MOOC – avoin verkkokurssi

Massat oppivat
avoimessa MOOCissa
yksin, yhdessä.

Antoisa, työläs
MOOC-opiskelu vaatii
itsekuria.

Yhdessä tehden
videoin, keskustellen,
oppi syvenee.

60-vuotiaan Tietotekniikan liiton IT-kouluttajien yhdistyksen syysseminaarissa 19.11.2013 Antero Aunesluoma avasi meille MOOCien maailmaa ja hype-käyrää. MOOCit käynnistyivät viisi vuotta sitten – ja nyt innokkaimmat povaavat jo maakuntayliopistojen kuolemaa.

Antero Aunesluoma avaa MOOCien maailmaa IT-kouluttajien syysseminaarissa.

Antero Aunesluoma avaa MOOCien maailmaa IT-kouluttajien syysseminaarissa.

George Siemens ja Stephen Downes järjestivät ensimmäisen MOOCin vuonna 2008. Konnektivismin mukainen hajautettu vuorovaikutus oli vilkasta, osallistujiat jakoivat osaamistaan ja oppimisen tuotoksia toisilleen. Sebastian Thrun innostui MOOCeista ja perusti Udacityn.

Coursera tarjoaa skaalautuvaa alustaansa, johon toimijat innovoivat sisältöjä ja oppimistapahtumia. Luonnontieteiden ja matematiikan opetus avoimella massiivisella verkkokurssilla onnistuu helposti, mutta humanististenkin alojen kurssit toimivat.

New York Timesin mukaan vuosi 2012 oli MOOCien vuosi. Mikä on tilanne tänä vuonna? Maaliskuussa Dennis Yang kysyi, ovatko MOOCit ohi, ja marraskuussa Sebastian Thrun totesi itsekriittisesti, ettei kaikki mennyt ihan niin kuin ajateltiin.

Pitäisikö MOOCin sijaan keskustella verkkokurssien toteutuksesta ja arvioinnista yleensä? Khan Academy tarjoaa videoita ja Englannin yliopistoissa panostetaan pedagogiikkaan.

MOOCissa olennaista on avoimuus, johon liittyvät avoimet oppimateriaalit eli Open Courseware, Creative Commons -lisenssit, avoin data ja Open Knowledge Foundation OKF. Avoin opetus käynnistyi jo kymmenen vuotta sitten. Siemensin ja Downesin vuoden 2008 avoin kurssi oli cMOOC, konnektivistinen MOOC, kun taas Stanfordin yliopiston vuoden 2011 avoimet kurssit olivat xMOOCeja, jotka muistuttavat enemmän perinteistä, tunnetun professorin luentoihin perustuvaa opetusta. XMOOCeja on kritisoitu liiasta materiaalista ja videoista ja liian vähästä vuorovaikutuksesta.

Monet MOOCit keskittyvät pilkottuihin videotallenteisiin, joita rytmitetään yksinkertaisilla monivalintakysymyksillä. Videoiden laatu vaihtelee puhuvista päistä ammattilaisten kuvaamiin autenttisiin ympäristöihin. Tehtävät voivat olla koodinpätkiä tai vertaisarvioitavia kirjoituksia, monivalintatehtäviä ja keskusteluja.

MOOCeja voisi yhdistää oppilaitoksen normaaliin opetukseen ja niitä voisi alihankkia MOOC-toimijoilta. Voisiko yliopisto myös hyväksyä MOOC-suorituksia tutkinto-opintojen korvaavuuksiksi?

Helsingin yliopistoon ohjelmoinnin kurssi muokkautui MOOCiksi melkein vahingossa. Kun luentojen määrää piti vähentää, kurssiin lisättiin pilkottuja tehtäviä, joissa oli paljon toistoa ja koodin tarkistusta. Nyt kurssi toimii pääsykokeena Helsingin yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitokselle. Se antaa pääsykoetta oikeamman kuvan osallistujan osaamisesta ja valmiiksi jo yhden suoritusmerkinnän. Opiskeluoikeutta varten ohjelmoinnin MOOCin suorittaneen pitää kuitenkin käydä fyysisesti Helsingin yliopistolla.

MOOCeissa työskennellään verkko-ohjaajan tukemissa keskustelufoorumeissa. Kursseissa on yleensä tiivis viikkorytmi, mistä seuraa kova kiire yön viimeisinä tunteina ennen tehtävien määräaikaa. Usein MOOCin kesto on 12 viikkoa ja arvioitu työmäärä noin 3 – 5 tuntia viikossa. Ensimmäisellä viikolla tuo aika saattaa kulua jo työkalujen asennukseen. Osallistujat eivät välttämättä katso MOOCin videoita vaan keskittyvät olennaiseen, tehtäviin ja keskusteluihin.

MOOCeissa on opiskellut kymmenen miljoonaa ihmistä, joista yhdeksän kymmenestä on keskeyttänyt kurssin. Kuitenkin niistä, jotka oikeasti aloittivat jonkin tehtävän suorittamisen, vain neljäsosa keskeytti kurssin, yleensä ensimmäisten viikkojen aikana. MOOCeissa on piipahtajia, jotka vain kurkistavat, mistä on kysymys, ja katselijoita, jotka katsovat videot, mutta eivät suorita mitään.

MOOCit eivät ehkä ole keino avata opetusta massoille. Suorittaminen on antoisaa, mutta työlästä ja vaatii itseohjautuvuutta. MOOCeihin osallistuneista neljällä viidestä on jo tutkinto tai aiempia opintoja. Verkko-opiskelu on yksinäistä, ryhmien muodostus massoista on hankalaa. Suurissa kaupungeissa saattaa olla MOOCien paikallisryhmiä, jotka kokoontuvat viikoittain reflektoimaan, oppimaan yhdessä.

