältömarkkinointi on avoimesti yrityksen markkinointia, ei journalismia. Kuluttaja tietää viestivänsä kaupallisen toimijan kanssa. Koulujen mediakasvatus laahaa jäljessä, kun lapset eivät tiedä, mikä on Googlen sponsoroitu linkki. Nykyisin verkkopalveluun tullaan Googlella, joten etusivun merkitys kadonnut. Kuluttajan pitää löytää heti tietoa hävikkiviikosta ja rapuviikosta. Verkkopalveluliikennettä seurataan eri sivuilla, ei vain pääsivulla.

Kategoria(t): sosiaalinen media, viestintä Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *