Aktiivisuus ja
intohimo korvaavat
hierarkkisuuden.
Pelialalla
muotoilu ja testaus –
tie menestykseen.
Kirjastomummo
hymyilee uuden työn
megatrendeille.
Elina Kiiski-Kataja Sitrasta kertoi Suomen eOppimiskeskuksen vuosikokouksessa 7.3.2014 uuden työn megatrendeistä, työstä, jota perinteisesti ei ole mielletty työksi kuten kirjastomummoista.
Ennakkoluuloisessa Suomessa uudet ideat ammutaan herkästi alas. Pelialan menestystä globaaleilla markkinoilla selittää muotoilu ja tinkimätön testaaminen. Kokeilukulttuuria pitäisi kehittää niin, että uusia asioita ei suunniteltaisi vuositolkulla vaan lähdettäisiin pienilläkin resursseilla kokeilemaan. Tarvitaan uudenlaisia työntekijärooleja. Tekemistä riittää aktiivisille, jotka intohimolla tarttuvat työhönsä. Voimaantuneiden ihmisten työskentely syrjäyttää hierarkkisesti johdetun työn. Hallinto on jollain tavoin vieläkin kiinni tsaarinajassa ja toimintokulttuuri muuttuu hitaasti.
Someverkostot ovat mahdollistaneet paljon sellaista, mikä aiemmin ei ole ollut mahdollista. Miten kykenemme toimimaan teollisen murroksen maailmassa? Hommafoorumi ja Arabikevät ovat auttaneet niitä, jotka perinteisessä maailmassa eivät ole saaneet ääntään kuuluville. Aiemmin teknologia oli työntävä voima, nyt se vastaa markkinaimuun ja ihmisten tarpeisiin. Insinöörien kylkeen istutetaan arjen asiantuntijoita, psykologeja. Johtajat etsivät itseään viisaampia alaisia ja parikymppiset odottavat työpaikoiltaan uudenlaisia asioita.
Digimaailmassa itse tekeminen on nousussa. Lisääntyvä yksilönvapaus haastaa elämänhallinnan. Elämään kuuluvat perhe, työ, sukulaiset ja harrastukset, mutta usein myös stressi, uupumus, liikalihavuus ja päihdeongelmat. Niinpä Suomessa menetetään mielenterveyssyistä kymmenen miljardia euroa vuodessa.
Hyvinvoinnin merkitykset ovat murroksessa. Tavoittelemme voimaantumista, osallisuutta ja hyvää elämää. Silti moni kokee, ettei kuulu mihinkään – eikä tätä ongelmaa ole vielä ruvettu ratkomaan.
Eräs esimies neuvoi, että pitää jaksaa kertoa omaan asiantuntemusalueeseen kuuluvista asioista somessa uudestaan ja uudestaan, kunnes itseäkin oksettaa. Tiedemaailma ei ole tottunut puhumaan somessa. Tiedemaailmahan palkitsee tieteellisistä julkaisuista eikä digitaalisesta jalanjäljestä. Eikö pragmaattisessa kulttuurissa ole mahdollisuuksia visiointiin?