MOOCin rakentaminen ja toteutus maksaa paljon, samoin laadukas videomateriaali ja tehtävät. Malleja tunnistamiseen ja tunnustukseen kehitellään. Yksi vaihtoehto olisi, että kurssi olisi ilmainen, mutta todistus maksullinen. Koneellinen arviointi ei välttämättä onnistu kaikissa tehtävissä.

Mikä on kestävällä pohjalla ja mikä johtaa johonkin? Verkko-opetus on tänään itsestäänselvyys, verkkohan liittyy lähes aina opetukseen tavalla tai toisella.

Pohdintaa

Esityksen jälkeen kysyttiin, onko MOOC oppimisalusta? Ei, se on verkkokurssi. Se on kaikille avoin verkkokurssi, jolle voi tulla tuhansia ja kymmeniä tuhansia osallistujia. MOOCin oppimisalustana voidaan käyttää vaikka Moodlea tai Optimaa tai Courseran tarjoamaa ympäristöä.

MOOCien myötä kysytään, miten käy oppilaitoksille. Kun verkkokurssit viime vuosituhannella alkoivat yleistyä, kysyttiin, miten käy opettajille, jos digitaalinen oppimisympäristö opettaa, arvioi ja antaa todistuksen opitusta.

Mitä verkko-opetuksella tarkoitetaan? Mitä MOOCilla tarkoitetaan? Verkko-opetus tuo joillekin mieleen opiskelun yksin päätelaitteen ääressä ja joillekin taas mahtavan vuorovaikutuksen ja toisten tukemisen verkossa. Vastaako xMOOC edellistä ja cMOOC jälkimmäistä?

Olen koordinoinut ammattikorkeakoulujen Tietie-verkko-opetusyhteistyötä vuodesta 1995. Jo muutamassa vuodessa huomasimme, että verkkokursseja keskeytetään keveämmin kuin perinteisiä kursseja. Jälkimmäisissä luokassa istuttavat tunnit on merkitty lukujärjestykseen, kun taas verkko-opiskelija joutuu itse laatimaan lukujärjestyksensä ja varaamaan aikaa opiskeluunsa.

Suurin syy verkkokurssin keskeyttämiseen oli ajan puute. Opiskelija latasi ensin lukukautensa täyteen luokassa istuttavia kursseja ja otti sen päälle vielä verkkokursseja, joita suorittaisi ”sitten kun on aikaa”. Kun verkkokurssin ensimmäinen tehtävä piti palauttaa, hän saattoi huomata, ettei vielä ollut ehtinyt edes avata kurssimateriaalia. Huomasimme, että kurssille ilmoittautuneista 40 % keskeytti, mutta kurssin aloittaneista, siis niistä, jotka olivat avanneet kurssimateriaalin tai tehneet jonkin tehtävistä, vain 20 % keskeytti kurssin.

Olen opettanut verkossa vuodesta 1997, ja kaikilla kursseillani tehdään ryhmätöitä. Opiskelijaryhmät mallintavat todellisuutta ja kehittävät siitä tietojärjestelmiä tai selvityksiä projektina todelliselle toimeksiantajalle, tai syventyvät tutkivan oppimisen menetelmin ajankohtaiseen laajaan kysymykseen. Yksinäinen verkko-opiskelu tuntuu vieraalta – tai ainakin ilmiöltä, jota työelämään opiskelevien pitäisi välttää. Yhdessä oppiminen tarjoaa parhaat eväät työelämän yhdessä tekemiseen. Voisiko yksin monivalinta- ja aukkotehtäviä täyttämällä oppia kriittistä mediataitoa maailmassa, joka ei ole mustavalkoinen, jossa totuudet eivät ole yksiselitteisiä eikä tehtäviin yleensä ole oikeaa ratkaisua, ainoastaan parempia ja huonompia ratkaisuja?

Kokemuksen mukaan verkkokurssit ovat antoisia ja työläitä. 1990-luvun lopulla eräs verkko-opiskelijani purkautui: ”Ihana kurssi, kun sain edetä oppimateriaalin linkeistä ja syventyä kiinnostaviin asioihin – ja yhtäkkiä huomasin, että kaksi tuntia oli hävinnyt johonkin.” Verkkokursseille tarvitaan sovittu aikataulu. Usein tehtävät palautetaan vasta viime hetkessä – tai erilaisin selityksin hiukan sen jälkeen. Opiskelu- ja työelämäkokemus heijastuu verkko-opiskelun laatuun ja itseohjautuvuuteen.

Verkko on itsestäänselvyys opetuksessa, sehän on kansalaisen mukana kaikessa muussakin, viestinnässä, asioimisessa ja viihteessä. Opetusministeriön edustaja julisti ITK-konferenssissa muistaakseni jo vuonna 2006, että verkko-opetus ei enää ole hanke vaan osa normaalia opetusta.

Opetushallituksen Sosiaalinen media yleissivistävässä opetuksessa SoMy -hankkeessa kehitämme tieto- ja viestintätekniikasta kiinnostuneille opettajille SOOCia, pientä MOOCia. Se ei ole xMOOC eikä cMOOC. SOOC-kursseissa on videoita ja tehtäviä, mutta ei aikataulua, opettajaa eikä vuorovaikutusta. Osallistuja voi suorittaa kursseja omassa tahdissaan yhdessä kollegoidensa tai oppijoidensa kanssa. He voivat tallentaa tehtävissä kehittämänsä ideat, suunnitelmat ja kokemukset SOOCiin, joka näin vähitellen kasvaisi pienten ja suurten tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön kehitysideoiden ja kokemusten keoksi, puutarhaksi tai aarreaitaksi.

Kategoria(t): Opetus, Verkko-opetus Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *