Kesäpäivä sateessa

Mistä kirjoitat?
Vastaus avaa uuden
kirjamaailman.

Pukstaavi kuvaa
kirjan taipaleen, vinkkaa:
Heippa, bakteeri!

Sitkeä talkoo
veistää paanut uudestaan
suoristaa naulat.

Sade säestää
Ellivuoren rannassa
illanviettoa.

Iloinen puheensorina täytti hotelli Ellivuoren aulan 28.6.2012, kun kesäpäiville kokoontuneet 118 Suomen tietokirjailijaa tervehtivät tuttujaan ja vaihtoivat kuulumisia. Lounaspöydässä ja iltapalalla käteltiin ja esittäydyttiin. Kysymys ”Mitä olet kirjoittanut?” avasi luontevasti hedelmälliset keskustelut, joissa käsiteltiin elämää laidasta laitaan, mm. vieraita kieliä ja kotitaloutta, elämäkertoja, systeemiajattelua, vanhenemista, kuolemaa ja kummituksia. Tarmo Toikkasen kanssa kirjoittamani kirja Sosiaalinen media opetuksessa oli monille tuttu some-kursseilta.

Pukstaavi

Kahden bussin lisäksi tarvittiin muutama auto kuljettamaan meitä apteekkari Bäckmanin talossa sijaitsevaan Pukstaaviin, suomalaisen kirjan museotaaperoon, joka ylihuomenna täyttää vuoden. Tarkoitus oli aloittaa museovierailu avaralla pihalla vuoden 1918 palosta säilyneen tornihuvilan kupeessa, mutta sade ajoi meidät sisätiloihin, auditorioon, johon vain kuutisenkymmentä mahtui istumaan.

Toinen Warelius-palkinnoista ojennettiin torstaina Pukstaavissa bakteeriopin professori Pentti Huoviselle. Kiitospuheessaan Pentti Huovinen kiitti omien joukkojen, asiantuntijoiden, myöntämästä palkinnosta. Hän ilmaisi huolensa tiedon ohenemisesta copy-paste-journalismin myötä. Bakteereja tuhoavia antibiootteja ei pitäisi syödä turhaan, varmuuden vuoksi. Kannattaa kysyä lääkäriltä, onko tämän määräämä kuuri välttämätön. Jos ei, sen voi jättää, ja elää sopusoinnussa omien bakteerien kanssa. Jos antibioottikuuri on välttämätön, se parhaimmillaan pelastaa ihmishengen. Pöytäseurueessa todettiin, että ”Heippa, täällä bakteeri!” kuulosti tutustumisen arvoiselta kirjalta.

Pukstaavissa kättelin opettajaani Kirsti Mäkistä  ja onnittelin Riitta Suomista pääsystä sadan aktiivisen suomalaisen twiittaajan listalle. Hän kertoi, että Warelius-palkinnon luovuttamisesta Pentti Huoviselle kiellettiin twiittaamasta  ennen perjantaita, jolloin palkinto virallisesti luovutetaan. Kieltoa ei kuitenkaan sanottu kaikille, joten tieto palkinnosta taisi valua välittömästi joidenkin Facebook-statukseen. – Tämän blogitekstin kirjoitin vasta Vanhan kirjallisuuden päivien jälkeen lauantai-iltana.

Pukstaavissa viihtyivät niin lapset kuin aikuiset. Kirjasimet ja erilaiset paperilaadut kutkuttivat, tutut kirjat seisoivat kirjahyllyissä, juna kiersi seinissä, villasohvat traktorin sisäkumista houkuttivat istahtamaan. ”Tekisi mieli ottaa kirja käteen ja jäädä lukemaan sitä”, eräs tietokirjailija totesi. Niin, Pukstaavissa olisi voinut viettää koko päivän!

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko

Matkamme jatkui Kallialan kirkkotielle Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon  ihailemaan Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan kirkkomaalauksia. Olimme pukeutuneet kesäpäiville kevyesti, kun taas kirkon nuorella oppaalla oli järkevästi päässään neulemyssy ja yllään paksu ulkoilupuku, suuri villainen hartiahuivi ja käsineet.

Saimme kuulla, miten kirkon paanukattoa korjattiin talkoilla vuonna 1997 ja miten tuhopoltto hävitti kirkon vasta uusittuine kattoineen. Sitkeä talkoohenki ei antanut periksi. Talkoolaiset, joiden keski-ikä oli yli 70 vuotta, ryhtyivät rakentamaan uutta kirkkoa. Paanut veistettiin käsin uudestaan, laudat höylättiin, naulat oiottiin ja tervattiin.

Osmo Rauhala maalasi aamuin ja päivin, Kuutti Lavonen illoin; hän saattoi jopa yöpyä kirkossa. Kun opas kertoi meille kirkkomaalausten taustoista, symboleista, ideoista ja taiteilijoiden ratkaisuista, kuvat alkoivat sykkiä uudella tavalla.

Illanvietto

Palasimme illanviettoon Ellivuoren rannalle savusaunaan ja avotelttaan. Pitkään jatkunut sade hellitti vähitellen, mutta ilma pysyi viileänä. Lämmittiköhän aurinko jossain päin Suomea? Legginssit pitkien housujen alle, päälle villatakki, verryttelypusero ja takki, villahuivi kaulaan. Harmittelin, etteivät villasormikkaat tulleet mukaan.

Penkit nuotion luona olivat täynnä, mutta hyvässä seurassa viihdyimme pitkään. Mistä sinä olet kirjoittanut? Mistä minä? Kirveen kirjoittaja Juha Maasola kiinnostui, kun kerroin, että kun Setomaalla tyttölapsen napanuora katkaistaan suurella rintasoljella, niin poikalapsen napanuora katkaistaan kirveellä.

Keskustelu pulppusi iloisena, kohtaamiset syvenivät.

Kategoria(t): kirjallisuus, Kulttuuri Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *